Skåne, osa I: Ystadin kaupunkimaisemia

Matkakertomus jatkuu. Kalmarista ajelimme Skånen alueelle Ystadiin, leppoisaan merelliseen kaupunkiin  aivan eteläisessä Ruotsissa. Nautimme pienillä kujilla kuljeksimisesta, yllätykselisistä piipahduksista milloin mihinkin kahvilaan, puutarhaan tai putiikkiin ja ihan vain siitä tunteesta, että lomalla ollaan. Kaupungin ilme oli huoliteltu ja nostalginen, eikä missään vaiheessa tuntunut ruuhkaiselta. Siitä nautittiin.

Keskustan eräs kauneimmista paikoista oli luostarin puutarha. Erityisesti sen ruusutarha lumosi. Lapsen mielestä ruusukujilla oli mahtava juoksennella ja tarhaa ympäröivät muurit sopivat kiipeilypaikoiksi. Miehen kanssa nautittiin enemmän eväsretkestä kukkien katveessa. Löysimme konditoriasta mieheni lempileivoksia, joita ei tunnu Suomesta enää löytyvän. Onneksi Ystad tarjosi meille muutaman herkullisen suklaisen Biskvi -hetken.

Ihastuin keskusta-alueen yksityiskotien ovenpieliin. Lähes jokaisen oven vieruksilla kasvoi muhkeita ruusupensaita tai perennoja. Keskustan vehreys olikin yksi kaupungin kauneimmista asioista. Ihmettelin, miten niin pienistä maaplänteistä, joita ovien vierellä oli, saattaa kasvaa niin muhkeita ja hyvinvoivia kasveja. Ilmastolla on varmasti jotakin tekemistä asian kanssa.

Huomaatko eräässä kuvassa punaisen vanhan paloauton? Paloauton kyydissä sai tehdä pienen kaupunkikierroksen mutta ei ihan tavallista kuitenkaan. Auto ajoi Henning Mankellin luoman hahmon, Kurt Wallanderin, jalanjäljissä. Kiertoajelu keskittyi sekä Wallander -elokuvien että -kirjojen maailmaan. Eräs syy siihen, että halusimme käydä juuri Ystadissa liittyy Wallanderiin. Mieheni on kerännyt kaikki kyseiset poliisielokuvat (ruotsalaiset) ja yhdessä olemme ne katselleet ja inspiroituneet Ystadin alueen kauneudesta. Halusimme nähdä kaupungin ja erityisesti sitä ympäröivän luonnon. Wallander -kohteista ja merellisistä maisemista lisää tuonnempana.

Minä  unelmoin nyt piipahduksesta lankakauppaan. Arvaa mikä kutittelee jo mielenperällä? Se kuukauden kuluttua saapuva...syksy. Jotakin kaunista lankaa nyt tekisi mieli neulottavaksi.

Voi hyvin tänään,

Anu

Mmmm...

Grilliherkkujen jälkkäriksi valmistin ystäville nougatjäätelöä kondiittori Mette Blomsterbergin ohjeella. Matkatuliaisiksi itselleni hankkima Blomsterbergin kirja Soede sager vaikuttaa aika ihanalta. Tämä ensimmäinen reseptikokeilu sujui ilman sanakirjaa mutta haastavampiin resepteihin taidan tarvita apukeinoja :) Vatkasin 3 dl kermaa löysäksi vaahdoksi ja sulatin vesihauteessa 250 g nougattia. Sekoitin ainekset keskenään lisäämällä kolmanneksen kermaa nougatin joukkoon ja sitten vähin erin loput. Siinä se sitten jo olikin. Päälle raastoin nougatkiehkuroita perunankuorimaveitsellä (tuli parempia kun nougat oli hetken  pakastimessa, ei sulanut käsiin). Sitten jädet kylmään. Osan pakastinkin ja toimii myös pakastettuna, jolloin   muistuttaa rakenteeltaan enemmän jäätelöä. Jääkaapissa kylmennettynä herkku on oikeastaan vaahtomaista.

Käväisimme tänään ystävien kanssa Turun Apteekkimuseossa ja Qwenselin ihastuttavassa porvaristalossa. Päätimme kierroksen sisäpihalla olevaan kahvilaan (neljäs kuva), jossa herkuttelimme 1700-luvun tunnelmissa. Tarjolla oli kotitekoisia leivonnaisia; piiraita, kahvikakkuja ja paljon muuta. Niin tykkäsin kahvilan hengestä.  Sadekin lakkasi sopivasti, joten saimme herkutella ulkona puiden katveessa. Iltapäivällä sade alkoi kuitenkin uudelleen ja kyllä sitä riittikin. Pihamme näyttää nyt aika hurjalta kaiken sen virtaavan veden jäljiltä.  Räystäskourutkin oikein tulvivat. Aika hurjaa, eikö?

Leppoisaa lauantaita - me juostaan pian saunaan.
Anu

ps. Matkakertomus jatkuu vielä tuonnempana. Ajattelin laittaa kuvia Ystadista kera Wallander -vaikuttteiden (Henning Mankellin hahmo) ja Kööpenhaminasta.

Kalmar Slott

Matkasimme lautalla Turusta Tukholmaan ja sieltä autoillen Ystadiin aivan Ruotsin etelärannikolle. Ystadista kurvasimme Malmön kautta Kööpenhaminaan, Billundiin, Århusiin ja Frederikshavniin, josta siirryimme lautalla takaisin Ruotsin puolelle Göteborgiin. Sieltä ajoimme pohjoiseen pitkin Höga Kustenia ja yövyimme Örnsköldsvikissä. Lopulta ajelimme Uumajaan ja sieltä lautalla Vaasaan. Kilometrejä kertyi kolmisen tuhatta ja reissullamme oli mittaa vähän vajaa pari viikkoa. Meillä oli letkeä kesämieli eikä liikaa valmiiksi suunniteltuja aikatauluja. Ihan parasta lomailua sellainen.

Matkalla Ystadiin pysähdyimme muutamaksi tunniksi Kalmariin. Kalmarin linna viehätti meitä kovasti. Lapsille se on ihan huippu, sillä linnassa toimii aikalaisasuihin pukeutuneita roolissa toimivia ritareita, linnanneitoja ja muuta väkeä, jotka ottavat reippaasti kontaktia lapsiin. Meidän suosikiksemme nousi iloisia säveliä soitteleva trubaduuri, joka hyppeli linnan viheralueilla.  

Linnan sisätila oli osittain kalustettu ja saimme ihastella muun muassa ruokasalia kattauksineen, kirjurin huonetta (?), kuningattaren salia, hänen vastaanottoaulaansa, kuninkaansalia ja hänen rakastajattarensa  huonetta.  Sisäpihalta pääsi poikkeamaan pieneen linnan putiikkin, josta tein kivoja löytöjä. Saapa nähdä miltä Slott dyck mahtaa maistua. Pellavapussukan sisällä on yrttejä, jotka on tarkoitus sekoittaa omena- tai päärynämehuun. Pojalle hankimme ritarirekvisiittaa, joista osa odottelee joulua ja pukinpussia. Kiva sitten palata talven keskellä näihin mukaviin kesämuistoihin.

Meillä jäi kytemään ajatus, että joskus voisi olla kiva ajella uudelleen Kalmariin ja tehdä samalla visiitti Gotlantiin. Ehkäpä jonakin päivänä.

Tästä pääset tutustumaan linnaan.

Mukavaa torstaita Sulle! 

Muistetaan, että torstai on toivoa täynnä. Aika ihana ajatus.

Anu

Pakallani

Kuuntelen kodin ääniä. Täällä ollaan. Poimin jasmiininoksia iloksi maljakkoon, join antaumuksella teetä ja  keitin sitä vielä lisääkin. Sain purettua kassit ja pestyä monta koneellista pyykkiä. Palaamisen tunnelmissa siis. Matkalla oli varjelus mukana ja Isän kädestä saatiin ammentaa hyviä hetkiä, ihan melkein pakahduttavan hyviä. Kerron teille lisää, kunhan vähän voimaannun. Nyt oikaisen omalle paikalleni kamarin viileyteen ja nautin tuttuudesta. Matkalle on ihana lähteä, niin on myös kotiin palata.

Kassin kätköissä kannoin kotiin sileäksi hioutuneita rantakiviä. Monta kertaa joudumme hioutumaan me ihmisetkin mutta ajatella, miten kaunista  siitä voikaan syntyä.

Lämmin ajatus Sinulle minulta,

Anu

Leijanaru

Minä jemmaan papereita; lahjapapereita, tapetinkappaleita, silkkipapereita ja muita kauniita kääreitä. Niistä on mukava askarrella kaikenlaista. Tällä viikolla tein vanhoista tapetinpalasista, lahjapapereista, kartongista ja nauhoista leijanarun lippunarun tyyliin. Leikkasin kartongista pieniä leijoja ja liimasin päälle kauniita papereita. Lopuksi ompelin ompelukoneella nauhat kiinni.  Käytin polvekenauhaa, valkoista kanttinauhaa ja pienen pätkän pitsiä. Ompeleet tein mustalla langalla, niin tuli vähän ryhtiä työhön. Leijanaru sai olla koristeena lapsen nelivuotispäivänä ruokahuoneen ikkunalla. Poika oli narusta kovin onnellinen, kuten myös puutarhajuhlistaan, vieraistaan, kerroskakustaan, lahjoistaan - koko päivästä.  Ja minä olen Taivaan Isälle kiitollinen hänestä. Tuosta pontevasta pojasta, jonka  vitsit saavat minut aina nauramaan, jonka hellyys herkistää, jonka oma tahto siirtä vaikka kivenmurikoita ja jonka valoisuus lumoaa päivästä toiseen.
Leija antautuu sopuisasti kesätuulen vietäväksi ja niin teen minäkin. Meillä on suunnitelmissa rientää koko perhe kesälaitumille ja levätä noiden lampaiden tapaan. Köllötellä auringossa ja antaa tuulen puhaltaa. Lähdemme kesän kuljetettavaksi pienelle reissulle Skåneen, Ruotsin eteläiseen osaan, Tanskaan ja paluumatkalla vähän pohjoisemmaksikin Ruotsiin.

Toivon myös Sinun suuntaasi lempeitä kesäpäiviä ja siunauksen tuulia. Voi hyvin!

Anu

ps. Tuo silkkipaperilla päällystetty vihko on täynnä matkaan liittyviä asioita. Tapaan aina listata mukaan tarvittavat vaatteet ja muut tarvikkeet, kirjata ylös matkakohteita, yhteystietoja ja muutakin tarpeellista. On aika kiva pakkailla listan mukaan ja tarkistaa, että kaikki tarpeellinen on mukana.