Häähumua

Eilen illalla pyykkikone ehti juuri ja juuri valmiiksi. Uunissa paistunut ranskalainen juustopiiras oli kannestaan jo mukavan ruskea. Tiskikoneen ohjelma oli kesken. Puolet mookkoosista oli paistamatta. Sitten pimeni. Sähköjen katkettua sytyteltiin valtava määrä kynttilöitä ja kotona oli todellinen rauhaisa tunnelma. Minä nautin siitä.

Tullessani nukuttamasta lapsukaista, astelin kynttiläjalkoineni alakertaan. Portaikossa valonani oli vain kynttilän lepattava liekki. Täydellinen Austen -moment! Niin, paitsi vaan, että jalassa oli täysin nuhjaantuneet kalsarit, eikä nilkkasukistakaan saanut esille romanttista puolta edes yrittämällä. No, mies totesi, että olisivat vaan Austenin sankarittaret olleet kateellisia noin mukavista kalsareista! Että kai se sitten oli Austen -moment kuitenkin.

Tänään olen ollut ihan fiiliksissä rakkaan ystävän lähestyvistä talvihäistä. Niihin on enää 24 päivää. Eikö virallinen joulun odotuskin ala suunnilleen 24 päivää ennen juhlaa, joten alan nyt sitten oikein toden teolla odottaa häitä. Ajattelin pukea juhlaan ylleni tuon Noa Noan mekon, joka on ylimmässä kuvassa. Kuva on viime talven Maalaisunelmasta. Nähtyäni sen, en vaan saanut mekkoa mielestäni. Sain ihanuuden sitten keväällä syntymäpäivälahjaksi ja kyllä olen siitä tykännyt. Minusta se on varsin muuntautumiskykyinen, kunhan vähän virittelee tunnelmaa asusteilla. Häihin ajattelin pukea mekon kaveriksi mustan röyhelökauluksen ja kiinnittää sen vanhalla perhosen muotoisella rintarossillani. Kaulus sopii kuin valettu mekon avaraan pääntiehen. Kenkäpuoli on vielä täysin auki.

Näiden talvikuvien myötä toivotan Sinulle oikein onnellisia hetkiä pian alkavaan vuoteen 2010! Sinulle ja minulle uudenvuoden kukkaisiksi, herkiksi ja toiveikkaiksi sopii yläkuvan anemonekranssi. Eikö olekin kaunis?

Rakkain terveisin,

ps. Mokkoosista vielä. Ollessani pieni, paistoi isoäitini minulle niitä usein. Reseptejä on varmasti lukuisia mutta tässä oma sovellukseni. Mokkooset näyttävät melkein blineiltä ja ovat suunnilleen pikkulettujen kokoisia, hieman vaan paksumpia (kohoavat pannulla). Nämä maistuvat hyvältä voin tai hillon kanssa. Sokerinkin kanssa näitä joskus herkuttelen.

Mokkooset
1 muna
2 dl kermaviiliä
tilkka vettä
1,5 tl soodaa
ripaus suolaa
0,5 dl voisulaa
1,5 rkl ohrakasta tai perunajauhoa
2 dl jauhoja

Sekoita taikinaksi ja paista melko miedolla lämmöllä. Paistuvat nopeasti, kunhan pannu on ehtinyt lämmetä kunnolla. Minulla ei ole pikkulättypannua, joten paistan aina blinipannussa. Voit aivan hyvin paistaa myös suurella pannulla, sillä nämä "jässähtävät" heti päästyään pannulle, eikä taikinakaan ole kovin löysää. Asettuvat siis aivan hyvin vieretysten suurellekin pannulle.

Lintusia

Tänään:
- järjestin koruni uuteen korulippaaseeni - jihuu!
- kokosin lapsen lentokonetta
- nautin vanhoista kirjoistani ja uusista jouluna saaduista
- nautin niin kovasti uutukaisesta lyhdystäni. Äitini tietää niin ihanasti mistä pidän!
- pesin Arabian Fasaani -lautaset, jotka sain mieheltäni pukinkontista
- en saa kyllin Fasaanieni ihastelusta - ei, en todellakaan saa
- söin liikaa suklaisia kanelimanteleita
- aion käydä ostamassa seinäkalenterin ensi vuodelle
- varasin silmälääkärin
- suren Kesäkumpu -blogin sulkeutumista
- suunnittelen astiakaapin järjestämistä uuteen malliin
- haaveksin uusista silmälaseista

Vähän on jo havaittavissa talviunesta tai välipäiväunesta heräämisen merkkejä. Uusia suunnitelmia ja mukavia aatoksia on siis jo mielen päällä. Aika mukavaa.

Ähkyn partaalta terveisin,


ps. Pienen J:n kummitädille oikein siunattua ja antoisaa matkaa sinne kauas maailmalle. Toivomme, että siellä viettämiesi kuukausien aikana saat matkaasi paljon onnellisia muistoja. Haleja ♥

Miss Marple, Poirot ja puoli kiloa suklaata

Pioni on lempikukkani. Ilahduin valtavasti, kun äidiltä saamassani joulukimpussa kukki kaksi vaaleanpunaista kaunotarta. En edes tiennyt, että pioneja saa Suomesta näin jouluisin. Pionien lisäksi minä olen tänä jouluna nauttinut myös tuosta käpyasetelmastani. Suihkuttelin spraylunta osaan kävyistä ja laitoin käpyjen alle hiukan sammalta. Vierelle kynttilöitä, pannunalunen ja adventtikynttelikkö (sisäkkäin), pitsinauhaa ja pari kanelitankoa. Niin tuli joulu ruokapöydälle.

Täällä kotona, pionien, kuusen ja hyasinttien tuoksussa, on hyvä olla ja viettää leppoisaa viikonloppua. Olemme katsoneet jouluista Miss Marplea, tarkemmin sanottuna Paddingtonista 16:50. Seuraavana elokuvana jonossa (Ajatelkaa, siis jonossa! Me emme tänään todellakaan aio tehdä juuri mitään!) on uusin Poirot. Ostin sen miehelle joululahjaksi, kera käsintehtyjen konvehtien. Puolen kilon rasia taitaa poksahtaa pian auki, kunhan Poirot päästetään vauhtiin. Salapoliisin ystävät varmaan muistavatkin, että Poirot ostaa yhdessä tarinassa itselleen puoli kiloa suklaata juuri joulua varten. Niinpä miehenkin rasia on tuollainen huolellisesti mietitty puolen kilon kokonaisuus. Aattona oli hauskaa, kun mies heti hoksasi suklaarasian ja elokuvan yhteyden.

Rentouttavia välipäiviä Sinulle!

Riemullista joulua!

Valo syttyi pimeään ja loistaa yössä meille....






Kuusi tuoksuu ja tuikkii, lattioille on levitetty joulumatot, kranssi on paikoillaan astiakaapin ovessa, juhlakynttelikön kynttilät odottavat juhlapäivää, jouluruusu kukkii ja risut ovat saaneet hillityt koristeensa. Muutamia koristeita vielä pärvöttelen silkkipapereistaan mutta muutoin on joulu jo täällä. Joulu on tullut tupaan ja asettunut taloiksi! On aika levähtää ja nauttia läheisten lämmöstä ja Vapahtajan syntymäjuhlasta. Minä laskeudun nyt pienelle joululevolle.

Toivon jouluusi iloa ja valoa! Tulkoon joulumieli sydämesi sopukoihin saakka ja kietokoon se sinut suloiseen lämpöönsä. Hyvää joulua Sinulle!

Lämpimin ajatuksin,

ps. Kuurasin lattiat mäntysuovalla. Ja voi sitä ihanaa tuoksua! Luulen, että minulle tuoksut tekevät ison osan siitä aidosta joulun tunnusta.

pps. Mies oli äsken salamyhkäinen ja taisi lähteä lahjaostoksille. Vaikka emme miehen kanssa keskenämme suuren suuria lahjoja jaakaan, on silti ihanaa tietää, että minulla on jotakin pientä jemmassa häntä varten ja hänellä minua varten ♥ .

Ruokahaaste

Valokuvan otin Jeanne D´Arc living lehdestä.

Perjantaiterveisiä tonttulan piparipajasta! Uunissa on viimeinen pellillinen. Illalla saadaan ystäviä kyläilemään ja sen kunniaksi leivottiin pipari jos toinenkin.

Minä sain Naksulta Pieni pala unelmaa -blogista hauskan ruokahaasteen. Kiitos sinulle Naksu!!
Haaste kuuluu näin:

Kerro seitsemän tavallista ruokalajia, jota teillä syödään. Ruokaohjeita ei tarvitse laitella, kerro vain pääpiirteissään esimerkiksi viikon ateriat. Voit kertoa vaikkapa perheenne lemppariruoat, "varmat nakit", mitkä aina uppoavat... Tai mikä onkaan teidän perheen pikaruoka, se vartissa valmis hätävara. Valinta on vapaa, kunhan listalta löytyy ne seitsemän ruokalajia.
Haasta mukaan viisi haluamaasi henkilöä.

No, minä ajattelin kertoa niitä "varmoja nakkeja". Meillä tuohon kategoriaan lankeavat ainakin seuraavat:

Tacot, joiden täytteenä jauhelihaa, salaatinlehteä, tomaattia, kurkkua, kermaviiliä, tacokastiketta, juustoa, fetaa (ei isännälle) tai mitä nyt sitten kaapista löytyy

Makaronilaatikko

Pasta valkokastikkeella, jossa kinkkua ja kananmunaa

Possunpaisti ja ranskalaiset

Hirvenlihakastike ja perunamuusi

Uunimakkara

"Viinikukko", jonka teen yleensä lihaliemeen. Sisältää mm. herkkusieniä, pekonia,kanaa ja sipulia (Lohkoina, koska isännän vatsa ei sitä sulata. Lohkot saa pois hänen lautaseltaan helpommin kuin silpun.)

Haaste lennähtää eteenpäin Virvalle Pitsireunus -blogiin, Tinttarukselle Riihipirttiin ja Riikalle Elämän lanka -blogiin. Ottakaahan koppi ja kertokaa jotakin ruokaisaa. Hih, vaikkapa lemppari jouluruoista. Minulla ne muuten ovat perunalaatikko, kinkku ja kinkun kastike.

Halauksin,

Tänään

Kaunistin kamaria pehmeillä sielukkailla sävyillä. Kävin kampaajalla. Piipahdin muutamassa putiikissa. Hoidin joulun postiasiat. Ostin konvehteja. Heti kaupunkikierrokseni alussa hukkasin listani, johon olin raapustanut kaikki hoidettavat asiat. Sitten huomasin kierrokseni hyvässä vaiheessa kulkeneeni tuo vaaleanpunainen sydämenmuotoinen Post-it -lappunen liimautuneena myssyni laelle. Kampaajalla olin näet tunkenut myssyn ja hansikkaat laukkuuni ja sieltäkös se lappunen oli eksynyt ihan väärille teille. Vaan en ymmärrä miten minä sain niin asiallista palvelua. Keneltäkään ei mennyt pokka - niin paitsi itseltäni sitten kun tajusin asian oikean tolan... Sellainen päivä tänään. Niin, ja sitten erään kaupan kassalla tajusin tavaroita pakatessani, että on vaan melko tutun näköinen mies tuossa jonossa. Oma mieshän se siinä. Ja myös hakemassa konvehteja. Onneksi ostettiin eri laatuja, niin nyt on mistä valita.

Ilomieltä sinunkin iltaasi,

Minun jouluni on tullut

Vietimme kolmannen adventin Pohjanmaalla vanhempieni mökillä. Minun jouluni saapui. Se saapui hiljaksiin puusaunan pehmeissä löylyissä, yhteisellä kuusenhakureissulla, tuvan lämmössä kynttilöiden loisteessa ja tähtitaivaan alla. Äiti oli tuonut tupaan kodikkaan joulutunnelman. Sellaisen oikean vanhanajan joulun. Varpailla oli huopatossuissa hyvä olla ja massukin sai osakseen kaikkea maukasta. Juuri niin kuin jouluna pitääkin. Kiitos ihanista hetkistä!
Toivon sinullekin sellaista rauhaisaa mieltä ja oloa. Annetaan joulurauhan jo ylettyä sydämeen saakka, vaikka olisikin vielä tuhat työtä kesken tai tekemättä. Joulussa ei todella lopultakaan ole kyse pakoista tai raatamisesta.

Hyvän mielen terveisin,
Anu

ps. Kiitos myös isovanhemmille ja kummeilleni sekä nuorille! Minä sain matkaani iloa ja joulun valoa.

Vanhahtavan punaista

Minusta vanhantavan punainen on valtavan kaunis väri. Ripaus siellä ja toinen täällä, tuo jouluilmettä, vaikka meidän perheessä joulunakin tekstiilit ja pienet somistukset ovat etupäässä vaaleita.

Tiimarista löysin tuollaisia tuoksupusseja, jotka ovat väritykseltään ja kuviltaan jotenkin vanhahtavia. Edullisiakin olivat. Taustapuolella on pieni tila joulutervehdykselle ja mielestäni pusseja voisi hyvin käyttää pakettikortteina. Vanhan punaista on pussien lisäksi myös puisissa Tanskan lipuissa, joita ripustin pellavanaruun koristeiksi. Virittelen narun poitsun huoneeseen joulua tuomaan. Tai sitten kaapin oven koristeeksi.

Alimmaisen kuvan otin taannoisella Tanskan reissullamme Butik Sophiesta. Minusta tuo kaappi on vaan upea. Meillä on autotallissa kaksi vanhaa metallikaappia, joita olen tänne sisällekin mielinyt. Mietintämyssy pysyy niiden osalta vielä päässä. On mukavaa kypsytellä idoita ja sitten voikin äkkiarvaamatta laittaa sopivan hetken tullen tuulemaan!

Meitä lähtee nyt kolme - suuren suuri, keskisuuri ja pienen pieni - naapurin talliin adventtiajan vesperiin. Siellä palavat kynttilät ja tunnelma on varmasti tänäkin vuonna kotoisa ja niin lämpöinen.

Joulunpunaisin ajatuksin,

Hyvän mielen puuhia

Jeanne D´Arc living -lehden joulunumerossa on joulukakun resepti. Lehdessä taikinasta oli tehty kauniita kukan muotoisia muffineita mutta minä leipaisin ohjeesta ison kakun. Kuorrutuksen tein myös lehden ohjeesta. Kanelin määrä jäi minulle epäselväksi lehdessä olleen puutteen vuoksi mutta päätin määrän tarkoittavan teelusikallisia. Ainakin ihan maukasta tuli. Tässä ohje, jos haluat kokeilla:

Joulukakku

400 ml jauhoja

1, 5 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

1 tl muskottia

125 ml voita

200 ml sokeria

2 rkl kylmää vahvaa kahvia

2 munaa

100 ml smetanaa

100 ml murskattua banaania

Sekoita kuivat aineet toisiinsa. Vatkaa voi ja sokeri. Lisää kahvi ja munat yksi kerrallaan. Sekoita jauhoseos munaseokseen ja lopuksi lisää smetana ja banaani. Pistetaan 175 asteessa (muffinit n. 20 min, kakku n. 40 min)

Kuorrutus

500 ml kuohukermaa
100 g tummaa suklaata
1 rkl voita

Kuumenna kerma kattilassa ja lisää siihen suklaapalat koko ajan sekoittaen. Sulaan suklaaseokseen lisätään voi. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi ja kuorruta kakku/muffinit.

(edit.) ps. Minulla kuorrutus jäi kumman löysäksi mutta hyvää se silti on. Varmaan tein jotakin väärin. Ja kakun väliin muuten laitoin luumuhilloa ja kermavaahtoa, vaikka ohjeen mukaan kakkua ei ollut tarkoitus täyttää. Minä tykkäsin makujen yhdistelmästä.

xxxxxxxxxxxxxxxxx

Miehen tuomasta ruusukimpusta säästin muutaman kauniisti kuivuneen kukan. Hyasintti sai ne seurakseen, kera heinien ja terrakottaisen ruukun. Kaikessa vaatimattomuudessaan tuo asetelma on tuonut minulle hurjasti hyvää mieltä.

Tänään nautin myös käynnistä työpaikallani. Kylläpä oli mukavaa nähdä tyokavereita, jutella vähän ja saada halata ystäviä. Silti kotiin päästyäni koin itseni niin onnelliseksi saadessani kainalooni pienen lämpöisen lapsukaisen, jonka mielestä äidin kainalo on maailman paras paikka päiväunosille.

Tuiketta tähtien iltaasi toivon! Myös mieltä hellää ja lämpöistä, kainaloa kotoisaa ja iloa niin ihanaa.

Lahjat peittyy kääröihin....

Olen nautiskellut joululahjojen paketoimisesta. Lapsen lahjat kääräisin iloisen värisiin joulupapereihin, joissa on palloja, pingviinejä, nalleja ja suloisia piirroshahmoja. Aikuisille paketoin hieman hillitympään sävyyn. Liidunvalkoista paperia (oikeasti Ikean piirustuspaperia sellaisesta rullasta), nuottikuvioista paperia, valkoista silkkipaperia, pellavanarua, viininpunaista samettinauhaa...Nyt alkaa pienet pakettimme olla valmiina.

Penkin päälle levitin palasen juuttikangasta, jonka oikeastaan ostin joulukuusen alle maton virkaa toimittamaan. Näin kuvalehdessä sellaisen idean, jossa oli kiedottu kangasta kuusenjalan ympärille. Jalkaa ei siis näkynyt ja kuusi oli kuin säkissä. Ehkä kokeilen ideaa tänä jouluna. Toisaalta kangas näyttää aika kutsuvalta penkilläkin.

Riemullista maanantaita! Tehdään tästä päivästä hyvä päivä, onnellinen päivä. Siihen voi itsekin vaikuttaa. Luulen, että kun mieli on avoinna ja ehtii vain huomata, niin kaikkea mukavaa voi tapahtua. Sellaisia pieniä asioita, joiden voimalla taas jaksaa.

Kortteja

Olen tehnyt joulukortteja. Ideani on tänä jouluna pakettikorttimainen hyvin yksinkertaisella kuviolla ja tekstillä. Koristeen virkaa toimittaa pätkä narua. Laatikollinen on nyt valmiina kirjekuoriin sujautettavaksi.

Nyt istun kytiksellä keittiön ikkunan ääressä ja odottelen milloinka pulleat punatulkut tulevat lintulaudalle maistamaan uusia jyviä. Vielä ei ole näkynyt mutta sen sijaan alkoi sataa lunta. Viikonloppu ei voisi enää paremmin alkaa.

Ilon tuiketta päivääsi tähän!






ps. Tervetuloa uudet lukijat!

2. joulukuuta

Iloitsen tänään Liivian korteista. Iloitsen kuurasta. Siitäkin, että minulla on pitkä villahuivi, johon saan kääriytyä. Ilo pilkahtaa jäätyneen lammen pinnasta ja taivaasta, jonka värit sopivat sydänalani tuntoihin.

Tänään on joulukuun toinen päivä.