Sain loppukesästä mapitettua irrallaan lojuneet reseptini. Hurraa! Ostin kaksi hauskan näköistä mappia ja panin toimeksi. Nyt en kuitenkaan ole enää varma, oliko se sittenkään viisasta. Nyt ovat nimittäin lehtileikkeet ja käsin kirjoitetut raapustelmat niin hyvässä järjestyksessä, että mapista jotakin etsiessään ei tule tehneeksi enää samanlaisia löytöjä kuin siitä entisestä kasasta, josta aina löysi hakemansa lisäksi jotakin muutakin kokeilemisen arvoista. Epäjärjestyksen ja järjestyksen tasapaino on välillä aika vaikea asia.
Kerroinkin, että eilen meillä pantiin kesäkalusteita säilöön. En sittenkään malttanu tästä penkistäni luopua koko pitkän talven ajaksi. Otin sen sisähoitoon ja toisenkin penkin varmasti pian kannan. Minusta ulkopenkit ovat ihan yhtä kutsuvia paikkoja täällä sisällä kuin ulkona. Penkin ääreen kun kantaa korillisen sisustuslehtiä ja varaa lämpimän peiton sekä kynttilän lähettyville, on ihana rentoutumispaikka valmis.
Meillä kohoaa maalaisleipä keittiössä. Ja kodinhoitohuoneessa on toinenkin juttu, joka kohoaa korkeuksiin. Vuori puhdasta pyykkiä. Plääh. Vaikka pidän itseäni koti-ihmisenä ja melko näppäränäkin näissä kodin puuhissa, on vaatevuori välillä melkoisen masentava asia. Puhtaan pyykin tuoksu on ihana ja vastamankeloidut liinavaatteet suorastaan hurmaavia. Viikattujen vaatteiden pinoistakin pidän mutta se loputon kääriminen. Voi ei. No, leivän toivossa vuorta kohti.
Mukavaa maanantai-iltaa!
Anu
