Sävyjä

Valokuva talvisesta fantasiapiknikistä vanhan kuvalehden sivulla on ollut viime päivien inspiraatiokuvani. Kuvan sävyt ovat samaan aikaan pehmeät ja talvisen kylmät. Voiko niin edes olla? Minulle tulee kuvasta kuitenkin sellaiset asiat mieleen ja tuleepa vielä talviset luisteluretket ja kuuman kaakaon hörppiminen varpaiden jo kipristellessä. Myös kaakaoparta tai kermavaahtoparta...  Tänä iltana meillä kannettiin kermavaahtokaakaot takkatulen ääreen ja jutusteltiin päivän kuulumisia sisäpiknikillä. Sekin oli mukavaa pakkasen paukkuessa ulkosalla ja tulen rätistessä reippaasti takassa.

Viikonloppuna huomasin valon ja olin kiitollinen valosta. Olin kiitollinen ja iloinen myös monesta muusta asiasta kuten vapaasta laiskotteluajasta perheen kesken, siististä kodista ja uutukaisista pitkään haaveissa olleista kalusteista. Nyt on suunnitteilla uuden ruokaryhmän maalausprojekti mutta ensin pitää kerätä rohkeutta ja vakuuttua värisävyistä. Jotakin vaaleaa suditaan mutta ensin rauhassa tuumaillaan.

Joulunaikaan oli paljon tekimistä ja puuhaa niin töissä kuin kotosalla ja käsityöhetket jäivät kovin vähälle. Töissä toki on ihan hiihtolomaan saakka melkoista hulinaa mutta kotosalla nyt vähemmän tekemättömiä asioita, joten on aikaa istua kutimella. Minulla on tekeillä helmineuleinen vauvanpeitto näinä päivinä sukuun  syntyvälle pienelle suloiselle. Lankana minulla on Manu babyalpakkalanka ja se taitaa olla pehmoisinta ja lämpimintä lankaa, josta olen koskaan neulonut. Ostin omani ennen joulua mutta nyt harkitsen lisätilausta sillä huomasin, että lanka on juuri nyt tarjouksessa. klik :)

Mukavaa talvista viikkoa! Pysytään lämpiminä.

Anu

ps. Meillä on vielä joulusuklaita. Saatin monia ihania rasioita lahjaksi ja nyt koitetaan olla kuin ne sammakot saven kanssa eli syödään säästäen, vain vähäsen kerrallaan, lähinnä viikonloppuisin. Hauska esillepano syntyi jälkiruokakulhosta ja täysin tasaisesta pienestä lautasesta. 

pps. Jotta tämän suklaansyönnin keskellä pysyisin jossakin ruodussa, lähdin eilisiltana pitkästä aikaa kuntosalille. Oli muuten vilpoisin kuntosalireissu ikinä - ikänäni en ole sillä reissulla ollut niin kylmissäni.  Polleena  astelin oven taakse ja vingautin avainkorttiani kortinlukijassa. Kuvittelin jo melkein olevani täydessä tohinassa kaikkien niiden vempaimien keskellä ja tunsin suurta onnistumisen tunnetta, kun sain itsestäni irti sen  reissun. Hyvä minä. Mutta mitään ei tapahtunut, ei sitten yhtään mitään.  Ovi pysyi tiukasti kiinni ja vuoden voimassa oleva avaimeni vain päätti säästää minut kuntoilurääkiltä (olikohan se pakkasesta sekaisin?). Siinä seisoin koputellen, rynkyttäen ovea, soitellen ovisummeria ja jopa nakellen pikkuruisia jäänmurikoita salin ikkunoihin. Kyllä, sillä niin motivoitunut olin sunnuntai-illan koitokseen. Valot kyllä paloivat toisen kerroksen ikkunoissa mutta kukaan ei laskenut minua sisälle. Vähän kyllä arvellutti ohi ajavien autoilijoiden aatokset. Miettivät varmaan, että mikä vandaali tuolla häiriköi jäänmurikoineen. Luikin sitten lopulta kotiin lähinnä naurua pidätellen ja  häntä koipien välissä :)