Eteisessä

Tässä joitakin kuvia meidän eteisestämme. Viimeisin pikku-uudistukseni eteiseen on tuo hauska smile-tarra tuohon vartalopeilin yläosaan. Kotoa lähtiessään tulee yleensä vilkaistua peiliin ja silloin teksti saa hyvälle mielelle. Tuossa hyllyllä on muuten ensikenkäni pieneen vitriiniin laitettuna ja pari John W. Goldenin valokuvateosta.

Minä menen nyt juomaan pannullisen höyryävää teetä ja sen jälkeen aion painaa vähän kangasta. Päiväuniajasta otetaan täällä siis kaikki irti. Aamupäivä vilahti ystävän luona lasten kanssa peuhatessa ja leikkiessä ja illaksi kotitöitä piisaa. Nyt varastan itselleni tovin hemmotteluaikaa.

Mielellä hyvällä,

Purkkeja ja rasioita

Minä pidän järjestyksestä. Tärkeiden asioiden on oltava jokseenkin organisoidusti paikoillaan. Kodin järjestyksenpidossa suureksi avuksi ovat erinäiset omistamani laatikot ja rasiat. Kaapeissakin on helpompi pitää yllä jonkinmoista siivoa sujauttamalla tavaroita pinottaviin laatikoihin. Uusimmassa Jeanne d´Arc Livingissä (josta kaksi ylinnä olevaa kuvaa) on sinkkisiä purkkeja ja muitakin säilyttimiä aika oivallisesti esitettynä. Lehdessä mainostetaan myös Butik Sophien valikoimiin kuuluvia, jo elämää nähneitä, arkistointilaatikoita. Ihania! Ja käteviä.

Tähän teemaan sopivasti tein paikallisesta osto- ja myyntiliikkeestä muutamalla eurolla hauskoja löytöjä. Niistä nuo kaksi alinna olevaa kuvaa. Löysin sinkkisen laatikon, toisen vihertävän purnukan, pari kynttilänalustana hyvin toimivaa lautasta sekä pienen maljan. Kuvaan pääsi myös lankaköynnökseni, joka on viime aikoina kärsinyt kuivuutta. Toivottavasti se vielä tästä elpyisi.

Ei minulla silti jokaisen kaapin sopukat ole järjestyksessä. Se olisi ihanne. Pääasia, että tärkeimmät jutut ainakin on mallillaan. Minusta on muuten vallan mukavaa myös koota purkeista sommitelmia ja pitää niitä näkösällä pöytien tai lipastojen kulmilla tai vitriinin hyllyllä. Estetiikka ennen kaikkea - eikös?

Luovuutta ja sopivasti joutilaisia hetkiä viikkoosi,

Vimpula vampula

Tähän viikonloppuun on sisältynyt jo monta kivaa asiaa. Olen siivonnut kodin, leiponut suklaakakun, lueskellut uutta Jeanne d´Arc livingiä, käynyt ystävän kanssa mukavalla sisustuskauppakierroksella ja kahvilassa sekä viettänyt aikaa rakkaiden kanssa. Lounaaksi syötiin äitini ihanaisia ruokia. Kun on vatsassa hyvä olo, on varmasti hyvä olo! Kävisi muuten melkein motoksi.

Viikonlopun iloksi kokosin köyhäinhopeasta, hopeasta ja lasista kynttiläasetelman marokkolaistyyliselle tarjottimelleni. Köyhäinhopeiset kynttilänjalat viehättävät minua suuresti ja ne ovatkin yksi keräilykohteeni. Tuohon Indiskasta viime syksynä ostamaan tarjottimeenkin olen kiintynyt. Asetelma näyttäisi mielestäni vielä kauniimmalta, jos kynttilät olisivat hieman lähempänä toisiaan. Tarjottimen oikkuihin kuuluu kuitenkin se, että se on vino. Kynttilät siis pitää asetella siten, että tarjotin pysyy jokseenkin tasapainossa. Käytän vimpulaluonteista ystävääni kuitenkin monenlaiseen mukavaan; sille syntyy nopeasti kaunis teekattaus, kynttilät näyttävät sillä aina hyvältä ja joskus sen päälle voi asetella pienen karamellipöydän konvehteineen kaikkineen.

Vietetään rentouttava lauantai-ilta ja nautiskellaan syksyn tuulista!

Sukista

Minä odotan jo j-sanaa! Sitä vuoden viimeisessä kuukaudessa olevaa juhlien juhlaa. Kaikkien aikana ei tuota sanaa näin syyskuulla vielä tohdi lausua ääneen mutta kai nyt sentään omassa päivyrissään voi jo pikkuisen maistella.

Tilda -kirjasta on joulusukan kaava piirrettynä ja kauniit kankaat odottavat ompelijaa. Ajattelin tehdän noista sukista jonkinlaisen joulukalenterin. En ole vielä ihan päättänyt, teenkö meille isoillekin omia sukkasia vai olisiko tämä yksinoikeus perheen pienimmälle. Minua jotenkin kutkuttaisi kyllä ajatus siitä, että varaisin miehelleni (ja hän ehkä minulle) pienen yllätyksen sukkaan sujautettavaksi esimerkiksi jokaiseksi adventiksi. Hykerryttävää, kun saa taas alkaa miettiä kaikkea tällaista.

Olen tässä myös testaillut uusia villasukkiani. Lämpimät ovat. Tykkään kyllä. Siis hyvä päivä täällä menossa. Toivottavasti siellä sinullakin. Olisi muuten mukavaa kuulla, suunnitteleeko joku muukin jo näitä joulujuttuja...

Ilolla,
Anu

ps. Sinooperista minulle kertoivat, että heillä siirrytään maanantaina "JOULUAUKIOLOAIKOIHIN" eli liike on auki iltakahdeksaan :)

Oi Jane - osa 2

Minusta on mahdottoman mukavaa katsella elokuvia pehmeällä matolla tyynykasan kera. Aina ei tarvitse istua sohvalla. Valmistauduin tämänpäiväiseen elokuvahetkeen keräämällä kaiken olennaisen olohuoneen lattialle valmiiksi. Siis teen, pari konvehtia, kynttilät, tyynyt ja elokuvan nimeltään Jane Austenin jalanjäljillä. Mutta en nenäliinoja. VIRHE. Vaikka en elokuvaa ollutkaan aiemmin nähnyt, niin tottahan minä tiesin Jane Austenin jäävän naimattomaksi ja tottakai jokseenkin elämäkerrallinen elokuva noudattaa tätä lainalaisuutta. Eikä tietenkään Jane siis saa elokuvassa rakastettuaan. Voi itku. Nenäliinoja tarvittiin.

Muuten on ollut kyllä ihan reipas päivä, eikä itkussakaan mitään vikaa ollut. Ihan puhdistavahan se oli. Käytiin tänään pienen kanssa muskarissa, tein ihan hyvän lounaan ja sitten ollaan leikitty ja vietetty aikaa yhdessä. Tosin yksi mur-hetki tähän päivään mahtui.Taivastelin nimittäin läheisen kartanomme remonttia muskarista kotiin ajaessani. Vielä muutama päivä sitten julkisivu näytti näin kauniilta kuin tässä kuvassa. Nyt ovat rakennustelineet valloittaneet etupuolen. Ja arvatkaa harmittiko kun ovat (tietenkin ymmärrettävästi) repineet etuvasemmalla rehottaneen, nyt jo punakan, villiviinin kokonaan alas. Mur.

Leppoisaa tiistai-iltaa Sinulle,
Anu

Ps. Nautiskelin elokuvan kerronnan lisäksi puvustuksesta. Monien, erityisesti arkipukujen, leikkaukset, yksityiskohdat ja värit viehättivät minua. Tuli taas mieleen, että voi kun osaisi ommella paremmin ja tehdä itselleen jotakin tuollaista. Selviän yksinkertaisista ompeluksista mutta siihen se taitaa jäädä. Haluaisin kehittyä.

Suloiset unet

Tilasin HM Home -malliston pellavaiset lakanat. Paketti tuli muutamassa päivässä. Sujautin uutukaiset koneeseen ja narulta sänkyyn. En malttanut edes mankeloida.Viime yönä sitten lakanoissa nukuttiin ja täytyy sanoa, että suloiset oli unoset. Uni oli levollista varmasti myös siksi, että eilinen päivä oli hyvä päivä. Saatiin sairaalasta helpottavia uutisia, siivottiin koti puhtoiseksi ja käytiin lihottamassa ankkalammen sorsia leiväntähteillä. Iltapalaksi väännettiin vielä pullaa ja leikittiin siinä samalla laskiaista - niin paljon kermavaahtoa pullat saivat kaverikseen.

Aamulla vaan hypistelin ja ihailin noita lakanoita. Laadultaankin lakanat ovat jo uusina hyvät, vaikka uskon niiden kyllä vielä parantuvan vanhetessaan. Pidän pellavasta pikkuisen virttyneenä ja ohuena.

Reipasta mieltä alkavaan viikkoon!
Anu

Helman laitan hulmuamaan

Minä olen hametyyppiä. Rakastan mekkoja, pitkiä hamosia ja naisellisia leikkauksia. Huomasin päivänä eräänä, että kotiäitinä ollessani olen käyttänyt hameita paljon vähemmän kuin mitä yleensä omassa työssäni. Tajusin syynkin. Raskauden aikana kertyi paljon ylimääräisiä kiloja ja lapsen syntymän jälkeen en heti saanut toimeksi oman varteni hoikistamista. Ei ollut intoa nautiskella vaatteista, kun olin kuitenkin tyytymätön siihen mitä peilistä näkyi. Viime aikoina olen saanut toimeksi! Ja tunnen taas olevani ihan oma itseni. En ole mitenkään kovin ulkonäkö-orientoitunut ihminen mutta silti tunnen iloa ollessani taas ihan normaalipainoinen. Hassua ajatella, että viime syksynä "minua" oli suunnilleen 34 voipaketillista enemmän. Hih! Muutaman kilon vielä joillakin lihaksilla aion pois rutistaa. Mutta hiljalleen.

Olen juhlistanut tähänastista saavutustani kokeilemalla vanhoja vaatteitani. Riemusta olen täällä kiljahdellut , kun olen mahtunut jo moniin lempparihameisiin. Eilen kävin vielä suosikkikaupassani (Dotty, Turussa Eerikinkadulla) ja satsasin tähän hurmaavaan Noa Noan mekkoseen. Aion käyttää tätä ihan arkena ja nauttia olostani!

Viimeinen kuva on Noa Noan katalogista.

Iloa torstai-iltaasi,

Anu