Uudistun - uudistan

Poimin Stockmannilta mukaani Gantin kesäkuvaston. Sen kansi houkutti minua ja sain ajatuksen päivittää kodintekstiilejä jollakin samansuuntaisella. Ihastuin kannen tyynyistä harmaaseen Solid cotton cable knit -malliin (harmaa neulottu palmikkotyyny) sekä pellavaiseen Multicheck -kuosiin (ylähyllyn alin oikealla, siniharmaa ja hiukan raidoissa värejä). Niitä ei kumpaakaan kuulemma saa Suomesta, sanottiin Gantin myymälässä mutta eipä se haittaa, sillä kuvassa tunnelma ja sävyjen liitto olivat ehkä kuitenkin se yksittäisiä tekstiilejä  viehättävämpi asia. Niinpä suuntasin kangaskauppaan ja löysin harmaaruutuisen kankaan ommellakseni tyynyjä itse. Taitaapi tulla hiukan edullisemmaksikin tuo hanke ;) Kangas sopii mielestäni kivasti tuon vanhan samettityynyn kaveriksi. Sain myös äidiltä lahjaksi mitä ihanimmat Lexingtonin harmaansinervät flanellityynynpäälliset, jotka ovat juuri sitä, mitä nyt haen. Sitten vielä jotakin yksiväristä ja ehkä jotakin kuviollista ja kokonaisuus on valmis. Kirkas sininen ei sisustuksessa ole koskaan ollut minun sävyni mutta juuri tuollainen harmaansekainen, yöntumma tai sitten ihan vaalea sini  näyttävät silmääni juuri varsin kauniilta. Vaatteissa olen huomannut mieliväni sinistä laajemminkin. Olen aika yllättynyt - siis minä, joka en ole koskaan ollut "sininen tyyppi".

Elokuuta kohti kääntyminen tuo pintaan aina tunnelmoinnin kaipuun. Kynttilöiden liekit alkavat hiukan jo valaista ja huomaan tänä vuonna kaipaavani kodin tekstiileihin lämpöä ja tummuutta. Tämä tummuudenkaipuu on minulle aika uutta ja  nautin muutoksesta kovasti. On hauska huomata saavansa uusia mieltymyksiä ja kykenevänsä jotenkin tuomaan niitä esille sen tutun ja turvallisen rinnalle niin pukeutumisessa kuin kotonakin ja vieläpä sellaisella budjetilla, joka ei nyt suorastaan räjäytä pankkia.

Vaikka olenkin jo tummuvien iltojen tunnelmassa saa kesä vielä kukoistaa ja sen merkkinä ompelen parhaillaan itselleni kesähamosta tuosta paisleykuosisesta  kankaasta. Löysin sen ajat sitten jostakin palalaarista. Vielä uupuu helman viimeistely ja sitten hame on valmis. Olen hankkeesta aika iloinen.

Täksi illaksi on hankittu jokaiselle perheenjäsenelle omat karkit, vähän sipsejä (Mikä pahe!! Olen koukussa. Apua. Itsekurini jäi varmaankin jonnekin Britteihin.), keksejä sekä juustoja aikuiseen makuun. Aiomme viettää lautapeli-iltaa herkkujen kera.

Terkuin,

Anu

ps. Koru ja mekko (Fat Face) ovat tuliaisiani Skotlannista

Kesäretkiä Skotlannissa ja kotosalla

Path to Glen Etive oli elämys. Kuljimme sitä sen verran, mitä pienet jalat antoivat myöden, ensin ylös ja sitten alas. Linnoista mieluisin oli minulle Eilean Donan, yksityisomistuksessa oleva linna. Sen sisätiloihin sai tutustua ja pihalla oli viehättävä teehuone herkkuineen. Niitähän me tietysti maistelimme.

Nautin myös retkistämme House of Bruariin ja Johnstons of Elginiin. Kumpaisessakin söimme suussasulavaa kotiruokaa. Minä nautin lisäksi erityisesti tweedkankaiden ja laadukkaiden kasmirtuotteiden ihastelemisesta talojen vaate- ja kodinosastoilla. House of Bruarissa oli myös houkutteleva ruokatori ja makeisosasto.

Tänään olimme rannalla ja kylläpä kasvoja kuumottaa vieläkin. Aurinko syleili oikein kunnolla :) Varpaissani on uusi lakka (oranssi!) ja illaksi tiedossa kiva retki läheisen kukkulan laelle iltapalatarpeet repussa. Oi, tätä lomaa.

Kesäillan terveisin,

Anu

Morarin rantojen usva

Varpaat syvällä pehmeässä rantahiekassa katselin usvan nousemista mereltä. Etäältä kuului höyryveturin vihellys ja lähestyvä puksutus. Levitin ruutuviltin hiekalle, otin esiin termospullollisen teetä, paksuja vaaleita voikeksejä, piparkakkuja ja suolaisia makupaloja. Istuimme viltille koko perhe ja aika pysähtyi. Tulimme lopulta jopa vuoroveden saartamiksi ja paluusta autolle muodostui pieni seikkailu yli mäennyppylöiden. Lomamuistoista parhaat ovat näitä erityisiä hetkiä, irrallaan ajasta olevia.
Mieleni on täynnä suurta kiitollisuutta kaikesta kokemastamme. Vuosi on ollut monella tavalla raskas ja tällainen täydellinen irrottautuminen loman vietäväksi oli nyt juuri sitä mitä kaipasimme. Olimme reissussa Skotlannissa pari viikkoa ja loma tuntui täyteläiseltä ja runsaalta. Se maistui skonsseilta ja kermavaahdolta ja tuoksui mereltä ja nummilta. Loman lopulla saimme kokea myös kaipuun kotiin. Sekin oli hyvä tunne. Kotiin on aina tavattoman hyvä palata. Mieletön kiitosaihe!

Kuvat:
1. Silver sands of Morar, mieheni ottama kuva minusta
2. Glasgow
3. Silver sands of Morar
4. Findhorn
5.Silver sands of Morar - hiekka vaihtuu vedeksi
6. Edinburgh
7. Morar
8. Glasgow - Ihana brittiläinen vaatekauppalöytö! Sieltä saa tilattua myös Suomeen klik, klik
9. Morar

Tänään tuuli puhaltaa oikein kunnolla ja sen mukana puhallan minäkin sinulle leppoisia pyhäillan terveisiä!

- Anu

Saalisreissu

Tänään käytiin kalassa kolmen polven kesken. Heinäpellon poikki kulkiessa oli tavaton kesäfiilis ja eväsleivät maistuivat niin hyviltä kuin vain retkileivät voivat maistua. Nyt paistuu juustokakku ja illaksi tiedossa löhöilyä. Aikas kiva!

Halituksin,
Anu
ps. Kiitos S ja M juustokakkuinspiksestä. Odotan haukkua jo vesi kielellä.

Kynttilöiden sammuttua

on kesäyössä yhä valoisaa. Huomasin, että talvella harmahtavaksi  maalattu pöytämme näyttää keskikesän valossa vihreään taittavalta.  Kiva yllätys! Valon sävy vaikuttaa kovasti ympäristöönsä ja luo kiinnostavia vuodenajasta riippuvia tunnelmia.
Kirjojen ja lehtien sivuilla tunnun nyt pysähtyvän viileän raikkaisiin kesäkuviin, kuten tähän Leila Lindholmin kirjassa olevaan kuppikakkukuvaan. Minusta tuo minttu ja raikas vaaleansininen näyttävät kovin kauniilta yhdessä. Keittiöinspiraation ohella kirjat tarjoavatkin minulle innoitusta sävykokeiluihin ja tunnelmiin myös lautasen ulkopuolella. Tällä hetkellä kiintoisan tutkimisen kohteina ovat Leilan kirjat sekä Katie Quinn Daviesin kirja What Katie Ate. En saa kyllin hänen ruokakuvistaan!!
Levylautasella meidän perheen juhannuksessa soi mm. Thomas Fersen. AH!!!


Letkeää keskikesän juhlan jatkoa,

Anu

Kekkerit kahdelle ja yrttiryöstö

 

Pantiin pystyyn kekkerit kahdelle. Leikittiin, että ollaan mökillä; leivottiin ihan oikeita Taikakuulia ilman uunia, levitettiin pöydälle hauska kesäliina, jonka pari kesää sitten surautin kokoon keittiöpyyhkeistä ja yhdistettiin kokonaisuuteen sinivalkoiset astiat. Kupit hankin viime vuonna Tampereelta Ranskalaiselta ruokatorilta ja lautaset Anne´s Past and Presentistä Helsingistä Marien ja Nigella Lawsonin innoittamina. Lawson on käyttänyt sarjan kuppeja televisiosarjassaan. Lusikat ovan mieheni papan peruja.
Vati on minulle näistä astioista muistorikkain rakkain. Se on norjalainen turi-designin Lotte ja sen olen saanut äidiltäni. Siinä sain aina lapsena sekoitella kakkutaikinaan yhdistettävät kuivat aineet ja muistan sen joka kerta, kun käytän astiaa. Jauhojen sekoittaminen ja tasoittaminen lusikalla oli ja on aina yhtä ihanaa - ah, sitä silkkimäistä pintaa.
Laitan Taikakuulien ohjeen tähän, jos vaikka haluat heittäytyä helpon herkun varaan näin kesäiltana.

Kookostaikakuulat

100 g voita
3 dl kaurahiutaleita
1 dl kookoshiutaleita (voi jättää poskin ja korvata kaurahiutaleilla)
1,5 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl kaakaojauhetta
1 rkl kylmää vettä

Kaada kaikki ainekset kulhoon ja sekoita tiiviiksi massaksi. Pyörittele pieniä kuulia ja kierittele ne lopuksi kookoshiutaleissa, tomusokerissa tai vaikka kaakaojauheessa.


Herkkuterkuin,
 Anu

Ps. Kuulat ovat Milla Magian ammuksia, kun hän yrittää kaapata Roopen onnenlanttia itselleen, joten kannattaa noudattaa varovaisuutta näitä syödessä. Ohje on Aku Ankan keittokirjasta (1986).
Pps. Eikös ole hemaisevan rönsyilevä yrtti? Ryöstin sen mökkileikin ajaksi sisälle ja nyt en malta palauttaa sitä ulos parvekkeelle. No, mitäs on niin kaunis! Melkein jo kuulen basilikan vikisevän pihalla  kadonneen ystävänsä perään mutta vikisköön vaan tämän illan. Minä ihailen yrttiäni nyt sisällä.