Arvonta !

Nyt on lupaamani kiitos -arvonnan aika. Paketti arvotaan kaikkien lukijoiden kesken, jotka jättävät pienet terveiset tähän postaukseen. Lukijaksi saa toki edelleen liittyä kesken arvonnankin ja tulla myös sitten huikkaamaan itsensä mukaan tähän kevätkisaan. Arvontojen ja linkityksien kauttahan moni löytää uusia blogeja, joten tervetuloa ihan kaikille jotka haluavat tulla lukijoiksi.

Kaikkien lukijoiksi kirjautuneiden kesken arvotaan siis seuraavaa:

Neulomani ranteenlämmitinpari. Pari on neulottu luonnonvalkoisesta Dropsin Kid-Silk langasta, jossa on mohairia ja silkkiä. Lämmittimien koristeina on pienet virkatut kukkaset - kevään kunniaksi.

Askartelemani suuri pääsiäismuna sulkakoristeella. Nauhan ja sulan saa myös irroitettua, mikäli pitää pelkistetymmästä tyylistä. Munan pinnalla on vanhaa kaunokirjoitusta.

Ib Laursenin metallinen pidike. Oivallinen kukka-amppelille, lyhdylle, pienille roikkuville tuikkukupeille tai mille vain keksitkin. Toimii yhtä hyvin niin pihalla, parvekkeella kuin sisälläkin.

Aito vanha lumppupaperille kirjoitettu dokumentti. Todella kaunis ja nostalginen.





Jos linkität arvonnan blogiisi, niin tuplaat voittomahdollisuutesi. Kerrothan terveisissäsi linkityksestä.

Ja sokerina pohjalla kerron pienestä lisäyllätyksestä. Arvon aivan kaikkien kommenttinsa tähän postaukseen jättäneiden kesken pienen keväisen lisäpalkinnon. Sen sisältö pysyköön vielä salassa mutta mukava pikku juttu on kyseessä. Lukijaksi kirjautuneet saavat kommentillaan arpalipukkeen myös tähän yllätykseen (ja linkittämällä taas tuplat tässäkin) mutta myös siis muut voivat osallistua.

Niin, ja anonyyminäkin saa osallistua mutta laitathan siinä tapauksessa jonkin nimimerkin, niin arpaonnen suosiessa palkinto löytää sitten tiensä oikealle omistajalleen.

Arvonta suoritetaan virallisten valvojien, siis perheen miesväen, läsnäollessa keskiviikkona 23.3. heti kun isäntä vain ehtii töistänsä kotiin suorittamaan kunniatehtäväänsä. Kannattaa osallistua ennen klo 17.

Arpaonnea Sinulle!!

halauksin,

Meillä meni Reinon kanssa ihan mukavasti viikonloppuna. Vähän se ulkoilu oli vielä haasteellista mutta parempaan päin ollaan menossa. Pääsin jo lankakaupassakin piipahtamaan (tosin sain kyydin enkä ajanut itse).Viikonloppuna myös askartelin munia pääsiäistä varten. Vanhasta dokumentista otetusta valokopiosta liimailin paperia styroksmunien päälle ja koristelin langalla sekä höyhenillä. Bannerissa näet yhden munista.

Tänään vietän kevään ensimmäistä päivää. Hurraa! Kovin näyttää harmaalta ja märkääkin on mutta ei se mitään. Maaliskuu on silti alkanut. Olen selaillut Tricia Guildin White hot -kirjaa, neulonut (minusta se on kyllä oikeasti kutomista) teille yllätystä ja hykerrellyt päivän tähänastisien herkkupalojen kanssa. Päivän herkkuja ovat olleet pikkupojan ja pappansa tekemä suuri lumiukko, oikein porkkananenä ja kaikki, pienet tuokiot musiikille ja karttapalloleikit. Tiesittekö, että Niljanti on maa? En minäkään. Toinen yhtä tärkeä on Puolanti. Kahdenvanhan keksimät maiden nimet kolahtivat minuun ihan täysillä. Niljanti...

Some colour - black and white too

Viikon saldo: Aika monta neulottua ranteenlämmitintä, hyviä hetkiä rakkaiden kanssa, kaksi Wallander -elokuvaa (Sellisti, Pappi), vähän murhettakin, lukemista, lumisateen katselemista ikkunaruudun läpi, dominoa, lepäämistä, leikkimistä, nojatuolin piristys kukkatyynyliinalla (tuon samaisen kaivan esille joka kevät), halu pyöritellä huonekaluja paikasta toiseen. Lisäksi minä huomasin tänä aamuna, että vierailuja täällä sangossa on yli 25000. Ilo, ilo, ilo, ihan sellainen kuplivainen täytti mielen. Kiitos teille ihanaiset siitä, että käytte täällä!! Arkisten hetkien, ihan pientenkin sattumusten jakaminen kanssanne antaa iloa. Minä järjestän pian pienet arpajaiset kaiken kunniaksi. Pysykää siis kanavalla. Ensin täytyy vain saada jalka siihen kuntoon, että pääsen hankkimaan tarveaineita palkinnon itsetehtyä osaa varten.

Huomenna aion tunkea miehen reinon jalkaan ja lähteä pihalle pienelle pyörähdykselle kyynärsauvoineni. Nyt vaan peukut pystyyn, että reinosetä malttaisi olla hörppäämättä lunta sisuksiinsa joka askeleella. Vieläkin nimittäin pyryttää.

Toivon virkeää mieltä viikonloppuusi. Se jos mikä virkistää, että ensi viikolla alkaa jo maaliskuu!

ps. Neuloin ranteenlämmittimien varret pelkällä oikealla. Minusta niistä tuli hassun leikkisät. Pylväillä ja kukkasille sain silti ilmeeseen hivenen romantiikkaakin. Hyödynsin paljon vanhoja langanjämiäni mutta nyt kun pääsin alkuun niin aion hankkia jotakin kenties ohuempaa mohairia ja yrittää tehdä seuraavan parin heiman herkemmän ja kevyemmän oloiseksi. Tällaiset pikkuruiset työt sopivat minun neulontataidoilleni.

Löytöjä

Neulomisen ilo, kaunis kortti, Pappilan hätävara -kirja, Water Lily -saippua ja raejuustoleipä; löytöjäni ja ilojani viime päiviltä. Olin aivan unohtanut, kuinka herkulliselta raejuusto ja kaneli maistuvat ruispuikulan päällä. Vielä kun leipää lämmittää mikrossa, tulee suolapalasta sopiva kaveri teekupposelle.

Ajanvietteeni ovat viime päivinä olleet hyvin verkkaista laatua olevia. Kävin maanantaina sairaalassa ja jalkojeni operointi eteni taas hieman. Nyt olen lepäillyt ja tehnyt asioita, joita voi istuen puuhailla. Olen esimerkiksi neulonut. Ja se on tuntunut mukavalta. Minä olen hommassa hidas ja kömpelö mutta jotakin pikkuruista on silti syntynyt. Näytän kuvia, kunhan saan työt valmiiksi.

Lukenutkin olen. Löysin Maarit Knuuttilan Pappilan hätävaran viime viikolla kirjakaupan alepöydästä. Kirjassa käsitellään vieraanvaraisuuden kulttuurihistoriaa. Takakannessa todetaan: "Vieraanvaraisuuden taitoa tarvitaan maailmassa, jossa jokaisesta voi milloin tahansa tulla muukalainen, yösijan, ruoan ja ystävällisen vastaanoton tarvitsija." Kerrassaan kiinnostava on opus kaikkineen ja tähdentää, että kotinsa voi avata toiselle ihmiselle, voi toivottaa tervetulleeksi ja osoittaa anteliaisuutta. Näinhän se on. Anteliaisuus on todellakin kaunis asia. Se, että antaa omastaan odottamatta vastinetta. Se, että haluaa antaa ihan toisen iloksi.

Päivääsi hyviä hetkiä,

B niin kuin...

Baleaarit - neljäs kansio. Lauralle kiitos tästä neljäs kuva neljännestä kansiosta - haasteesta! Tässä siis kuva sitruunapuusta Sollerissa Mallorcalla (Voi onneksi ei tullut mikään bikinikuva tai vastaava. Silloin olisin kyllä pyytänyt armoa...). Kuva on otettu hiihtolomalla vuonna 2006. Tuona päivänä vuokrasimme skootterin ja ajelimme pienten kylien halki Solleriin. Aurinko paistoi, mantelipuut kukkivat ja tuoksui keväältä. Perillä Sollerissa kävelimme pitkin kapeita kujia ihastellen yksityispuutarhojen sitruspuita. Söimmekin. Vieläpä maittavan lounaan.

Lomalta on jäänyt hellimisen arvoisia muistoja. Minusta tuntui, kuin olisin ollut keskellä jotakin epätodellisen ihanaa, melkeinpä uskomatonta tarinaa. Miehen takana skootterin selässä oli hyvä istua ja matka taittui mutkitellen kujalta toiselle, vuorten sylistä niityjä halkoville teille ja kylien vilinään.

Haasteesta vielä sen verran, että se kuuluu näin:
1. Avaa kuvatiedostoistasi neljäs kansio
2. Avaa tuon kansion neljäs kuva
3. Julkaise kuva blogissasi ja selitä se
4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan.

Tässä ojennankin haasteen kaikille, jotka sitä kohti haluavat ojentautua.

Nyt minä laitan teepannun kuumaksi ja käperryn toviksi tuonne sohvalle. Sinulle levollista yötä,

Eilen ja tänään

Tässä päivässä elävät hyvin vahvoina eilisen suloiset hetket. Eilen oli kahdeksas hääpäivämme. Illan hämärissä katselimme joelle Svarte Rudolfin huurtuneiden ikkunoiden läpi. Kynttilä piti meille seuraa. Ruoka oli hyvää, tee oli liian vahvaa, tunnelmasta ei puuttunut mitään. Jokirannassa paleli mutta silti päätimme tehdä kävelylenkin. Oli vain niin kaunista, että sitä kaikkea piti saada katsella yhdessä.

Tänään sataa lunta, eikä minua haittaa se yhtään. Ja illalla pääsemme nuuhkimaan kaksiviikkoisen poikavauvan tuoksua. Leivoin viemiseksi pieniä jalkapohjan muotoisia pikkuleipiä. Siirappia niissä on paljon mutta luulen, että silti ne eivät maistu läheskään niin makeilta kuin suukkoset niihin oikeisiin pikkuvarpaisiin.

Sinulle hellää mieltä ja hyvää oloa,

Inspiraatio!

Olin aivan unohtanut miten kuvataideluokka voi saada sydämeni sykkimään riemusta. Eilen vietin sellaisessa luokassa muutaman tunnin, enkä olisi malttanut pysyä poissa siveltimien ja muiden tykötarpeiden äärestä. Nyt olisi polte maalata. Polte olisi tehdä muutakin ja suunnitelmat tuntuvat kasautuvan. Silti olen tyytyväinen. Ajattelin antautua siihen tuntemukseen, että ideoiden kaaos voi olla hyvinkin herkullinen asiaintila. Ja vaikka minulla ei edes juuri nyt ole mahdollisuutta toteuttaa jokaista ajatustani tai ideaani, on tämä pulppuava olotila silti virkistävä. Kuin jostain horroksesta tässä heräilisi.

Hyvää viikkoa sinulle,




Edit. Piti vielä sanomani, että sen valokuvauskurssini vuoksi olin siellä kuvataideluokassa. Emme päässeet samaan luokkaan, jossa lauantaina olimme. Syynä oli se, että haitarikerho tarvitsi luokan. Me 15 valokuvauskurssilaista sitten siirryimme kiltisti kellariin kuvataideluokkaan tuon musiikkikerhon tieltä. Kerho kun on kuulemma kokoontunut samassa luokassa kymmenet vuodet. Päivän edetessä sitten huomasimme, että haitarikerhossa on yksi osallistuja ja hänen opettajansa. Aika koomista. Kaksi haitaristia kun olisi mahtunut vallan hyvin rakennuksen pienempiin tiloihin. Ilman siirtymää olisi kuitenkin minulta jäänyt tuo ihana kuvataideluokka näkemättä.