Highlands and islands ♥

Oli tilaa hengittää ja nähdä meitä ympäröivän luonnon kauneus. Kauneinta oli kuitenkin oman lapsen pulppuava ilo ♥

Talvella muistan sen. Muistan myös raikkaan tuulen Skotlannin rannoilla, löytöretket, lampaiden lempeän katseen, skonssien tuoksun, höyryävän teen ja illat, jolloin kaikki aika oli omaa. Ei ollut kiirettä mihinkään, oltiin vaan tässä ja nyt.
"Tässä ja nyt" voi onneksi toteutua ihan joka päivä paikasta riippumatta. Sen yritän jälleen muistaa arjenkin alettua. Miten itsestäänselvyydet voivatkin niin helposti unohtua?

Rentouttavaa viikonloppua ystävät!


Anu

Teetä ja skonsseja

Kesällä pakkaillaan tuon tuostakin kapsäkkejä ja kasseja, käydään retkillä, reissataan ja jälleen palataan kotiin. Näin on meilläkin tehty. Seikkailuloma Englannissa ja Skotlannissa oli yksi tämän kesämme kohokohdista. Lensimme Lontooseen ja ajelimme sieltä keskisen Englannin halki Skotlantiin. Kiertelimme aateliskodeissa, linnoissa, linnanraunioilla, leikkipuistoissa, rannoilla, nummilla ja kylissä. Linnanrauniot olivat pojan mielestä aivan upeita. Hän juoksenteli ja seikkaili holvikaarien alla, kiipeili rappusia ja vilisti salista toiseen. Eräs linna tuli tiellemme kuin sattumalta seikkaillessamme yksikaistaista tietä kohti Atlantin rantaa uimapaikan toivossa. Tien päässä oli kyltti Skipnesin linnasta. Otimme eväsrepun selkään ja lähdimme patikoimaan kyltin osoittamaan suuntaan. Raunio oli meren rannassa ja häikäisi meitä komeudellaan. Yksi torneista oli vielä ehjä ja sen huipulle saakka johti portaikko. Asetuimme viltteinemme eväsretkelle tornin toiseen kerrokseen, jossa vankka lattiakin oli  paikoillaan. Teehetki oli aika ikimuistoinen.

Saatuani maistaa Caerlavarockin linnan teehuoneessa likipitäen täydellisiä skonsseja, päätin aloittaa makoisan skonssireseptin etsimisen kotiuduttuamme. Aiemmin kotona leipomani eivät olleet maistuneet läheskään niin hyviltä. Uskomatonta, että nyt tärppäsi heti ja ensimmäinen kokeilu oli onnistunut :) Leivoin aamupalaksi skonsseja tällä ohjeella.  Jätin tosin sitruunan pois ja kermaakaan minulla ei ollut, joten käytin pelkkää maitoa. Voitelin leivonnaiset maidolla munan sijaan. Päälle levitimme paksulti voita ja mies maisteli osan omasta annoksestaan myös mansikkahillon ja kermavaahdon kera.

Kuvissani on tunnelmia Sudbury Hallista. Vierailu Vernonien kodissa, oli minulle monessakin mielessä elämys. Mahtaisikohan kukaan tunnistaa missä BBC:n televisiosarjassa ylimmäisen kuvan pitkä galleria on näytetty? Sarjan sankaritar ihasteli gallerian seinällä tietyn herrasmiehen muotokuvaa. Hän asteli myös keltaseinäisen hallin portaikkoa pitkin (toisiksi alin kuva, portaikko aukeaa oikealle).
Osallistuimme Sudbury Hallissa butlerin kierrokselle. Hovimestari eläytyi upeasti rooliinsa ja saatteli meidät kierrokselle taloon 1800-luvun hengessä kertoen monia kiinnostavia tarinoita. Ylimmäisen kuvan galleriaan liittyi eräs tuollainen tarina.  Derbyshiressä sataa paljon, joten galleria oli kuulemma taiteesta nauttimisen  lisäksi tarkoitettu hienoille ladyille kävelyareenaksi sateisina päivinä, jolloin naiset eivät suinkaan voineet lähteä ulos märkään ja mutaiseen maastoon köykäisissä kengissään ja pitkissä puvuissaan. Galeriassa (muistaakseni 40 m pitkä) sen sijaan saattoi tehdä pitkänkin kävelylenkin kuraamatta helmojaan. Myös lapset saivat vapaasti leikkiä samassa tilassa.

1. Sudbury Hall,  The Long Gallery
2.& 5. Skones and tea here at home in the company of Lord Vernon :)
3. Sudbury Hall (The Great Staircase, on the right)
4. Caerlavarock Castle

Valoisaa viikkoa!

Anu

Käsillä tehden

Kesäkässää parhaimmillaan on raukeiden lämpöisten iltojen pienet tuokiot koukun, neulan tai puikkojen parissa.  Toimitin eilen perille ensimmäisen craft it forward -haasteeseen lukeutuvan pakettini. Sen vastaanotti rakas ystäväni, jonka suloisessa puutalokodissa sain viettää merkityksellisiä kauniita hetkiä. Vietimme kuumaa päivää ensin yhdessä puistoillen  ja sitten hänen kodissaan kesältä tuoksuvan piiraan ja keskustelun merkeissä. Pojalle ystävä oli varannut muhkean saippuakuplapullollisen. Kuplia sai puhaltaa talon ylimmän kerroksen avonaisesta ikkunasta kadulle. Varmaankin moni ohikulkija koki ilahduttavan hetken nähdessään yläilmoista leijailevat kuplat ja pienen uutteran puhaltajan. Uuttera ja onnellinen hän todella oli omassa puuhassaan.

Käsillä tekeminen on terapeuttista. Pidin vähän kuin vahingossa alkukesän taukoa käsitöistä ja nyt palattuani niiden pariin huomaan, miten oikeastaan ehdinkin jo kaivata tekemisen tunnetta. Käsillä tekeminen ja myös tehdyn korjaaminen on tärkeää.  Lapsuudenkodissani on aina tehty paljon itse ja myös pyritty korjaamaan, kunnostamaan ja pitämään kunnossa. Minusta ajassamme on ihan liikaa kertakäyttökulttuuria. 

Postilaatikkoomme tipahti runsas viikko sitten mainos paikallisesta suutarista. Suutari toimii oman kotinsa yhteydessä, omakotitalon autotallin verstaassa. Päätimme äitini kanssa kokeilla, josko kumpaisenkin mieluisista mutta valitettavan hajalla olevista pitkävartisista nahkaisista talvikengistä saisi vielä hyvät kohtuulliseen hintaan. Kauppakeskuksen suutari oli toisen kenkäparin korjauksen arvioinut maksavan sata euroa eikä sittenkään luvannut takeita kuntoon saamisesta (!). Veimme kengät lähisuutariin jännityksen vallassa ja kuulimme, että hinta on 15 euroa ja kuntoon tulevat. Seuraavana päivänä haimme omamme, nuo kauniisti korjatut, kotiin. Suutari esitteli meille myös vaimolleen alusta saakka tekemänsä kävelykengät. Niiden nahka oli pehmeää kuin voi ja työn jälki kertakaikkisen loisteliasta. Onneksi vielä on käsityölle omistautuneita ammattilaisia. Parasta on kuitenkin se, että käsillä voi tehdä jokainen. Prosessi on monta kertaa yhtä tärkeä, ellei tärkeämpi, kuin tulos ja vaikeusasteen voi itse valita omalle kohdalleen sopivaksi. Käsillä tekeminen tuottaa ainakin minulle suurta onnellisuutta.

Meillä on tällä viikolla vietetty kolmen polven kesken hyviä  kesähetkiä; on ajettu formulalla (potkuauto), herkuteltu lätyillä ja mansikoilla ja touhuttu kaikenlaista mukavaa. Nyt täällä tuoksuu lasipurkillinen pioneja äidin puutarhasta. Miten ihanaa saada käydä aamuteelle niiden tuoksuun.  Lorautan kuppiini A.C. Perchin kookosteetä ja otan sen kaveriksi ruisleivän. Siinä on kesäaamiainen minun makuuni.

Iloa,

Anu

Käden kaikki sormet ja ranskalaisia löytöjä

Hiphei! Arvaatkin ehkä kuvista, millaisia hetkiä meillä on viime aikoina vietetty. Jep, meillä on nyt virallisesti 5-vuotias pikkumies. Saimme juhlia lähisuvun kesken. Kaikille kiitokset! Päivänsankari, Spider man, oli itse suunnitellut juhliensa rakenteen. Ensin oli lahjahetki ja sitten kisahetki pihalla. Kisoissa oli pussijuoksua, koripallon heittoa, juoksua ja voimailua (autonrenkaan vetämistä köydellä). Lopuksi sai lennättää lennokkia ja heitellä frisbeetä. Kisailun lomassa oli tarjolla pientä suolaista purtavaa ja mehua. Sitten siirryttiin palkintojen jakoon sisälle. Se tarkoitti ongintaa, jossa siis jokainen sai palkinnon. Välillä onkeen tarttui roskia mutta lopulta jokaiselle löytyi pieni yllätyskin. Kakkupöydässä oli hämähäkkimiehen maskin muotoista kakkua, hämyrimies kakkukuvalla koristettua omenatäytekakkua sekä suklaakakkua, jonka päällä hämähäkki on juuri nauttimassa päivällistään. Valkosuklaaverkkoon oli tarttunut jos jonkin moisia pikkuhyönteisiä (eri värisiä sokerirakeita). Aika makoisat oltavat hämähäkillä näytti olevan! Sankari oli onnellinen ja tyytyväinen päivästään -  hymy oli herkässä ja naurua riitti. Taivaan Isälle kuiskattiin iltarukouksessa kiitos kivasta päivästä.

Juhlaillan jo tummuessa istahdin ihan omassa rauhassani kuistille ja vietin teehetken. Terhi Michelssonin pupumuki on oma hemmottelukuppini. Muistan nähneeni kuppeja joskus 1990-luvulla Turun Sylvi Salosella mutta sittemmin en ole niihin törmännyt, kunnes keväällä löysin oman pupuni Jyväskylän Taito Shopista. Teehetkeäni ilahduttivat pupun lisäksi juuri kukintaansa aloittelevat Mårbackani. Nekin taitavat muuten olla viiden vanhoja! Pelakuut talvehtivat joka vuosi vanhempieni kylmätiloissa, josta ne nostetaan alkukeväästä meille musiikkihuoneen ikkunalle. Tänä keväänä olin kaikkinaisen kevätuurastuksen keskellä sen verran väsyksissä, että en saanut toimeksi tuoda kukkia riittävän varhain voimaantumaan valoon. Olenkin tyytyäinen, että ne silti näyttävät aloittelevan kukintaansa ja ehkäpä saan nauttia herkkien roosan väristen kukkien runsaudesta kuistilla tavanomaiseen tapaan heinäkuun lopusta lokakuulle saakka.

Tällä viikolla olemme juhlavalmistelujen ohella käyneet alennusmyynneissä. Toiveina ja tarpeina olivat tällä kertaa:

- kameran akku, check
- matkalaukku, check - hahaa, ei tarvinnutkaan hankkia kokonaista laukkua, sillä vanhaan Samsoniteen sai
  tilattua uuden lukon
- gore tex -kengät miehelle, check
- farkut miehelle, check
- vedenpitävä takki minulle, check
- nilkkurit minulle, check
- farkkuja pojalle, check
- alusvaatteita pojalle, check
- gore tex -kengät pojalle, Olisikohan vinkkejä? En ole löytänyt näitä.

Olen käyttänyt edellistä vedenpitävää takkiani kaiketi jo viitisentoista vuotta, joten ajattelin nyt voivani hankkia uuden. Edellinen takkini on enemän erä/ulkoiluhenkinen ja siinä käytössä vieläkin passeli (laatu kestää) mutta nyt toivoin löytäväni kaupunkitakin, siis sellaisen jota voi käyttää myös mekkojen ja pitkien tunikoiden kera. Suuntasin toiveineni Kapteenskaan ja muutaman hetken kuluttua kävelin ulos saaliin kera. Löysin aivan ihanan syvän sinisen Aiglen trenssin ruskeilla nahkayksityiskohdilla. Ranskalaiset sitten osaavat tehdä käytännöllisestäkin kaunista. Takissa on teipatut saumat ja hyvä vedenpitävyys. Näitä ominaisuuksia olen muuten päässyt tällä viikolla jo testailemaankin :) Takin alle hankin saman sävyisen toisen ranskalaisen helmen, nimittäin Captain Corsairen tikkiliivin. Trenssin käyttöaika pitenee liivin myötä välikausitakiksi saakka.  Nahkanilkkurit löysin Ril´s:in valikoimasta 70% alennuksella. Olen niistäkin todella iloinen.

Siis isoja iloja omasta lapsesta ja näitä muitakin tässä ohella. Sellaisia kuuluu meille tällä viikolla. Alla vielä leipomiani Spider man -teeman mukaisia herkkuja, joiden myötä toivotan jännittävää alkavaa viikkoa :)

hilpein terkuin,
Anu

Anne Elliotin seurassa

Hei! Aamusella anastin itselleni pienen oman hetken Anne Elliotin seurassa. Ajattelin jatkaa tuokiotamme illan tullen kynttilän ja kesäyön valossa.
Tänään olen paistanut monta pellillistä pikkuleipiä, kuurannut saunan ja lattioita mäntysuovalla ja vielä ajattelin vaihtaa sänkyihin raikkaat lakanat. Sitten saakin juhannus saapua.

Haluan vielä kiittää taannoin saamistani haasteista ja tunnustuksista ja pahoitella hitauttani.
Kotoilua Mäkelässä blogista sain seuraavat kysymykset, joihin koitan nyt vastailla:

1.Mitä harrastat? 
Minulla on monia puuhasteluja kodin piirissä, joita voisi pitää varmaankin harrasteina. Käsillä tekeminen on yksi niistä, valokuvaus toinen.  Kulttuuriin liittyvät asiat myös kiinnostavat minua; soitan, kuuntelen musiikkia, luen. 
Harrasteiden saralla haluaisin oppia käsittelemään kuvia - minä en nimittäin osaa sitä hommaa laisinkaan enkä oikein tiedä millä ohjelmalla niitä kannattaisi käsitellä. Tänne blogiinkin laitan kuvat sellaisina kuin ne olen ottanut ilman käsittelyä...

2.Minkälaisesta musiikista pidät?
 Pidän hyvinkin  monenlaisesta musiikista. Klassinen musiikki on minulle tärkeää. Minulla on aina ollut jotenkin erityinen suhde  barokkimusiikkiin. Jazzista tykkään myös ja monen muunkin laisesta musiikista. On hassua, miten joskus opiskeluaikana kuuntelin musiikkia melkein aina mutta nykyisin en samassa määrin pidä musiikista asioiden taustalla. Sen sijaan kun kuuntelen musiikkia, haluan todella KUUNNELLA sitä.

3.Lempituoksusi? Sateen tuoksu (sen jälkeinen raikkaus). Näin juhannuksena lempparituoksuni on mäntysuovan puhdas tuoksu. Ja tytöt, se tuoksuu nyt!

4.Mistä haaveilet? Ainakin siitä, että omalla pienellä pojalla olisi hyvä ja onnellinen elämä. Pienempiä asioita jos ajattelen, niin yksi ajankohtainen haave on nykyisten opintojeni loppuun saaminen.

5.Mitä luonteenpiirteitä arvostat miehessä? Päättäväisyyttä ja suojelevaisuutta, sellaista taipuvaisuutta huolenpitoon.

6. Montako ystävää sinulla on? Monta - kiitos jokaisesta!

7.Lempijuomasi? Tee ja vesi - tasan menee.

8.Milloin viimeksi kävit kirkossa? Mikäli kysymys viittaa hiljentymiseen, niin minä hiljennyn päivittäin. Rukous on minulle tärkeä päivittäinen asia.

9.Mitä katsot televisiosta? Pidämme mieheni kanssa dekkareista, nautin myös historiallisista elokuvista ja rakastan monia Jane Austen filmatisointeja.

10.Mitä luet? Luen sekä  kaunokirjallisuutta että tietokirjallisuutta. Esimerkiksi runoista pidän kovasti.
Tällä viikolla olen lukenut  Seija Nykäsen väitöstä Ohjauksen palvelujärjestelyjen toimijoiden käsityksiä johtamisesta ohjausverkostosta ja Jane Austenin Viisastelevaa sydäntä. Simo Skinnarin Pedagoginen rakkaus on minulla myös nyt lainassa kirjastosta. Kirja puhutteli kovasti. Skinnarin ajatukset sydämen sivistyksestä opettajan kasvatustehtävässä koin erityisen antoisiksi. Viehätyin myös siitä hänen ajatuksestaan, miten tärkeää on saattaa lasta maailman kauneuden äärelle. Ympärillämme on paljon kaunista ja hyvää.
Tämän hetken kirjapinossa on lisäksi Nicky & Sila Leen Isän ja äidin käsikirja. Se on kirjoitettu äärimmäisen hyvin kohtaamaan lapsiperheen arjen. Leen pariskunta kirjoittaa muun muassa perheajan merkityksestä, siitä miten tärkeää on varata aikaa vain oman perheen keskinäiseen yhdessäoloon. Kirjassa käsitellään myös uskon jakamista lapsen kanssa ja esimerkiksi yhteistä rukousta.
Pinossani on vielä pari matkaopasta, joita soveltuvin osin selailen. Niin, ja uusin Bolig Liv mutta täytyy kyllä sanoa, että koska en tanskan kieltä osaa, luen lähinnä kuvia, tunnelmia ja päättelen ruotsin kielen kautta sen minkä taidan :)

11. Mitä odotat kesältä? Yhdessäoloa läheisten kanssa, kesäretkiä, lepoa ja virkistystä sekä opintojeni edistämistä.

Sain tunnustuksen myös Alppihovista.  Tunnustuksen myötä piti kertoa 7 satunnaista asiaa itsestään. Tämän blogin kautta monet itselleni tärkeät asiat ovat tainneet tulla esille mutta yritän silti  löytää seitsemän satunnaista faktaa itsestäni:

1. Pidän kirjoittamisesta.
2.  Koti on minulle todella tärkeä paikka.
3. Pidän kukkakedoista.
4. En ole kahvi-ihmisiä mutta pidän kahvilla maustetuista leivonnaisista.
5. Suklaa on minun herkkuni - kaikissa muodoissaan. Ryöppyävän suklaiset tummat kakut, valkoisen suklaan makea aromi, maitosuklaan lohduttava pehmeys...AH! 
6. Minusta on tympeää mennä illalla nukkumaan, jos keittiöön jää kaaos. 
7. Autolla peruuttaminen ei ole minun lajini :) 
Nämä haasteet saa napata mukaansa täältä, jos haluaa. Jätänkin nämä nyt avoimiksi haasteiksi.


Nyt menen vaihtamaan juhannuslakanat.
Jokaiselle täällä piipahtavalle hyvää keskikesän juhlaa ja leppoisaa mieltä!

Terkuin,
Anu

Ps. Sain siivottua lankavarastoni ja kerin suloisia pieniä myttyröitä jämälangoistani. Muutamia uutukaisiakin keriä odottaa neulojaa. Neulominen on jostakin kumman syystä ollut viime viikkoina tauolla mutta nyt löysin sen jälleen. Tietäisiköhän muuten joku, että saako bambuiset puikot ottaa lentokoneeseen?

Hetkiä syreenien aikaan

Oletko muistanut miten hienoa kuplavaahtoa saa, kun puhaltaa täyteen maitolasiin pillillä? Silkkaa kesäiloa! Kuten myös se, kun huomaa oman pienen poikansa tuleen siihen ikään, jolloin omenapuiden tärkein funktio on olla haasteena huimaan kiipeilyyn. Näiden ilojen lisäksi minä olen iloinnut kirjoittamisesta. Olen keskittynyt erään kehityshankkeen kirjoittamiseen ja saanut nauttia myös työn hedelmistä. Näin opettajaihmisenä on varsin terveellistä saada vaihteeksi kokea tällainen palautteen tällä puolen oleminen. Haluan aina muistaa sen, miten tärkeitä ovat rohkaisevat sanat ja kiitoksen lausuminen onnistuneesta työstä, myös yrittämisestä.

Kun saa olla vapaana, lähtevät ideat lentoon. Keksin katsoa kahta isäni tekemää kukkapylvästä ja erästä vanhaa ovea sillä silmällä ja niinpä niistä syntyi oiva tarjoilupöytä kesän kutsuihin. Nostimme oven pylväiden varaan ja niin oli pöytä valmis vastaanottamaan kesäisen kattauksen. Syreenit saivat kunnia toimia ensimmäisinä tarjoilupäytäni somisteina. En meinannut saada kyllin noiden violettien suloisten kukintojen rikkaasta tuoksusta. Ah.

Pidän syreenien ajasta. Kesä on silloin jo kukkea mutta vielä raikas intensiivisen vihreän ympäröidessä joka puolella. Amuissa on sopiva pienoinen vilpoisuus ja illoissa valkeus ja kesäöiden hohto. Meillä kesäöinä loistavat myös kynttilät - minä niin rakastan kynttilänvaloa! Ja minusta se sopii jokaiseen vuodenaikaan.

Kaikkea mukavaa alkavaan viikonloppuun!!

Anu

Paperiaskartelua ja iloa kukista

Olen saanut olla lomalaisena jo muutaman päivän mutta vasta nyt lomafiilis alkaa laskeutua. Puutarhasta olen hakenut kieloja, lemmikkejä ja angervon oksankin tuomaan kesäiloa, lisäksi sain äidiltä kauniin kesäkimpun. Pojan kanssa olen askarrellut, retkeillyt, puistoillut ja tehnyt kaikkea mukavaa. Tänään haettiin kirjastosta kirjoja ja niistä kiintoisin oli ihan pakko korkata jo ennen kotiin pääsyä. Levitimme kirjaston lähelle retkiviltin, otimme repusta eväät ja avasimme kirjan innokkaina. Lopulta kotiin päästyämme luimme tarinan loppuun. On mukavaa, kun voimme jo lukea kuvattomia/vähäkuvaisia kirjoja ja poika jaksaa keskittyä tarinaan, kuvitella sitä mielessään ja nauttia sanojen voimasta.

Yksi tämän viikon huveista on ollut varjoteatteri. Askartelimme lisää varjonukkeja valmiina ostetun setin kaveriksi. Olemme tehneet nukkeja aiemminkin mutta silti touhu oli kiintoisaa. Lopuksi sain nauttia varjoesityksestä pimennetyssä makuuhuoneessa, jossa valaisimme nukkien taustan kirjoituspöydän valaisimella. Tähän askarteluun ei tarvita kuin kartonkia, grillitikkuja, teippiä, sakset tai paperiveitsi ja vähäsen mielikuvitusta. Olen todennut, että tikkuja ei kannata lyhentää, sillä esityksen toteuttaminen pidemmillä tikuilla luistaa paremmin, kun nukkeja voi liikuttaa helposti. 

Mustat nuket tuossa alla ovat  valmiista linnasetistä, jonka löysin viime syksynä Aboa Vetus & Ars Novan museokaupasta.

Avaruusalus ja planeetta

Toinen viime päivien paperiaskartelu on jämätapetin inspiroima. Leikattiin sopivat soirot tapettia ja kiinnitettiin ne Ikean lasikaappien ikkunoihin. En tiedä onko ratkaisu nyt mitenkään lopullinen mutta nyt voi säilytyksen ainakin toteuttaa hieman huolettomammin (minä kun tykkään, että lasivitriinien pitää olla aina sisällöiltään sommiteltuja). Tapetti kulkeutui meille koemielessä, kun ajattelimme sitä yhdelle olohuoneen seinistä. Lopulta päädyimme toiseen ratkaisuun, joten rulla jäi turhaksi.

Kesämieltä täällä piipahtaville!


Terkuin,
Anu, jolla on uusi kesätukka - ei mitään radikaalia muutosta mutta silti tuli kiva ja raikas olo pienestä uudistumisesta