Saaristolaislampaita ja kardemummavohveleita

On seisahtuneita päiviä ja sitten niitä, jolloin tapahtuu monia merkityksellisiä asioita. Tänään on ollut sellainen mukavien sattumusten päivä. Tehtiin pikkuruinen pyöräretki lähilaitumen reunalle tervehtimään saaristolaislampaita, oikeammin ahvenanmaan lampaita. Kavuttiin Vanhalinnan Linnavuorelle ja herkuteltiin kesäkahvilassa kardemummalla ja neilikalla maustetuilla vohveleilla. Puhallettiinpa saippuakupliakin. Pieni sydänkäpy oppi päivän aikana imemään pillillä, puhaltamaan kuplia juomaansa ja puhaltamaan niitä saippuaisiakin. Oi sitä riemua!

Tänään oli lisäksi äidilläni juhlapäivä. Onnea vielä rakas äiti! Kaiken kukkuraksi Seinäjoella asuva kummitätini tuli yllätysvisiitille ja Emilia antoi minulle tunnustuksen hyvin kauniiden sanojen kera. Kiitos ♥ Olipa palkkapäiväkin - ensimmäinen melkein kahteen ja puoleen vuoteen. Mikä päivä!

Sanottakoon vielä, että minä muuten pidän lampaista. Ne ovat niin hyväntahtoisen oloisia. Tässä maailmassa tarvitaan hyvää tahtoa ja vilpittömyyttä. Tarvitaan toki paljon muutakin mutta se ei silti vähennä hyväntahtoisuuden arvoa.

Iltapalana ruisleipää, Koskenlaskijaa ja teetä. Kesä. Siltä tänään tuntuu. On jo aikakin. Viime viikolla sitä oloa huhuilin lakkaamatta, eikä se vaan täydellä voimalla ottanut valtaansa. Tänään olen koiranputkien, lupiinien ja juhannusruusun huumaama. Vähän hurahdin uusiin tennareihinikin (tai siis hankin ne jo keväällä mutta en ole vielä juurikaan pitänyt). Ovat vaaleanpunaiset valkeilla palloilla. Aika ihanat minusta.

Hip hei nyt Saaristolaislääkäri pyörimään. Kiitos, kun taas kävit! Kaikille uusille lukijoille tervetuloa.

Sokerihelmiä

Hanhiemon iloisesta lippaasta ollaan tänään luettu sokerisia juttuja: "Mistä on pienet tytöt tehty? Mistä on pienet tytöt tehty? Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista. Niistä on pienet tytöt tehty."


On ollut muutenkin makoisa maanantai. Iltapäiväteeni sai keralleen sokerikakkua. Rengasvuoassa leivottu sokerikakku on kovin kaunis, kun se saa hunnukseen tomusokeria ja muutaman sokerihelmen. Kyytipojaksi kun vielä vatkaa tilkan Flora Vanillaa, on herkku valmis.

Vanhan ajan sokerikakku syntyy helposti ja nopeasti. Juomalasillinen munia ja sama määrä sokeria vatkataan yhteen. Lopuksi lisätään lasillinen jauhoja. Paistetaan 175 asteisessa uunissa. Käsin vatkatessa syntyy oikea kesäfiilis mutta minä kyllä nyt oikaisin ja otin sähkön avuksi ;)

Makoisaa maanantaita Sinullekin ystävä,

Tacoja ja hyvää seuraa

Tänä iltana herkuteltiin tacoilla ja hyvällä seuralla. Oikeastaan ihan parhaalla. Herkuteltiinpa tälläkin. Tykättiin siitä koko poppoo oikein kovasti.

Meillä on lukioikäinen kummityttö yökylässä. Olen saanut jutella ihania tyttöjenjuttuja ja se on ollut tosi virkistävää - kuten seuransa muutenkin. Nyt kutsuu unoset...

Kauniita unia, oman kullan kuvia,

Pientä paniikkia ja mekko keittiön verhosta

Koko kevään muhittelin ajatusta tiettyjen säilytysratkaisujen muuttamisesta täällä kotona. Nyt kävin tuumasta toimeen. Pientä paniikinpoikasta oli ilmassa siinä vaiheessa, kun pöytien pinnat alkoivat olla täynnä kaapeista ja laatikoista vedettyä tavaraa. Onneksi syvään hengittely auttoi ja auttoipa sekin, kun mietti, että mahtaakohan tämä käsillä oleva hätä nyt kuitenkaan maailmanlaajuisesti ajateltuna olla kovinkaan suuri. Johan helpotti. No, nyt on komuutin kaappi täynnä sieviä mankeloitujen liinojen pinoja ja laatikon uumenissa ovat pienemmät pellavat järjestyksessä. Astioitakin jo järkkäilin mutta se touhu on kyllä ihan vielä kesken. Työhuoneessa on pian valmista. Käsityötarpeet alkavat siellä olla paikoillaan ja samoin työmapit, paperit, lehdet ja moni muu, moni muu....

Vaatekaappeja siivoilin jo keväällä. Onneksi se homma on siis hoidettu. Vaatteista kuitenkin sen verran, että vaateompelun harjoittelu jatkuu näillä nurkilla. Japanilaisvaikutteinen mekko, jonka tein toukokuussa sai jatkoa yksinkertaisesta pitsikauluksisesta mekosta. Mekon kaava on samaisesta Ihanat mekot ja tunikat -kirjasta (malli w, tosin omin muunnoksin). Mekko on löysä ja todella ihana päällä. Vaatteessa on kierrätysidea, sillä ompelin sen edellisen kotimme keittiön puuvillaverhosta. Kaulanaukon pitsi oli löytö oman ompelulaatikon pohjalta. Olen taittanut leveän pitsin kahtia ja ommellut sen kuin kaksinkertaisena tuohon kaulanaukkoon. Kun mekko on päällä, nousee pitsi takaa ja sivuilta pystyyn kehystämään kaulaa ja niskaa. Olen vähän hullaantunut tuohon pieneen detaljiin ja koin pikkuruisen Jane Austen -momentin, kun vedin mekon ensi kerran päälle. Niin nostalginen fiilis tuli.

Kaulanaukon alaosa olisi järkevää purkaa ja ommella uudelleen, kun se vetää tuolla tavalla pussille. Toisaalta en tiedä ryhdynkö hommaan, kun tämä on nyt lähinnä tälläinen mukavuusvaate, kotimekko. Kuvassa mekon päällä on Noa Noan luonnonvalkea lyhyt neuletakki. Se on yksi suosikeistani.

Järjestämistä piisaa. Hommiin siis.

Energistä oloa myös Sinulle,

Kesäiltana

Kookosteetä, vastapaistettuja kauralastuja, syreenintuoksua sekä hitunen orienttia tunnelmaa. Niistä on mukava iltahetki tehty. Mieli on loppuviikon onnellisista tapahtumista kiitollinen ja iloinen.

Pieni mies kantaa paappansa tuomaa fasaaninsulkaa, kuin aarretta ja isompi mies odottaa kesän ensimmäistä juustokabanossiaan. Minä nautin noista kahdesta sekä itselleni suomasta kesälahjasta, Indiskan teelaseista. Nyt kohti grilliä!

Kivaa lauantaita Sinulle,

Puutarhakeinussa tammen alla

Vietin pienen hetken auringon lämmössä puutarhakeinun sylissä. Heiluttelin paljaita varpaitani, lueskelin Lantlivin Sommarhem -lehteä ja nautiskelin. Ostoslistalla tänään laventeleita koreihin istutettavaksi, Coca Colaa grillin putsaukseen (toimiikohan se hei oikeesti?), kookoshiutaleita ja lahja. Haluan jollakin pienellä huomaavaisuudella muistaa häntä, joka on tehnyt työni hoitovapaani aikana. Huomenna suuntaan lämmittelykierrokselle töihin ja otan mukaani lahjan sekä lapsen. Poika on aivan innoissaan siitä, että pääsee tutustumaan työpaikkaani ja on moneen kertaan todennut haluavansa nähdä videotykin. Kuulemma tietää, että siellä on sellainen :)

Hymyillen,



ps. Olin ihan hämilläni siitä ystävällisten kommenttien tulvasta, jonka sain edelliseen postaukseen. Halaan teitä ihanat! Haluan vielä sanoa, että sänky oli pitkään haaveena ja tuntuu melkeinpä epätodelliselta, kun nyt haave on käynyt toteen.

Makuuhuoneen kesätunnelmaa

Tänä keväänä eräs sisustushaaveemme kävi toteen. Meille kotiutui Flamantin pylvässänky. Sen suojissa ollaan saatu nukkua onnellisia öitä. Olen innoissani sovitellut sängyn somistukseksi kankaita ja pohtinut erilaisia vaihtoehtoja. Kesäilmeen toteutin ripustamalla ohuen ohuita valkeita verhoja sängyn nurkkiin. Osan jätin suoriksi ja yhden vedin hieman pussille juuri tuohon komuutin nurkkaukseen. Verhot on toistaiseksi vain heitetty sijoilleen, sillä juuri nyt rentous sängyn pukemisessa viehättää minua. Katokseksi olen myös ripustellut erilaisia kankaita koemielessä ja lapsi on ollut innolla mukana puuhassa. Lopulta hankin katokseksi samaa verhoa, kuin nurkkauksissakin (kuvissa katos ei ole paikoillaan). Olen niin iloinnut siitä, kun myös lapsi on nauttinut katoksen tunnelmasta ja halunnut päiväunensakin nukkua "ison teltan alla". Siellä hän nytkin nukkuu pienelle kerälle käpristyneenä muumipeittonsa alla.

Komuutti on äitini lapsuudenkodista. Muistan kuinka pikkutyttönä isoäitini lupasi, että sitten kun kasvan isoksi, saan sen omaan kotiini. Nyt on komuutti pitänyt meillä majaa jo pian vuoden päivät. Siirsin sen ruokailuhuoneesta sängyn kaveriksi, koska mielestäni se sopii siihen tunnelmansa vuoksi ihanasti. Komuutille asetin vaatimattoman asetelman lasisuojuksesta, keramiikkakynttiläjalasta ja parista vanhasta kirjasta. Sängylle koristetyynyjen somisteiksi petasin oman vauva-aikaisen vaalean roosan tyynyliinani ja puuterimaisen harmaanlilan tyynyliinan. Sängylle laitoin myös muutamia pyöreitä tyynyjä ja ensimmäiseen yhteiseen kotiimme saadun päiväpeitteen - senkin rennosti hiukan vinottain.

Tavoittelin makuuhuoneessa levollista, puuterimaista ja silti raikasta kesätunnelmaa. Ilmeen luominen on vielä ikkunaverhojen ja maton osalta kesken. Ikkunaan mielin röykkiöittäin valkoista kevyttä verhoa ja lattialle yksinkertaista valkoista puuvillamattoa. Tunnelmasta olen kuitenkin nauttinut jo ilman niitäkin. Mielipuuhaani keväisenä sadepäivänä on ollut käpertyä vuoteen suojiin lueskelemaan ja tunnelmoimaan. Ja tiedättekö mitä? Mies on tykännyt sängystä myös kovasti. Iloitsen siitäkin, että tämä oli yhteinen toive.

Illan hämärtyessä syttyy komuutille kynttilä valaisemaan suloista kesäiltaa. Oi, kuinka nautinkaan sellaisista hetkistä!

Toivon kesääsi valoisia päiviä ja tunnelmallisia iltoja, kaikkea kaunista ja hyvää. Kiitos, kun pistäydyit,