Teetä ja skonsseja

Kesällä pakkaillaan tuon tuostakin kapsäkkejä ja kasseja, käydään retkillä, reissataan ja jälleen palataan kotiin. Näin on meilläkin tehty. Seikkailuloma Englannissa ja Skotlannissa oli yksi tämän kesämme kohokohdista. Lensimme Lontooseen ja ajelimme sieltä keskisen Englannin halki Skotlantiin. Kiertelimme aateliskodeissa, linnoissa, linnanraunioilla, leikkipuistoissa, rannoilla, nummilla ja kylissä. Linnanrauniot olivat pojan mielestä aivan upeita. Hän juoksenteli ja seikkaili holvikaarien alla, kiipeili rappusia ja vilisti salista toiseen. Eräs linna tuli tiellemme kuin sattumalta seikkaillessamme yksikaistaista tietä kohti Atlantin rantaa uimapaikan toivossa. Tien päässä oli kyltti Skipnesin linnasta. Otimme eväsrepun selkään ja lähdimme patikoimaan kyltin osoittamaan suuntaan. Raunio oli meren rannassa ja häikäisi meitä komeudellaan. Yksi torneista oli vielä ehjä ja sen huipulle saakka johti portaikko. Asetuimme viltteinemme eväsretkelle tornin toiseen kerrokseen, jossa vankka lattiakin oli  paikoillaan. Teehetki oli aika ikimuistoinen.

Saatuani maistaa Caerlavarockin linnan teehuoneessa likipitäen täydellisiä skonsseja, päätin aloittaa makoisan skonssireseptin etsimisen kotiuduttuamme. Aiemmin kotona leipomani eivät olleet maistuneet läheskään niin hyviltä. Uskomatonta, että nyt tärppäsi heti ja ensimmäinen kokeilu oli onnistunut :) Leivoin aamupalaksi skonsseja tällä ohjeella.  Jätin tosin sitruunan pois ja kermaakaan minulla ei ollut, joten käytin pelkkää maitoa. Voitelin leivonnaiset maidolla munan sijaan. Päälle levitimme paksulti voita ja mies maisteli osan omasta annoksestaan myös mansikkahillon ja kermavaahdon kera.

Kuvissani on tunnelmia Sudbury Hallista. Vierailu Vernonien kodissa, oli minulle monessakin mielessä elämys. Mahtaisikohan kukaan tunnistaa missä BBC:n televisiosarjassa ylimmäisen kuvan pitkä galleria on näytetty? Sarjan sankaritar ihasteli gallerian seinällä tietyn herrasmiehen muotokuvaa. Hän asteli myös keltaseinäisen hallin portaikkoa pitkin (toisiksi alin kuva, portaikko aukeaa oikealle).
Osallistuimme Sudbury Hallissa butlerin kierrokselle. Hovimestari eläytyi upeasti rooliinsa ja saatteli meidät kierrokselle taloon 1800-luvun hengessä kertoen monia kiinnostavia tarinoita. Ylimmäisen kuvan galleriaan liittyi eräs tuollainen tarina.  Derbyshiressä sataa paljon, joten galleria oli kuulemma taiteesta nauttimisen  lisäksi tarkoitettu hienoille ladyille kävelyareenaksi sateisina päivinä, jolloin naiset eivät suinkaan voineet lähteä ulos märkään ja mutaiseen maastoon köykäisissä kengissään ja pitkissä puvuissaan. Galeriassa (muistaakseni 40 m pitkä) sen sijaan saattoi tehdä pitkänkin kävelylenkin kuraamatta helmojaan. Myös lapset saivat vapaasti leikkiä samassa tilassa.

1. Sudbury Hall,  The Long Gallery
2.& 5. Skones and tea here at home in the company of Lord Vernon :)
3. Sudbury Hall (The Great Staircase, on the right)
4. Caerlavarock Castle

Valoisaa viikkoa!

Anu

Käsillä tehden

Kesäkässää parhaimmillaan on raukeiden lämpöisten iltojen pienet tuokiot koukun, neulan tai puikkojen parissa.  Toimitin eilen perille ensimmäisen craft it forward -haasteeseen lukeutuvan pakettini. Sen vastaanotti rakas ystäväni, jonka suloisessa puutalokodissa sain viettää merkityksellisiä kauniita hetkiä. Vietimme kuumaa päivää ensin yhdessä puistoillen  ja sitten hänen kodissaan kesältä tuoksuvan piiraan ja keskustelun merkeissä. Pojalle ystävä oli varannut muhkean saippuakuplapullollisen. Kuplia sai puhaltaa talon ylimmän kerroksen avonaisesta ikkunasta kadulle. Varmaankin moni ohikulkija koki ilahduttavan hetken nähdessään yläilmoista leijailevat kuplat ja pienen uutteran puhaltajan. Uuttera ja onnellinen hän todella oli omassa puuhassaan.

Käsillä tekeminen on terapeuttista. Pidin vähän kuin vahingossa alkukesän taukoa käsitöistä ja nyt palattuani niiden pariin huomaan, miten oikeastaan ehdinkin jo kaivata tekemisen tunnetta. Käsillä tekeminen ja myös tehdyn korjaaminen on tärkeää.  Lapsuudenkodissani on aina tehty paljon itse ja myös pyritty korjaamaan, kunnostamaan ja pitämään kunnossa. Minusta ajassamme on ihan liikaa kertakäyttökulttuuria. 

Postilaatikkoomme tipahti runsas viikko sitten mainos paikallisesta suutarista. Suutari toimii oman kotinsa yhteydessä, omakotitalon autotallin verstaassa. Päätimme äitini kanssa kokeilla, josko kumpaisenkin mieluisista mutta valitettavan hajalla olevista pitkävartisista nahkaisista talvikengistä saisi vielä hyvät kohtuulliseen hintaan. Kauppakeskuksen suutari oli toisen kenkäparin korjauksen arvioinut maksavan sata euroa eikä sittenkään luvannut takeita kuntoon saamisesta (!). Veimme kengät lähisuutariin jännityksen vallassa ja kuulimme, että hinta on 15 euroa ja kuntoon tulevat. Seuraavana päivänä haimme omamme, nuo kauniisti korjatut, kotiin. Suutari esitteli meille myös vaimolleen alusta saakka tekemänsä kävelykengät. Niiden nahka oli pehmeää kuin voi ja työn jälki kertakaikkisen loisteliasta. Onneksi vielä on käsityölle omistautuneita ammattilaisia. Parasta on kuitenkin se, että käsillä voi tehdä jokainen. Prosessi on monta kertaa yhtä tärkeä, ellei tärkeämpi, kuin tulos ja vaikeusasteen voi itse valita omalle kohdalleen sopivaksi. Käsillä tekeminen tuottaa ainakin minulle suurta onnellisuutta.

Meillä on tällä viikolla vietetty kolmen polven kesken hyviä  kesähetkiä; on ajettu formulalla (potkuauto), herkuteltu lätyillä ja mansikoilla ja touhuttu kaikenlaista mukavaa. Nyt täällä tuoksuu lasipurkillinen pioneja äidin puutarhasta. Miten ihanaa saada käydä aamuteelle niiden tuoksuun.  Lorautan kuppiini A.C. Perchin kookosteetä ja otan sen kaveriksi ruisleivän. Siinä on kesäaamiainen minun makuuni.

Iloa,

Anu

Käden kaikki sormet ja ranskalaisia löytöjä

Hiphei! Arvaatkin ehkä kuvista, millaisia hetkiä meillä on viime aikoina vietetty. Jep, meillä on nyt virallisesti 5-vuotias pikkumies. Saimme juhlia lähisuvun kesken. Kaikille kiitokset! Päivänsankari, Spider man, oli itse suunnitellut juhliensa rakenteen. Ensin oli lahjahetki ja sitten kisahetki pihalla. Kisoissa oli pussijuoksua, koripallon heittoa, juoksua ja voimailua (autonrenkaan vetämistä köydellä). Lopuksi sai lennättää lennokkia ja heitellä frisbeetä. Kisailun lomassa oli tarjolla pientä suolaista purtavaa ja mehua. Sitten siirryttiin palkintojen jakoon sisälle. Se tarkoitti ongintaa, jossa siis jokainen sai palkinnon. Välillä onkeen tarttui roskia mutta lopulta jokaiselle löytyi pieni yllätyskin. Kakkupöydässä oli hämähäkkimiehen maskin muotoista kakkua, hämyrimies kakkukuvalla koristettua omenatäytekakkua sekä suklaakakkua, jonka päällä hämähäkki on juuri nauttimassa päivällistään. Valkosuklaaverkkoon oli tarttunut jos jonkin moisia pikkuhyönteisiä (eri värisiä sokerirakeita). Aika makoisat oltavat hämähäkillä näytti olevan! Sankari oli onnellinen ja tyytyväinen päivästään -  hymy oli herkässä ja naurua riitti. Taivaan Isälle kuiskattiin iltarukouksessa kiitos kivasta päivästä.

Juhlaillan jo tummuessa istahdin ihan omassa rauhassani kuistille ja vietin teehetken. Terhi Michelssonin pupumuki on oma hemmottelukuppini. Muistan nähneeni kuppeja joskus 1990-luvulla Turun Sylvi Salosella mutta sittemmin en ole niihin törmännyt, kunnes keväällä löysin oman pupuni Jyväskylän Taito Shopista. Teehetkeäni ilahduttivat pupun lisäksi juuri kukintaansa aloittelevat Mårbackani. Nekin taitavat muuten olla viiden vanhoja! Pelakuut talvehtivat joka vuosi vanhempieni kylmätiloissa, josta ne nostetaan alkukeväästä meille musiikkihuoneen ikkunalle. Tänä keväänä olin kaikkinaisen kevätuurastuksen keskellä sen verran väsyksissä, että en saanut toimeksi tuoda kukkia riittävän varhain voimaantumaan valoon. Olenkin tyytyäinen, että ne silti näyttävät aloittelevan kukintaansa ja ehkäpä saan nauttia herkkien roosan väristen kukkien runsaudesta kuistilla tavanomaiseen tapaan heinäkuun lopusta lokakuulle saakka.

Tällä viikolla olemme juhlavalmistelujen ohella käyneet alennusmyynneissä. Toiveina ja tarpeina olivat tällä kertaa:

- kameran akku, check
- matkalaukku, check - hahaa, ei tarvinnutkaan hankkia kokonaista laukkua, sillä vanhaan Samsoniteen sai
  tilattua uuden lukon
- gore tex -kengät miehelle, check
- farkut miehelle, check
- vedenpitävä takki minulle, check
- nilkkurit minulle, check
- farkkuja pojalle, check
- alusvaatteita pojalle, check
- gore tex -kengät pojalle, Olisikohan vinkkejä? En ole löytänyt näitä.

Olen käyttänyt edellistä vedenpitävää takkiani kaiketi jo viitisentoista vuotta, joten ajattelin nyt voivani hankkia uuden. Edellinen takkini on enemän erä/ulkoiluhenkinen ja siinä käytössä vieläkin passeli (laatu kestää) mutta nyt toivoin löytäväni kaupunkitakin, siis sellaisen jota voi käyttää myös mekkojen ja pitkien tunikoiden kera. Suuntasin toiveineni Kapteenskaan ja muutaman hetken kuluttua kävelin ulos saaliin kera. Löysin aivan ihanan syvän sinisen Aiglen trenssin ruskeilla nahkayksityiskohdilla. Ranskalaiset sitten osaavat tehdä käytännöllisestäkin kaunista. Takissa on teipatut saumat ja hyvä vedenpitävyys. Näitä ominaisuuksia olen muuten päässyt tällä viikolla jo testailemaankin :) Takin alle hankin saman sävyisen toisen ranskalaisen helmen, nimittäin Captain Corsairen tikkiliivin. Trenssin käyttöaika pitenee liivin myötä välikausitakiksi saakka.  Nahkanilkkurit löysin Ril´s:in valikoimasta 70% alennuksella. Olen niistäkin todella iloinen.

Siis isoja iloja omasta lapsesta ja näitä muitakin tässä ohella. Sellaisia kuuluu meille tällä viikolla. Alla vielä leipomiani Spider man -teeman mukaisia herkkuja, joiden myötä toivotan jännittävää alkavaa viikkoa :)

hilpein terkuin,
Anu