Sinkkisanko

MAUahtavaa viikonloppua! - kissamyssy

2012-02-11T21:34:00.000+02:00

Tänään saimme juhlistaa lapsen serkkupojan syntymäpäiviä ja huisin kivaa olikin. Sankari sai meiltä lahjaksi luettavaa sekä ideoimani ja neulomani kissapipon, jonka ristin Mau-myssyksi. Myssyn juju on sen yläreunan joustinneuleinen kohta, josta muodostuu korvat.

MAU-myssy

lanka: BC Garn Manu

puikot: 6

Luo 27 silmukkaa. Neulo helmineuletta kunnes kappale on 34 cm korkea. Päättele. Poimi silmukat toiselta pitkistä sivuista ja neulo joustinneuletta, kunnes sen korkeus on 4 cm. Päättele. Taita kappale ja ompele takasauma (jää keskelle myssyn takaosaa). Ompele kappale kiinni myös joustinneuleen yläosasta. Päättele langanpäät työn sisään ja käännä myssy oikein päin. Neulo seuraavaksi korvalliset: Luo kumpaakin korvallista varten 11 silmukkaa. Kudo ainaoikeaa 12 kerrosta. Aloita sen jälkeen kavennukset. Kavenna kolmen seuraavan kerroksen aikana. Päättele ja höyrytä valmis kissapipo.

Myssy sopi kahdenvanhalle mutta sovitin sitä omalle nelivuotiaalle ja kuten kuvasta huomaat, mahtui se hänellekin...

Leppoisaa lauantai-iltaa juuri Sinulle!

terkuin Anu

ps. Jostakin syystä huomaan usein helmikuisin kaipaavani ympärilleni ihan pienen ripauksen vaaleansinistä. Tällä erää riittää vaaleansininen flanellipyjama :)

Crafts - arvoitus ratkeaa

2012-02-09T21:30:00.000+02:00

Heips! Kuva-arvoituksen ratkaisu on tässä. Tällainen siinä kuvassa oli taiteltuna. Puikkojen päälle taitetaan läppä ja sitten kääritään rullalle. Vielä on solmimisnauha ompelematta, koska en osaa päättää laittaako nauhakiinnitys vai sittenkin tuollainen ihana nappi. Nappeja löysin Hemtexistä pari viikkoa sitten.

Olen huomannut, että tarvitsen käsillä tekemistä. Se tekee niin hyvää. Työkseni teen asioita, jotka ovat jatkuvassa prosessissa, eivätkä varsinaisesti valmistu. Pidän työstäni - hyvinkin paljon. Opetustehtävässä saa olla kunniapaikalla näkemässä kasvun ja kehityksen. Saa seurata jotakin suurta ja se liikauttaa sydänalan tuntoja. Ohjaustehtävässäni taas olen hyvinkin lähellä jotakin henkilökohtaista, usein arkaa ja haurasta. San tulla tutuksi toisen kanssa, saan olla tukemassa, antamassa aikaa ja tilaa, kuulevat korvat ja aika usein nenäliinankin. Saan jakaa hymyt ja ilonhetket sekä kannustaa eteenpäin. Prosessia. Työni on siis sellaista. Kaiken ikäinen ihminen kasvaa jatkuvasti ja se on kaunista mutta se vaatii voimavaroja vaikka samalla myös antaa voimaa.
Niin, siispä kotioloissa kaipaan usein jotakin sellaista valmistuvaista sorttia olevaa puuhaa, kuten pieniä käsitöitä tai askarteluja. Nyt syntyi pitkään suunnitteilla ollut säilytinpussi puikoille. Tällä viikolla on syntynyt myös "jääkarhupipo" (viittä vaille valmis) ja suunnitteilla on jo seuraava pikuväkerrys. Puikoilla pieniä töitä.

Takassa on näinä kylminä aikoina räiskynyt tuli ahkeraan. Eräänä iltana räiskyteltiin jopa tuoksuvaa tulta, kun puut saivat kylkeensä rosmariininoksia. Yrteistä on moneksi.

Pian alkavaan viikonloppuun toivotan Sinulle mukavia ja rentouttavia hetkiä! Pysytään lämpiminä.

halituksin,
Anu

Kuva-arvoitus

2012-02-09T15:36:00.000+02:00

Lounaaksi tänään mitä-kaapista-löytyy -keittoa. Siihen solahti sipulia, vihreitä linssejä, currya, liemikuutio, savustettua peuraa ja päälle muutama pala salaattijuustoa. Juuri nyt iloitsen Ikean valkoisesta pussilakanasta pöydän päällä (ihan liinaksi sopiva!), uudesta matosta, jonka hän minulle valmisti sekä yhdestä tarpeellisesta jutusta, jonka itselleni vihdoin ompelin. Arvaatko mikä se on (keskimmäinen kuva)?
Lupaan paljastaa ratkaisun lähiaikoina :)

terkuin Anu

Ps. Leivoin pieniä suklaisia jalanjälkiä pikkuruisen tyttövauvan kotiin. Ropsautinpa vielä kunnolla tomusokeria päälle.

Pps. Hennalle suuret kiitokset maton virkkaamisesta!

Helmeilevää

2012-02-04T15:19:00.000+02:00

Joskus tarvitaan järeitä aseita. Eilen tarvittiin. Tarkistin koepinoa kotosalla ja jo muutaman samanmoisen tällä viikolla tarkistettuani oli olo niin nuutunut, että yritin keksiä motivaattoreita homman helpottamiseksi. Keksinkin aika monta hyvää kikkaa. Ensinnäkin kaivoin esille viime kesän reissulta hankkimani tuikkulasit. Niiden myötä tulvahti heti iloisia muistoja mieleen. Tine K:n lasit poimin mukaani Ystadin Can canista ja nuo metallireunaiset Gävlen Uthuset i stanista.
Homma eteni näin: Sytytin kynttilät ja keitin teetä. Kaivoin punakynän penaalistani ja etsin mytomatoes.com -sivuston. Laitoin sieltä kellon käyntiin. Ihan hassua, että 25 minuutin työrupeamat ja niitä seuraavat viiden minuutin paussit kera hienojen kiitosten uutteruudestani, tsemppasivat kummasti puurtajaa. Välillä hemmottelin itseäni tapaksilla ja palkintona häämötti rentouttava hetki saunan löylyjen lämmössä. Niin tuli muhkea pino tarkistettua, hyvä mieli uutteruudesta ja sopivasti hemmottelua perjantain kunniaksi.
Nyt meillä sulaa pakastin ja tupasessa on varsin fiiniä porukkaa tämänaamuisen parturireissun jäljiltä. Tukkani alkaa olla jälleen pitkähkö ja kampaaja sai tarkat ohjeet kuinka vähän sai leikata (siistiä silti piti) :) Tykkään niin vietävästi siitä, että hiukset saa taas ponnarille ja sykeröllekin. Kampaajalla hemmahdin keväiseen kaulakoruun ja lounaalla herkulliseen pannarinpalaan. Itsekurittomuus taitaa siis nyt vähän vaivata mutta sallin sen itselleni tämän rutistusviikon jäljiltä.
Illaksi suunnittelen ompelupuuhia sillä jotain tekisi mieli väkerrellä. Jotakin on syntynytkin. Helmeilevän helmineuleinen vauvanpeitto odottelee tuossa antamista pienten varpaiden lämmikkeeksi. Mukaan sujautan pikkuruisen pupuliinin ja Benettonilta löytämäni valkoiset velour -pöksyt, joissa on pepun kohdalla ihanat frillat. Oi että!

Iloista viikonloppua ystäväinen,

Anu

Aarrekartta, alelöydöt ja yksi kuumeinen karhunpoika

2012-01-27T20:54:00.000+02:00

Löysin tällä viikolla ihania lankoja lankakaupan alekopan uumenista. Minuun iski vastustamaton halu hamstrata noita suloisia keriä, vaikka en edes vielä tiedä mitä niistä tekisin. Idea kypsyy varmaankin pian mutta siihen saakka ihailen sulottaria myttyrällä. Olen inspiroitunut Ekoneulekirjasta (Sanna Vatasen Neulo. Virkkaa. Kirjo. Ekolangasta!) ja postilaatikosta löytyneestä kuvastoylläristä (Gudrun Sjöden), leikellyt irti kuvia aarrekarttaani varten ja nauttinut siitä, että on perjantai. Perjantai tuntuu juuri nyt tosi hyvältä jutulta.

Pieni karhunpoika sairastaa, joten viikonlopusta taitaa tulla melko verkkainen. Luulenpa, että lueskellaan sohvanmutkassa, katsellaan piirrettyjä ja koitetaan keksiä hauskoja ruokaherkkuja valmistettavaksi, jotta pieneen massuun saataisiin jotakin täytettä. Meillä tahtoo pojan syöminen sairastaessa olla aika vähäistä mutta niinpä se taitaa olla monesti aikuisellakin sellaisessa tilantessa.

Mies kävi eilen kirjastoreissulla ja toi minullekin kaikkea kivaa. Muun muassa temperamaalaukseen liittyvän kirjan, johon aion viikonlopun aikana tutustua. Teen myös aarrekarttaani. Tiedätkö, siis sellaista kartongille koottavaa inspiroivaa karttaa, johon keskelle pannaan oma kuva ja ympäröidään se itselle mieluisilla tavoitteilla. Siihen siis leikataan kuvia ja sanoja, jotka kuvaavat tavoitteena olevaa olotilaa tai asiaintilaa eli sellaista, jota itse pitää tärkeinä ja jota kohti haluaa kulkea. Ideana on laittaa kartta sellaiseen paikkaan, mistä sen voi joka päivä tavata ja näin se voi toimia voimauttavana ja alitajuntaa muutokseen valjastavana asiana.

Minä teen karttani hyvästä olosta. Liitän siihen ateriat, liikunnan ilon tavoittelun ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Minulla on moniongelmaiset jalat ja seisomatyö, joten yhdistelmä on melko huono, ottaen huomioon vielä aktiivisen lapsiperheen arjen. Olen tosi iloinen, että olen saanut syksyn mittaan vaa´an lukemia alenemaan ja sitäkin kautta hyvää oloa elämään. Nyt tähtään kevääseen ja ajattelen, miltä haluan elämän ja oman olon silloin maistuvan. Ajattelen niin, että äiti-ihmisen hyvinvointi on koko perheen ilo :) Haastan sinuakin mukaan miettimään oman elämäsi tavoittelemisen arvoisia asioita.

Viikkisterkuin,
Anu

ps. Yhdestä alelöydöstä haluaisin vielä mainita, nimittäin kirkasvalolampusta. Hankimme sellaisen alkukuusta. Ollaan kovasti tykätty. Ihan virkistyy eri tavalla, kun saa heti aamusta kirkkautta tämän pimeän vuodenajan keskelle.

2012-01-22T16:53:00.000+02:00

Happy Sunday!! Valoa ja iloa päivääsi!
Minun viikkoni on ollut raskas ja huolekas mutta kaikki kääntyi lopulta hyväksi. Taustalle jäi silti huolta ja huomaan, että sellainen saa mielen kovin väsyksiin. Luulenpa, että tarvitsisin tähän viikonloppuun vielä yhden lepopäivän, vaikka tiedänhän minä senkin, että "niinkuin päiväs, niin on voimas aina". Onneksi tuohon lupaukseen saa luottaa joka päivä.
Mieleni on saanut eilen ja tänään levätä iloisessa ihanassa seurassa, lumileikeissä, pulkkamäen liukujen riemussa ja kaikenmoisten herkullisuuksien ääressä, joista erityismaininnan ansaitsevat eilinen lounassalaattini (savupeurasalaatti), ystävien luona nautittu tumma ja kostea suklaakakku ja äidin lounasherkut tänään.
Nyt taidan sallia itselleni leppoisan ja kiireettömän sunnuntai-illan - heti sen jälkeen, kun puhdas pyykkivuori ja yksi opiskelutehtävä on voitettu.

haleja,
Anu

Sävyjä

2012-01-16T21:45:00.001+02:00

Valokuva talvisesta fantasiapiknikistä vanhan kuvalehden sivulla on ollut viime päivien inspiraatiokuvani. Kuvan sävyt ovat samaan aikaan pehmeät ja talvisen kylmät. Voiko niin edes olla? Minulle tulee kuvasta kuitenkin sellaiset asiat mieleen ja tuleepa vielä talviset luisteluretket ja kuuman kaakaon hörppiminen varpaiden jo kipristellessä. Myös kaakaoparta tai kermavaahtoparta... Tänä iltana meillä kannettiin kermavaahtokaakaot takkatulen ääreen ja jutusteltiin päivän kuulumisia sisäpiknikillä. Sekin oli mukavaa pakkasen paukkuessa ulkosalla ja tulen rätistessä reippaasti takassa.

Viikonloppuna huomasin valon ja olin kiitollinen valosta. Olin kiitollinen ja iloinen myös monesta muusta asiasta kuten vapaasta laiskotteluajasta perheen kesken, siististä kodista ja uutukaisista pitkään haaveissa olleista kalusteista. Nyt on suunnitteilla uuden ruokaryhmän maalausprojekti mutta ensin pitää kerätä rohkeutta ja vakuuttua värisävyistä. Jotakin vaaleaa suditaan mutta ensin rauhassa tuumaillaan.

Joulunaikaan oli paljon tekimistä ja puuhaa niin töissä kuin kotosalla ja käsityöhetket jäivät kovin vähälle. Töissä toki on ihan hiihtolomaan saakka melkoista hulinaa mutta kotosalla nyt vähemmän tekemättömiä asioita, joten on aikaa istua kutimella. Minulla on tekeillä helmineuleinen vauvanpeitto näinä päivinä sukuun syntyvälle pienelle suloiselle. Lankana minulla on Manu babyalpakkalanka ja se taitaa olla pehmoisinta ja lämpimintä lankaa, josta olen koskaan neulonut. Ostin omani ennen joulua mutta nyt harkitsen lisätilausta sillä huomasin, että lanka on juuri nyt tarjouksessa. klik :)

Mukavaa talvista viikkoa! Pysytään lämpiminä.

Anu

ps. Meillä on vielä joulusuklaita. Saatin monia ihania rasioita lahjaksi ja nyt koitetaan olla kuin ne sammakot saven kanssa eli syödään säästäen, vain vähäsen kerrallaan, lähinnä viikonloppuisin. Hauska esillepano syntyi jälkiruokakulhosta ja täysin tasaisesta pienestä lautasesta.

pps. Jotta tämän suklaansyönnin keskellä pysyisin jossakin ruodussa, lähdin eilisiltana pitkästä aikaa kuntosalille. Oli muuten vilpoisin kuntosalireissu ikinä - ikänäni en ole sillä reissulla ollut niin kylmissäni. Polleena astelin oven taakse ja vingautin avainkorttiani kortinlukijassa. Kuvittelin jo melkein olevani täydessä tohinassa kaikkien niiden vempaimien keskellä ja tunsin suurta onnistumisen tunnetta, kun sain itsestäni irti sen reissun. Hyvä minä. Mutta mitään ei tapahtunut, ei sitten yhtään mitään. Ovi pysyi tiukasti kiinni ja vuoden voimassa oleva avaimeni vain päätti säästää minut kuntoilurääkiltä (olikohan se pakkasesta sekaisin?). Siinä seisoin koputellen, rynkyttäen ovea, soitellen ovisummeria ja jopa nakellen pikkuruisia jäänmurikoita salin ikkunoihin. Kyllä, sillä niin motivoitunut olin sunnuntai-illan koitokseen. Valot kyllä paloivat toisen kerroksen ikkunoissa mutta kukaan ei laskenut minua sisälle. Vähän kyllä arvellutti ohi ajavien autoilijoiden aatokset. Miettivät varmaan, että mikä vandaali tuolla häiriköi jäänmurikoineen. Luikin sitten lopulta kotiin lähinnä naurua pidätellen ja häntä koipien välissä :)

White Wedding

2012-01-06T15:48:00.001+02:00

Meillä on vähän kuin hävityksen kauhistus tällä hetkellä. Niin piti heti aamusta olla uuttera ja keräillä joulua mutta äidyin tekemään kaikenlaista muuta kodinkohennuspuuhaa ja nyt odottaa moni ennalta suunniteltu homma vielä tekijäänsä. Pojat ovat lähdössä juuri ulkoilemaan, joten nyt minä käyn niiden suunniteltujen töiden kimppuun, kahisuttelen ja rapisuttelen joulukoristelaatikon silkkipapereita ja pakkaan kaikessa rauhassa koristeet ensi joulua odottamaan.
Halusin vielä jakaa kanssasi yhden jouluisen ilon. Tänä jouluna minulla oli mitä ihanin joulukalenteri ihan itselläni. Sain sen äidiltäni ensimmäisenä adventtina. Siihen liittyi pussillinen multaa ja kaksi liotettua amarylliksensipulia sekä ruukut niille. Yhdessä istutimme sipulit, kumpaisellekin kaksi, ja sitten saatiin käydä seuraamaan kasvun ihmettä. Aamuisin oli kiva kurkistella miten paljon kukkavarteen oli tullut mittaa sitten edellisen aamun ja lopulta huomata nuppujen paisuvan ja värjäytyvän hehkeiksi ja sitten iloita kukkien juhlallisesta aukenemisesta. Tänään leikkasin White Wedding nimisen valkoisen amarylliksen viimeisen kukkavarren maljakkoon loppiaiskukkaseksi. Varsi oli niin pitkä, ettei enää kukkaa meinannut jaksaa kannatella.

Nyt kahisuttelemaan niitä silkkipapruja. Sinulle leppoisaa iltaa ja alkavaa viikonloppua!

Anu

2012-01-04T19:00:00.000+02:00

Tuliaisleivoksia, pieni uuttera sämpylänleipoja, uunista vedettyjä lämpimäisiä, pyykinpesua, kynttilänvaloa ja rakkaita ihmisiä. Niistä oli tämä päivä tehty. Illan rauha laskeutuu ja ajattelin sen myötä istahtaa alas ja nauttia hetkestä.

terkuin ja halituksin

Anu

Talvitöppöset

2012-01-03T20:56:00.000+02:00

Joulupukki toi minulle suloiset talvitöppöset. Meidän kotosessa asuu kolme jäsentä, joista yksi haluaa olla aina paljain varpain (pieni suloliini), yhdellä on talvisinkin lyhythihainen paita ja lyhytlahkeiset pyjamahousut (rakas) ja sitten yksi, jolla on melkein aina kylmä. Tämä viimeisin olen siis minä. Taidan vain olla palelevaista sorttia. Ihanaa kun sain nuo lämpöiset tossukat pukilta.

Minulla on edelleen kuusenoksa lasipurkissa ja tykkään sitä katsella. Olen myös saanut olla mielipuuhissani eli mallailemassa ja siirtelemässä huonekaluja. Pieni sohva siirtyi musiikkihuoneen ikkunalle ja nyt se suorastaan kylpee valossa. Tykkään niin.

Loppuviikkoosi kivoja hetkiä,

Anu

2012-01-02T22:25:00.001+02:00

On satanut lunta. Olen ihaillut leijailevia hiutaleita, vetänyt villasukat jalkaan ja kääriytynyt äidin tekemän ihanan villapeiton syliin. Nämä kotipäivät viehättävät minua kaikessa verkkaisuudessaan. On levollista mutta silti ehditään puuhailla kaikkea mukavaa.

Pistäydyin lauantaina Indiskassa ja löysin sieltä jotakin kivaa. Ihan kuin se olisi siellä juuri minua odotellut. Talon viimeinen nukkekoti myytiin huikealla alennuksella ja kotiinhan se oli kanettava. Meillä on pikkumies ihan yhtä inostunut robotti- ja autoleikeistä kuin nukketalopuuhistakin. Syksy ollaan leikitty nukkeleikkejä minun vanhassa pienessä pienoismallihuoneessa mutta nyt saatiin kertaheitolla lisää tilaa leikkeihin. Uuden talon ullakolla asustavat nyt ne robotit ja muissa kerroksissa pikkuruiset nuket. Kaikille on tilaa.

Tasettini ovat kukkineet ja tuoneet jo tuulahduksen raikkautta kotiin. Silti nautin vielä kuusesta. Taidetaan tänä vuonna pitää se ihan loppiaiseen saakka.

Voi hyvin!

Anu

2011-12-30T20:17:00.001+02:00

Sähkökatkon aikana kaivoin kaapin kätköistä lähes kaikki mahdolliset kynttilänjalat, kynttilät ja kynttilänpätkät valaisemaan kotia. Nyt olen puhdistellut jaloista stearinitahroja ja siirrellyt niistä osan jo takaisin kaappiin, kaikki kun eivät normaaliolosuhteissa ole meillä kerrallaan esillä. Nostin sitten nelipaikkaisen adventtikynttelikönkin samalla kaappiin ja sujautin sen tilaa säästääkseni terriinin kannen päälle. Vaan kuinkas kävikään; se näyttikin aika hauskalta, enkä malttanutkaan jättää yhdistelmää hyllylle makaamaan. Kynttilänpaikkoihin ja kannen korvaan upotin atsaleankukat ja niin tuli soma uudenvuodenasetelma valmiiksi.

Huomenissa ajattelimme maistella Kuohuvaa kuusenkerkkäjuomaa. Pitkään olemme halunneet sitä kokeilla mutta emme ole täältäpäin löytäneet. Eräällä syksyn opiskelureissuistani Jyväskylässä näin juomaa sikäläisessä Taito -shopissa ja nyt innolla odotan miltä mahtaa kupliva maistua. Tämä kupliva sopii sitä paitsi jokaiselle perheenjäsenelle suurimmasta pienimpään.

Joulun jälkeen meistä moni taitaa muistella kuluneen vuoden tapahtumia ja samalla suunnata jo tulevaan. Ajatus kääntyy kohti kevättä ja kesääkin ainakin suunnitelmissa ja sehän on aina yhtä inspiroivaa. Sangon uumenista huikkaan Sinulle kiitokseni siitä, että olet kuluvana vuotena täällä piipahdellut, läsnäolollasi ja sanoillasi ilahduttanut. Kiitos jakamisesta! Toivon alkavaan vuoteen niin Sinulle kuin itsellenikin levollisuutta, valoisuutta, voimaa jaksaa kukin taakkoinemme ja kykyä pysähtyä huomaamaan kaikki se hyvä ja onnellinen jota meille annetaan. Ja sitä annetaan yllin kyllin. Tässä hetkessä on hyvä olla ja siitä olen ylettömän kiitollinen.

Mitä sinulle toivoisin?

En sitä, että kasvaisit yhtä isoksi kuin puu,

yhtä vahvaksi tai yhtä liikkumattomaksi.

Vaan, että katsoisit yhä uudestaan ylöspäin,

sinne missä ovat latvat ja taivas.

Että jäisit seisomaan

etkä aina ryntäisi eteenpäin.

Että oppisit seisomaan ja kasvamaan kuin puu.

Sillä sinä et ole vielä perillä.

Sinussa on voima,

joka on puussakin: kasvun voima.

Sinua kutsutaan vielä johonkin.

Jää seisomaan. Katso ylöspäin

ja aisti Jumalan voima,

joka tahtoo kasvaa sinussa.

...

En toivo sinulle,

että jossakin metsäpolulla kohtaisit valkea kauriin

tai kuninkaanpojan tai haltijattaren, joka tekisi sinut rikkaaksi.

Vaan, että sinulla olisi silmät joilla huomaat, kun sinua vastaan tulee tiellä ihme.

Sillä ihmeisiin ei tarvita satuja, vaan näkevät silmät

ja sydän joka ymmärtää kiittää ihmeestä.

Jörg Zink

Iloa!

terkuin Anu

Männynhavuja

2011-12-28T20:29:00.004+02:00

Käteni käy vähän väliä lumimanteliastialla ja pistaasipurnukalla. Teepannu pöhisee tiuhaan tahtiin ja nautiskelen joutilaisuuden täyttämistä päivistä, tästä raukeasta lomatunnelmasta.
Meillä on elelty ilman sähköä ja vähällä vedellä jouluyöstä saakka. Eilisaamuna sähköt palasivat muutamaksi tunniksi, kunnes katkesivat jälleen ja palasivat vasta myöhään illalla. Tapaninpäivän päivälliskutsut järjestimme kynttilävalaistuksessa ja vieraat toivat kahvipöytää varten mukanaan omat kahvi- ja teetermoksensa. Oli tunnelmallista ja kotoisaa mutta tokihan keittiössä sai käyttää mielikuvitusta ja puuhakasta oli saada ruoka valmiiksi ja sitten tähteet säilymään ilman jääkaappia ja pakastinta. Leivinuuni ja tusinoittain kynttilöitä - siinäpä tapaninpäivän niksit. Vettä säännöstelemme edelleen mutta ylihuomenna pitäisi voida lotrata jo mielensä kyllyydestä (nimimerkillä pyykkikaappi huutaa hii-o-hoi).
Naapurustossa kaatui uljaita honkia sähkölinjojen ja talonkin päälle, pihat täyttyivät risuista ja suurista männynoksista mutta suuremilta vähingoilta onneksi säästyttiin. Onneksi oman kodin pihapuut pysyivät pystyssä. Mutta tiedätkö, jotakin nautinnollistakin koin pelon keskellä, nimittäin hiljaisuuden. Yksikään kone ei metelöinyt ja kotona oli täysi tyyneys. Joulukirjoja lueskelin kynttilämeren valaisemassa huoneessa ja sänkyyn tassuttelin yökynttiläjalkaa pidellen. Oli joulurauha ja valona Jeesus.
Sähköjen hetkeksi palattua (eilisaamuna) pieni poika katsoi kasvoihini onnellisena ja pyysi, että säännöstelläänhän toistekin, jooko äiti? Hän tarkoitti, että pidetään kaikki valot sammuksissa ja valaistaan koko koti kynttilöin. Minulla on sitten suloinen vesseli täällä. Vesseli, jonka kanssa pelattiin tänään palloa pihalla niin kauan, että molempien posket olivat kuin omenat. Taisi siinä muutama lumimanteli kulua.

Rentouttavia välipäiviä,
Anu

Naapurustossa näytti aika hurjalta...

Lämpöinen joulutervehdys

2011-12-22T22:23:00.000+02:00

"Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra..."

Luuk. 2: 11

Siunattua ja riemullista joulua!

"Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto."

Luuk. 2:14

Joulutervehdyksenä Sinulle liitän mukaan tunnelmakuvia Qwenselin porvaristalon joulusta ja erityisesti joulupöydistä. Teimme visiitin museoon toisena adventtina. Mielestäni on varsin kaunis idea koristaa pöydänympärys pienillä havunoksilla.

Täällä omassa pesässä levitin juuri pellavaliinat pöydille ja nautiskelen kuusentuoksusta ja joulukukkasista. Oi tätä joulun ihanuutta!

Joulunaikaasi kaikkea hyvää!

Lämmöllä Anu

Pieniä liekkejä

2011-12-18T00:36:00.000+02:00

Tänä viikonloppuna on sytytetty pieniä liekkejä enkelikellon kynttilöihin. Kiitos Rouva M tästä ihanasta arpajaispalkinnosta! Poika on kuunnellut kellojen kilinää keskittyneen hartaasti ja pyysi, että kynttilät sammutetaan iltasella varmasti niin, että niistä jää poltettavaa vielä huomisellekin päivälle. Minun kehoni on nyt uupunut kaikesta päivän työstä ja touhusta mutta mieli on hyvä. Mielessäni soi "It is beginning to look a lot like christmas". Miten voikaan lattian kuuraaminen tuottaa niin hyvän olon? Ja miten lohdullista onkaan käydä nukkumaan tietäen, että sydämessänikin tapahtuu puhdistumista ja vieläpä ihan ilman omaa työtäni. Sen saa aikaan Jeesus. Kiitos!

"Nyt syttyy neljäs kynttilä ja joulu sarastaa. Me odotamme Jeesusta, hän kaikki pelastaa."

Toivon hetkiisi, talveesi, jouluusi valoa ja valkeutta!

Anu

Kamarin joulu ja kanelisokerikuuset

2011-12-10T22:26:00.000+02:00

Makuukamariin on laskeutunut joulu. Pylvässänky on ollut syksyn ilman verhoja ja katosta ja oikeastaan odotellut joulua saapuvaksi saadakseen pukeutua juhlaan. Nyt saapui oikea hetki. Sain äidiltä ja isältä nuo ihanat, unisen utuiset sivuverhot lahjaksi ja ripustimme ne eilisiltana paikoilleen. Katos oli minulla jo ennestään. Naisten keskeinen sisustushetki oli tunnelmaa täynnä. Kiitos äiti! Tänään ollaan sitten pojan kanssa "telttailtu", leikitty ja luettu verhojen hämyssä. Hänestä on ihanaa vetää verhoja kiinni ja viipyilä unisessa tunnelmassa. Niin minustakin. Verhojen sävy on muuten ihan sama kuin sängyn takana olevan kuvan tytön turbaanin sävy.

Minulla on moni joulutyö vielä ihan kesken mutta silti levollinen mieli alkaa laskeutua. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pätee minusta joulunlaittoonkin. Tänään saimme kuurattua pesuhuoneen ja saunan, keittiötäkin. Nyt asetutaan saunapuhtaina maistelemaan pullaa ja kermavaahtoa. Makeissa merkeissä siis täällä. Kuusipikkuleivät tein kanelimurotaikinasta joulua varten. Paistamisen jälkeen koristelin pikkuleivät kaulittavalla sokerikuorrutuksella, sokeritähdillä ja kookoshiutaleilla. Omien jouluperinteiden rinnalle on kiva tuoda aina jotakin uuttakin.

Adventti-iloa jokaiselle ja tervetuloa kaikille uusille lukijoille! Olette ilo!

Anu

Kirje

2011-12-05T20:57:00.001+02:00

Olen hakenut metsästä tarveaineita joulukodin kaunistamiseen. Pidän pienistä mansettimaisista kransseista, joita voi asettaa kynttiläjalan jalustan päälle lepäämään. Adventtikynttelikkökin sai metsänvihreää ylleen kera valkoisen puuvillanauhan. Löysin metsästä myös kauniin oksankarahkan ja sen ajattelin spreymaalilla maalailla mattavalkoiseksi, vähän kuin huurteiseksi. Saapa nähdä mitä siitä lopulta syntyy.
Tänään sain onnitella uutta ylioppilasta ja juhlistaa koulun juhlassa itsenäistä Suomea. Herkin mielin kuuntelin nuorta, joka kertoi juhlapuheessaan ystävänsä isoisän rintamatarinaa. Mieheltä on tuona aikana vaadittu niin kovin paljon. On pitänyt jättää kotinsa ja perheensä ja kerätä kaikki rohkeutensa. Naiseltakin on vaadittu. Perhe, viljely ja jopa metsätyöt on pitänyt hoitaa. Tunnen suurta kiitollisuutta kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat meidän tähtemme näin ponnistelleet ja ajattelen omia isoisiäni aivan erityisellä rakkaudella.
Olen paiskinut viime ajat päivävuoroa ja yövuoroa yhtä aikaa. Paini koepinojen kanssa on tällä erää tuntunut erityisen rankalta. Kaiken pakerruksen keskellä koin onnentunteen saadessani ihan oikean kirjeen - sellaisen paperisen, kauniille valkeille arkeille suloisella käsialalla kirjoitetun. Sellaisen, jonka riveiltä sain tuntea, että minua on ajateltu ja muistettu. Kiitos ystäväni!

Hyvää itsenäisyyspäivää meistä jokaiselle,

Anu

ps. Tänä iltana muuten rävähti. Olen koko syksyn ollut aika kiltisti ja muistanut liikkua ja syödä melko kevyesti. Tänään tullessani töistä piti minun poiketa ostoskeskuksessa ja siinä kävellessäni Arnoldsin ohi, tuli minulle pakottava tarve saada laatikollinen hyvää. Että terve menoa vaan; tämä kokeentarkistaja laittaa elämän risaseksi ja haukkaa kohtapuoleen ehtaa herkkua.

Kirsikanpunaista ja metsän väkeä

2011-11-27T23:24:00.000+02:00

Ensimmäinen adventti kääntyy pian yöksi. Istun täällä itsekseni hihittelemässä pienelle keittiössä sattuneelle kömmähdykselle, jonka vasta hoksasin. Asia liittyy tanskalaiseen riisipuuroon ja kirsikkakeittoon, joilla yllätin miesväen tänä aamuna. Kerronpa koko tarinan.
Olen pitkään ollut aikeissa kokeilla tanskalaista riisipuuroa ja kirsikkakeittoa. Nyt päätin vihdoin käydä tuumasta toimeen näin adventtiajan alun kunniaksi. Uusimmassa Bolig livissä oli herkun ohje mutta muistelin, että minulla on sellainen myös jossakin reseptimapin kätkössä ja jo valmiiksi käännettynä, joten ryhdyin selailemaan reseptivarantoja. Löysinkin sen pikkuruisen ruutupaperin, jolle olin ohjeen joskus raapustanut. Siellä se oli siististi mapitettuna muiden joulureseptien joukossa. Katselin läpi ainekset ja eilisellä kauppareissulla hankin mitä kaapista puuttui. Kermaa ei ollut, joten sitä sitten ostin. Ja vieläpä kokonaiset 5 dl, sillä ohjeen mukaan se määrä tarvitaan. Aamulla tein innoissani herkun valmiiksi ja katoin pöydän. Mies kehui, että oikeinpa oli maukasta mutta melkoisen täyttävää. Onnistunut aamiainen. Nyt katsastin millaisia ohjeita kyseiselle puurolle löytäisin täältä netistä ja löysin oman ohjeeni muiden joukosta. Siinäpä olikin vain sellainen juttu, että tehokkaana tyttönä kun olin rei'ittänyt reseptin mappiin, oli kermamäärän edestä huvennut ykkönen rei'ittäjän kiduksiin. Kermaa siis piti laittaa 1,5 dl eikä 5 dl. Ainakin oli creamy!

Tänä viikonloppuna meillä on leikitty satumetsän tunnelmissa. Poika koristeli suloisin pienin sormin oman pikkujoulukuusen, jonka läheisyydessä iloteltiin eläinhahmoilla. Myös olohuoneen komuutilla oleileva huonekuusi kannettiin lastenhuoneen lattialle metsän tunnelmaa luomaan. Eilisillan leikkien päätteeksi huomasin, että huonekuusi oli saanut juurellensa metsän väkeä (kotieläinvahvistuksella). Siellä ne jatkoivat uniaan, kun nostin kuusen yöksi jälleen komuutin kannelle. Luulen, että niillä oli oikein makoisat unet ja keskinäinen joulurauha.

Adventtiaikaasi rauhaa ja iloa,

Anu

ps. Tanskalaisen riisipuuron ohjeen löydät ainakin täältä. Kirsikkakeittoa sävytin pienellä tilkalla punaherukkamehua ja ripauksella vaniljasokeria. Nam.

Paperitähtiä

2011-11-22T23:50:00.001+02:00

Hei ystävä! Terveisiä Jyväskylästä. Istun hotellissa pitkän opiskelupäivän päätteeksi. Olen samaan aikaan väsynyt ja energinen; väsynyt kaikesta siitä tuottamisesta, jota eiliseen ja tähän päivään on sisältynyt mutta samalla energinen kaikesta siitä innoituksesta, jota olen jälleen saanut täällä kollegojen tapaamisesta ja asioiden jakamisesta. Aamuni alkoi tänään ihanasti sillä sain nauttia lumen lahjasta. Vaikka lunta oli vain hiukkasen, oli tunnelma ihan sadunomainen. Juutuin kameran kanssa kirkkopuistoon ja melkein myöhästyin luennoltakin lumilumon vuoksi. Illalla sain kulkea pienessä leijailevassa valkeudessa ja hotelille kävellessä vain ihastelin ympäröivää kauneutta.
Pian ollaan ensimmäisessä adventissa. Joulu saapuu ja minä otan vastaan. Opettelen keskittymään olennaiseen ja löytämään niitä hetkiä, jolloin voin kaikessa rauhassa tehdä mukavia asioita perheen kanssa ja ihan itseksenikin. Viime viikonloppuna löysin tällaisen hetken askartelun parista. Askartelu on siitä mukavaa, että sitä voi tehdä kera perheen pienimmäisen mutta valloittavaa se on, vaikka näpertelisi yksinäänkin. Näin adventin alla taittelin muutamia yksinkertaisia paperitähtiä ja halusin jakaa mallin kanssasi. Jos vaikka haluaisit sinäkin tähdittää kotiasi tai ilahduttaa läheisiä tähtilahjalla. Paperiksi käy melkein mikä tahansa mutta hieman monistuspaperia paksummasta paperista sain itse taitokset ja liimaukset onnistumaan parhaiten. Ohjeen olen poiminut täältä.
Kokeilin myös minulle uutta pintaneuletta. Valitsin ehkä turhan pienet puikot ja tuli aika kireää neulosta mutta minusta tuo tähtimäinen kuvio on ihana. Mietinnässä on mihin sitä voisin käyttää.

Valoa adventtiaikaasi,

Anu

ps. Tämän päivän lumikuvia en voi nyt kanssasi jakaa, koska minulla on täällä mukana pokkarikamera, jonka korttia ei saakaan luettua suoraan läppärilläni ja välijohto on kotona. Nämä tähtikuvat otin viime viikonloppuna.

Happy!

2011-11-17T22:23:00.000+02:00

Thank you dear Vibeke for organizing a lovely yarn swap! And thank you sweet How sweet to be a cloud for all of these presents you sent to me! I just love the yarn and it was so exciting to wait for the suprise and then get to open the package. I felt like a little girl in a candy store. By the way, do you notice that some of the sweets you sent are already gone...yummy...and the postcard/picture is in between a book I am reading at the moment. Happy!! Thank you both!

Hei ystävät! Sain olla mukana Vibeken järjestämässä lankavaihdossa. Kokemus oli minulle ensimmäinen ja olin ihan innoissani odotellessani pakettia Ranskasta, vaihtoparini kotimaasta. Tällaisia ihanuuksia sitten sain postilaatikkooni. Tykkään kovasti saamastani ja odotan innolla, että pääsen helisyttelemään puikkoja. Päärynäsuklaata säästän ihan erityiseen hetkeen...

Voi hyvin Sinä siellä. Iltaasi iloa,
Anu

Pellavaiset lumihiutaleet

2011-11-15T13:51:00.000+02:00

Pimeät illat innostavat askartelun pariin. Olen viime aikoina tutkaillut kotona olevia jämämateriaaleja ja kehitellyt käyttöä langoille, pahveille ja kankaille. Minulla oli eräästä verhoprojektista jäänyt kaksi pienehköä suikaletta valkoista pellavakangasta. Keksin leikellä pellavasta lumihiutaleita paperihiutaleiden tyyliin. Leikkasin siis neliöitä, taittelin kahdesti keskeltä kahtia ja lopuksi pienen neliön kolmioksi (siis kulmat vastakkain). Pyöristin mallin ympyrämäiseksi ja leikkasin terävillä saksilla kuviot. Kuvan hiutaleista näet taitoskohdat. Leikkuun jälkeen hiutaleet voi tärkätä (kuvassa olevat vielä ilman tärkkiä), kuivatella ja ripustella vaikkapa lasipurkissa lepäilevään oksankarahkaan tuomaan talvitunnelmaa kotiin. Ohuesta pellavasta leikellyt hiutaleet näyttävät mielestäni kauniilta ikkunallakin ihan perinteisten lumihiutaleiden tyyliin ikkunalasiin kiinnitettynä. Hiutaleethan voi ripustella ikkunan ääreen myös langalla verhotangosta tai kiskosta tai repiä pellavasta ohuita nauhoja ja ripustaa nauhoin.

Iloa viikkoosi,

Anu

ps. Tykkään tuoda ulkomaanreissuilta arkisia herkkuja, joista voi nauttia vielä pitkään matkan jälkeenkin. Piipahdukset paikallisiin tavallisiin ruokakauppoihin ovat minusta matkoilla aina mukavia. Hamstraan yleensä teetä ja keksejä :) Nyt avasin kesällä tuodun perus teepussipakkauksen. Aika riemua oli höyryävän teekupposen äärellä muistella juuri sitä lomapäivää jolloin paketti poimittiin vedenhakureissulla eräästä Ystadin keskustan pikkuruisesta ruokakaupasta. Arjen hyvä hetki!

Piparkakkuja

2011-11-10T09:14:00.000+02:00

Tänä aamuna saivat puiden oksistot ylleen valkea kuuran. Vilpoisuus nipisteli sormenpäitä ja talven valo oli jo täällä. Ollaan torstaissa ja pian alkaa laskeutuminen viikonloppuun. Halusin jakaa kanssanne paitsi ilon kuurasta, niin myös mukavan piparkakkuherkun. Yllätysvieraita tai omaa perhettä voi ilahduttaa vaihteeksi vaikkapa piparkakun ja pähkinäjäätelön liitolla. Monilla meistä on tähän vuodenaikaan pipareita kaapin kätkössä, joten tämä herkku syntyy nopeasti. Piparien väliin levitetään notskistettua jäätelöä ja siivilöidään tomusokeria päälle. Keralle vielä lämpöinen kupponen glögiä, niin herkkuhetki on valmis. Minulla on valokuvien herkuissa erään kotileipomon piparkakkuja ja välissä Mövenpickin vaahterasiirappi-saksanpähkinää. Saman voi toteuttaa pidemmän kaavan kautta ja leipoa piparkakut itse ja pyöräyttää pakastimeen vaikkapa puolukkajäädykettä täytteeksi. Jäädykkeen voi pakastaa laakeassa vuoassa leivinpaperille levitettynä ja ottaa sen sulamaan hetkeä ennen tarjoilua, leikata muoteilla halutun muotoisiksi ja asettaa kakkujen väliin.
Pipariteemaan liittyen tein pikkuruisia askarteluja jämäpahveista. Mielessäni oli saada pahvipiparkakkujen pintaan sokerikuotturuksen tuntu, joten koristelin valkoisella tussilla ja osaan laitoin tarrahelmenpuolikkaita ajamaan samaa asiaa. Joulupakettien kaunistukseksi ajattelin tänä vuonna käyttää ainakin villalankoja (jämälangoille oiva käyttö) ja ruskeaa sekä valkoista käärepaperia. Ikea piirustuspaperi on ikisuosikkini tässä hommassa. Toiveissani olisi löytää myös ihan tavallisia kuvattomia valkeita paperipusseja pakkaustarkoitukseen.

Tunnelmallista torstaita ystävä!

Anu

Lunta ja jäätä

2011-11-05T18:13:00.001+02:00

Olen kerinyt jämälankoja. Asettaessani keriä astiaan huomasin, että epämääräiset myttyräni olivat muuttuneet ihaniksi lumipalloiksi. Ikkunalle sain lumisateen virkatusta kaitaliinasta ja jäätähtivalosarjasta. Vaikka talvi antaa odottaa itseään, olen minä siis jo lumitunnelmissa.

Puikot helisevät iltaisin ja juuri nyt syntyy kotitossut miehelle Novitan sukkalehden ohjeella. Minusta nuo kahdella puikolla neulottavat ovat siis tossut eivätkä sukat, kuten lehdessä niitä nimitetään. Miehen tossut sujahtavat isänpäiväpakettiin ja hinku olisi tehdä itselle saman malliset. Sovitin nimittäin ensimmäistä tossua ja totesin mallin miellyttäväksi jalassa (ei kantapäätä, sopivan rento) ja leikkisäksi. Valkeista jämäkeristä tossut syntyisivät itselleni ihan mainiosti mutta maltankohan luopua noista lumipalloistani...Ehkä sitten kun saadaan oikeaa lunta :)

Kiitollisella mielellä olen kaikista rakkaistani ja illan hämärään syttyy meillä vielä kynttilä jo iäisyyteen siirtyneiden läheisten muistoksi.

Anu

2011-10-29T18:11:00.001+03:00

Käyn kohti talvea ja juhla-aikaa hitain nautiskelevin askelein. Valmistan mieleni vastaanottamaan suuren juhlan ja käännän katseeni kohti sen kirkkautta. Usein kuulee puhuttavan joulusta hössöttävistä ihmisistä. En pidä tuon ilmauksen sävystä ja hengestä sillä kukin meistä vastaanottaa ja elää joulua ihan omalla tavallaan ja minusta saakin niin tehdä. Meidän ajassamme on ihan pahaan mieleen saakka sellaista liiallista arvottamista; jonkun tapaa tehdä sanotaan oikeaksi, toisen vääräksi ja jonkun makua hyväksi, toisen taas huonoksi. Jouluna valo syttyy pimeään, taivas kurkottaa luoksemme ja saamme iloita Jeesuksen syntymästä. Ihan samalla tavalla näin tapahtuu jokaisena päivänä. Tänään olen yhtä lailla osallinen joulun iloon kuin sitten kahden kuukauden kuluttua. Joulu on ehkä tyypillinen kalendaaririitti ja sijoittuu vuoden kiertoon aina samalle paikalle mutta joulun sisältö voi elää meissä kaikkina aikoina. Samoin voi joulun tunnelmassa liikkua jo näin syyspimeinä iltoina ja olla vastaanottavaisella mielellä.

Haluan ilmentää suuren juhlan iloa monin tavoin. Saan hyvää mieltä siitä, kun voin suunnitella kodin kaunistamista ja joulun riemun ilmentämistä omassa kodissa, suunnitella joulupöydän antimia ja miettiä mitenkä voisin ilahduttaa läheisiä. Saan iloa itse joulun lisäksi tästä rauhallisesta valmistautumisen ajasta. Täällä sangossa mietteet taitavatkin hiljalleen kääntyä tuota suurta juhlaa kohti.

Tänä iltana tulee Syksyn sävel. Sävelet soivat hyvän asian edestä sillä kilpailun tuottamat varat käytetään Syöpäjärjestöjen neuvontaan, kuntoutukseen ja potilastyöhön. Ohjelman inserteissä on mukana rakas pieni kummityttömme. Omien vanhempiensa sanoin Juha Tapion kilpailukappale Sitkeä sydän kertoo ihan kuin tuosta valoisasta pienestä ihmeestä. Halutessasi voit antaa oman lahjasi Syöpäsäätiöille osallistumalla äänestykseen klik.

Lämmöllä

Anu

ps. Arvaa iloitsinko, kun äidin jemmasta löytyi hänen minulle lapsuudessani kutoma norjalaisneule ja isoäitini kutomia lapasia sekä paljon muita villa-aarteita. Neule on ollut säilössä, kun se ei varmaankaan jossakin vaiheessa nuoruusikääni sopinut päälle. Nyt mahtuu - jee!

2011-10-16T10:37:00.001+03:00

Keittiön ikkuna on oma näköalapaikkani. Äsken minua kävi ikkunalaudalta tervehtimässä talitiainen, kuin pyytäen lisää herkkuja lintulaudalle. On ollut tuulisia päiviä. Tuoksuukin jo melkein talven tulolta, vaikka minä vasta sain viikattua kesämekot kaapinperälle. Mutta minä pidän tästä karuuden ensikosketuksesta, tulevan vuodenajan kalpeasta valosta, suuren juhlan odotuksesta ja lehdettömistä puista. Ja minä odotan. Odotan leijuvia ensihiutaleita lasten iloksi ja luonnon hunnuksi. Muistan Gilmoren tytöistä sellaisen kohdan, jossa Lorelai viipyilee öiseen aikaan olohuoneen avonaisen ikkunan alla ja nuuhkii raikasta ilmaa. Hän odottaa lumisadetta saapuvaksi, hän tietää että se on tulossa. Pidän siitä kohdasta.

Olin varhain tänä aamuna pienellä kävelylenkillä. Ilahduin näkemästäni vikkelästä oravasta ja siitä, että eräs naapureista oli jo enättänyt sytyttää pihalyhtyyn tuikkivan tulen. Kynttilän liekki lepatti kodikkaasti ja tulin hyvälle mielelle. Pienillä asioilla on merkitystä.

Nyt saan käydä syysloman viettoon. Hemmottelin sen kunniaksi itseäni ja toin kukkakaupasta kotiin tuollaisen pienen puun näköisen kauniin kasvin. Mikähän se on? Osaisitko kertoa minulle? Kauppias ei nimittäin muistanut nimeä mutta kertoi sen tulleen pääsiäiseksi ja siitä saakka odotelleen kotia. Toivon, että saisin kasvin viihtymään, joten myös kaikki hoitovinkit ovat tervetulleita :)

Lämpimin terveisin Anu

ps. Oletko jo tutustunut Riihikosken myllyn Luomu Äidin Unelma ohrahiutaleisiin? Niistä hautuu mitä herkullisin puuro. Kiehauttaa vain litran maitoa (myös vesi tai mehu käy) levyllä ja lisää hiutaleet, sammuttaa levyn ja vetää kattilan puolittain pois levyltä. Kansi päälle ja parissakymmenessä minuutissa puuro on hautunut valmiiksi. Lopuksi lisätään toki vielä vähäsen suolaa. Maidon tai marjakeiton kaverina tämä on herkullista - meillä ainakin tykkää koko perhe.

Sammalenvihreää ja auringonpilkkuja

2011-10-11T21:57:00.000+03:00

Olen kulkenut syysaurinkoa silmäripsilläni, nautiskellut siitä, että luonto yhä hehkuu ja kuitenkin samaan aikaan valmistautuu talveen. Minäkin valmistaudun. Kudoin äidille syntymäpäiväyllätykseksi lämpöisen sammalenvihreän kaulurin pehmeänkeltaisin somistein. Islantilainen kelervä lanka tuntui sormilla mukavan luonnolliselta ja karheudestaan huolimatta uskon sen toimivan reunuskoristeessa ihan hyvin. Lanka on löytö taannoiselta Jyväskylän reissulta.
Nyt pötkötän lattialla suuren lampaantaljan päällä takkatulen lämmössä. Massuni on täynnä äidin valmistamia herkkuja ja mieli leppoinen. Käyn keskiviikkoa kohti reippain mielin. Huomisessa reippautta tarvitaankin, sillä minulla on ensiksi puolikas työpäivä, sitten muutaman tunnin koulutuspätkä, palaveri ja lopuksi vanhempainilta. Juuri nyt kuitenkin nautin tästä hetkestä. Siitä, että pieni tuhisee turvallisesti vuoteessaan, mies naputtelee koneellaan viereisessä huoneessa ja minä köllöttelen kuin kissa tässä olohuoneen lämmössä.

Lämmin ajatus luoksesi,
Anu

ps. Rakkaalle äidilleni vielä tätäkin kautta onnellista syntymäpäivää ja kiitos ihanista kesteistä! Arabialaisesta kakusta näen varmaan ihan untakin - niin herkkua oli.

Pipoja ja poikia

2011-10-05T14:25:00.000+03:00

Meillä popsitaan pähkinöitä. Kohtuuden kun muistaa, niin saa hyötyjä enemmän kuin haittoja, sillä pähkinöissä on runsaasti hyviä rasvoja. Mies täydensi pähkinävarastomme ja minähän heti miettimään mitäpä niistä kävisin leipomaan. Tein pähkinäkakkua, jonka välissä on sokerista, pähkinästä ja kanelista valmistettu täyte. Kakku oli niin muheva, että kotijoukkojen toiveesta lupasin tehdä sitä toisenkin kerran. Ohjeen löysin täältä.

Pähkinät maistuvat myös jogurtin sattumina. Olen pitkään halunnut kokeilla jogurtin valmistamista itse mutta syystä tai toisesta se on aina jäänyt. Nyt kuitenkin sain tarmonpuuskan asian suhteen ja kokeilin tällä Helmin ohjeella. Jos Helmi piipahdat täällä, niin haluan osoittaa sinulle suuret kiitokset! Jogurtista tuli lempeän täyteläistä herkkua.

Ohjeessa käsketään käärimään tekeytymään jätettävä jogurtti lämpimään pyyheliinaan. Kulho jossa jogurtin valmistin on muodoltaan aika korkea ja kapea ja mietin miten sitä kietoisin. Siinä miettiessäni keksin käyttää lämmöntuojana pyyheliinan sijaan kulholle sopivia pipoja. Pujotin astian kahden pipon sisälle, panin kannen vähäsen raolleen, peitin koko jutun keittiöpyyhkeellä ja kiinnitin pyykkipojilla. Puhtaita pipoja voi siis käyttää näinkin :)

Reipasta viikon jatkoa ystäväiset ja tervetuloa kaikille uusille lukijoille!

Anu

Arvonnan voittaja ja kupinaluset villasta

2011-10-02T09:48:00.000+03:00

Lokakuu alkoi tunnelmaa täynnä. Sytytin elisaamuna monen monta kynttilää ja asettauduin nauttimaan puhtaan kodin tunnelmasta ja vapaapäivän ilmapiiristä.

Tänäänkin on hyvän päivän aamu. Nousin seitsemän jälkeen sängystä, kun lapsen huoneesta kuului kutsu katsomaan jotakin ihanaa. Hipsuttelin alakertaan, astuin hänen huoneeseensa ja siinä hän seisoi osoittaen ulos ikkunasta. Katselimme auringonnousua yhdessä.

Yllätysarvonnan osalistumisaika päättyi syyskuun loppuun. Kiitos kaikille mukavista viesteistänne, joita arvontapostaukseen jätitte! Mies toimi arvonnan virallisena valvojana ja tässä rumpujen pärinän lomassa ilmoitan ilolla, että yllätyksen voittajaksi nousi Mirtzi. Laittaisitko Mirtzi minulle yhteystietosi sähköpostitse, niin saan lähettää paketin matkaan. Osoitteeni on sinkkisanko(at)windowslive.com. Palkintona on virkkaamani ja huovuttamani kupinalunen, tekemäni pampulapannunalunen, vaaleaa unelmanpehmoista alpakkapankaa ja käsintehtyä tummaa suklaata.

Intouduin loppukesästä kokeilemaan Huopasesta virkkaamista. Virkkasin suunnilleen neliön muotoisia kappaleita kahdeksikon koukulla ja huovutin ne koneessa 40 asteessa. Niistä syntyi kupinalusia lämpöisille juomille. Usein lasin/kupinaluset ovat neliskanttisia mutta minä viehätyin erityisesti tästä suorakaiteen muodosta. Huopumisen jälkeen venytin nurkkia hieman ulospäin kappaleiden ollessa kosteita, joten muoto sai hiukkasen veikeyttäkin osakseen. Villan päältä on suloista poimia kuppi käteensä ja kun lämmittelee sormiaan kupin ympärillä on villa-alunen käsien alla sopivan pehmoinen. Huovutin myös puikoilla neulottua tasoa mutta miellyin enemmän virkattuun jälkeen. Se jäi minulla ainakin paksummaksi ja huopui tätä tarkoitusta varten kauniimmaksi.

Sunnuntaihisi lepoa ja virkistystä, iloa ja kaikkea kivaa,

Anu

Hiivi hiljaa varpailla

2011-09-29T21:51:00.000+03:00

Saralta ja Helmiltä

Taikalta

Kiitokset ihanat naiset, Sara, Helmi ja Taika näistä tunnustuksista! Tässäpä koitan nyt kertoa tunnustusten tehtävään vastauksen eli kahdeksan asiaa itseeni liittyen:

1.Pidän todella työstäni

2.Olen innoissani uudesta opiskelustani (liittyy nykyiseen työhöni)

3. Odotan huomista reissua kirjamessuille ja ystävän tapaamista siellä

4. Töissä otan jopa näin rennosti

Ikuistin työkenkäni tämän viikon keskiviikkona. Arvaatko miksi työkenkäni olivat huopatossut? Kerron vastauksen postauksen lopussa :)

5. Vakkari-iltapalani on nykyisin vaniljajogurtti. Slurps!

6. Lounaaksi nautin tänään sipulikeittoa

7. Tänä iltana olen viikannut kaappiin kesämekkoja. Vasta nyt! En ole saanut toimeksi aiemmin.

8. Iloitsen teistä, jotka täällä piipahdatte! Tämä bloggaaminen on rakas harrastus ja vuorovaikutus teidän kanssanne arkeni iloja. Kiitos! Nämä tunnustukset jäävät teille kaikille, kun minusta on niin vaikeaa valita muutama, joille ne ojentaisin. Tykkään monenlaisista blogeista ja kaikkien takana on jotakin ainutlaatuista - hän, jonka blogista on kyse.

Vakkari-iltapala on jo syöty mutta pienen pienen kupposen teetä taidan vielä hörpätä ennen untenmaita.

Sinulle lämpöä iltaasi,

Anu

ps. Tohveleiden tarina: Viime syksynä abiturientit tuskissaan kertoivat minulle, että heitä rasittaa kun opettajat kävelevät ylioppilaskirjoitussalissa korkokengillä. Kops, kops, kops, kops. Toivoivat, että painelisimme mieluummin villasukilla. Minun ratkaisuni asiaan on nämä huopatohvelit. Ovat muuten ihanan lämpimät siellä meidän melko viileässä salissa :) Eivätkä kopise. Keskiviikkona valvoin siis kirjoituksia huopikkaissani.

Mieleni ikkunalla

2011-09-27T10:49:00.005+03:00

Suodattunutta valoa keittiön ikkunalla, kuivuneita korsia lasipullossa kaikessa paljaudessaan, kauneudessaan. Pikkuleiväntuoksua, villalankaa, kotiin palaamisen lämpöä, kuurausintoa, karsimisen vimmaa ja uteliaisuus uudesta elämässäni. Kaikkea tällaista kuuluu päiviini ja mietteisiini juuri nyt.
Mieleni tekisi vaihtaa verhoja, rakentaa pesää, tehdä käsitöitä ja leipoa. Selvät syksyn merkit. Käsityörintamalle kuuluu hyvää ja sain viikonloppuna pääteltyä tästä langasta tekemäni myssyn ja tuubihuivin. Puikoilla on tuloillaan uusia töitä mutta välissä oli mukava väkerrellä jotakin pientä kotiin. Niinpä tein pannunalusen villapalloista: Pyörittelin villalangasta pieniä lankakeriä. Vedin virkkuukoukulla langan pään pallon läpi ja katkaisin langan. Pujotin pallot kapean pesupussin sisään siten, että tein jokaisen pallon jälkeen solmun (sukkahousut käyvät mainiosti tähän). Sitten pesin pallonauhan pyykkikoneessa 40 asteessa pyykkien mukana. Tuoksena syntyi pieniä huopapalloja, jotka pujotin neulan avulla paksuun puuvillalankaan ja lopuksi solmin langan tiukasti kiinni. Hauskaa oli. Väreillä voi leikkiä mieltymystensä mukaan ja mikä parasta, tähän voi käyttää omia jämälankoja. Tärkeää on vain huomioida villalangan sopivuus huopumista ajatellen (ei siis konepestävää villaa, koska se ei huovu). Näin voi askaroida kaulakoruja (Suuressa Käsityölehdessä olikin tällä tavalla tehty kaulanauha), rannekoruja tai vaikkapa kuusenpalloja.

Perjantaina arvon syysyllätyksen voittajan. Mainiosti ennätät täällä vielä mukaan kilpasille!

Tänään paistaa aurinko. Kaappaan sen valoa kämmenelle ja puhallan luoksesi. Viikkoosi hyvää mieltä,
Anu

Maalari maalaa suklaalla

2011-09-14T21:25:00.000+03:00

Työpaikkaani vastapäätä on lankakauppa. Se on pieni oma keitaani, jonne askeleeni usein kulkevat. Tänään palasin liikkeestä mukanani uutukainen Moda, jonka monet neuleohjeet houkuttaisivat nyt kovasti.
Puikoilla on tuloillaan liivi Rowanin Colourspunista, kupissa uutta ihastustani, Clipperin piparminttuteetä ja lautasella taloussuklaasta tehtyjä lehtiä. Maalasin paksuja kerroksia suklaata huuhdotuille ja kuivatuille tammenlehdille. Panin lehdet kovettumaan jääkaappiin ja lopulta hyvin varovaisesti poistin alkuperäiset lehdet. Tätä puuhaa on kodikasta ja verrattoman hauskaa tehdä myös lasten kanssa. Voisiko sitä oikeastaan ihanampaa maalia ollakaan, kuin suklaa? Ja tiedätkö, vinkki on peräisin Pikku Kakkosesta :) Ajattelin, että lehtiä voisi maalailla myös valkosuklaasta ja maitosuklaasta ja käyttää kakkujen tai leivosten koristeina sekä kaakaokupposen päälle pursotetun kermavaahdon kauniina kaverina. Tulipa mieleeni jo jouluinenkin idea suklaalehdistä. Oletko huomannut, että tammen lehti näyttää kuuselta? Joululeivonnaisten koristelussa voisi valkosuklaiset tammilehdykät olla valtavan kauniita. Täytynee kehitellä ja muhitella ideaa.
Toivon, että löydät kuvistani niiden sinisen langan. Sinisyys voi olla tavattoman kaunista; kynttilän liekissäkin se loistaa, lankani säikeissä myös. Taidan katsoa koko väriä tänään uusin silmin.

Toivoisin kovasti että saisin yön tullen nukahtaa sateen ropinaan. Sateen unilaulu on niin rauhoittava. Koko päivän on tipahdellut mutta nyt taukosi, joten odotan jännityksellä.

lämmin rutistus Sinulle,
Anu

ps. Arvonta jossakin muutaman postauksen takana on avoinna vielä koko syyskuun. Tule mukaan.

2011-09-06T11:47:00.001+03:00

Miten kaunis voi ihan tavallinen tiistai ollakaan? Kimaltelevat sadepisarat valuvat pitkin ikkunaruutua, ystävälliset sanat lämmittävät ja minä hengitän tätä kaikkea. Ympärillämme on niin paljon hyvää huomattavaksi, niin paljon iloa koettavaksi. Tänään avaan silmäni näkemään, korvani kuulemaan ja ihoni herkistän aistimaan. Vietän levollisia hetkiä tiistain syleilyssä.

Päivääsi erityisyyttä ja hyviä kohtaamisia!

Anu

Aamulla

2011-09-03T09:18:00.000+03:00

Lämpönä käsissä pörröinen uutukainen pari. Ylettyvät ihan kyynärpäiden yli saakka.
Rakastan näitä utuisia aamuja ja yhteisiä hetkiä kotona, myös pieniä omia tuokioitani. Onneksi lankaa riittää koko viikonlopuksi.

Have a nice weekend my friend!

Anu

Autumn

2011-09-01T08:37:00.000+03:00

Tämä päivä on uuden alku. Päivääsi, syksyysi, toivon lämpöistä mieltä, läheisyyttä ja aikaa olennaiselle. Kaikkea kaunista ja hyvää.

"Everyone must take time to sit and watch the leaves turn."
Elisabeth Lawrence

Anu

ps. Arvonta auki vielä pitkään pari postausta taaempana.

Lankaa ja lakritsiteetä

2011-08-28T10:52:00.000+03:00

Hei!

Kiitos oikein paljon kaikille teille onnitteluista ja tsempityksistä tuohon edelliseen. Arvontateknisistä syistä en kommentoinut väleihin mutta lähetän tässä kaikille sylillisen kiitoksia! Vielä saa tulla mukaan syysyllätyksen arvontaan - aikaa on runsaasti. Kurkista siis tänne.

Tämän viikon onnellisuuksia: pyöreät pehmoiset villalankakerät (kävin jopa kahdesti lankakaupassa ja molemmilla kerroilla palasin saaliin kera), Tanskasta kesätuliaisena tuodun lakritsiteen maisteleminen, ikkunoista tulviva kirkas aamuvalo, Gudrun Sjödenin syyskuvaston ilmestyminen, piipahdus auringonkukkapellolla, sylillinen kukkasia, verkkaiset koti-illat ja taivaallinen sipulikeitto. Ostin puikulan muotoisia ranskalaisia sipuleita, joihin pikkuisen ihastuin. Niitä kun yhdisti keltasipulin, jättisipulin ja valkosipulin kanssa, oli tulos melkoisen nami.

*** *** *** *** *** *** *** *** ***

Minä olen ajat sitten saanut Pionilta neljäs kuva neljännestä kansiosta -haasteen. Suuri kiitos ja nöyrin anteeksipyyntö, kun asia on vallan jäänyt ja melkein unohtunut. Ongelmana oli aluksi se, että meidän uudessa läppärissä ei ollut haasteen saadessani vielä neljää kuvakansiota (tallennan usein valtavan määrän yhteen kansioon) ja vanhan koneen kansiot oli tallennettu levyille ja johonkin nettibackuppiin. Nyt on kansioita todellakin jo monta, joten terästäydyin ja tässä se kuva tulee.

Kuvassa perheen pojille erääksi lauantaiyllätykseksi leipomiani piiraita. Kuva on tarkentunut vähän vekkulisti mutta kyseessä on kirsikkapiiras. Muistan, että tykkäsivät.

Outimarikalle myös kiitokset tunnustuksesta.

Vastaan siis tunnustuksen mukana tulleisiin kysymyksiin:

1. Lempiväri: Pidän kovasti valkoisesta varsinkin sisustuksessa. Pidän myös harmaasta, ruskean sävyistä, okrasta ja violetin vivahteista - monesta muustakin aina vähän kohteesta tai käyttötarkoituksesta riippuen.

2. Suosikkieläin: Kissa tai orava. Toisaalta koalassa on jotain suloista ja kengurun katse ihan sulattaa.

3.Suosikkinumero: Seiska

4. Suosikki alkoholiton juoma: Vesi

5. Facebook vai Twitter: Facebook vaikka suosikkini on kyllä ihan oikeat puhelinsoitot tai tapaamiset kasvokkain ystävän kanssa.

6. Intohimosi: Estetiikka monella elämänalueella

7. Saada vai antaa lahja: Antaa lahja. Antaessaan saa myös itse.

8. Suosikkikuvio: Ikuinen ympyrä

9. Suosikkiviikonpäivä: Tykkään monista. Maanantaiaamuissa on lupaus uudesta, torstai on jotenkin kutkuttavan lähellä viikonloppua, perjantai-ilta on ilta rentoutumiselle, lauantaina saa monesti aikaan vaikka mitä ja sunnuntaina saa kerätä voimia.

10. Suosikkikukka: Pioni.

Vähän vaikea oli vastata ehdottomiin suosikkeihin, kun oikeastaan taidan tykätä niin monenlaisista asioista aina tunnelmasta ja asiayhteydestä riippuen.

Jätän tunnustuksen ja haasteen tähän mukaan kaapattavaksi - ole hyvä.

*** *** *** *** *** *** *** *** *** ***

Tänään kerään voimia uutta viikkoa varten. Toistaiseksi se on tapahtunut yöasussa viipyillen. Toivon, että myös sinun sunnuntaisi antaa mahdollisuuden levolle ja virkistymiselle.

Anu

Sunday joys

2011-08-21T19:15:00.001+03:00

Eilisessä seurassa lepäsi mieli. Ystävät, kiitos tuomastanne ilosta! Iloitsen myös uutukaisesta julisteestani, luonnon tarjoamista sulka-aarteista ja siitä, että mies tilasi pimenevien iltojen varalle kaksi Poirot -elokuvaa. Kerronpa vielä sellaisestakin ilosta, joka on kulkenut koko kesän taskussani ja lämmittänyt siellä. Pilkahtanut välillä näkösälle ja saanut hymyn kasvoilleni. Tiedätkö, olen saanut opiskelupaikan. Palailen siis tänä syksynä opintojen äärelle yliopistoon (työn ohessa). Olen aika innoissani ja täynnä kutkuttavaa jännitystä uuden edessä. Ajattelinkin, että voisin jakaa iloa ja mukavaa jännitystä myös Sinulle ja järjestää pikkuruisen yllätysarvonnan. Osallistua voi syyskuun loppuun mennessä jättämällä terveisiä tähän postaukseen. Palkinto on Y L L Ä T Y S. Sellainen, jolla haluan piristää syksyäsi ja tuoda hyvää mieltä. Niin ja kaikki saavat osallistua, yhdellä arvalla kukin. Anonyyminä voi vallan mainiosti tulla mukaan mutta silloin joku nimimerkki olisi hyvä. Arvon voittajan syyskuun viimeisenä päivänä.

Hymyjä,
Anu

ps. Tulin vielä lisäämään piirakan reseptin.

Italialainen sitruunapiiras

pohja:

3 dl vehnäjauhoja

2 rkl sokeria

150 g kylmää voita

1 muna

täyte:

2 munaa

3 dl sokeria

100 g sulatettua voita

2 sitruunan mehu

Sekoita pohjan ainekset ja laita toviksi jääkaappiin. Voitele piirakkavuoka ja taputtele taikina vuokaan. Paista 175 asteessa 10 minuuttia. Sekoita sillä aikaa täytteen ainekset keskenään. Vispaa siis munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää loput aineet. Ota pohja uunista ja kaada täyte sen pälle. Paista vielä puolisen tuntia. Jäähdytä ja anna piiraan saada koostumuksensa kylmässä (pari tuntia). Tarjoile löysähkön kermavaahdon kera. Herkuttele :)

Kanerva ja rosmariini

2011-08-05T16:48:00.000+03:00

Kalenterin lehtien käännyttyä elokuulle on mieleni ollut selvästi jo syksyä kohti suuntautunut. Näin kesällä on meidän perheen elämä liikkuvaista, kun retkeillään ja pyrähdetään milloin minnekin. Syksy tuo mukanaan rauhallisia koti-iltoja ja minä pidän siitä. Kaikelle on aikansa. Niin näille spontaaneille ihanille riennoille kuin syksyn seesteisyydelle.

Koti-iltaan kuuluu usein vähän hemmottelua. Se voi olla jotakin mukavaa tekemistä tai sitten herkullista nautittavaa. Syysiltojen iloksi valmistin oman kylpysuolan. Kalareissulta nappasin metsän sylistä mukaan muutamia kanervia, joista osan käytin suolan mausteeksi ja osa ilostuttaa nyt maljakossa. Tällä kertaa laitoin kylpysuolaan karkean merisuolan kaveriksi kanervankukintoja, rosmariinia ja tilkan oliiviöljyä. Tämä seos sopii mainiosti virkistämään väsyneitä varpaita jalkakylvyssä, ihan ammeen kylpyveteen tai vaikka vartalon kuorintaan. Mikä parasta, sillä voi halutessaan maustaa myös kalaa. Minua houkuttaisi käyttää kanervaa myös teen mausteeksi. Pitänee tutustua aiheeseen vähän paremmin ja kenties kokeilla.

Tämän päivän retkellä sain seurata lintujen kylpyhetkeä. Varpuset pärskivät puusoikossa oikein riemuissaan. Riemua on minunkin mieleni täynnä, sillä olen saanut viime viikkoina osalleni paljon hyvää. Tänään sain ilostuttavan yllätyspuhelun, muutama päivä sitten sain tavata ystävää teekupin ääressä, molempien lapsen isovanhempien kanssa on puuhattu mukavia asioita ja huomenna on tiedossa jotakin ihan kahdenkeskeistä miehen kanssa. Saamme viettää koko päivän keskenämme. Vaikka mielessäni on kesän ajan kulkenut myös huolta ja murhetta on rinnalla alati riemuja. Elämää. Sitä tämä on. Ja siitä kaikesta kohotan käteni kiittämään!

Viikonloppuusi kivoja juttuja, sopivaisia hetkiä ja paljon iloa,

Anu

ps. Tämä suola on aika kiva tuliaisvinkki tai pieni lahjavinkki. Joskus olen antanut tuoksusuolaa joululahjanakin. Suolan voi pakata esimerkiksi kannelliseen lasipurkkiin ja koristella purnukan mieleisekseen.

Skåne, osa III: Wallanderin maisemissa, Tanska: Se ihana!

2011-07-30T17:28:00.000+03:00

VIELÄ VÄHÄN SKÅNEA

Iltatunnelmia

Wallander (Krister Henriksson) ja Henning Mankell turistitoimiston seinällä.

Wallanderkierroksen päätteeksi meitä kyydittänyt paloauto pysähtyi torille. Kierros kesti puolisen tuntia ja sen aikana tutustuttiin Henning Mankellin luoman poliisihahmo Kurt Wallanderin Ystadiin sekä kirjojen että elokuvien näkökulmasta.

Wallanderin lempparikahvila Fridolfs Konditori.

Hahmon nimikkoleivos, josta emme kovastikaan pitäneet. Sen sijaan samaisen konditorian biskvit olivat suussa sulavia.

Mariagatan eli Wallanderin kotikatu.

Ystadin elokuvastudio. Samassa pihapiirissä oli museo, jossa saimme tutkia joitakin Wallander -elokuvien lavasteita ja rekvisiittaa.

Uusimmissa elokuvissa Wallander asuu rantatalossa kauniin syyttäjän naapurissa. Etsimme kyseisen rannan mutta talo, jossa kuvauksia on tehty, jäi meiltä löytämättä. Se on toki nyt yksityiskäytössä mutta postilaatikossa lukee kuulemma edelleen Wallanderin nimi. Ranta on Svarten kohdalla. Voit vilkaista sijainnin edellisen postauksen kartasta.

Kivenkerääjä

Ne biskvit ja yhden suloisen kinderi. Huomaa, että se on jälkimmäisessä kuvassa jo puoliksi syöty.

Retki Wallanderin "kotirannassa" oli virkistävä. Tuuli yltyi yltymistään ja kun pääsimme autoon ja suuntasimme auton kohti Kööpenhaminaa alkoikin sataa.

KÖÖPENHAMINASSA

Vielä Juutinrauman sillalla satoi lujaa mutta päästyämme perille Kööpenhaminaan, paistoi aurinko. Tästä kukkatorista pidän kovasti. Ja alla on lemppariteekauppani A.C.Perch. Sen kookosteetä hamstrasin talven varalle.

Suklaapuodissakin piti tietysti piipahtaa :)

Perjantai-iltaa vietimme tivolissa. Minut yllätti se, kuinka tivolin ravintoloissa ja istuma-alueilla oli kaiken ikäisiä viikonlopunviettäjiä. Viisitoistavuotiaista eläkeikäisiin vietti viikonloppua rinnatusten. Myöhäisillalla alkava konsertti ei ihan osunut meidän makuhermoomme, joten lähdimme ennen puolta yötä. poika jaksoi tosi hyvin ja tykkäsi kovasti. Valvominenkin oli varmasti aika kivaa mutta kyllä se taisi olla maailmanpyörässä ajeleminen kuitenkin sitä tivolin ihan parasta antia hänelle.

Aamupala kuppilassa. NAMI!

Tanskan reissu jatkui Kööpenhaminasta kohti Legolandia. Tanskassa ollessamme vietimme aikaa Kööpenhaminassa, Billundissa ja lopuksi Århusissa. Seuraava kuva on Legolandista.

Alla olevalla kartalla näet koko reissun. Kun palasimme Ruotsin puolelle, ajelimme Mariestadiin yöksi, sieltä Gävleen ja lopulta Örnsköldsvikiin tapaamaan ystäviä. Paljon ajoimme mutta silti olimme jättäneet riittävästi aikaa vietettäväksi ihan paikoillaankin. Mietimme reissun jälkeen, että ainut varsinainen virhearviointi ajomatkojen suhteen oli ajopätkä Gävlestä Örnsköldsvikiin. Vietimme ystävien luona yhden illan mutta jos olisimme ajelleet edellisenä päivänä vähän Gävleä pohjoisemmaksi, olisi aikaa jäänyt enemmän kyläilylle. 

Vinkkejä autoilureissua suunnitteleville on varmasti netti ja kirjat pullollaan mutta tässä muutama meille mieleen tullut huomio autoilureissua suunnitteleville:

- varaa lautat hyvissä ajoin

- lauttalippujen ostaminen käy kätevästi netin kautta (Stena Line ajaa Fredrikshavnista yli Göteborgiin, RG Line ajaa Uumajasta Vaasaan)

- kun liikkuu omalla autolla, voi hotelit varata hiukan etäämmäksi (meillä esim. Skivarp) varsinaisista pääkohteista (meillä niitä olivat esim. Ystad ja Kööpenhamina) ja säästää sievoisen summan

- jos haluaa kaupunkilomailun oheilla retkeillä, niin kannattaa varata mukaan erityisen hyvät kengät

- ajopätkät kannattaa suunnitella niin, että jää kunnolla aikaa itse kohteisiin (meistä oli mahtavaa olla Ystadin alueella monta päivää ja ennättää tehdä kaikenlaista)

- varautuminen kaikkiin säihin kannattaa

- museoiden ja muiden kohteiden aukioloajat kannattaa tarkistaa hyvissä ajoin ajopätkien suunnittelua varten

- erityiskohteita jokaiselle matkalaiselle 

- Ja meistä tärkeintä: Rittävästi luppoaikaa, rentoilua, oleilua ja suunnittelematonta seikkailua. 

Mitä vielä jäi haaveeksi? Ainakin visiitti Gotlannin saarelle, jonne Kalmarista pääsisi ja myös Bornholmin saari. Bornholmiin kulkee katamaraaneja ja autolauttoja Ystadista muutamassa tunnissa. Ehkäpä joskus seikkailemme vielä niissä maisemissa.

Nyt lauantain viettoon perheen pariin. Me aiotaan olla vaan.

Rutistuksia ja hymyjä,
Anu

ps. Nämä matkakertomuksen kuvat olivat nyt tällaisia neutraaleja yleiskuvia ja -tunnelmia. Ne rakkaimmat, hassuimmat ja ihanimmat perhekuvat jätän oman perheen kuviksi.

Skåne, osa II: Retkeilyä

2011-07-29T13:17:00.000+03:00

Me retkeiltiin paljon. Kierrettiin turistirannat kaukaa ja etsittiin hiljaisia rantapaikkoja. Vietettiin hauskoja hetkiä vesileikeissä, kivillä kiipeilemässä ja viltillä evästauoilla. Minun neulekorini oli kaikin puolin oivallinen mukana matkassa, sillä sen uumeniin sai mahdutettua vaikka mitä.

Vietimme Ystadin seudulla runsaat neljä päivää mutta emme varsinaisesti yöpyneet siellä vaan läheisessä Skivarpin kylässä. Skivarps Gästgivaregård on ollut sijoillaan majatalokäytössä 1680 -luvulta saakka ja onkin yksi Skånen alueen vanhimpia. Onpa siellä muinoin kuningaskin kallistanut päänsä tyynylle. Yösijana paikka oli nykyisellään ihan toimiva, tosin minkäänlaista ilmastointia ei ollut. Huone oli perusperus -mallia mutta minusta kaikki olennainen löytyi; siisti kylpyhuone ja iso mukava sänky. Mukavaa oli sekin, että kievarin alakerrassa oli tilava ravintola ja pienenä bonuksena suklaakauppa. Yrittäjäpariskunta valmistaa itse kaupan tuotteet. Piha-alue oli kuitenkin kievarin parasta antia. Se oli meistä viehättävä ja siellä söimme usein aamupalaa.

Hammarin kukkulat jäivät mieleen ehkä kaikkein kauneimpana eväspaikkanamme. Levitimme ilta-auringossa viltin kukkulan laelle, tähyilimme merelle ja mutustelimme eväitä. Lehmät mutustelivat omiaan ihan muutaman kymmenen metrin päässä. Tuntui vahvasti kesältä ja elämältä.

Halusin poiketa joissakin eteläisen Ruotsin monista käsityöläisten pajoista. Eräällä pihalla oli kyltti, jossa luki "hevosmessuilla". Se jäi näkemättä. Yhteen toiseen pääsin pistäytymään. Raotin alla näkyvää ovea ja kuulostelin olisiko paikalla ketään. Ovessa kyllä luki, että putiikki olisi avoinna mutta ketään ei näkynyt.

Sitten huomasin tiskillä pienen kirstun ja lapun, jossa kerrottiin keraamikko Gerd Zinnerströmin olevan tunnin verran poissa. Ostoksia sai tehdä ja rahat jättää kirstuun.Näin sitten tein. Rapistelin muutamat löytöni kauniisiin kääreisiin, joita reippaasti nappasin myyntitiskin alta. Kirjoitin lapulle terveiseni, mainitsin ostokseni ja jätin setelit kirstuun. Aika eksoottista :)

Saimme aurinkoa lähes joka päivä. Muutamia sadekuurojakin toki oli mutta ne ajoittuivat aina ajomatkoillemme. Tämä oli siis vallitseva näky:

Ja tämäkin:

Jos haluat, voit vielä kurkistaa paikat kartalta. Ympyröin Ystadin viereen vasemmalle pienen renkulan siihen kohtaan, jossa yllä oleva ranta on. Merkitsin myös Skivarpin, Hammarin kukkulat (lähellä Kåsebergaa) ja Lunnarpin lähelle Kverrestadin (keraamikon paja). Svartesta kerron seuraavaksi, kun päätän matkakertomukseni Wallandertunnelmiin ja Tanskan terveisiin.

Meillä ruoka porisi juuri kypsäksi, joten taidetaan astua lounaalle. Illaksi on luvattu kunnon sade mutta saapa nähdä jääkö satamatta. Taivas on niin kirkas, että en heti uskoisi sen muuttuvan.

Mukavaa viikonloppua!!

Anu

Skåne, osa I: Ystadin kaupunkimaisemia

2011-07-27T09:15:00.000+03:00

Matkakertomus jatkuu. Kalmarista ajelimme Skånen alueelle Ystadiin, leppoisaan merelliseen kaupunkiin aivan eteläisessä Ruotsissa. Nautimme pienillä kujilla kuljeksimisesta, yllätykselisistä piipahduksista milloin mihinkin kahvilaan, puutarhaan tai putiikkiin ja ihan vain siitä tunteesta, että lomalla ollaan. Kaupungin ilme oli huoliteltu ja nostalginen, eikä missään vaiheessa tuntunut ruuhkaiselta. Siitä nautittiin.

Keskustan eräs kauneimmista paikoista oli luostarin puutarha. Erityisesti sen ruusutarha lumosi. Lapsen mielestä ruusukujilla oli mahtava juoksennella ja tarhaa ympäröivät muurit sopivat kiipeilypaikoiksi. Miehen kanssa nautittiin enemmän eväsretkestä kukkien katveessa. Löysimme konditoriasta mieheni lempileivoksia, joita ei tunnu Suomesta enää löytyvän. Onneksi Ystad tarjosi meille muutaman herkullisen suklaisen Biskvi -hetken.

Ihastuin keskusta-alueen yksityiskotien ovenpieliin. Lähes jokaisen oven vieruksilla kasvoi muhkeita ruusupensaita tai perennoja. Keskustan vehreys olikin yksi kaupungin kauneimmista asioista. Ihmettelin, miten niin pienistä maaplänteistä, joita ovien vierellä oli, saattaa kasvaa niin muhkeita ja hyvinvoivia kasveja. Ilmastolla on varmasti jotakin tekemistä asian kanssa.

Huomaatko eräässä kuvassa punaisen vanhan paloauton? Paloauton kyydissä sai tehdä pienen kaupunkikierroksen mutta ei ihan tavallista kuitenkaan. Auto ajoi Henning Mankellin luoman hahmon, Kurt Wallanderin, jalanjäljissä. Kiertoajelu keskittyi sekä Wallander -elokuvien että -kirjojen maailmaan. Eräs syy siihen, että halusimme käydä juuri Ystadissa liittyy Wallanderiin. Mieheni on kerännyt kaikki kyseiset poliisielokuvat (ruotsalaiset) ja yhdessä olemme ne katselleet ja inspiroituneet Ystadin alueen kauneudesta. Halusimme nähdä kaupungin ja erityisesti sitä ympäröivän luonnon. Wallander -kohteista ja merellisistä maisemista lisää tuonnempana.

Minä unelmoin nyt piipahduksesta lankakauppaan. Arvaa mikä kutittelee jo mielenperällä? Se kuukauden kuluttua saapuva...syksy. Jotakin kaunista lankaa nyt tekisi mieli neulottavaksi.

Voi hyvin tänään,

Anu

Mmmm...

2011-07-23T17:36:00.001+03:00

Grilliherkkujen jälkkäriksi valmistin ystäville nougatjäätelöä kondiittori Mette Blomsterbergin ohjeella. Matkatuliaisiksi itselleni hankkima Blomsterbergin kirja Soede sager vaikuttaa aika ihanalta. Tämä ensimmäinen reseptikokeilu sujui ilman sanakirjaa mutta haastavampiin resepteihin taidan tarvita apukeinoja :) Vatkasin 3 dl kermaa löysäksi vaahdoksi ja sulatin vesihauteessa 250 g nougattia. Sekoitin ainekset keskenään lisäämällä kolmanneksen kermaa nougatin joukkoon ja sitten vähin erin loput. Siinä se sitten jo olikin. Päälle raastoin nougatkiehkuroita perunankuorimaveitsellä (tuli parempia kun nougat oli hetken pakastimessa, ei sulanut käsiin). Sitten jädet kylmään. Osan pakastinkin ja toimii myös pakastettuna, jolloin muistuttaa rakenteeltaan enemmän jäätelöä. Jääkaapissa kylmennettynä herkku on oikeastaan vaahtomaista.

Käväisimme tänään ystävien kanssa Turun Apteekkimuseossa ja Qwenselin ihastuttavassa porvaristalossa. Päätimme kierroksen sisäpihalla olevaan kahvilaan (neljäs kuva), jossa herkuttelimme 1700-luvun tunnelmissa. Tarjolla oli kotitekoisia leivonnaisia; piiraita, kahvikakkuja ja paljon muuta. Niin tykkäsin kahvilan hengestä. Sadekin lakkasi sopivasti, joten saimme herkutella ulkona puiden katveessa. Iltapäivällä sade alkoi kuitenkin uudelleen ja kyllä sitä riittikin. Pihamme näyttää nyt aika hurjalta kaiken sen virtaavan veden jäljiltä. Räystäskourutkin oikein tulvivat. Aika hurjaa, eikö?

Leppoisaa lauantaita - me juostaan pian saunaan.
Anu

ps. Matkakertomus jatkuu vielä tuonnempana. Ajattelin laittaa kuvia Ystadista kera Wallander -vaikuttteiden (Henning Mankellin hahmo) ja Kööpenhaminasta.

Kalmar Slott

2011-07-21T09:36:00.000+03:00

Matkasimme lautalla Turusta Tukholmaan ja sieltä autoillen Ystadiin aivan Ruotsin etelärannikolle. Ystadista kurvasimme Malmön kautta Kööpenhaminaan, Billundiin, Århusiin ja Frederikshavniin, josta siirryimme lautalla takaisin Ruotsin puolelle Göteborgiin. Sieltä ajoimme pohjoiseen pitkin Höga Kustenia ja yövyimme Örnsköldsvikissä. Lopulta ajelimme Uumajaan ja sieltä lautalla Vaasaan. Kilometrejä kertyi kolmisen tuhatta ja reissullamme oli mittaa vähän vajaa pari viikkoa. Meillä oli letkeä kesämieli eikä liikaa valmiiksi suunniteltuja aikatauluja. Ihan parasta lomailua sellainen.

Matkalla Ystadiin pysähdyimme muutamaksi tunniksi Kalmariin. Kalmarin linna viehätti meitä kovasti. Lapsille se on ihan huippu, sillä linnassa toimii aikalaisasuihin pukeutuneita roolissa toimivia ritareita, linnanneitoja ja muuta väkeä, jotka ottavat reippaasti kontaktia lapsiin. Meidän suosikiksemme nousi iloisia säveliä soitteleva trubaduuri, joka hyppeli linnan viheralueilla.

Linnan sisätila oli osittain kalustettu ja saimme ihastella muun muassa ruokasalia kattauksineen, kirjurin huonetta (?), kuningattaren salia, hänen vastaanottoaulaansa, kuninkaansalia ja hänen rakastajattarensa huonetta. Sisäpihalta pääsi poikkeamaan pieneen linnan putiikkin, josta tein kivoja löytöjä. Saapa nähdä miltä Slott dyck mahtaa maistua. Pellavapussukan sisällä on yrttejä, jotka on tarkoitus sekoittaa omena- tai päärynämehuun. Pojalle hankimme ritarirekvisiittaa, joista osa odottelee joulua ja pukinpussia. Kiva sitten palata talven keskellä näihin mukaviin kesämuistoihin.

Meillä jäi kytemään ajatus, että joskus voisi olla kiva ajella uudelleen Kalmariin ja tehdä samalla visiitti Gotlantiin. Ehkäpä jonakin päivänä.

Tästä pääset tutustumaan linnaan.

Mukavaa torstaita Sulle!

Muistetaan, että torstai on toivoa täynnä. Aika ihana ajatus.

Anu

Pakallani

2011-07-18T01:45:00.000+03:00

Kuuntelen kodin ääniä. Täällä ollaan. Poimin jasmiininoksia iloksi maljakkoon, join antaumuksella teetä ja keitin sitä vielä lisääkin. Sain purettua kassit ja pestyä monta koneellista pyykkiä. Palaamisen tunnelmissa siis. Matkalla oli varjelus mukana ja Isän kädestä saatiin ammentaa hyviä hetkiä, ihan melkein pakahduttavan hyviä. Kerron teille lisää, kunhan vähän voimaannun. Nyt oikaisen omalle paikalleni kamarin viileyteen ja nautin tuttuudesta. Matkalle on ihana lähteä, niin on myös kotiin palata.

Kassin kätköissä kannoin kotiin sileäksi hioutuneita rantakiviä. Monta kertaa joudumme hioutumaan me ihmisetkin mutta ajatella, miten kaunista siitä voikaan syntyä.

Lämmin ajatus Sinulle minulta,

Anu

Leijanaru

2011-07-02T09:24:00.000+03:00

Minä jemmaan papereita; lahjapapereita, tapetinkappaleita, silkkipapereita ja muita kauniita kääreitä. Niistä on mukava askarrella kaikenlaista. Tällä viikolla tein vanhoista tapetinpalasista, lahjapapereista, kartongista ja nauhoista leijanarun lippunarun tyyliin. Leikkasin kartongista pieniä leijoja ja liimasin päälle kauniita papereita. Lopuksi ompelin ompelukoneella nauhat kiinni. Käytin polvekenauhaa, valkoista kanttinauhaa ja pienen pätkän pitsiä. Ompeleet tein mustalla langalla, niin tuli vähän ryhtiä työhön. Leijanaru sai olla koristeena lapsen nelivuotispäivänä ruokahuoneen ikkunalla. Poika oli narusta kovin onnellinen, kuten myös puutarhajuhlistaan, vieraistaan, kerroskakustaan, lahjoistaan - koko päivästä. Ja minä olen Taivaan Isälle kiitollinen hänestä. Tuosta pontevasta pojasta, jonka vitsit saavat minut aina nauramaan, jonka hellyys herkistää, jonka oma tahto siirtä vaikka kivenmurikoita ja jonka valoisuus lumoaa päivästä toiseen.
Leija antautuu sopuisasti kesätuulen vietäväksi ja niin teen minäkin. Meillä on suunnitelmissa rientää koko perhe kesälaitumille ja levätä noiden lampaiden tapaan. Köllötellä auringossa ja antaa tuulen puhaltaa. Lähdemme kesän kuljetettavaksi pienelle reissulle Skåneen, Ruotsin eteläiseen osaan, Tanskaan ja paluumatkalla vähän pohjoisemmaksikin Ruotsiin.

Toivon myös Sinun suuntaasi lempeitä kesäpäiviä ja siunauksen tuulia. Voi hyvin!

Anu

ps. Tuo silkkipaperilla päällystetty vihko on täynnä matkaan liittyviä asioita. Tapaan aina listata mukaan tarvittavat vaatteet ja muut tarvikkeet, kirjata ylös matkakohteita, yhteystietoja ja muutakin tarpeellista. On aika kiva pakkailla listan mukaan ja tarkistaa, että kaikki tarpeellinen on mukana.

Kesäjuoma

2011-06-27T18:01:00.001+03:00

Uusi viikko aluillaan ja meillä valmistellaan syntymäpäiväjuhlia. Puutarhassa ajateltiin viettää tuota nelivuotispäivää. Sankari on tilannut kerroskakun ja saapa nähdä miten äiti onnistuu tilauksen toteutuksessa.

Yhdessä valmistimme kesäjuomaa - tosin tämä juoma herkuteltiin jo juhannuksena, joten syntymäpäiväksi pitää keksiä jotakin muuta. Teimme raparperisen louhisaarijuoman hiukan muunnellulla Kotivinkin reseptillä. Mukava oli valmistaa, herkullista nauttia ja kaunista katsella. Tarjosin juoman terriinistä boolin tapaan. Sekaan panin jääkuutioita ja mansikoita.

Näin juoma valmistuu:

Huuhtele 2,5 dl mustaviinimarjapensaan lehtiä. Huuhdo, kuori ja paloittele parin sentin pätkiksi raparperinvarret. Raparperipaloja tarvitaan 2,5 dl. Pane lehdet suureen kulhoon. Keitä kattilassa raarperinpaloja ja 2 l vetä muutaman minuutin ajan. Kaada vesi raparpereineen lehtien päälle ja lisää hetken kuluttua 2 dl sokeria. Sekoittele. Jäähdytä kädenlämpöiseksi ja lisää sekaan ihan pieni nokare hiivaa (herneen kokoinen pala). Peitä juoma kannella ja anna tekeytyä vileässä seuraavaan päivään, jolloin siivilöi juoma ja lisää sitten sen sekaan yhden puristetun sitruunan siivilöity mehu. Pullota ja lisää sekaan viipaloituja mansikoita. Juoma on parhaimmillaan noin parin vuorokauden jääkaapissa säilyttämisen jälkeen (sitruunan lisäämisestä). Lapselle otin isosta satsista juomaa omiin pikkupulloihin ennen hiivan lisäämistä. Hänen versiossaan ei siis ollut hiivaa eikä sitrunaa. Tykkäsi kovasti :)

Käynnistän nyt vatkaimen ja kakun paistuessa ompelukoneen. Suunnitelmissa on pieniä kesäompeluksia paperista. Koitan vaikka ottaa valokuvan kunhan valmistuvat.

Kivaa viikkoa ja tervetuloa kaikille uusille seuraajille. Ilokseni huomasin teitä tulleen monin kappalein.

Anu

Kotona

2011-06-26T11:28:00.000+03:00

Hei! Toivon, että juhannuksesi on ollut sellainen, josta haaveilit. Meidän perheen toiveissa oli viikonloppu kotimaisemissa, kotoisassa seurassa ilman valtavia suunnitelmia. Saunahetki mummolassa, grillailua, läheisiä ihania vieraita, päiväunet sohvanmutkassa, laineiden kuuntelua rannalla ja kesän kuulostelua pihamaalla. Sellaisesta meidän juhannus muodostui.

Sain äidiltä juhannusiloksi hehkuvan pionikimpun ja kesävieraalta mitä kauneimmat hänen valmistamansa rasiat. Niiden täytteenä on vanhoja lankarullia, pitsejä, nappeja, nyörejä ja sakset. Toisen purnukan kannessa on vielä neulatyyny. Olen kiitollisella mielellä lahjastani, kaikista lahjoista joita sain. Yhteinen aikakin on lahja. Ompelutarvikkeiden myötä tuli muuten heti intoa järjestää kaapissa olevat langat, napit, kankaat ja muut - ja ommella. Suunnitelmat pyörivät mielessä...

Tänään on aikeissa puuhailla puutarhassa ja palkita työmyyrät lopuksi tortilloilla. Puuhan lomassa aion nauttia kesäkukistani; betonisiin ruukkuihin upotetuista laventeleista ja anemoneista. Tykkään!

Sunnuntai-iloa Sulle,

Anu

Kesähuveja

2011-06-21T18:09:00.000+03:00

Karuselli kuljetti meitä lempeästi ja lapsen onnesta tuli niin hyvä mieli. Se kyyti kyllä kuuluu kesään. Itseäni hemmottelin ostamalla kiilakorkoiset rantasandaalit ja yllätin värivalinnalla jopa itseni. Toivon, että saan noissa sandaaleissa upottaa varpaani pehmeäään rantahiekkaan vielä monta kertaa tämän kesän aikana. Bolig liviä, miehen minulle syntymäpäiväksi tilaamaa, olen lueskellut, istuttanut kukkia puutarhaan ja nauttinut rakkaiden seurasta ja eräästä onnistumisesta. Ajattelin pikkuhiljaa ruveta juhannussiivoukseen. Ei mitään valtavaa, ihan vaan perussiivousta.

Näissä väreissä kohti juhannusta!

Anu

Ei tullut takkia vaan tuli lakki

2011-06-17T22:30:00.001+03:00

Värjäsin keväällä vanhan tikatun päiväpeitteen. Peiton alkuperäinen sävy oli roosa ja siinä oli raitoja sekä kukkasia. Heitin pesukoneeseen pienen määrän mustaa väriä siinä toivossa, että tulos olisi vaalean harmaa ja kuviot peittyisivät mutta toisin kävi. Lopputuloksesta tuli tumma ja kuviotkin jäivät osin näkyviin. Koitin peitettä vaalennellakin mutta silti oli tyytyminen melko tummaan sävyyn. Makuuhuoneen sängylle peitto ei jotenkin tummuutensa vuoksi istu mutta keksin sille toisen takoituksen. Se palvelee nyt liinana. Tykkään siinä tarkoituksessa hirmuisesti noista aaltoilevista piparkakkureunoista, pinnan struktuurista, paksuudesta myös. Ei siis tullut sitä mitä piti mutta eipä haittaa. Näin onkin oikeastaan aika kiva. Sävy sopii ihanasti valkoisen posliinin ja luumun väristen yksityiskohtien kaveriksi.

Liina pääsi mukaan loppuviikon kattaukseen. Pojan kanssa leivottiin vähän viettelyksiä. Saatiin Rossosta mukaan Onni Oravan leivontakortti kera kyseisen kurren suklaakakkuohjeen. Voisin ihan suositella tuota :) Maukasta tuli ja tekeminen oli helppoa myös pienten käsien osallistua. Meillä ainakin vatkattiin innolla ihan jo yli tarpeenkin mutta tulipa ainakin kuohkeita.
Tässä ohje: 2 munaa, 1dl sokeria, 80 g voita, 80 g tummaa suklaata, 50 g vehnäjauhoja (laitoin desin verran). Vatkaa munat ja sokeri, sulata voi ja suklaa kattilassa (vesihaude) ja anna jäähtyä, siivilöi jauhot muna-sokerivaahtoon ja lisää suklaaseos. Jaa taikina neljään voideltuun leivosvuokaan ja paista 200 asteessa 10-12 min (minä paistoin kyllä n.20 min ja tuli meille sopivia). Koristele tomusokerilla ja tarjoa jäätelön kera.

Sade rummuttelee kattoa vasten ja on kovin hämärää. Juuri sopiva ilta kynttilän liekin valaistavaksi.
Herkullista viikonloppua!

Anu

Ruusuisempi arki

2011-06-16T21:30:00.000+03:00

Leikkokukat piristävät päivän kuin päivän. Yksi kesän onnellisuuksista on se, että kukkasia on aina tarjolla. Jos ei omaa pihaa ole, voi luonnonkukkia onneksi kipaista hakemaan tien pientareelta tai niityltä. Minä poimin ensimmäiset juhannusruusut maljakkoon. Ihanat.

Lounaan lisäkkeeksi pyöräytin muunnelman Hasselbackan perunoista. Viilutin perunat, panin päälle suolaa ja voinokareet. Paistamisen loppuvaiheessa ripautin vielä mannaryynejä perunoille. Juustoa ei ollut kaapissa raastettavaksi eikä korppujauhojakaan, joten tällä kertaa kuorrute näin. Puutarhamyymälässäkin käytiin ja kassissa komeilee tomaatteja ja pari kiinanpionia. Ovat muuten minun ensimmäiset tomaattini ja toivon kovasti, että menestyvät. Ainakin olen niistä ihan innoissani, joten jos vaikka muistaisin kastellakin :)

Terkkuja suuntaasi,

Anu

ps. Sain viettää illan ystävän kanssa Naantalissa. Niin tykkään Naantalin kesästä.

pps. Niin ja tuo limppari oli aika äklöä. Onko kellään kokemusta siitä, että täytyy kokeilla jotakin sellaista, jossa on kaunis kääre tai paketti? Tämä kokeilu ei ihan osunut makuhermoon. Cittarin Amerikka -tuotehyllystä tuon bongasin ja toin yllätykseksi miehelleni (asunut Amerikassa). Hän onneksi tykkäsi eleestä ja kai vähän minua enemän itse juomastakin...

Tuoksuja

2011-06-15T22:50:00.003+03:00

Keräsin syreenin alta sateen maahan piiskaamia kukintoja ja tein niistä itselleni jalkakylvyn. Oli ihanan vilvoittavaa ja rentouttavaa kylvettää hyttysten pureksimia varpaita ja lueskella kaikessa rauhassa. Mieleni teki korkata samalla kaapissa odotellut laventelisaipua mutta päätin sittenkin säästää sen juhannussaunaan. Kääreen kuitenkin jo avasin ja ah sitä tuoksua! Arvaa mitä mies kysyi tämän jälkeen? No, että mikä meillä haisee. En voinut kuin olla huvittunut :)

Sinulle kivaa viikon jatkoa,

Anu

ps. Kuvien latauksessa oli nyt ongelmia. Julkaisinkin varmasti viisi kertaa. Toivon kovasti, että jotakin näkyisi teille saakka.

Ja heti tärppäsi

2011-06-13T23:01:00.000+03:00

Kyllä on ollut hyvä hengitellä, kun saatiin vähän sadetta. Tykkään kesäsateesta; sen tuoksusta ja äänestä kattopeltejä ja ikkunalaseja vasten. Taidan olla kastelemisen suhteen vähän laiska puutarhuri, joten puutarhakin kiittää tämän päivän säästä. Kunnan puolesta on pyydetty puutarhakasteluja myös rajoittamaan, joten laiskuuteni naamioituu ihan mukavasti kuuliaisuudeksi kunnanisiä kohtaan.

Mutta arvatkaapa mikä tässä sadepäivässä oli kaiken edellisen lisäksi ihan erityisen hauskaa? Minäpä kerron. Löysin viime viikolla mitä kauneimman sateenvarjon ja heti päästiin sitä testailemaan. Pyörii hyvin ja taakse mahtuu piiloon. Siinä ne tärkeimmät ominaisuudet pienen mielestä. Varjosta tulee mieleen Maija Poppanen ja toisaalta valtava torvimainen kukka. Kumpaisetkin herättävät minussa iloista mieltä, joten sadepäivä tuon varjon alla ei voi olla ihan huono, eihän?

Iltapalaksi paistoin meidän perheen suosikkiteeleipiä. Ovat minusta juuri sopiva päätös kolealle illalle. Ohjeen olen tänne ehkä joskus laittanutkin mutta tässä vielä:

Teeleivät: 3,5 dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 1 rkl sokeria, 0,5 tl suolaa, 2 dl maitoa tai vettä, 50 g voisulaa. Kaikki vaan sekaisin ja sitten taputellaan kahdeksi leiväksi pellille. Jos taikina näyttää liian löysältä voit lisätä hieman jauhoja. Ruuduta leivät taikinapyörällä neljään osaan, pistele haarukalla ja paista 12-15 min 250 asteessa.

Makeana päätöksenä iltapalalle oli viikonlopulta jääneet kanelikakun palaset. Kumman herkulliselta maistui kaneli näin kesäaikaankin, vaikka ohje on reseptimappini jouluosastolta. Kakkuun tarvitset: 2 munaa, 2 kkp sokeria, 1 kkp maitoa, 75 g voisulaa, 2 kkp vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 4 tl kanelia. Munat ja sokeri vatkataan ja niihin lisätään maito, voisula sekä kuivat aineet. Paistetaan 175 asteessa 30-40 minuuttia.

Näillä eväillä uuteen viikkoon. Voi hyvin Sinä siellä!

Anu

Keittiöpyyhkeen uudet vaatteet

2011-06-13T00:08:00.000+03:00

Puuh. Miten sitä siivoamista riittääkin? Kai se toukokuinen kotihommien lykkääminen loman alkuun näkyy nyt. Eipä silti, ihan innolla olen jynssännyt ja järkkäillyt. Monta kaappia on nyt järjestyksessä, kotona kaikin puolin siistimpää ja sauna ja suihkutilat tuoksuvat siltä melkoisen hyvältä kesätuoksulta - mäntysuovalta.
Siivouksen välissä on kiva välillä hengähtää ja siirtyä vaikka puutarhan puolelle. Vihdoin sain ommelluksi sen puutarhaliinan, josta täällä kirjoitin. En sitten malttanutkaan käyttää vanhoja pellaviani ulkoliinaan, vaan ostin muutamalla eurolla kasan keittiöpyyhkeitä Ikeasta ja ompelin niistä. Asettelin keittiöpyyhkeet sikin sokin toistensa lomaan ja hurautin kasaan.
Keittiöpyyhkeistä on kiva ommella myös tyynynpäällisiä. Yläkuvassa sängyn päällä yksi tekemistäni suosikeista. Reippaat raidat sopivat ihanasti kesäfiiliksiin ja huomaankin etsineeni raitatekstiilejä jälleen esille. Kummallista, että esimerkiksi tuo raitatyyny liittyy minulla sekä joulufiiliksiin että kesään.
Juuripa pyörähti kello maanantain puolelle, joten voinkin toivotella Sinulle oikein hyvää uutta viikkoa. Minä en malta ihan vielä mennä unosille, vaan etsiydyn leppäkerttuni (mies katsoo elokuvaa kuulokkeet päässä) kainaloon sohvalle. Runsauden pulaa näissä elokuvissa ja muissa tallenteissa, kun ei olla viime aikoina paljon ehditty sonvanmutkassa viipyä. Jokin kiva katsottava valitaan nyt ja minä nostan kintut kohti korkeuksia.

Hip hei ja hyvät yöt,
Anu

Kaukomailla pihan perällä

2011-06-11T17:09:00.000+03:00

Paperinen aurinkovarjo löytyi vanhempieni varastonsiivouksen yhteydessä. Varjo on ollut minulla lapsena mutta olin aivan unohtanut sen olemassaolon. Nyt toin sen kotiin ja olen ollut ihan ihastuksissani. Näillä helteillä varjon antama suoja on sitäpaitsi melkoisen tervetullut ihan tuossa omalla pihallakin.
Pihalle on kätevä kantaa kesätavaroita viime talvena neulekoriksi hankkimassani korikassissa. Sinne mahtuu juuri sopivasti tyyny tai parikin, aurinkovarjo, pieni matto loikoilua varten, termari, luettavaa ja käsityökin. Uusiin tehtäviin siirtynyt korikassikin on vähän niinkuin suosikkini juuri nyt.
Tänään olen ottanut rennosti mutta myös saanut aikaan enemmän kuin pitkiin aikoihin. Käsipyykit on likoamassa, yksi matto pesun alla, saunan siivous meneillään, pieneksi jääneet lastenvaatteet laskostettu ja lajiteltu, ompeluhomma suunnitteilla, pyykkiä kääritty ja pesty, keittiössä touhuttu ja mies on pessyt ulkosalla ikkunoita. Tämä poweri pitää nyt hyödyntää loppuun saakka, joten palaan puuhaamaan. Olisikohan niin, että vihdoin olen laskeutunut lomalle, kun on voimia touhuta?

Hilpeää mieltä lauantaihisi,
Anu

ps. Ja tosiaan, pioni on puhjennut kukkaan. Voi ihanuutta!
pps. Ja kiitos vielä kaikista niin mukavista terkuistanne tuonne edelliseen postaukseen. Linnanherrakin lähettää teille terkkuja.

Linna

2011-06-08T17:14:00.000+03:00

Iloiset terveiset linnaleikkien keskeltä! Poika sai vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi (syntymäpäivä kuun lopulla) isäni rakentaman majan. Majassa on linnamaisia piirteitä riippusiltoineen, muureineen ja vaakunoineen. Ovessa on lukko ja tornissa kello, jota soittamalla voi pyytää vaikkapa evästäydennystä. Maja seisoo korkealla tolppien varassa ja on yhdeltä sivultaan yhteydessä terassiin, joten leikkejä on hyvä valvoa istumaryhmästä käsin.

Majaa suunniteltiin kylminä talvi-iltoina ja suunnitelmien parissa jo kovasti ilakoitiin. Riemu on nyt täydellistä, kun pienet jalat saavat tömistää siltaa pitkin ihan ikiomaan salapaikkaan. Ovi menee kuulkaa niin äkkiä lukkoon, ettei ehdi juuri hengähtääkään ja lakki asettuu välittömästi linnanherran omaan naulakkoon. Äiti löysi majaan ihanan harmaan naulakon, säilytysrasian ja pienen laatikostokin ja sinne laatikostoon ollaan jo aarrekiviä keräilty. Äidin kanssa laittelimme yhdessä sisätiloihin muutamia tekstiilejä ja tuli kodikkaan näköistä. Tärkeimpänä seikkana mainittakoon, että itse linnanherra tykkää :)

Tupaantuliaisiltana kilisi kello juhlan merkiksi ja linnan saloissa liehuivat vaakunaliput. Sen kummemmin heraldiikkaa tuntematta valitsimme kuva-aiheeksi monarkian tunnuksenakin usein nähdyn ranskanliljan. Ompelin liput linnanherran toiveiden mukaisista väreistä mutta vallanvaihtoleikkejä varten pitänee hurauttaa ompelukone uudelleen käyntiin, jotta olisi erilaisia lippuja valmiina :)

Iloisin mielin ja teille kaikille terkkuja lähetellen,

linnanneidoksi ylennetty Anu

Pilvet

2011-06-06T16:18:00.000+03:00

Vielä tunnen kireyden kehossa, mielessäkin. Viikonloppuna pääsin lomalle ja tiedän kokoemuksesta, että rauhaisa lomaolo laskeutuu vasta päivien päästä juhlamekon kaappiin ripustamisesta. Matkalla sitä kohti. Aamulla keinuimme pojan kanssa rinnakkain ja katselimme taivaan valkeita pilviä. Hän näki pilvien muodoissa elefantin, minä kukkasen. Saimme seuraksemme oravanpojan, joka kaivoi uutterasti herkkupiiloja. Päiväunet nukuttiin kylki kyljessä (siis pojan, ei sen oravan kanssa) ja illaksi on suunnitteilla pihajuhlat omalla porukalla. Pojan maja on valmistunut ja on tupaantuliaisten aika. Ruokalistalla on majan isännän herkkuja: grillimakkaraa, yrttivoipatonkeja ja vähän lämpimäisiäkin. Pian mennään laittamaan grilli kuumaksi.

Voi hyvin! Nautitaan kesän lämmöstä.

Anu

ps. Sen kynsilakan lisäksi hemmottelin itseäni loman alkajaisiksi suklaalakurakeilla. Niissä maistuu edellisten makujen lisäksi mokka. Ostan karkkia itselleni melko harvoin, joten enpä ollut näitä Pandan rakeitakaan aiemmin maistanut. Nyt tuli sitten kiusaus ostaa toinen rasia :)

2011-06-03T22:11:00.000+03:00

Opiskelijoilta saatu ruusu tuoksuu pullossa. Kynsillä kiiltää uusi lakka - kesälahjaksi itselleni poimima. Juhlavaatteet roikkuvat tangolla puunattuina ja silitettyinä huomista varten mutta vielä pitäisi ryhtyä parturiksi pienimmälle. Kun unilaulu hiljenee, asetutaan miehen kanssa viettämään iltaa. Uskomatonta, että kaikki listoilla olevat työt on nyt tehty ja huomenna raikuu Suvivirsi. Aika ihanaa.

Onko sinulla muuten jokin kiva kynsilakka, tuoksu tai muu kosmetiikkatuote, joka on juuri "se" kesäjuttu? Minun kesääni kuuluu lakatut varpaankynnet :)

Kaikille huomenna juhliville toivon onnellista juhlapäivää. Vaikka ei olisikaan virallista juhlaa tiedossa, voi juhlan rakentaa itseään ja läheisiään varten ihan vain puhtaasta kesäilosta eikä rakennusaineiksi juuri muuta tarvita kuin hyvä mieli, pientä purtavaa ja mukavaa yhdessäoloa. Onnellisia viikonloppuhetkiä Sinulle,
Anu

Suklaaterapiaa

2011-06-01T22:54:00.002+03:00

Kesän ensimmäinen päivä on illassa. Työviikko on ollut raskas 12 tunnin työpäivineen ja huominenkin vierähtää työn merkeissä. Silti olen reippaalla mielellä ja aika innoissani sillä lomaan on enää muutama päivä. Toki kesällä on kesäkokeiden tarkistamista ja suunnittelutöitäkin mutta aikataulun saan itse päättää ja siitä pidän.
Aloitin lomalle laskeutumisen leivonnan merkeissä. Huomasin ylioppilaslakkien reseptin vanhempieni keittiön seinäkalenterista (Kotilieden kalenteri) ja inspiroiduin heti. Jotenkin ohje passaa ihan ammatillisestikin tähän viikkoon ;) Olisivat silti kauniita myös ylioppilaan juhlapöydässä tai vaikkapa pienenä makeana lahjana kevään ylioppilaalle.

Ylioppilaslakit

250 g voita
1 1/4 dl sokeria
1 muna
1 dl kermaa
3 dl jauhoja
2 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

täyte: hilloa tai notkistettua pähkinävoita (tein molempia ja nam!)

kuorrutus:
100 g tummaa suklaata
1 rkl voita
sokerikuulia
250 g tomusokeria
n. 2 rkl vettä

Rasva ja sokeri vaahdotetaan. Muna ja kerma lisätään sekoittaen. Lisätään kuivat aineet seuloen. Taikina pannaan puoleksi tunniksi jääkaappiin, jonka jälkeen se kaulitaan ja siitä otetaan pienellä juomalasilla tai muulla pyöreällä muotilla pikkuleipiä. Paistetaan 175 asteessa 5-10 min. Jätetään vaaleiksi.
Kuorrutuksia tehdään kaksi. Toinen suklaasta ja voista vesihauteessa ja toinen sekoittamalla tomusokeri ja vesi keskenään. Puolet pikkuleivistä kastetaan noin puoliksi suklaaseen siten, että saadaan hatulle lippa. Lipan koristukseksi kuula. Sitten levitetään sokerikuorrutus ja kovettumisen jälkeen täytetään. Alapinnaksi tulee koristelematon pikkuleipä. (Minä tein näin mutta Kotilieden ohjeessa täytettiin heti suklaaseen kastamisen jälkeen ja sitten vasta pantiin sokerikuorrute)

Leivontaterapia toimi ja taas jaksaa pakertaa :) Harkitsen pitäisikö katsoa Pieni suklaapuoti -elokuva jonakin iltana ihan vain sen takia kun muistan siinä olevan niin ihastuttavia suklaisia leivontakohtauksia...

Voimia ja iloa viikkoosi!

Anu
ps. Mitä sinä odotat alkaneelta kesältä?

Kesän korvalla

2011-05-29T11:18:00.000+03:00

Sunnuntaita vietellään sateen ropsutellessa. Viime yö nukuttiin puhtaissa, raikkaalta tuoksuvissa lakanoissa ja aamulla hellittiin vatsaa lämpöisellä mannapuurolla. Nyt sitten huilaillaan. Minun mielestäni kodin kaunistaminen käy vallan hyvin huilailusta ja näin kesää kohti käännyttäessä olen jälleen innolla tehnyt pieniä muutoksia kesäisempään suuntaan. Kuistille ripustin appivanhemmiltani joululahjaksi saadun vanhasta pitsilakanasta ommellun verhon. Kuvassa näkyvä pitsi on mieheni äidin isoäidin itse valmistama. Verhon myötä tuli kuistille ihanan nostalginen tunnelma. Sama fiilis jatkuu makuuhuoneessakin. Ripustin katosvuoteen verhoiksi pitsisomisteiset läpikuultavan ohuet verhot ja ruuvailin kamarin pikkupäydän laatikoihin uudet vetimet. Minusta pyörylöissä oli vähän kustavilaista henkeä ja miellyin niiden patinoituneeseen sävyyn. Yhteensä siis ihan sopivasti pitsiä ja patinaa kesäpiristykseksi.
Taitavat muutkin laitella kotejaan. Ainakin pihan linnunpöntöissä käy kova kuhina. Olen myös nähnyt useaan otteeseen pulleassa kunnossa olevan rusakon tässä pihapiirissä loikkimassa ja näinpä jotakin muutakin vilistämässä keittiön ikkunan alta. Se näytti sudelta ja sain jo melkein paniikkikohtauksen pelkästä ajatuksesta. Onneksi kyseessä oli kuitenkin vain karkuteille päässyt husky. Äkkikatsomalta näytti edestäpäin aivan susihukkaselta...

Rentouttavaa sunnuntaita ystävä,
Anu

Kirsikkapuun alla

2011-05-25T19:59:00.000+03:00

Eilen illalla kannoin työni ulos kirsikkapuun alle. Sade oli tauonnut ja ilma huokui lempituoksuani, sateenjälkeistä raikkautta. Viritin puun oksille lyhdyn ja katoksen (tähän pihakäyttöön se meillä on hankittu) ja nappasin yksinkertaisen keittiöpyyhkeen pöydän kaunistukseksi. Niin oli mukava työskennellä metsän kainalossa; lukea ja juoda lämpöistä teetä. Huomasin siinä samalla, että kielot ovat jo kovin lupaavasti tötteröllä. Jään odottamaan niiden tuoksua.

Viikkoosi kaikkea mukavaa!

Anu

Pannaria ja pikkuvarpaita

2011-05-19T21:57:00.000+03:00

Riemu voi revetä niin kovin pienestä. Tänä iltana se repesi siitä kun ripustettiin olohuoneen kattoon moskiittoverkko ja leikittiin, että ollaan telttailemassa. Kun ei kerran voida kipeyden keskellä mennä ulos, niin tuotiin pihaleikit sitten sisälle. Verkon alla oli hauska lukea kirjaa ja juoda pillillä juomaa iloisen värisestä kupista. Näyttää tehoavan tuo kivan kupin ja eriväristen pillien yhdistelmä poikapuoliseenkin kuumepotilaaseen ja meillä ainakin saa tällä keinolla nesteytyksen pelaamaan :)
Muuta tämän päivän varrelta:
Tirautin töissä pienet itkut silkasta ilosta. Ylioppilaskoetulokset saapuivat ja sain iloita nuorten mukana. Jokainen omaan katraaseen kuuluva kokelas saa kevätjuhlassa painaa valkolakin päähänsä ja se vasta on upea asia.
Päivän hohtoa hieman tuppaa himmentämään se seikka, että nyt on minunkin kurkkuni kuin raastinrauta ja kolottaa sieltä ja täältä ja tuoltakin. Huomenna olisi eräs koulutuspäivä, jota olen kuukausikaupalla odottanut ja meinaan olla ammulla iskussa sitä varten. Tai ainakin ihan tosissani toivon olevani...

Nite, nite,
Anu
Ps. Mies paistoi meille potilaille pannaria iltapalaksi ja olihan se herkkua.

Sadepäivä

2011-05-14T22:21:00.000+03:00

Leppoisaa viikonloppua ystävät ja kiitos kivoista synttäriviesteistä. Täällä kukkivat syntymäpäiväkukkaset vielä tosi ihanasti ja olenkin nautiskellut niiden loistosta. Sadeillan ohjelmanumerona oli meillä lämpimäisten leipominen. Perheen pienin on erikoistunut leipäkoneen käyttöön ja sillä teimme grahamleipää. Kaiken raikastava sade, kynttilänvalo ja lämmin leipä - aika kiva yhdistelmä.
Aurinkoisten päivien varalle nappasin Ikeasta mukaan paketin aurinkokennovalaisimia. Haaveilen pienistä valopalloista puun oksalla tai aurinkovarjon alapinnalla. Katsotaan minne lopulta päätyvät.
Nyt pyörähtää tallennettu saksalaisdekkari käyntiin. Matkani käy kohti sohvaa :)

Rentouttavaa viikonloppua,
Anu

Vintage kengät

2011-05-09T21:34:00.000+03:00

Olen onnellinen äidiltä saamistani kengistä. Nämä norsunluunväriset nahkakengät ovat äitini vihkikengät neljänkymmenen vuoden takaa ja siksi tunnearvoltaankin minulle jo aivan erityiset. Kiitos äiti! Arvatkaa iloitsinko, kun kengät vielä sopivat jalkaanikin hyvin? Juhuhuu.
Valkovuokot ja ruusut kukkivat kilpaa pöydänkulmalla. Valkovuokkoaika on minulle niin mieluinen. Johtunee ehkä siitä, että olen kevään lapsi ja muuten huomenna taas yhden vuoden vanhempi. Jospa vaikka maistelisi vähän kakkua sen kunniaksi. Ihan ajattelin kunnon palan lohkaista ;)

Heissuliveissuli ja mukavaa viikkoa jokaiselle!

Anu

Semifreddo

2011-05-06T23:27:00.000+03:00

Kesäloma siintää ajatuksissa. Vielä pitäisi keskittyä töihin ja uurastukseen mutta on mukava tietää, että ihan jo nurkan takana se kesä odottelee. Tein eilisiltana päivällisen jälkkäriksi herkkua tällä äitini vinkkaamalla ohjeella. Minä tosin käytin vaniljarahkaa ja koristelin ihan vain muutamalla orvokin kukalla. Ihastuin jälkkärin koostumukseen, sillä nimensä mukaisesti se oli vain puolijäässä ja siksi miellyttävän pehmoista mutta silti jotenkin rapeaa. Seuraavalla kerralla saatan laittaa mukaan marjoja ja ehkä suklaatakin. Tästähän voisi kehkeytyä kesäajan illanistujaisten vakioherkku aina hiukan muunnelluin osasin. Kesä voi olla ainakin siis jo kielellä ja toivotaan, että pyhänaikana ne mittarilukematkin kipuavat korkeuksiin saakka.

Herkkuterkuin Anu

Kevätkivaa

2011-04-29T17:29:00.003+03:00

Keväthepeneissä niin luonto kuin minäkin. Sima valmistui ja myös pullo sai omat hepenensä kuivatuista limen viipaleista. Kuivattelin koristeet ihan auringossa mutta vielä ennättää saada samanlaisia kun kuivattaa uunissa.

Kuivatut sitrukset
Viipaloi ensin sitrukset muutaman millimetrin paksuisiksi siivuiksi ja lado sitten viipaleet vieretysten leivinpaperin päälle. Kuivata 75-100 asteen lämmössä kolmesta viiteen tuntia. Jätä uunin luukku vähän raolleen kuivatuksen ajaksi, niin haihtuva neste pääsee sopivasti karkuun luukusta. Luukku pysyy auki esimerkiksi siten, että laittaa sen väliin haarukan tai jonkun ruokailuvälineen. Ennen uuniin laittamista voi viipaleille sirotella tomusokeria, jos haluaa lopputuloksesta kiiltävän. Tämä kuivatus onnistuisi varmaankin myös leivinuunissa matalassa lämmössä.

Minä olen purkanut pääsiäiskoristeluja ja lisäksi ollaan oltu pihatöissä. Olen tanssinut haravan kera ja miehet ovat tehneet mammuttimaisia risukuormia kaatikselle vietäväksi. On myös päätetty tulevan majan ja sinne vievän riippusillan paikat ja tehty ihan kunnioitettava määrä hiekkakakkuja unohtamatta eväsretkiäkään. Tervetuloa kesäkausi. Minun mielestäni se kun alkaa aina vappuna :)

Kaikille teille ihanille toivottelen hilpeää vappumieltä!

Anu

ps. Tänä iltana suuntaan orvokkiostoksille. Pitäisi varmaan myös piilottaa ullakolle nuo kolme potkukelkkaa tuosta pihalta. Hupsista ;)

2011-04-25T19:03:00.000+03:00

Mieheni osti minulle antikvariaatista Tracy Chevalierin kirjan Tyttö ja Helmikorvakoru. Kirjan kanteen kuvattu Jan Vermeerin teos Tyttö ja turbaani on eteerisen kaunis. Pidän kovasti teoksen pehmeiden sävyjen yhdistelmästä.
Pääsiäislomalla olen lueskellut saamani kirjan lisäksi hieman Vermeeristä. Grimbergin Kansojen historiassa mainitaan seuraavaa: Amsterdamin Valtionmuseo on ostanut miljoonan kultafrangin hintaan Vermeerin pienen taulun "Maitotyttö". Yksinkertaisempaa aihetta voi tuskin kuvitella. Vakava nuori nainen kaataa kannusta rasvaista maitoa astiaan. Viehättävien värisävyjen ohella siinä on kotiaskareiden hiljaista ylevyyttä.
Ajattele kuinka kauniisti sanottu; kotiaskareiden hiljaista ylevyyttä. Juonnuin ajattelemaan sitä, kuinka monet kotiaskareet ovat sellaisia, joita teemme toistemme hyväksi tai iloksi. Sehän on ylevää. On arkinen rakkaudenosoitus valmistaa perheelle hyvä ateria tai pitää huolta siitä, että kaapissa on puhtaita vaatteita. Vermeerin tavassa yhdistää arkinen ja ylevä toisiinsa on sisältöä. Korutomassa eleessä tai askareessa voi piillä suurinta kauneutta ja viehätyn ajatuksesta, että jokapäiväisyydessä on mukana hippunen kultajyväsiä.

" Kun hilkkaa katsoo tarpeeksi kauan, lisäsin kiireesti, näkee että hän ei ole oikeasti maalannut sitä valkoiseksi, vaan siniseksi ja violetiksi ja keltaiseksi."
"Mutta sinähän sanoit, että se on valkoinen hilkka."
"Niin, sehän siinä onkin niin kummallista. Se on maalattu monen väriseksi, mutta kun sitä katsoo, luulee sen olevan valkoinen."
Chevalier, Tyttö ja helmikorvakoru

Kauneus on joskus kätekettynä. Sen voi kohdata kun pysähtyy ja antaa aikaa - myös itselleen. Ajattelin koittaa muistaa tämän ajatuksen ja nauttia hitain liikkein käsillä olevasta keväästä.

Haleja,
Anu

Pääsiäisen syleilyssä

2011-04-22T12:19:00.000+03:00

Hei! Näiden kuvien myötä lähetän Sinulle iloisia pääsiäisterveisiä. Meillä on tällä hetkellä keittiön pöydällä pieni "paratiisi" perunanarsisseineen, pääsiäisohrineen ja sitruksineen. Levittelen istutuksia huoneiden kaunistukseksi kunhan ennätän saada paikat pääsiäiskuntoon.
Tällä viikolla on meillä liikuttu syvissä vesissä mutta saatu huomata miten meitä kannetaan. Lopulta kaikki päättyi suureen iloon. Kohti korkeuksia kohoaa kiitokseni. Laskeudun viettämään juhlaa takertuen Jumalan valtavaan rakkauteen ja pysähdyn sen ajatuksen äärelle, että Hän antoi ainoan poikansa. Mietin omaa ainoaa poikaani - tuota kallisarvoisinta, rakkainta ja ihaninta - ja käsitän taas, kuinka suuren lahjan olemmekaan saaneet. Taivas kumartuu luoksemme.
Aamulla heräsin sateen ropinaan. Tuntui mukavalta kääntää kylkeä peiton alla ja tietää saavansa nyt vain olla ja rentoutua. Päästäkseni siihen vaiheeseen meinaan nyt kuitenkin ensin kesyttää tämän ympärillä vallitsevan kennelin (pieni pääsiäissiivous siis edessä) ja sitten tehdään koko perhe yhdessä suklaakonvehteja pupun, munan ja tipun muotoisiin pikkuvuokiin.

Sinullekin pääsiäisen riemua!

Anu
ps. Ihanan tunnustuksenkin olen saanut. Kiitos Pioni!!

Helmiä

2011-04-16T20:55:00.000+03:00

Tänään kävin torilla ja oikein ahmin silmilläni sen värikylläisyyttä. Kotiintuomisina oli kasviksia ja yrttejä, vähän oksiakin. Lounaaksi sitten valmistin tagliatelleä, jonka maustoin suolalla, sitruunapippurilla, kunnon lorauksella oliiviöljyä, torilta tuoduilla yrteillä ja limemehulla. Kylkeen paistoin muhevan palan porsasta ja keralle vielä salaattia. Kyllä muuten maistui hyvältä tämän kiireisen viikon jälkeen. Comfort foodia parhaimmillaan :)

Iltapäiväteenä nautiskelin raikasta jasmiinijuomaa. Jäätee alkaa maistua näin keväällä ja tämä on mielestäni yksi herkullinen versio siitä. Tarvitaan vettä, jasmiinihelmiä, limeviipaleita, (yrttejä) ja jäitä. Keitä vesi, hauduta jasmiinitee ja viilennä. Jasmiinihelmissä on makeahko upea aromi, joten mielestäni sokeria ei tarvita mutta jos olet makean teen ystävä, niin ripauta vähän sokrua sekaan. Kylmän teen joukkoon lisätään limeviipale, jäitä ja mieluisia yrttejä. Siinä se jo olikin. Jos jasmiinihelmiä ei löydy niin sen voi korvata valkoisella maustetulla teellä (ihan marketeissa on ainakin Nordqvistin valkoista aromatisoitua teetä tarjolla).

Helmestä toiseen; Tällä viikolla kävin lukiolaisten kanssa Helsingissä. Minulla oli lyhyt tauko valvontatehtävästä ja sen käytin mitä ihanimmalla tavalla nimittäin pieneen seikkailuun. Minulla oli sovittuna treffit Designmuseon ala-aulaan Marien kanssa. Tapasimme ensi kertaa kasvokkain. Oi, miten nautinkaan yhteisestä tuokiostamme. Se oli helmi. Kiitos vielä Marie - olet ystävä!

Toivottelen jokaiselle rentouttavaa viikonloppua ja jännittävää vaalipäivää huomiselle,

Anu

2011-04-10T22:04:00.000+03:00

Meillä on tänään tehty kevätkylvöjä. Multaa lensi sinne ja tänne ja suihkepullon käyttö oli pojan mielestä ihan parasta puuhaa. Laitettiin hiukkasen ohraa kasvamaan tuollaisiin kauniisiin turveruukkuihin ja muutamaan muuhunkin astiaan. Linnut, pienin käsin suurella keskittyneisyydellä asetellut, vartioivat tarkkana pääsiäisruohojen taivalta kohti korkeuksia. Käytiin myös pienellä metsäretkellä haaveena komea kimppu pajunkissoja. Metsän laidalta, vakiopaikastamme, oli kaadettu hurjasti pajuja, joten saalis oli laiha. Tuotiin kumminkin muutama kissa ja sitten nippu koivunoksia.

Vihreän odotuksessa kohti uutta viikkoa. Pidetään mielessä, että se luvattu sade herättelee kevättä.

Anu