Käyn kohti talvea ja juhla-aikaa hitain nautiskelevin askelein. Valmistan mieleni vastaanottamaan suuren juhlan ja käännän katseeni kohti sen kirkkautta. Usein kuulee puhuttavan joulusta hössöttävistä ihmisistä. En pidä tuon ilmauksen sävystä ja hengestä sillä kukin meistä vastaanottaa ja elää joulua ihan omalla tavallaan ja minusta saakin niin tehdä. Meidän ajassamme on ihan pahaan mieleen saakka sellaista liiallista arvottamista; jonkun tapaa tehdä sanotaan oikeaksi, toisen vääräksi ja jonkun makua hyväksi, toisen taas huonoksi.  Jouluna valo syttyy pimeään, taivas kurkottaa luoksemme ja saamme iloita Jeesuksen syntymästä. Ihan samalla tavalla näin tapahtuu jokaisena päivänä. Tänään olen yhtä lailla osallinen joulun iloon kuin sitten kahden kuukauden kuluttua. Joulu on ehkä tyypillinen kalendaaririitti ja sijoittuu vuoden kiertoon aina samalle paikalle mutta joulun sisältö voi elää meissä kaikkina aikoina. Samoin voi joulun tunnelmassa liikkua jo näin syyspimeinä iltoina ja olla vastaanottavaisella mielellä.

Haluan ilmentää suuren juhlan iloa monin tavoin. Saan hyvää mieltä siitä, kun voin suunnitella kodin kaunistamista ja joulun riemun ilmentämistä omassa kodissa, suunnitella joulupöydän antimia ja miettiä mitenkä voisin ilahduttaa läheisiä. Saan iloa itse joulun lisäksi tästä rauhallisesta valmistautumisen ajasta. Täällä sangossa mietteet taitavatkin hiljalleen kääntyä tuota suurta juhlaa kohti.

Tänä iltana tulee Syksyn sävel. Sävelet soivat hyvän asian edestä sillä kilpailun tuottamat varat käytetään Syöpäjärjestöjen neuvontaan, kuntoutukseen ja potilastyöhön. Ohjelman inserteissä on mukana rakas pieni kummityttömme. Omien vanhempiensa sanoin Juha Tapion kilpailukappale Sitkeä sydän kertoo ihan kuin tuosta  valoisasta pienestä ihmeestä. Halutessasi voit antaa oman lahjasi Syöpäsäätiöille osallistumalla äänestykseen klik.

Lämmöllä

Anu

ps. Arvaa iloitsinko, kun äidin jemmasta löytyi hänen minulle lapsuudessani kutoma norjalaisneule ja isoäitini kutomia lapasia sekä paljon muita villa-aarteita. Neule on ollut säilössä, kun se ei varmaankaan jossakin vaiheessa nuoruusikääni sopinut päälle. Nyt  mahtuu - jee!

Keittiön ikkuna on oma näköalapaikkani. Äsken minua kävi ikkunalaudalta tervehtimässä talitiainen, kuin pyytäen lisää herkkuja lintulaudalle. On ollut tuulisia päiviä. Tuoksuukin jo melkein talven tulolta, vaikka minä vasta sain viikattua kesämekot kaapinperälle. Mutta minä pidän tästä karuuden ensikosketuksesta, tulevan vuodenajan kalpeasta valosta, suuren juhlan odotuksesta ja lehdettömistä puista. Ja minä odotan. Odotan leijuvia ensihiutaleita lasten iloksi ja luonnon hunnuksi. Muistan Gilmoren tytöistä sellaisen kohdan, jossa Lorelai viipyilee öiseen aikaan olohuoneen avonaisen ikkunan alla ja nuuhkii raikasta ilmaa. Hän odottaa lumisadetta saapuvaksi, hän tietää että se on tulossa. Pidän siitä kohdasta.


Olin varhain tänä aamuna pienellä kävelylenkillä. Ilahduin näkemästäni vikkelästä oravasta ja siitä, että eräs naapureista oli jo enättänyt sytyttää pihalyhtyyn tuikkivan tulen. Kynttilän liekki lepatti kodikkaasti ja tulin hyvälle mielelle. Pienillä asioilla on merkitystä.

Nyt saan käydä syysloman viettoon. Hemmottelin sen kunniaksi itseäni ja toin kukkakaupasta kotiin tuollaisen pienen puun näköisen kauniin kasvin. Mikähän se on? Osaisitko kertoa minulle? Kauppias ei nimittäin muistanut nimeä mutta kertoi sen tulleen pääsiäiseksi ja siitä saakka odotelleen kotia. Toivon, että saisin kasvin  viihtymään, joten myös kaikki hoitovinkit ovat tervetulleita :)

Lämpimin terveisin Anu

ps. Oletko jo tutustunut Riihikosken myllyn Luomu Äidin Unelma ohrahiutaleisiin? Niistä hautuu mitä herkullisin puuro. Kiehauttaa vain litran maitoa (myös vesi tai mehu käy) levyllä ja lisää hiutaleet, sammuttaa levyn ja vetää kattilan puolittain pois levyltä. Kansi päälle ja parissakymmenessä minuutissa puuro on hautunut valmiiksi. Lopuksi lisätään toki vielä vähäsen suolaa. Maidon tai marjakeiton kaverina tämä on herkullista - meillä ainakin tykkää koko perhe.

Sammalenvihreää ja auringonpilkkuja

Olen kulkenut syysaurinkoa silmäripsilläni, nautiskellut siitä, että luonto yhä hehkuu ja kuitenkin samaan aikaan valmistautuu talveen. Minäkin valmistaudun. Kudoin äidille syntymäpäiväyllätykseksi lämpöisen sammalenvihreän kaulurin pehmeänkeltaisin somistein. Islantilainen kelervä lanka tuntui sormilla mukavan luonnolliselta ja karheudestaan huolimatta uskon sen toimivan reunuskoristeessa ihan hyvin. Lanka on löytö taannoiselta Jyväskylän reissulta.
Nyt pötkötän lattialla suuren lampaantaljan päällä takkatulen lämmössä. Massuni on täynnä äidin valmistamia herkkuja ja mieli leppoinen. Käyn keskiviikkoa kohti reippain mielin. Huomisessa reippautta tarvitaankin, sillä minulla on ensiksi puolikas työpäivä, sitten muutaman tunnin koulutuspätkä, palaveri ja lopuksi vanhempainilta. Juuri nyt kuitenkin nautin tästä hetkestä. Siitä, että pieni tuhisee turvallisesti vuoteessaan, mies naputtelee koneellaan viereisessä huoneessa ja minä köllöttelen kuin kissa tässä olohuoneen lämmössä.

Lämmin ajatus luoksesi,
Anu

ps. Rakkaalle äidilleni vielä tätäkin kautta onnellista syntymäpäivää ja kiitos ihanista kesteistä! Arabialaisesta kakusta näen varmaan ihan untakin - niin herkkua oli.

Pipoja ja poikia

Meillä popsitaan pähkinöitä. Kohtuuden kun muistaa, niin saa hyötyjä enemmän kuin haittoja, sillä pähkinöissä on  runsaasti hyviä rasvoja. Mies täydensi pähkinävarastomme ja minähän heti miettimään mitäpä niistä kävisin leipomaan. Tein pähkinäkakkua, jonka välissä on sokerista, pähkinästä ja kanelista valmistettu täyte. Kakku oli niin muheva, että kotijoukkojen toiveesta lupasin tehdä sitä toisenkin kerran. Ohjeen löysin täältä.

Pähkinät maistuvat myös jogurtin sattumina.  Olen pitkään halunnut kokeilla jogurtin valmistamista itse mutta syystä tai toisesta se on aina jäänyt. Nyt kuitenkin sain tarmonpuuskan asian suhteen ja kokeilin  tällä Helmin ohjeella. Jos Helmi piipahdat täällä, niin haluan osoittaa sinulle suuret kiitokset! Jogurtista tuli lempeän täyteläistä herkkua.

Ohjeessa käsketään käärimään tekeytymään jätettävä jogurtti lämpimään pyyheliinaan. Kulho jossa jogurtin valmistin on muodoltaan aika korkea ja kapea ja mietin miten sitä kietoisin. Siinä miettiessäni keksin käyttää lämmöntuojana pyyheliinan sijaan kulholle sopivia pipoja. Pujotin astian kahden pipon sisälle, panin kannen vähäsen raolleen, peitin koko jutun keittiöpyyhkeellä ja kiinnitin pyykkipojilla. Puhtaita pipoja voi siis käyttää näinkin :)

Reipasta viikon jatkoa ystäväiset ja tervetuloa kaikille uusille lukijoille!

Anu

Arvonnan voittaja ja kupinaluset villasta

Lokakuu alkoi tunnelmaa täynnä. Sytytin elisaamuna monen monta kynttilää ja asettauduin nauttimaan puhtaan kodin tunnelmasta ja vapaapäivän ilmapiiristä.

Tänäänkin on hyvän päivän aamu. Nousin seitsemän jälkeen sängystä, kun lapsen huoneesta kuului kutsu katsomaan jotakin ihanaa. Hipsuttelin alakertaan, astuin hänen huoneeseensa ja siinä hän seisoi osoittaen ulos ikkunasta. Katselimme auringonnousua yhdessä.

Yllätysarvonnan osalistumisaika päättyi  syyskuun loppuun. Kiitos kaikille mukavista viesteistänne, joita arvontapostaukseen jätitte! Mies toimi arvonnan virallisena valvojana ja tässä rumpujen pärinän lomassa ilmoitan ilolla, että  yllätyksen voittajaksi nousi Mirtzi. Laittaisitko Mirtzi minulle yhteystietosi sähköpostitse, niin saan lähettää  paketin matkaan. Osoitteeni on sinkkisanko(at)windowslive.com. Palkintona on virkkaamani ja huovuttamani kupinalunen, tekemäni pampulapannunalunen, vaaleaa unelmanpehmoista alpakkapankaa ja käsintehtyä tummaa suklaata.

Intouduin loppukesästä kokeilemaan  Huopasesta virkkaamista. Virkkasin  suunnilleen neliön muotoisia kappaleita kahdeksikon koukulla ja huovutin ne koneessa 40 asteessa. Niistä syntyi kupinalusia lämpöisille juomille. Usein lasin/kupinaluset ovat neliskanttisia mutta minä viehätyin erityisesti tästä suorakaiteen muodosta. Huopumisen jälkeen venytin nurkkia hieman ulospäin kappaleiden ollessa kosteita, joten muoto sai hiukkasen veikeyttäkin osakseen. Villan päältä on suloista poimia kuppi käteensä ja kun lämmittelee sormiaan kupin ympärillä on villa-alunen käsien alla sopivan pehmoinen. Huovutin myös puikoilla neulottua tasoa mutta miellyin enemmän virkattuun jälkeen. Se jäi minulla ainakin paksummaksi ja huopui tätä tarkoitusta varten kauniimmaksi.

Sunnuntaihisi lepoa ja virkistystä, iloa ja kaikkea kivaa,

Anu