Oi Jane - osa 1

Tämä päivä on ollut herttainen ja keveä kuin pitsi. Oikeastaan ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä mutta silti koko päivä on ollut ihmeellisen ihana. Oltiin metsäretkellä, herkuteltiin hyvällä ruualla ja leikittiin kotosalla. Metsässä puut humisivat voimallisesti ja pelloilla vilja huojui tuulessa. Mieli virkistyi kaiken sen raikkauden keskellä.

Alkusyksy saa minussa aikaan kaipion Jane Austenin kirjojen pariin. Toki pidän myös useista Austen -filmatisoinneista. Retkellä, kulkiessamme kauniin kartanon editse, tulvahti Austenin maailma taas lähelle. Lämmin huopa, kynttilänvalo, kuppi kuumaa ja kirja....Siinä suunnitelma monen syysillan ratoksi. Huomenna käännän iloiten kalenterin lehteä.

Halauksin monin,

Anu

Lastenkamarissa

Lastenkamarin katonrajassa kulki aiemmin boordi. Se oli sinänsä väreiltään kaunis mutta ei pojan huoneeseen ihan paras mahdollinen. Pidämme kovasti huoneessa olleesta hiekanruskeasta tapetista ja sen halusimme säilyttää. Niinpä vain vanha boordi poistettiin ja tilalle laitettiin katonrajasta alkaen valkoista Sandbergin tapettia yhden vuodan leveydeltä. Vuota pantiin siis poikkipäin. Huoneen ilme keveni ja muuttui kerralla suloiseksi. Idean tähän tapettiratkaisuun sain Dorrit Elmquistin ja Birgitta Wolfgangin kirjasta "Viihtyisiä ja valoisia koteja".

Pienen poikamme huoneessa on pikkuruinen satusohva, jolla tarinoidaan, luetaan kirjoja ja lökötellään yhdessä. Sohvalla on aina paljon upottavia untuvatyynyjä. Beige ja vaalean turkoosi tyynyliina ovat vuosien takaisia löytöjä Mokosta. Muut tyynyliinat ompelin viikolla huoneen uuden ilmeen kunniaksi. Vasemmanpuoleisin on Tilda-kangasta ja vaaleansininen Laura Ashleyn kangasta. Vihreää pallokuosista ostin Elvina Interiöristä. Puput, Nanna ja Felix, saivat myös uutukaiset lakanat ja tikkitäkin tuosta vaaleansinisestä kankaasta.

Parvekkeelle johtavan oven suojaksi lyhensin valkeat pellavaverhot. Ikkunan eteen en kaihtimen lisäksi verhoa edes kaipaa. Oikein odotan pellavaverhojen rypistymistä leikkien tuoksinassa, sillä sillä tavalla ryppyisinä niistä näkyy elämisen jäljet.

Matoksi levitin vanhan kodikkaan räsyn. Riittävästi jäi myös lattiapintaa näkyville, jotta autoilla ja työkoneilla on helppo huristella.

Virkistäviä viikonlopun päiviä sinulle toivottelen!

Anu

Kaksi kaunista

Olen hurjan iloinen uudesta myrtistäni! Minulla ei aiemmin ole tuota kasvia ollut, vaikka mieleni on sitä kovasti tehnyt. On kuulemma melkoisen vaativainen kaveri tuo myrtikkä ja siksi olen aina jättänyt ostamatta. Nyt päätin kuitenkin antaa haasteen viherpeukalolleni ja hankkia oman kasvin.

Ostopäätöksen syntymisen jälkeen tuli mutkia matkaan, sillä koko kaupungista ei sitten löytynytkään yhden yhtä myrttistä. Päätin odottaa syyskuun puolelle - silloin niitä tulee, sanoivat. Eilen yllätyinkin iloisesti, kun minulle huhuilivat myrttiset Kodin Ykkösen viherosastolta. Sieltä en ollut edes hoksannut kasveja tiedustella.

Ruukuksi myrtilleni valitsin vanhan kaapistani löytyneen, mittasuhteiltaan kauniin ruukun. Maalasin pinnan kuluneen vaaleaksi ja ruukusta tuli ainakin omissa silmissäni kaunotar.

Runollista loppuviikkoa Sinulle,

Anu

Ella

Tänään oltiin kullanmurun kanssa konservatorion muskarissa. Aika jännittävä oli tuo ensimmäinen kerta mutta silti siinä oli jotakin hyvin erityistä ja tärkeää. Pieni muskarilainen oli reissun jälkeen ihan poikki ja veteleekin nyt ansaittuja päiväuniaan makuukamarin viileydessä. Nappasin makkarin liinavaatelaatikosta muutaman liinan juuri ennen nukkumatin tuloa ja viskasin naapurihuoneen pyöreän pöydän reunalle. Pari kuvakehystäkin otin jälleen esille. Nyt aion levitellä liinoja ja sommitella uutta ilmettä sinne ja tänne. Minusta on mukavaa vaihdella raameja, liinoja, mattoja verhoja tai mitä vain sisustuksen pieniä osasia. Tosin tyydyttävän jäljen aikaansaaminen vaatii aikaa ja johtaa usein siihen, että muutoksia tulee kerralla tehtyä enemmänkin.

Olohuoneen puolella meillä on uusi Green Gaten täkki tuossa sohvan päällä. Meillä sohva on paikka, jossa monesti syödään iltapalaa ja on paitsi kaunista niin myös käytännöllistä, että sohvalla on helposti koneeseen heitettävä peite. Ihastuin Ella-täkin kuosiin. Kovasti. Ja mieskin tuota tykkäsi. Hurraa!

Nautitaan taas uudesta viikosta.

terveisin Anu

pst. Makkarista kuului lopulta ääntä ja menin katsomaan. Kullannuppu oli jo tullut pois sängystä ja halusi minut köllimään kanssansa makkarin pehmeälle matolle. Siinä kävi sitten niin, että me molemmat nukahdettiin kainalokkain siihen matolle ja herättiin puoli neljältä. Aika hyvä matto. Aika ihanat unet. Melkoisen suloista.

Lauantaissa

Löysin viikolla kaapin kätköistä rautalangasta väännetyn valkean tuikkulyhdyn. Ja voi sitä riemua! Olin nähkääs unohtanut, että kaapin alahyllyn peränurkassa lymyilee jotakin niin kaunista. Löytöretkeni tuloksena oli lisäksi valkoisia sileitä kiviä ja keittokirjateline. Aika hyvä retki, sanoisin.

Viikonloppu alkoi eilen sillä, että meillä täytettiin kynttilävarastoja. Varastoina ovat vanhat kannettomat lasipurnukat. Purnukoissa kynttilät tuovat hyvää mieltä silloinkin, kun niitä ei polteta ja ovapahan tärkeät kapineet aina hyvin saatavilla, kätevästi otettavissa.

Tänään meillä onkin ollut todellinen puuhapäivä. Perheen miesväki on touhunnut ulkotöissä ja minä sisätöissä. Olen siivonnut oikein kunnolla. Pesin myös valkopyykkiä ja paistoin maistuvaisen pannukakun. Meistä pieninkin söi sitä pulleilla suloisilla sormillaan niin paljon, että napa naapuriin punotti.

Nyt aioin olla vaan. Juon teetä ja sitten juon vielä vähän lisää teetä. Laulelen, leikin, suukotan ja halaan. Pienen söpöläisen uneen tuuditan. Ja sitten meillä alkaa elokuvailta. Minä ja mies lösähdämme sohvalle - niin, uuden ja iiiiihanan Green Gaten täkin päälle (siitä lisää myöhemmin) - painamme kaukosäätimestä "play" ja sukellamme elokuvan maailmaan. Kera hyvän suklaan, tottakai.

Leppoisaa lauantai-iltaa sinulle toivottelen,

Anu

Puisia poikia

Minulla on koko kesän ollut keittiössä valkoinen ilme ja sen osana ikkunoissa valkeat salusiinit. Nyt ajattelin vähän uudistaa ilmettä. Valkeat verhot ovat ehdottomat suosikkini mutta ehkäpä syksymmällä voisin laittaa ikkunaan jotakin pikkiriikkisen lämpimämmän sävyistä. Kenties luonnonvaaleaa, pellanvansävyistä tai miksei harmaata. Tai sitten jotakin kuviollista. Kuvio voisi olla varsin maltillinenkin - raita tai pari voisi riittää.

Jeanne D´Arc Living -lehden viimesimmässä numerossa oli salusiiniverho, tai tuossa ratkaisussa se taisi olla pyyheliina, ripustettu ikkunaan viehättävästi puisilla pyykkipojilla. Toteutin saman omassa keittiössäni ja verhoratkaisusta tuli itse asiassa ihan mukava. Ajattelinkin, että omat käsipyyhkeeni saavat palvella verhoina, kunnes löydän juuri sen oikean salusiinikankaan. Ehkäpä käy niin, etten kangasta enää pian kaipaakaan...

Iloa päivääsi,

Anu

pst. Nuo keittiöpyyhkeet ovat muuten eilinen löytöni Ikeasta (50 snt/kpl !). Niissä on ihanaa vanhanajan fiilistä ja vieläpä ne sopivat yhteen pöydällä olevan vanhan pellavapyyhkeen kanssa. Alimmassa kuvassa oleva maitopullo pääsi myös "ruotsinkaupasta" meille kotiin.

Pilipili pom

Tänään on satanut ja ropissut. Ihanaa! Tykkään kovasti sateen tuoksusta tai oikeastaan siitä, miltä tuoksuu sateen jälkeen. Varsinkin aamuisin. Tänä aamuna saattoi jo peiton alle saakka kuulla pisaroiden leikin katolla. Melko viileääkin ulkosalla oli ja tuntui ihan syksyltä.Tervetuloa vaan syystuulet, sateet ja hämärät!

Syyssäästä intoutuneena viehätti minua tänään lämmin väripaletti ja erityisesti Fiskarsin saksien oranssi sävy. Uusimmassa Lantliv-lehdessä samainen oranssi muuten esiintyy kannen teksteissä. Ruskean kanssa väri muodostaa kuin lämpimän sylin. Hypistelin jopa jo oransseja syystamineitanikin; baskeria, hansikkaita ja villatakkia. Kuvankin niistä nappasin. Pian niitä taas pääsen käyttämään...

Pieniä ostoksiakin tein. Nimittäin uusia muffinssivuokia edellisten huvennuttua. Yllättävän kauniita ovat mielestäni nuo perusruokakaupoista saatavat Brunon lämpimänruskeat Italian leivosvuoat. Ja supersöpöjä taas Green Gaten uudet kuviolliset vuoat.

Lämpöistä mieltä päivääsi toivoen,

Anu

Pakettipaperin kahinaa

Kynttilä palaa. On jo melko raukea tunnelma istuessani tässä ihan yksikseni tuvan pöydän ääressä. Tässä on valtavan mukava istua ja makustella uudistunutta kodin ilmettä. Meillä on nimittäin siirrelty vähän mööpeleitä ja sekös vasta saa tämän talon emännän hyvälle mielelle. Kiikutimme isomman ruokapöydän tuvan eli olkkarimme puolelle ja pienempi siirtyi toisaalle. Järjestys tuli jo tänään hyväksi havaittuakin - ainakin tilanteissa, joissa on väkeä koolla enemmän. Tosin mies oli kyllä sitä mieltä, että pian siirretään takaisin vanhaan malliin...Minä olen iloinen jo tällaisista pienistä kokeiluistakin. Hih, virkistää kummasti.

Tänä iltana olen kynttilänpolton ohella piilottanut kääreisiin yhtä ja toista mukavaa huomisia lastenjuhlia varten. Huomenna meillä vietetään nimittäin kolmen ystävyksen yhteisiä 2-vuotissynttäreitä. Leivottunakin on ja mansikka-raparperi mehu on keitettynä juhlijoita varten. Toivottavasti pienillä mehusuilla on makoisat kestit!

Taitaa olla pian aika avata unihiekkapussin nyörit ja ropsotella tomua reippaasti ilmoille. Sitten voisi aamulla herätä hyvin levänneenä uuteen viikkoon. Toisaalta minä niin nautin näistä elokuun hämäränhyssyisistä illoista ja siitä, kun ilta vaihtuu yöksi. Taidan ehkä sittenkin vielä nautiskella hetkisen tästä tunnelmasta. Ja hiljaisuudesta.

terveisin Anu

ps. Pelargonioita hoitaessani katkesi niistä pari oksaa. Katkenneet karkulaiset päätyivät ihailtaviksi läpikuultavan ohueen roosaan maljakkoon komuutin kannelle.

Päiväunilla

Tässä on minun oma päiväunipaikkani. Sen syli kutsuu rentoutumaan, viettämään viehkeitä hetkiä kirjojen parissa, nauttimaan sisustuslehdistä, juomaan iltapäiväteetä, kirjoittamaan päiväkirjaa, ajattelemaan aatoksia utuisia. Nykyisin osaan jo silloin tällöin ottaa lapsen päiväuniajan ihan itselleni - aina ei sittenkään tarvitse olla tehokas. Ja sitäpaitsi joutilaisuus synnyttää uutta.

Meillä on tiedossa mukava viikonloppu. Yhdessäoloa perheen ja ystävien parissa, syntymäpäivien juhlintaa ja alkuviikosta pienimuotoiset lastenjuhlat. Nyt pääsen taas leipomaan, vaikka en minä siihen yleensä sen kummempaa syytä tarvitse. Rakastan leipomista.

Terveisiksi Sinulle jätän erään lempireseptini. Laita Sinäkin uuni lämpimäksi ja yllätä itsesi ja rakkaasi illan tullen.

SUKLAAKAKKU
3 dl sokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

0,5 tl suolaa

4 rkl kaakaojauhetta (leivontaan tarkoitettua)

150g voisulaa

2 munaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita nopeasti voisula ja munat sekaisin ja taikinaksi muiden aineiden kanssa. Kaada taikina voideltuun irtopohjaiseen vuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Valmis kakku näyttää tahmealta ja hieman raa´alta sisältä.

ps. Ohjeeseen (Anna-lehdestä muutama vuosi sitten talteen otettu) kuuluisi myös kahden limetin raastettu kuori mutta minusta siitä tulee parempi ilman. Meillä pidetään tästä torttusesta niin paljon, että yleensä teen sitä pellillisen kerralla. Vuoraan syvän uunipellin (34 cm x 36 cm) leivinpaperilla ja teen taikinan kaksinkertaisena. Jos uunipellisi on suurempi, tee kolminkertainen annos. Aineksia, varsinkin sokeria, kuluu paljon mutta kyllä syntyy herkkua. Nami nam.

pps.Minä koristelen herkun yleensä huolimattomasti tomusokerilla.

Herkkuterveisin Anu

Punakuumetta?

Huh. En onneksi ole sairastunut mihinkään vakavaan. On vain pikkuisen ollut tuota punakuumetta liikkeellä. Roosa ja viininpunainen vetävät nimittäin tänään puoleensa.

Löysin kauppareissulla kuumettani alentavat hurmaavat sukkahousut. Juuri kenkiini sopivat, nostalgisen kuosiset ja vielä edulliset! Keittiössä taas roosa pyyhe joutaisi jo pyykkikoppaan mutta kun en sitä millään paikaltansa haluaisi päästää. Pyyhkeeseen on herkin vedoin kuvattuna kieloja, apiloita, vuokkoja ja orvokkeja.

Olen huomannut, että aina syksyn lähestyessa tulee vääjäämättä hinku lämpimiin sävyihin. Mielisävyjäni sisustuksessa ovat yleensä kalpeat valkoisen vivahteet ja harmaat mutta tähän aikaan vuodesta esimerkiksi ruskeat, vihertävät, purppurat ja okra viehättävät minua erityisesti.

terveisin Anu

Tilkkutäkki

Ompelin tällaisen tilkkutäkin pienelle kullannupullemme. Pupu on lahja isovanhemmilta ja siitä tykkää pienen pojan lisäksi myös äiti. Tänään hinkkasin pupuliinia varten puhtaaksi vanhaa nukensänkyä, johon ajattelin sitten ommella somat lakanat.

Kävin lisäksi torilla ostamassa syyskesän ensimmäisen asterikimpun. Ihan vain toviksi piipahdin myös Elvina Interiöriin - kaunoiseen sisustuskauppaan Turussa. Kotiin suuntasin paitsi asterien myös komeiden kesäkurpitsojen kera, joita Elvinasta sain ystävänlahjana. Kiitos! Tulin tosi hyvälle mielelle.

Mukavaa viikon alkua kaikille,

Anu

Apple, cinnamon & raisin

Tänä aamuna nautiskelin pitkästä aikaa Philippe Guicheteaun kirjasta nimeltään Sunnuntaikirjeitä Suomesta. Keralla nautiskelin ompputeetä, hyvää leipää ja suklaakeksiä. Aika täydellinen alku päivälle. Toisaalta eilen taisi olla vielä täydellisempi, kun pinnasängystä kajahti aamulla: "Huomenta pojat! Kello on yheksän." Reipas kaksivuotiaamme siis muisti minun yleisen toivotukseni perheen miesväelle. Ja oikeasti kello oli kyllä paljon, paljon vähemmän....

Enkeleitä,

Anu

Jotakin kaunista

My Country Home- liikkeessä Tampereella oli toki pistäydyttävä, kun tuossa kaupungissa taannoin vierailimme. Olisin viihtynyt myymälässä loputtoman kauan - niin viehättävä se oli. Kotiin viemisiksi kannoin herkän köyhäinhopeisen seinävalaisimen, jolle olen nyt sopivaa paikkaa täällä kotona tuumaillut. Valaisin sopisi ihan mihin vain. Niin kaunis se on. Kunhan illat tästä vielä hiukan tummuvat, saa uutukaiseni varmasti arvoisensa paikan ja esittelen sen sitten oikein kuvinkin.
Tuosta ihanaisesta myymälästä ostin myös pienen kortin, jonka tähän tämänpäiväiseen postaukseenkin kuvasin. Kortissa on kaksi utuista lautaspinoa. Voiko oikeastaan olla kauniimpaa? Haluaisin valita lautasista yhden ja leikata siihen suuren palan suklaakakkua. Kermavaahtoa myös. Ja kynttilä palamaan.
Rentouttavaa viikonloppua Sinulle!

terveisin, Anu

Ihan pikkuisen vain

Minä en ole lainkaan hyvä asioissa, joihin liittyy tietokoneen hallitseminen. Mieltäni on kuitenkin kutkutellut jo jonkin aikaa bloggaaminen. Ihan pikkuisen vain. Ihan riittävän kovasti silti. Katsotaan mitä tuleman pitää. Hiukkasen jänskättää.
Olen käynyt ahkerasti lukemassa monia blogeja ja saanut niistä valtavasti inspiraatiota. Arka olen kuitenkin ollut kommentteja jättämään ja tuntuukin, että nyt tässä astutaan ainakin polvenkorkuisen kynnyksen yli. No, mikäs siinä on astuessa. Mies on nimittäin luvannut täällä ainakin vierailla lukemassa, kun minä taisin ääneen mainita, että eihän sitä minun tekstiäni varmaankaan kukaan lue. Niin ihana. Se mies.
Tänään on ollut hyvä päivä. Näin suloisen rusakon. Ihan saman värisen kuin villalanka, jota tänään ostin. Syksy jo siintää mielessäni ja pian virkkuukoukulla on töitä.