Kirsikanpunaista ja metsän väkeä

Ensimmäinen adventti kääntyy pian yöksi. Istun täällä itsekseni hihittelemässä pienelle keittiössä sattuneelle kömmähdykselle, jonka vasta hoksasin. Asia liittyy tanskalaiseen riisipuuroon ja kirsikkakeittoon, joilla yllätin miesväen tänä aamuna. Kerronpa koko tarinan.
Olen pitkään ollut aikeissa kokeilla tanskalaista riisipuuroa ja kirsikkakeittoa. Nyt päätin vihdoin käydä tuumasta toimeen näin adventtiajan alun kunniaksi. Uusimmassa Bolig livissä oli herkun ohje mutta muistelin, että minulla on sellainen myös jossakin reseptimapin kätkössä ja jo valmiiksi käännettynä, joten ryhdyin selailemaan reseptivarantoja. Löysinkin sen  pikkuruisen ruutupaperin, jolle olin ohjeen joskus raapustanut. Siellä se oli siististi mapitettuna muiden joulureseptien joukossa. Katselin läpi ainekset ja eilisellä kauppareissulla hankin mitä kaapista puuttui. Kermaa ei ollut, joten sitä sitten ostin. Ja vieläpä kokonaiset 5 dl, sillä ohjeen mukaan se määrä tarvitaan. Aamulla tein innoissani herkun valmiiksi ja katoin pöydän. Mies kehui, että oikeinpa oli maukasta mutta melkoisen täyttävää. Onnistunut aamiainen. Nyt katsastin millaisia ohjeita kyseiselle puurolle löytäisin täältä netistä ja löysin oman ohjeeni muiden joukosta. Siinäpä olikin vain sellainen juttu, että tehokkaana tyttönä kun olin rei'ittänyt reseptin mappiin, oli kermamäärän edestä huvennut ykkönen rei'ittäjän kiduksiin. Kermaa siis piti laittaa 1,5 dl eikä 5 dl. Ainakin oli creamy!

Tänä viikonloppuna meillä on leikitty satumetsän tunnelmissa. Poika koristeli suloisin pienin sormin oman pikkujoulukuusen, jonka läheisyydessä iloteltiin eläinhahmoilla. Myös olohuoneen komuutilla oleileva huonekuusi kannettiin lastenhuoneen lattialle metsän tunnelmaa luomaan. Eilisillan leikkien päätteeksi huomasin, että huonekuusi oli saanut juurellensa metsän väkeä (kotieläinvahvistuksella). Siellä ne jatkoivat uniaan, kun nostin kuusen yöksi jälleen komuutin kannelle. Luulen, että niillä oli oikein makoisat unet ja keskinäinen joulurauha.

Adventtiaikaasi rauhaa ja iloa,

Anu

ps. Tanskalaisen riisipuuron ohjeen löydät ainakin täältä. Kirsikkakeittoa sävytin pienellä tilkalla punaherukkamehua ja ripauksella vaniljasokeria. Nam.

Paperitähtiä

Hei ystävä! Terveisiä Jyväskylästä. Istun hotellissa pitkän opiskelupäivän päätteeksi. Olen samaan aikaan väsynyt ja energinen; väsynyt kaikesta siitä tuottamisesta, jota eiliseen ja tähän päivään on sisältynyt mutta samalla energinen kaikesta siitä innoituksesta, jota olen jälleen saanut täällä kollegojen tapaamisesta ja asioiden jakamisesta. Aamuni alkoi tänään ihanasti sillä sain nauttia lumen lahjasta. Vaikka lunta oli vain hiukkasen, oli tunnelma ihan sadunomainen. Juutuin kameran kanssa kirkkopuistoon ja melkein myöhästyin luennoltakin lumilumon vuoksi. Illalla sain kulkea pienessä leijailevassa valkeudessa ja  hotelille kävellessä vain ihastelin ympäröivää kauneutta.
Pian ollaan ensimmäisessä adventissa. Joulu saapuu ja minä otan vastaan. Opettelen keskittymään olennaiseen ja löytämään niitä hetkiä, jolloin voin kaikessa rauhassa tehdä mukavia asioita perheen kanssa ja ihan itseksenikin. Viime viikonloppuna löysin tällaisen hetken askartelun parista. Askartelu on siitä mukavaa, että sitä voi tehdä kera perheen pienimmäisen mutta valloittavaa se on, vaikka näpertelisi yksinäänkin. Näin adventin alla taittelin muutamia yksinkertaisia  paperitähtiä ja halusin jakaa mallin kanssasi. Jos vaikka haluaisit sinäkin tähdittää kotiasi tai ilahduttaa läheisiä tähtilahjalla. Paperiksi käy melkein mikä tahansa mutta hieman monistuspaperia paksummasta paperista sain itse taitokset ja liimaukset onnistumaan parhaiten. Ohjeen olen poiminut täältä.
Kokeilin myös minulle uutta pintaneuletta. Valitsin ehkä turhan pienet puikot ja tuli aika kireää neulosta mutta minusta tuo tähtimäinen kuvio on ihana. Mietinnässä on mihin sitä voisin käyttää.

Valoa adventtiaikaasi,

Anu

ps. Tämän päivän lumikuvia en voi nyt kanssasi jakaa, koska minulla on täällä mukana pokkarikamera, jonka korttia ei saakaan luettua  suoraan läppärilläni ja välijohto on kotona. Nämä tähtikuvat otin viime viikonloppuna.

Pellavaiset lumihiutaleet

 Pimeät illat innostavat askartelun pariin. Olen viime aikoina tutkaillut kotona olevia jämämateriaaleja ja kehitellyt käyttöä langoille, pahveille ja kankaille. Minulla oli eräästä verhoprojektista jäänyt kaksi pienehköä suikaletta valkoista pellavakangasta. Keksin leikellä pellavasta lumihiutaleita paperihiutaleiden tyyliin. Leikkasin siis neliöitä, taittelin kahdesti keskeltä kahtia ja lopuksi pienen neliön kolmioksi (siis kulmat vastakkain). Pyöristin mallin ympyrämäiseksi ja leikkasin terävillä saksilla kuviot. Kuvan hiutaleista näet taitoskohdat. Leikkuun jälkeen hiutaleet voi tärkätä (kuvassa olevat vielä ilman tärkkiä), kuivatella ja ripustella vaikkapa lasipurkissa lepäilevään oksankarahkaan tuomaan talvitunnelmaa kotiin. Ohuesta pellavasta leikellyt hiutaleet näyttävät mielestäni kauniilta ikkunallakin ihan perinteisten lumihiutaleiden tyyliin ikkunalasiin kiinnitettynä. Hiutaleethan voi ripustella ikkunan ääreen myös langalla verhotangosta tai kiskosta tai repiä pellavasta ohuita nauhoja ja ripustaa nauhoin.

Iloa viikkoosi,

Anu

ps. Tykkään tuoda ulkomaanreissuilta arkisia herkkuja, joista voi nauttia vielä pitkään matkan jälkeenkin. Piipahdukset  paikallisiin tavallisiin ruokakauppoihin ovat minusta matkoilla aina mukavia. Hamstraan yleensä teetä ja keksejä :)  Nyt avasin kesällä tuodun perus teepussipakkauksen. Aika riemua oli höyryävän teekupposen äärellä muistella juuri sitä lomapäivää jolloin paketti poimittiin vedenhakureissulla eräästä Ystadin keskustan pikkuruisesta ruokakaupasta. Arjen hyvä hetki!

Piparkakkuja

Tänä aamuna saivat puiden oksistot ylleen valkea kuuran. Vilpoisuus nipisteli sormenpäitä ja talven valo oli jo täällä. Ollaan torstaissa ja pian alkaa laskeutuminen viikonloppuun. Halusin jakaa kanssanne paitsi ilon kuurasta, niin myös mukavan piparkakkuherkun. Yllätysvieraita tai  omaa perhettä voi ilahduttaa vaihteeksi vaikkapa piparkakun ja pähkinäjäätelön liitolla. Monilla meistä on tähän vuodenaikaan pipareita kaapin kätkössä, joten tämä herkku syntyy nopeasti. Piparien väliin levitetään notskistettua jäätelöä ja siivilöidään tomusokeria päälle. Keralle vielä lämpöinen kupponen glögiä, niin herkkuhetki on valmis. Minulla on valokuvien herkuissa erään kotileipomon piparkakkuja ja välissä Mövenpickin vaahterasiirappi-saksanpähkinää.  Saman voi toteuttaa pidemmän kaavan kautta ja leipoa piparkakut itse ja pyöräyttää pakastimeen vaikkapa puolukkajäädykettä täytteeksi. Jäädykkeen voi pakastaa laakeassa vuoassa leivinpaperille levitettynä ja ottaa sen sulamaan hetkeä ennen tarjoilua, leikata muoteilla halutun muotoisiksi ja asettaa kakkujen väliin.
Pipariteemaan liittyen tein pikkuruisia askarteluja jämäpahveista. Mielessäni oli saada pahvipiparkakkujen pintaan sokerikuotturuksen tuntu, joten koristelin valkoisella tussilla ja osaan laitoin tarrahelmenpuolikkaita ajamaan samaa asiaa.  Joulupakettien kaunistukseksi ajattelin tänä vuonna käyttää ainakin villalankoja (jämälangoille oiva käyttö) ja ruskeaa sekä valkoista käärepaperia. Ikea piirustuspaperi on ikisuosikkini tässä hommassa. Toiveissani olisi löytää myös ihan tavallisia kuvattomia valkeita paperipusseja pakkaustarkoitukseen.

Tunnelmallista torstaita ystävä!

Anu

Lunta ja jäätä

 

 

Olen kerinyt jämälankoja. Asettaessani keriä astiaan huomasin, että epämääräiset myttyräni olivat muuttuneet ihaniksi lumipalloiksi. Ikkunalle sain lumisateen virkatusta kaitaliinasta ja jäätähtivalosarjasta. Vaikka talvi antaa odottaa itseään, olen minä siis jo lumitunnelmissa.

Puikot helisevät iltaisin ja juuri nyt syntyy kotitossut miehelle Novitan sukkalehden ohjeella. Minusta nuo kahdella puikolla neulottavat ovat siis tossut eivätkä sukat, kuten lehdessä niitä nimitetään. Miehen tossut sujahtavat isänpäiväpakettiin ja hinku olisi tehdä itselle saman malliset. Sovitin nimittäin ensimmäistä tossua ja totesin mallin miellyttäväksi jalassa (ei kantapäätä, sopivan rento) ja leikkisäksi.  Valkeista jämäkeristä tossut syntyisivät itselleni ihan mainiosti mutta maltankohan luopua noista lumipalloistani...Ehkä sitten kun saadaan oikeaa lunta :)

Kiitollisella mielellä olen kaikista rakkaistani ja illan hämärään syttyy meillä vielä kynttilä jo iäisyyteen siirtyneiden läheisten muistoksi.

Anu

Käyn kohti talvea ja juhla-aikaa hitain nautiskelevin askelein. Valmistan mieleni vastaanottamaan suuren juhlan ja käännän katseeni kohti sen kirkkautta. Usein kuulee puhuttavan joulusta hössöttävistä ihmisistä. En pidä tuon ilmauksen sävystä ja hengestä sillä kukin meistä vastaanottaa ja elää joulua ihan omalla tavallaan ja minusta saakin niin tehdä. Meidän ajassamme on ihan pahaan mieleen saakka sellaista liiallista arvottamista; jonkun tapaa tehdä sanotaan oikeaksi, toisen vääräksi ja jonkun makua hyväksi, toisen taas huonoksi.  Jouluna valo syttyy pimeään, taivas kurkottaa luoksemme ja saamme iloita Jeesuksen syntymästä. Ihan samalla tavalla näin tapahtuu jokaisena päivänä. Tänään olen yhtä lailla osallinen joulun iloon kuin sitten kahden kuukauden kuluttua. Joulu on ehkä tyypillinen kalendaaririitti ja sijoittuu vuoden kiertoon aina samalle paikalle mutta joulun sisältö voi elää meissä kaikkina aikoina. Samoin voi joulun tunnelmassa liikkua jo näin syyspimeinä iltoina ja olla vastaanottavaisella mielellä.

Haluan ilmentää suuren juhlan iloa monin tavoin. Saan hyvää mieltä siitä, kun voin suunnitella kodin kaunistamista ja joulun riemun ilmentämistä omassa kodissa, suunnitella joulupöydän antimia ja miettiä mitenkä voisin ilahduttaa läheisiä. Saan iloa itse joulun lisäksi tästä rauhallisesta valmistautumisen ajasta. Täällä sangossa mietteet taitavatkin hiljalleen kääntyä tuota suurta juhlaa kohti.

Tänä iltana tulee Syksyn sävel. Sävelet soivat hyvän asian edestä sillä kilpailun tuottamat varat käytetään Syöpäjärjestöjen neuvontaan, kuntoutukseen ja potilastyöhön. Ohjelman inserteissä on mukana rakas pieni kummityttömme. Omien vanhempiensa sanoin Juha Tapion kilpailukappale Sitkeä sydän kertoo ihan kuin tuosta  valoisasta pienestä ihmeestä. Halutessasi voit antaa oman lahjasi Syöpäsäätiöille osallistumalla äänestykseen klik.

Lämmöllä

Anu

ps. Arvaa iloitsinko, kun äidin jemmasta löytyi hänen minulle lapsuudessani kutoma norjalaisneule ja isoäitini kutomia lapasia sekä paljon muita villa-aarteita. Neule on ollut säilössä, kun se ei varmaankaan jossakin vaiheessa nuoruusikääni sopinut päälle. Nyt  mahtuu - jee!

Keittiön ikkuna on oma näköalapaikkani. Äsken minua kävi ikkunalaudalta tervehtimässä talitiainen, kuin pyytäen lisää herkkuja lintulaudalle. On ollut tuulisia päiviä. Tuoksuukin jo melkein talven tulolta, vaikka minä vasta sain viikattua kesämekot kaapinperälle. Mutta minä pidän tästä karuuden ensikosketuksesta, tulevan vuodenajan kalpeasta valosta, suuren juhlan odotuksesta ja lehdettömistä puista. Ja minä odotan. Odotan leijuvia ensihiutaleita lasten iloksi ja luonnon hunnuksi. Muistan Gilmoren tytöistä sellaisen kohdan, jossa Lorelai viipyilee öiseen aikaan olohuoneen avonaisen ikkunan alla ja nuuhkii raikasta ilmaa. Hän odottaa lumisadetta saapuvaksi, hän tietää että se on tulossa. Pidän siitä kohdasta.


Olin varhain tänä aamuna pienellä kävelylenkillä. Ilahduin näkemästäni vikkelästä oravasta ja siitä, että eräs naapureista oli jo enättänyt sytyttää pihalyhtyyn tuikkivan tulen. Kynttilän liekki lepatti kodikkaasti ja tulin hyvälle mielelle. Pienillä asioilla on merkitystä.

Nyt saan käydä syysloman viettoon. Hemmottelin sen kunniaksi itseäni ja toin kukkakaupasta kotiin tuollaisen pienen puun näköisen kauniin kasvin. Mikähän se on? Osaisitko kertoa minulle? Kauppias ei nimittäin muistanut nimeä mutta kertoi sen tulleen pääsiäiseksi ja siitä saakka odotelleen kotia. Toivon, että saisin kasvin  viihtymään, joten myös kaikki hoitovinkit ovat tervetulleita :)

Lämpimin terveisin Anu

ps. Oletko jo tutustunut Riihikosken myllyn Luomu Äidin Unelma ohrahiutaleisiin? Niistä hautuu mitä herkullisin puuro. Kiehauttaa vain litran maitoa (myös vesi tai mehu käy) levyllä ja lisää hiutaleet, sammuttaa levyn ja vetää kattilan puolittain pois levyltä. Kansi päälle ja parissakymmenessä minuutissa puuro on hautunut valmiiksi. Lopuksi lisätään toki vielä vähäsen suolaa. Maidon tai marjakeiton kaverina tämä on herkullista - meillä ainakin tykkää koko perhe.