perjantai 30. joulukuuta 2011





Sähkökatkon aikana kaivoin kaapin kätköistä lähes kaikki mahdolliset kynttilänjalat, kynttilät ja kynttilänpätkät valaisemaan kotia. Nyt olen puhdistellut jaloista stearinitahroja ja siirrellyt niistä osan jo takaisin kaappiin, kaikki kun eivät normaaliolosuhteissa ole meillä kerrallaan esillä. Nostin sitten nelipaikkaisen adventtikynttelikönkin samalla kaappiin ja sujautin sen tilaa säästääkseni terriinin kannen päälle. Vaan kuinkas kävikään; se näyttikin aika hauskalta, enkä malttanutkaan jättää yhdistelmää hyllylle makaamaan. Kynttilänpaikkoihin ja kannen korvaan upotin  atsaleankukat ja niin tuli soma uudenvuodenasetelma valmiiksi.
Huomenissa ajattelimme maistella Kuohuvaa kuusenkerkkäjuomaa. Pitkään olemme halunneet sitä kokeilla mutta emme ole täältäpäin löytäneet. Eräällä syksyn opiskelureissuistani Jyväskylässä näin juomaa sikäläisessä Taito -shopissa ja nyt innolla odotan miltä mahtaa kupliva maistua. Tämä kupliva sopii sitä paitsi jokaiselle perheenjäsenelle suurimmasta pienimpään.
Joulun jälkeen meistä moni taitaa  muistella kuluneen vuoden tapahtumia ja samalla suunnata jo tulevaan. Ajatus kääntyy kohti kevättä ja kesääkin ainakin suunnitelmissa ja sehän on aina yhtä inspiroivaa. Sangon uumenista huikkaan Sinulle  kiitokseni siitä, että olet kuluvana vuotena täällä piipahdellut, läsnäolollasi ja  sanoillasi ilahduttanut. Kiitos jakamisesta!  Toivon alkavaan vuoteen niin Sinulle kuin itsellenikin levollisuutta, valoisuutta, voimaa jaksaa kukin taakkoinemme ja kykyä pysähtyä huomaamaan kaikki se hyvä ja onnellinen jota meille annetaan. Ja sitä annetaan yllin kyllin. Tässä hetkessä on hyvä olla ja siitä olen ylettömän kiitollinen.

Mitä sinulle toivoisin?
En sitä, että kasvaisit yhtä isoksi kuin puu,
yhtä vahvaksi tai yhtä liikkumattomaksi.
Vaan, että katsoisit yhä uudestaan ylöspäin,
sinne missä ovat latvat ja taivas.
Että jäisit seisomaan
etkä aina ryntäisi eteenpäin.
Että oppisit seisomaan ja kasvamaan kuin puu.
Sillä sinä et ole vielä perillä.
Sinussa on voima,
joka on puussakin: kasvun voima.
Sinua kutsutaan vielä johonkin.
Jää seisomaan. Katso ylöspäin
ja aisti Jumalan voima,
joka tahtoo kasvaa sinussa.
...
En toivo sinulle,
että jossakin metsäpolulla kohtaisit valkea kauriin
tai kuninkaanpojan tai haltijattaren, joka tekisi sinut rikkaaksi.
Vaan, että sinulla olisi silmät joilla huomaat, kun sinua vastaan tulee tiellä ihme.
Sillä ihmeisiin ei tarvita satuja, vaan näkevät silmät
ja sydän joka ymmärtää kiittää ihmeestä.
Jörg Zink

Iloa!

terkuin Anu









keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Männynhavuja





Käteni käy vähän väliä lumimanteliastialla ja pistaasipurnukalla. Teepannu pöhisee tiuhaan tahtiin ja nautiskelen joutilaisuuden täyttämistä päivistä, tästä raukeasta lomatunnelmasta.
Meillä on elelty ilman sähköä ja vähällä vedellä jouluyöstä saakka. Eilisaamuna sähköt palasivat muutamaksi tunniksi, kunnes katkesivat jälleen ja palasivat vasta myöhään illalla. Tapaninpäivän päivälliskutsut järjestimme kynttilävalaistuksessa ja vieraat toivat kahvipöytää varten mukanaan omat kahvi- ja teetermoksensa. Oli tunnelmallista ja kotoisaa mutta tokihan keittiössä sai käyttää mielikuvitusta ja puuhakasta oli saada ruoka  valmiiksi ja sitten tähteet säilymään ilman jääkaappia ja pakastinta. Leivinuuni ja tusinoittain kynttilöitä - siinäpä tapaninpäivän niksit. Vettä säännöstelemme edelleen mutta ylihuomenna pitäisi voida lotrata jo mielensä kyllyydestä (nimimerkillä pyykkikaappi huutaa hii-o-hoi).
Naapurustossa kaatui uljaita honkia sähkölinjojen ja talonkin päälle, pihat täyttyivät risuista ja suurista männynoksista mutta suuremilta vähingoilta onneksi säästyttiin. Onneksi oman kodin pihapuut pysyivät pystyssä. Mutta tiedätkö, jotakin nautinnollistakin koin pelon keskellä, nimittäin hiljaisuuden. Yksikään kone ei metelöinyt ja kotona oli täysi tyyneys. Joulukirjoja lueskelin kynttilämeren valaisemassa huoneessa ja sänkyyn tassuttelin yökynttiläjalkaa pidellen. Oli joulurauha ja valona Jeesus.
Sähköjen hetkeksi palattua (eilisaamuna) pieni poika katsoi  kasvoihini onnellisena ja pyysi, että säännöstelläänhän toistekin, jooko äiti? Hän tarkoitti, että pidetään kaikki valot sammuksissa ja valaistaan koko koti kynttilöin. Minulla on sitten suloinen vesseli täällä. Vesseli, jonka kanssa pelattiin tänään palloa  pihalla niin kauan, että molempien posket olivat kuin omenat. Taisi siinä muutama lumimanteli kulua.

Rentouttavia välipäiviä,
Anu

Naapurustossa näytti aika hurjalta...

torstai 22. joulukuuta 2011

Lämpöinen joulutervehdys



"Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra..."
Luuk. 2: 11

Siunattua ja riemullista joulua!

"Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto."
Luuk. 2:14




Joulutervehdyksenä Sinulle liitän mukaan tunnelmakuvia Qwenselin porvaristalon joulusta ja erityisesti  joulupöydistä. Teimme visiitin museoon toisena adventtina.   Mielestäni on varsin kaunis idea koristaa pöydänympärys pienillä havunoksilla.

Täällä omassa pesässä levitin juuri pellavaliinat pöydille ja nautiskelen kuusentuoksusta ja joulukukkasista. Oi tätä joulun ihanuutta! 





Joulunaikaasi kaikkea hyvää!
Lämmöllä Anu


sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Pieniä liekkejä






Tänä viikonloppuna on sytytetty pieniä liekkejä enkelikellon kynttilöihin. Kiitos Rouva M tästä ihanasta arpajaispalkinnosta! Poika on kuunnellut kellojen kilinää keskittyneen hartaasti ja pyysi, että kynttilät sammutetaan iltasella varmasti niin, että niistä jää poltettavaa vielä huomisellekin päivälle. Minun kehoni on nyt uupunut kaikesta päivän työstä ja touhusta mutta mieli on hyvä. Mielessäni soi "It is beginning to look a lot like christmas". Miten voikaan lattian kuuraaminen tuottaa niin hyvän olon? Ja miten lohdullista onkaan käydä nukkumaan tietäen, että sydämessänikin tapahtuu puhdistumista ja vieläpä ihan ilman omaa työtäni. Sen saa aikaan Jeesus. Kiitos!

"Nyt syttyy neljäs kynttilä ja joulu sarastaa. Me odotamme Jeesusta, hän kaikki pelastaa."




Toivon hetkiisi, talveesi, jouluusi valoa ja valkeutta!

Anu




lauantai 10. joulukuuta 2011

Kamarin joulu ja kanelisokerikuuset





 

Makuukamariin on laskeutunut joulu. Pylvässänky on ollut syksyn ilman verhoja ja katosta ja oikeastaan odotellut joulua saapuvaksi saadakseen pukeutua juhlaan. Nyt saapui oikea hetki. Sain äidiltä ja isältä nuo ihanat, unisen utuiset sivuverhot lahjaksi ja ripustimme ne eilisiltana paikoilleen. Katos oli  minulla jo ennestään.  Naisten keskeinen sisustushetki oli tunnelmaa täynnä. Kiitos äiti! Tänään ollaan sitten pojan kanssa "telttailtu", leikitty ja luettu verhojen hämyssä. Hänestä on ihanaa vetää verhoja kiinni ja viipyilä unisessa tunnelmassa. Niin minustakin. Verhojen sävy on muuten ihan sama kuin sängyn takana olevan kuvan tytön turbaanin sävy.
Minulla on moni joulutyö vielä ihan kesken mutta silti levollinen mieli alkaa laskeutua. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pätee minusta joulunlaittoonkin. Tänään saimme kuurattua pesuhuoneen ja saunan, keittiötäkin. Nyt asetutaan saunapuhtaina maistelemaan pullaa ja kermavaahtoa.  Makeissa merkeissä siis täällä. Kuusipikkuleivät tein kanelimurotaikinasta joulua varten. Paistamisen jälkeen koristelin pikkuleivät kaulittavalla sokerikuorrutuksella, sokeritähdillä ja kookoshiutaleilla. Omien jouluperinteiden rinnalle on kiva tuoda aina jotakin uuttakin.

Adventti-iloa jokaiselle ja tervetuloa kaikille uusille lukijoille! Olette ilo!

Anu




maanantai 5. joulukuuta 2011

Kirje






Olen hakenut metsästä tarveaineita joulukodin kaunistamiseen. Pidän pienistä mansettimaisista kransseista, joita voi asettaa kynttiläjalan jalustan päälle lepäämään. Adventtikynttelikkökin sai metsänvihreää ylleen kera valkoisen puuvillanauhan. Löysin metsästä myös kauniin oksankarahkan ja sen ajattelin spreymaalilla maalailla mattavalkoiseksi, vähän kuin huurteiseksi. Saapa nähdä mitä siitä lopulta syntyy.
Tänään sain onnitella uutta ylioppilasta ja juhlistaa koulun juhlassa itsenäistä Suomea. Herkin mielin kuuntelin nuorta, joka kertoi juhlapuheessaan ystävänsä isoisän rintamatarinaa. Mieheltä on tuona aikana vaadittu niin kovin paljon. On pitänyt jättää kotinsa ja perheensä ja kerätä kaikki rohkeutensa. Naiseltakin on vaadittu. Perhe, viljely ja jopa metsätyöt on pitänyt hoitaa. Tunnen suurta kiitollisuutta kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat meidän tähtemme näin ponnistelleet ja ajattelen omia isoisiäni aivan erityisellä rakkaudella.
Olen paiskinut viime ajat päivävuoroa ja yövuoroa yhtä aikaa. Paini koepinojen kanssa on tällä erää tuntunut erityisen rankalta. Kaiken pakerruksen keskellä koin onnentunteen saadessani ihan oikean kirjeen - sellaisen paperisen, kauniille valkeille arkeille suloisella käsialalla kirjoitetun. Sellaisen, jonka riveiltä sain tuntea, että minua on ajateltu ja muistettu. Kiitos ystäväni!


Hyvää itsenäisyyspäivää meistä jokaiselle,

Anu

ps. Tänä iltana muuten rävähti. Olen koko syksyn ollut aika kiltisti ja muistanut liikkua ja syödä melko  kevyesti. Tänään tullessani töistä piti minun poiketa ostoskeskuksessa ja siinä kävellessäni Arnoldsin ohi, tuli minulle pakottava tarve saada laatikollinen hyvää. Että terve menoa vaan; tämä kokeentarkistaja laittaa elämän risaseksi ja haukkaa kohtapuoleen ehtaa herkkua.