Lämmintä

Nyt tarvitaan lämmikkeitä, sillä flunssa kolkuttelee ovella. Viikonloppu oli muilta osin hilpeä. Teki hyvää tavata elämäni tärkeitä ihmisiä ja viettää aikaa yhdessä. Yksi niistä tärkeistä jää pidemmäksi aikaa maisemiin ja se jos mikä on mukavaa.

Pienin pyysi äsken pekonia ja halusi syödä sitä keskellä olohuoneen lattiaa. Oltiin siis retkellä ihan täällä sisätiloissa. Meidän eräs keskustelumme oli varsin hauska. Kerroin rakastavani häntä oikein paljon ja kysyin sitten, että rakastaako hänkin äitiä. Ensin oli hiljaista mutta sitten kuului: Joo, VÄHÄN. Jos se kaikki ihana mitä osakseni päivittäin saan on "vähän" rakastamista, niin se "paljon" olisi sitten varmasti aivan pyörryttävää.

Hellää oloa,







ps. Vieläkin on lampaankarva penkillä. Kohta taidan siirtää sen puutarhatuoliin iltapäivien teehetkien iloksi.

Puoliksi täynnä

Minun oliivini näytti talvella siltä, että se ei selviydy kesään asti. Nyt on puolet puusta uuden kasvun vallassa, enkä meinaa käsittää sitä millään. Käyn vähän väliä ihmettelemässä vihreiden lehtien kauneutta. Siinä samalla näen ne kuivettuneetkin lehdet mutta niihin ei huomioni enää kiinnity. Pidän muutenkin asioiden tarkastelemisesta mieluummin positiivisesta kuin negatiivisesta näkökulmasta. Puolillaan oleva kuppi on minulle useimmiten puoliksi täynnä.

Eilen sain tavata hänet. Istuimme kahvilassa ja sen sulkeuduttua viereisessä hampurilaispaikassa juttelemassa. Minusta tuntui jo menomatkalla tosi hyvältä, vaikka tiesin hänestä vain sen, mitä ihastuttavasta blogistaan olin lukenut. Oli kuitenkin tunne, kuin puoliksi hänet jo tuntisin. Tunne vain vahvistui illan mittaan ja tänään olen useaan kertaan viipyillyt noiden eilisiltaisten lämpöisten hetkien kainalossa. Kiitos sinulle ystävä keskustelusta ja siitä toisestakin lahjasta kiitän. Juuri tuota valkoista ristiä olin ihaillut Loviisan Aitassa!

Minusta on häkellyttävää, että voi löytää toisen ihmisen kanssa sellaisen keskusteluyhteyden, että ensimmäisellä tapaamiskerralla tuntee olonsa luontevaksi. Sellaista ei kohtaa joka päivä. Olen täällä ihan kiitosmielellä siitä, että me rohkenimme tavata ja ihan todella kohdata toisemme.

Täällä on puoliksi siistiä ja vielä olisi jotenkin saatava loputkin huushoillista viikonloppukuntoon. Vähän kerrassaan tässä leikkimisen lomassa se varmaankin luontuu. Yksi asia kuitenkin kaihertaa mieltä juuri nyt. Pyykkikoneen ohjelma on kesken ja kone juuri jotenkin pysähtyi ja lukittui kesken ohjelman. Varmaan pitäisi tästäkin osata ajatella, että puoliksi tuli pestyä nekin pyykit mutta ihan sinne asti ei minunkaan optimismini yllä. Että jollain konstilla pitäisi nyt tuo vehje saada tyhjäksi ja auki. Jep.

Oikein mukavaa viikonloppua Sinulle

ps. Tilaamani ompelukirja saapui. Sini on ommellut kirjan kaavoista ihanaa päällepantavaa ja vallan inspiroiduin. Nyt aion teekupposen seurana selailla uutuuttani ja miettiä sopivaa mallia.

Todellinen löytö

Minun on tehnyt pitkään mieli kävelykenkämallisia El Naturalistoja. Hinta vaan on ollut niin korkea, että olen toppuutellut mielitekoani käymästä liian kovaksi. Toisaalta minulla on oikeasti ollut tarve kunnollisille kävelykengille, sillä uudet jalkojeni mallin mukaan tehdyt tukipohjalliset ovat niin järeän kokoiset, että niitä on vaikea saada sopimaan oikein mihinkään kenkiin. Ja näiden moniongelmaisten jalkojen kanssa on pohjallisia hyvä käyttää mahdollisimman paljon.

Pääsiäislauantain kauppareissulla poikkesin Sokoksella. Vilkaisin kenkäosaston siinä toivossa, että jos nyt tärppäisi. Ja tärppäsi kunnolla. Sain saaliiksi oikein vonkaleen! Nämä ihanat purppuranpunaiset El Naturalistat, yksi pari minun kokoani, 50 % alennuksessa. Ja tukipohjalliset mahtuvat kyytiin. Hyllyyn jäi vielä koko 36, joten jos sinulla on vastaaville tarvetta ja olet tuota kokoa, niin Raision Myllyn Sokoksesta saisi pieksut hintaan 69,50 e.

Minä aion käyttää kenkiäni pihalla ja kävelyillä mutta myös töissä (niin, palaan pian työelämään) ihan mekkojen ja monen moisten hamosien kanssa. Minusta järeämmät kengät antavat asulle monesti vain hauskan lisäpilkahduksen.

Nyt suuntaan ompelukonetta kohti. On hetki omaa aikaa, kun lapsi leikkii mummunsa kanssa pihalla. Ehkäpä keitän pannullisen teetäkin.

Sinulle mukavaa keskiviikkoa,

Tilattua ja keskeneräistä

Painoin puolipellavakankaalle Madeleineleipien reseptin. Vielä en osannut päättää tekisinkö kankaasta käsityöpussukan vai sittenkin tyynynpäällisen. Käsityöpussukalle olisi tarvetta, sillä pääsiäisvierailulle mukaan ottamani kudin jumittui uuden laukkuni vetoketjun väliin ja tilanteesta ei selvitty ilman repimistä. Toisaalta kaipaan uutta ilmettä sohvallekin. Jätän asian vielä hautumaan.

Laukun tilasin Kotimaakaupasta. Laukku on Nanson valmistama yhteisvastuukeräystuote ja se on ommeltu reilun kaupan puuvillasta. Mielestäni tuote edustaa monia kannatettavia arvoja ja siksi sitä on ilo käyttää. Kaveriksi laukulle kudon parhaillaan vihertävää puuvillasilkkihuivia.

Tällaisia pieniä ilonaiheita tällä kertaa. Mukavaa oloa alkavaan arkiviikkoosi,

Lahja

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Joh. 3:16

Riemullista pääsiäispäivän jatkoa! Meillä se jatkuu sydän kiitosta täynnä ja suupielet ympäriinsä suklaassa. Vetelin menemään Mignonin ja kylläpä virkisti.





ps. Lautasella on ranskalaisia suklaaleipiä. Voitaikinan alle on kätkettynä hyvää tummaa suklaata ja päällä on kunnon ropsaus tomusokeria.

Iloista juhlaa!

Koivunoksat ehtivät juuri ja juuri hiirenkorville. Narsissit kukkivat ja meillä ollaan valmiina pääsiäiseen. Nyt iloitaan, herkutellaan, rentoudutaan ja hiljennytään pääsiäisen sanoman äärelle. Vedin äskettäin pupukakun uunista ja taidan vielä tehdä muutaman viinerin. Pieni juhlija nukkuu päikkäreitään pupulakanoidensa välissä ja me isommat ollaan vaan.

Sinulle ihanaa juhlaa!!

Halituksin

Kiirastorstaina

Eilen käytiin tervehtimässä mieheni isoäitiä Raumalla. Minä olen aina pitänyt mummusta. Hänellä oli yllään fuksianpunainen takki ja siihen tismalleen sopiva pikkukuvioinen huivi. Vaikka voimat ovat vähentyneet, on naisellisuus edelleen tallella. Halattiin kun lähdettiin ja toivotettiin oikein hyvää pääsiäistä. Pieni poikamme on tänään muistellut retkeä ja minusta on ihastuttavaa huomata, kuinka kahdenvanha tallettaa mieleensä yhtä ja toista.

Edellispäivän retkeltä kertoessani lupasin palata tuliaisiin. Miehen elokuvatuliaisia en valokuvannut mutta tässä näitä muita. Itselleni ostin Annes Past and Presentistä tuollaiset vanhat terrakottaruukut (apua, kuinka ihanat, mielestäni) ja Mokosta vähän kynttilöitä pääsiäispöytään. Pojalle hankittiin tarpeellista kevät- ja kesävaatetta. Kuvaan pääsivät sikken ruskeat sammarit ja småfolkin veikeät omppusukat. Harmitti, kun samankuosisista omppukumppareista ei ollut enää kokoja ja myös yhdestä kivasta haalarista oli koot loppu. Gmph.

Vaatteista tauluihin. Väkersin pari keväistä taulua, perhostaulun ja sulkataulun, pääsiäissomistukseksi. Tykkään niistä. Taulurintamalla on tapahtunut myös pojan huoneessa. Turun Antiikkimessuilta poitsu sai seinälleen vanhan ankka-aiheisen opetustaulun. Etualan ankat on meillä jo nimettykin. Tuo herra- ankka on Kalle, rouva-ankka on Maija ja kolmas tyyppi on Poppo. Pieni mies otti ankat vastaan avosylin. Kivasti sopii taulu pojan huoneen värimaailmaankin - äiti on iloinen, niin kovin iloinen. Hih.

Tänään on kohdattavana ollut pieniä takaiskuja. Ihmisillä on kaikki hyvin mutta muutama asia on vain ollut tylsä kohdattavaksi. Silti päivässä on paljon iloakin. Aamulla soitti ystävä ja puhuttiin rauhassa ja pitkään. Kiitos J kun soitit! Sitten ihan äsken huomasin, että Anrinko on saanut valmiiksi tilaamani pipot ja vielä tumputkin. Kurkkaa tänne, kuinka ihanat! Kiitos näistä!

Onnellista on myös se, että tänään on kiirastorstai, ehtoollisen asettamisen päivä. Se on valtava lahja, että Jeesuksen eteen saan tulla ihan sellaisena kuin olen. Minä kelpaan ilman ehtoja ja saan iloita syntien anteeksiannosta ja ylösnousemuksen ihmeestä. Siinähän se pääsiäisen riemu juuri on. Meillä on pääsiäistouhut vielä kesken mutta kummallista kyllä, olen asian suhteen ihan rennosti. On mukavaa huomata, että joskus sitä onnistuu keskittymään olennaiseen. En minä silti sotkuisessa kodissa osaa juhlaa vastaanottaa, joten toki siivotkin varmaan valmistuu ajallaan. Niin ja leipominenkin on vielä ihan vaiheessa. On siis edessä ankaraa taikinakulhojen nuolemista. Tosi raskaita nämä pääsiäisvalmistelut :)

Oikein hyvää kiirastorstaita Sinulle!