Eilen käytiin tervehtimässä mieheni isoäitiä Raumalla. Minä olen aina pitänyt mummusta. Hänellä oli yllään fuksianpunainen takki ja siihen tismalleen sopiva pikkukuvioinen huivi. Vaikka voimat ovat vähentyneet, on naisellisuus edelleen tallella. Halattiin kun lähdettiin ja toivotettiin oikein hyvää pääsiäistä. Pieni poikamme on tänään muistellut retkeä ja minusta on ihastuttavaa huomata, kuinka kahdenvanha tallettaa mieleensä yhtä ja toista.
Edellispäivän retkeltä kertoessani lupasin palata tuliaisiin. Miehen elokuvatuliaisia en valokuvannut mutta tässä näitä muita. Itselleni ostin Annes Past and Presentistä tuollaiset vanhat terrakottaruukut (apua, kuinka ihanat, mielestäni) ja Mokosta vähän kynttilöitä pääsiäispöytään. Pojalle hankittiin tarpeellista kevät- ja kesävaatetta. Kuvaan pääsivät sikken ruskeat sammarit ja småfolkin veikeät omppusukat. Harmitti, kun samankuosisista omppukumppareista ei ollut enää kokoja ja myös yhdestä kivasta haalarista oli koot loppu. Gmph.
Vaatteista tauluihin. Väkersin pari keväistä taulua, perhostaulun ja sulkataulun, pääsiäissomistukseksi. Tykkään niistä. Taulurintamalla on tapahtunut myös pojan huoneessa. Turun Antiikkimessuilta poitsu sai seinälleen vanhan ankka-aiheisen opetustaulun. Etualan ankat on meillä jo nimettykin. Tuo herra- ankka on Kalle, rouva-ankka on Maija ja kolmas tyyppi on Poppo. Pieni mies otti ankat vastaan avosylin. Kivasti sopii taulu pojan huoneen värimaailmaankin - äiti on iloinen, niin kovin iloinen. Hih.
Tänään on kohdattavana ollut pieniä takaiskuja. Ihmisillä on kaikki hyvin mutta muutama asia on vain ollut tylsä kohdattavaksi. Silti päivässä on paljon iloakin. Aamulla soitti ystävä ja puhuttiin rauhassa ja pitkään. Kiitos J kun soitit! Sitten ihan äsken huomasin, että Anrinko on saanut valmiiksi tilaamani pipot ja vielä tumputkin. Kurkkaa tänne, kuinka ihanat! Kiitos näistä!
Onnellista on myös se, että tänään on kiirastorstai, ehtoollisen asettamisen päivä. Se on valtava lahja, että Jeesuksen eteen saan tulla ihan sellaisena kuin olen. Minä kelpaan ilman ehtoja ja saan iloita syntien anteeksiannosta ja ylösnousemuksen ihmeestä. Siinähän se pääsiäisen riemu juuri on. Meillä on pääsiäistouhut vielä kesken mutta kummallista kyllä, olen asian suhteen ihan rennosti. On mukavaa huomata, että joskus sitä onnistuu keskittymään olennaiseen. En minä silti sotkuisessa kodissa osaa juhlaa vastaanottaa, joten toki siivotkin varmaan valmistuu ajallaan. Niin ja leipominenkin on vielä ihan vaiheessa. On siis edessä ankaraa taikinakulhojen nuolemista. Tosi raskaita nämä pääsiäisvalmistelut :)
Oikein hyvää kiirastorstaita Sinulle!
