Terriini - erään unelman täyttymys

Tämä terriini on toiveideni täyttymys. Aikani unelmaani täältä kotikonnuilta etsittyäni mies totesi, että miksi en tilaisi täältä. Mies tiesi. Hän tiesi missä olen ihailemani jo kohdannut. En ollut sitä tilannut, koska yritin etsiä vastaavaa läheltä ja edullisemminkin. Tuon kommentin jälkeen vingautin kuitenkin tilauksen menemään.

1900 -luvun alkupuolen ranskatar saapui pari viikkoa sitten kotiovelle. Ja vielä ehjänä. Nyt olen sitä vain ihastellut. Voi miten siitä pidänkään!

Vanhasta rouvasta inspiroituneena kaivoin esille ranskalaisia ruokaohjeitani. Minusta jo pelkkä reseptien selaaminen on herkullista puuhaa. Tänään meillä kuitenkin syödään italialaista! Se on kotipäivälle juuri sopivaa hemmotteluruokaa.

Nautitaan viikonlopusta,

Yllätys

Leivoin miesväelle yllätyspullat. Korvapuustit ovat ihan perinteisiä mutta bostonista tein espressoversion. Harmitti, kun tomusokeria oli liian vähän, eikä siitä saanut kuorrutusta kuin nimeksi. Silti hyvää mieltä sain mieheni veljen minulle lahjaksi valikoimista formuista. Aika sähäköitä, eikö? Säästin violetit seuraavaan kertaan ja nyt leivoin mustavalkoisiin.

Viikonlopun lähtökuopista on mukavat maisemat. Tiedossa on lepoa, ystävän syntymäpäivät ja kyllä - myös piipahdus kukkakaupassa. Nyt on saatava kevättä tupaan.

Tässä resepti myös sinulle:

Espressoboston

0,5 l maitoa

50 g hiivaa

1 tl suolaa

2 dl sokeria

1 muna

1,5 l karkeita vehnäjauhoja

150 g margariinia

täyte: 75 g margariinia, 1 dl sokeria, 1 rkl kardemummaa, 2 rkl espressokahvijauhetta esim. Nescafe, 1 rkl pikakahvijauhetta

koristeluun: 1,5 rkl vettä, 1 rkl espressokahvijauhetta tai kylmää espressoa, 2 dl tomusokeria

Sekoita hiiva, suola, sokeri ja muna haaleaan nesteeseen. Alusta mukaan jauhot kahdessa erässä. Lisää lopuksi pehmeä margariini. Nostata tovi. Kauli levyksi ja lisää täyte. Rullaa ja leikkaa siivuiksi. Leikkaa bostonin keskimmäinen pala hieman korkeammaksi, jotta kakun keskelle ei tule monttua jäähtymisen jälkeen. Voitele munalla, kohota ja paista 200 asteessa n 30-40 minuuttia. Kuorruta. Herkuttele!

Resepti on vuosien takaisesta Kotiliedestä. Asetin sen Tricia Guild´n Värikäs maailma -kirjan lehdelle. Eikö ole muuten upean värinen tuo turkoosin pöydän pinta?

Toivon viikonloppuusi hyviä hetkiä,

Koreilua

Riikinkukko koreilee tapetista askartelemassani taulussa. Kulutin kehystä hiekkapaperilla saadakseni pinnasta vanhahtavamman. Kuluneen kultaisena se sopii kauniisti Butik Sophiesta ostamani aidosti vanhan taulun rinnalle. Pienessä laatikostossa säilytän koruja ja kauneimpia etikettejäni. Pahviset etiketit ovat oivia kirjanmerkkejä ja myös pienten asetelmien säväyttäjiä.

Maanantaisen sairaalareissun jäljiltä jalkani kärsii jo tänään hiukan astua. Tähän saakka viikko on kulunut etupäässä vuoteessa, sohvalla tai tuolissa. Koska kotityöt ovat olleet mahdottomia, olen keskittynyt lepäämiseen ja askarteluun. Olen myös käynyt läpi nuottejani. Minulla on jonkinlainen kokoelma vanhoja ihastuttavia nuotteja. Monet niistä ovat 1900-luvun alkupuolelta. Minua viehättää nuoteissa käyttöarvonsa lisäksi niiden kaunis mattamaisen kulunut, jopa rosoinen, pinta. Toki myös paperien sävyt ja kansilehtien kuviot ovat aivan ihastuttavia.

Lumikuorma haittaa taas sähköjä. Valot vilkahtivat jo kolmannen kerran. Mutta ladies, tänään minä olen valmistautunut! Ha haa, termarissa on nimittäin litra teevettä keitettynä. Eipä tarvitse olla ilman iltateetä.

Iloisin mielin,

Valmiit pellavaiset

Kamarin lattialla on vielä lampaantalja. Siinä se saa olla koko talven ajan. Silti ympäröiviä tekstiilejä olen jo raikastanut keväiseen suuntaan. Sohvalle ompelin parin postauksen takaisista kirppislöydöistä tyynynpäälliset. Monogrammityynyliina on kiinni valkeilla nauhoilla ja toinen päällinen on oikeastaan vain sellainen kääre. Se on sivuiltaan auki ja on tunnelmaltaan minusta juuri sopivan rento. Hissiverho on löytö Hemtexistä. Se oli pitkään vain huoneen nurkassa odottamassa asennusta mutta nyt on jo päässyt tehtäväänsä toimittamaan.

Eiliset talvihäät olivat ihastuttavat! Kiitos teille ystävät! Tänään meillä ollaan oikeastaan vain oleiltu ja vietetty rauhallista kotipäivää. Sellaisiakin tarvitaan. Iltapalalle ajattelin leipaista pojille jotakin hyvää ja ottaa sitä namia pienen palan itsekin.

Reipasta mieltä alkavaan viikkoon,

Anu

Unihiekkaa

Nämä yöpuvut lämmittävät niin isoja kuin pieniäkin tuhisijoita. Omani täytti jo kolme vuotta, lapsella on haalarimalli ollut runsaan vuoden verran. Nostalgisiakin ovat kuosiltaan ja pesussa tuntuvat vain paranevan. Oikeat talvi-ilon lähteet ovat ainakin vilukissoille ja lapsille, joiden yllä peitto ei meinaa pysyä. Silti on pieni nukkuja lämpöisenä, vaikka peitto olisi tiessään.

Miehelläni on aina kuuma, joten hänellä ei siitä syystä omaa unihiekka -yöpukua ole. Tosin olen miettinyt, että josko hänelle tekisivät bokserit samasta kankaasta. Voisi olla veikeä näky.

Kurkkaa tänne, niin voit lukea unihiekka -tuotteista lisää. Putiikissa on myynnissä myös unihiekka -lakanoita. Vastaavia voisi itsekin tehdä, jos vain onnistuisi löytämään tuollaista kangasta.

Naulakon päällä olevista tapeteista aion muuten askarrella. En kuitenkaan tänään, sillä nyt on puuhaa huomiseen reissuun liittyen. Huomenna lähdemme Lappeenrantaan rakkaan ystävän häihin!

Viikonloppuusi mukavia hetkiä ja kaikkea hyvää,

Vadelmaista

Ompelusormia kutittelee jo keväisesti. Tein pari pientä löytöä, joista on aineksiksi kevätompeluksiin, nimittäin vanhat vadelmanpunaisella raidoitetut pellavapyyheliinat ja pitsilakanan, jossa monogrammia koristaa samainen puna. Pyyhkeistä taidan surauttaa tyynyliinat. Lakanan suhteen en osaa vielä tehdä päätöstä. Se on mielestäni kaunis pöydällä mutta olisi siitä varmasti myös verhoksi.

Muutama päivä vierähti niin, että minusta tuntui etten saa mitään toimeksi. Nyt näyttää jo paremmalta. Jopa niin hyvältä, että taidan istahtaa ompelukoneelle. Jos on oikein paljon kotihommia rästissä, en oikein osaa ottaa omaa aikaa ompelulle. Nyt kuitenkin voisin hurauttaa muutaman sauman.

Uudessa muistikirjassani on muuten jo paaaaljon merkintöjä. Uuden kuun Emilialle kirjasta kiitos! Tykkään niin Kidstonin kuoseista! Ja äidille myös kiitos tuosta Arabian lautasesta! Minusta se on valtavan kaunis. Ajatella, että sitä käytettiin äidin lapsuudenkodissa kukan aluslautasena. Mietinkin, että mitkähän esineet tai asiat meidän ajassamme ovat sellaisia, joita jälkipolvet ihailevat ja kaiholla katselevat.

Vallan villillä tuulella, lämmöllä oikein suurella,

ps. Vielä haluan teitä oikein paljon kiittää siitä, että tsempititte ja jaoitte kokemuksia edellisen postauksen aiheeseen liittyen. Olette tärkeitä ♥

Kamarissa

Pikkukamarin ikkunasta oikein tulvi tänään valoa sisään. Nautiskelin siitä. Siitäkin olen nauttinut, että pöydän kulmalla on pino mukavaa luettavaa ja minun ei ole ollut tarve ennättää mitään. Tänään on tyytyväisyys kulkenut vahvana rinnallani.

Ja arvatkaas minkä löydön tein kauppareissulla? Prismassa oli Kaffen vaatteita 70 prosentin alennuksella. Nuo kaksi tunikaa, topin ja yhden paidankin ostin. Painonpudotukseni tässä vaiheessa on se tilanne, että monet vaatteet ovat ihan liian isoja ja monet vanhemmat pikkuisen liian pieniä. Aika hermostuttavaa. On ilahduttavaa löytää sellaista päällepantavaa, jossa on hyvä olla ja josta pitää oikeasti. Niin ja lisäksi sellaista, joka edellisistä huolimatta sopii omalle kukkarolle. Vaatteiden yhteishinnaksi tuli 42 euroa! Hei siskot, nyt Prismaan!

Hymyillen,



ps. Minä pudotan painoani syömällä tavallista arkiruokaa. Herkkujakin sallin joka viikko sillä minusta ne kuuluvat elämään. Uskon, että paremmin saan hallittua painoa pudotuksen jälkeen, kun en elä totaalikieltäymyksessä. Niinpä edelleen kakuttelen ja suklaatakin maistelen - täälläkin varmasti kerron mukavista herkkulöydöistä ja resepteistä. Pudotuksen vauhti ei ole minulle tärkeä vaan se, että oppisin hallitsemaan painoani ja syömistäni paremmin. Tavoitteena on kesän korvalla olla sellaisessa painossa, jossa myös lonkkani (nuo syntymästä saakka vialliset) iloitsisivat enemmän elämästään. Onkohan kukaan muu samoissa puuhissa? Jos sinäkin taistelet painosi kanssa, niin ollaanko toistemme tsempittäjinä? Jooko?

Pöydällä tänään

Minä taidan olla vähän heikkona astioihin, uusiin ja vanhoihin. Varsinkin valkoinen fajanssi ja posliini ovat mieleeni. Viime lauantaina ostin antiikkimessuilta Arabian suuren taikinakulhon - tuon suurimman. Syksyllä kohtasin eräässä vanhaintavarainliikkeessä samanlaisen mutta kovan hinnan vuoksi epäröin ja mietin tovin liian kauan. Niinpä kulho ehti mennä. Nyt en epäröinyt.

Halusin myös näyttää teille tulppaanini. Minusta tulppaanit ovat kauniita kaikissa vaiheissaan. Jo elähtäneistä tapaan usein ottaa lehdet pois, leikata varret lyhyiksi ja asettaa kukat lattelasiin tai muuhun matalahkoon astiaan. Vielä voivat siinä loistaa päivän, parikin. Tulppaanien varjokuvistakin pidän...

Elämä on kulkenut kotikuteissa, lukiessa, päiväkirjan parissa, leipoessa, leikkiessä ja uusia suunnitelmia kypsytellessä. Ja kameraa kaivatessa. Voi, kun se jo pian tulisi korjauksesta. Puutkin ovat pihalla niin upeita juuri nyt. Tahtoisin päästä ottamaan tarkkoja lähikuvia.

Tämän päivän tähtihetki tuikki muuten eteiskäytävän lattialla, jossa kaksivuotias hankasi taskulaskimen pohjaa mattoa vasten. Sitten hän kysyi esineen nimeä. Kun vastasin, että taskulaskin, oli reaktio mykistynyt. "Ei. Se on hiomakone!!" No niinpä tietenkin!

Iloa,

Kotona ja silti Venetsiassa

Lilluttelin varpaitani ruusukylvyssä Vikram Sethin seurassa. Valkoiset ruusut kestivät sunnuntai-iltaan saakka, joten en malttanut nyppiä terälehtiä kuin vasta tänään, maanantaina.

Rakkauden musiikki (en pidä nimen suomennoksesta), An Equal music, virkistää vielä enemmän kuin kylpy. Jonakin päivänä toivon pääseväni Venetsiaan. Mietin, miltä musiikki kuulostaa Vivaldin kirkossa, tai kirkossa jonka kohdassa hänen kirkkonsa oli. Minusta teoksen kuuleminen siinä tilassa, johon se on sävelletty tai jossa sitä on syntyaikanaan esitetty, olisi hurmiollista. Ihan niin kuin Seth kirjoittaa: " ...ja soittimestani selvästikin tuntuu, että tämä sävellys on tehty nimenomaan sitä itseään varten - jotta se soittaisi sen täällä. - - Jos se oli verratonta - koska se oli verratonta - sitä ei missään nimessä saa soittaa uudestaan." Rakkauden musiikki, s. 344

Mietin ainutkertaisuutta. Se on perin harvinaista. Niin moni asia on toistettavissa, jatkettavissa ja kopioitavissa. Ei kuitenkaan onneksi kaikki.

Täällä on tarve järjestää paikkoja mutta minä lähtisin nyt paljon mieluummin takaisin Venetsiaan Julian seuraan. Jos vaikka panisin keittiön pöydälle lapun, jossa lukisi: Venetsiassa ollaan. Palaan huomenna. Jääkaapissa on ruokaa ja siivotakin saa...

Mukavaa maanantaita!

Kaikkea mukavaa ja vähän kullankeltaista

Ostin itselleni alennusmyynnistä puseron. Olin katsellut puseroa näyteikkunassa koko joulukuun. Ajatella, että vielä oli jäljellä oma kokonikin. Hip hei! Minusta tuo röyhelöpilvi on vastustamaton ja mustat napit tuovat sen keskelle sopivasti ryhtiä. Tämä näyttää hyvältä farkkujen kanssa mutta myös juhlavammassa menossa yhdistettynä juuri oikeaan alaosaan.

Puseron lisäksi iloitsen näistä kermaisen täyteläisistä ruusuista - pilkkahintaan kukkakaupasta poimituista. Olivat jo poistaneet ruusut kylmäkaapista kukkien aukinaisuuden vuoksi. Minusta ne ovat kuitenkin juuri nyt parhaimmillaan. Kukkaloiston jälkeen taidan nauttia terälehdistä vielä tuoksun tuojina lämpöisessä jalkakylvyssä. Juuri sopivaa viikonloppupuuhaa.

Loppuviikolla arkeni on ollut ihan juhlaa. Sain tilattua silmälasit! Lisäksi uusi löytöni, kookostee (tai toin sen kyllä jo syksyllä Kööpenhaminasta mutta en ollut vielä korkannut pussia), osoittautui aivan ihanaksi. Ja eräästä kodista otettujen valokuvien kuvavertailu (uusin Maalaisunelma vs. Vakre Hjem 7/2009) on antanut paljon inspiraatiota. Pidän niin kodin keittiöstä. Myös musiikkinurkkausta ihastelen. Sitä hallitsee flyygeli ja koristaa puinen nuottiteline, komuutti, kirkkokyntteliköt sekä suuri peili. Sovitusnukkerivistön somistama portaikkokin on kaunis. Omistajan nettikauppaa olen ihaillut ennenkin ja taas pistäydyin vierailulla. Kannattaa poiketa täällä.

Huomenna taidetaan käväistä ihan ensi kertaa antiikkimessuilla - katselemassa vain. Mieleni perukoilla tosin killittää toive täydellisestä terriinivuoasta ja lautashyllystä...

Viikonloppuusi kaikkea hyvää,

Heijastuksia

Joulu on purettu. Koristeet on kietaistu kahiseviin kääreisiinsä ja talletettu laatikkoihin odottamaan joulua seuraavaa. Nyt uneksin jo malvan ja vaalean lilan, myös vaaleansinisen, seurasta. Yllätyksekseni huomaan, että talvikin heijastelee noita kevään ja kesän sävyjä. Miten ihmeessä en ole pannut tuota asiaa aiemmin merkille?

Tänään söin hyvän fetasalaatin, sain söpön suukon pienimmäiseltä, kävin silmälääkärissä ja poimin postien joukosta käsiini uusimman Maalaisunelman. Lehden kantta en aukaise ennen kuin voin olla varma, että saan lukea ja keskittyä sisältöön kaikessa rauhassa. Pinnistän täällä ihan kamalan kovasti. Gngh. Mutta kiinni on vielä pysynyt. Noa Noan kevätkuvaston sen sijaan jo selasin. Oi, voi, mitä mekkoja!

Leppoisaa iltaa Sinulle,