Työkiireet ovat tällä ja ensi viikolla huipussaan. Vastapainoksi on ollut mukava saada kotiin järjestystä. Kun jollakin elämän alueella vallitsee kaaos, on siivous aina hyvää lääkettä  :)  Olen pyyhkinyt astiakaapin ja pessyt ja järjestellyt astioita. Miten sellainen yksinkertainen puuha voikin tuottaa niin paljon mielihyvää...

Eilen käveltiin kesäisessä lämmössä lähipuistoon ja piipahdettiin siinä matkan varrella kirjastoautossa.  Me käymme yleensä kuntamme tai lähikaupungin pääkirjastossa, joten piipahdus autossa oli pienelle pojalle elämys. Auton kyljessä luki: "Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen." (Tove Jansson) Olimme ihan samaa mieltä.

 On niin ihanaa, kun luonto vihertää ja kukkii valtoimenaan. Puutarhan luumupuu alkaa availla nuppujaan, norjanangervot loistavat, sipulikukat kukkivat ja päivä päivältä muuttuu ikkunoista aukeava maisema runsaammaksi ja runsaammaksi. Äiti poimi minulle puutarhastaan herkkiä valkoisia narsisseja. Niiden tuoksussa ajattelin nyt nauttia tiistai-illasta. Mies toi kaupasta lakritsijäätelöä ja luulenpa, että pyöräytetään paketista pari palloa jälkiruokakulhoihin ja maistellaan kesää.

Voimia viikkoon!

Anu


ps. Kiitos hyvää mieltä tuottaneista terveisistänne edelliseen postaukseen kuten myös saamistani tunnustuksista. Palaan niihin piakkoin.

Oli aika ottaa kesäajan aamutohvelit esille kaapin kätköistä. Kohtasimme hyvissä tunnelmissa. Tohvelit  solahtivat jalkaani niin tutun tuntuisesti ja heti oli hyvä olla. Ajattelin, että niin se taitaa olla ihmistenkin välisissä kohtaamisissa. On nimittäin heitä, joiden seurassa on  vaivaton olo. Heitä, joiden läsnäolossa on tuttuutta ja turvallisuutta. Heitä, joiden kanssa voidaan jatkaa siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin, vaikka tapaamisesta olisi kulunut pitkäkin aika. On onnellista saada nauttia sellaisista kohtaamisista.

Aamussani oli kaikkinainen kesän tuntu. Pure joy!

Lauantaihalauksia

Anu

Kesäisessä huoneessa

Pehmeät utuiset siniset, veden väri, sumuiset vihreät ja vaalea turkoosi ovat valkoiseen yhdistettynä lempisävyjäni juuri nyt. Ruokailuhuone on muuttunut kuin puutarhaksi mainituissa sävyissä ja yksi kukkiva seinä valaisi koko ympäristönsä. Olemme niin tyytyväisiä, kun uskalsimme valita kuviollisen ja nimenomaan kukallisen tapetin. Tapetti on kulttuurihistoriallisesti kiinnostava, sillä se on Boråstapeterin Karlslund -mallistosta johon on koostettu 1700-1800-lukujen pohjoismaisten tapettien toisintoja sekä uudelleentulkintoja. Malleissa on niin maalaistorppien, porvariskotien kuin kustavilaisten kartanoidenkin tapettihelmiä.

Viikolla olen nauttinut hyvistä hetkistä monessa muodossa. Vuosien helminauhaan kertyi yksi helmi lisää ja juhlistettiin sitä grilliherkuin ja mokkakakulla. Namskis. Tänään tiskaan astiakaapin käsintiskattavia hiontapölyistä ja asettelen takaisin paikoilleen. Remontin jälkipyykkiä siis kera hyvän teen ja seuran. 

Laitan teille vielä mokkakakun ohjeen, sillä sen verran hyvää siitä tuli. Ohje on  müncheniläisen kulttuurihistorioitsijan, kirjailijan, taidehistorioitsijan ja kokin Eva Gesine Baurin  kirjasta Mozartin ruokavieraana.

 KAHVIVANUKASKAKKU

Sokerikakkutaikinaan:
8 kananmunaa
150 g tomusokeria
75 g vehnäjauhoja
50 g perunajauhoja
1/2 vaniljatangon siemenet

Vanukkaaseen:
7 munankeltuaista
150 g tomusokeria
1/2 vaniljatangon siemenet
1 1/2 dl kermaa
1 1/2 dl vahvaa kahvia
250 g voita

 Kuumenna uuni 180 asteeseen. Erota kananmunista valkuaiset ja keltuaiset. Vaahdota sokeri, vaniljatangon siemenet ja keltuaiset. Vispaa valuaiset jäykäksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot ja perunajauhot sokeri-keltuaisseokseen ja lisä varovasti sekoittaen valkuaisvaahto. Paista uunin keskitasolla n. 45 minuuttia.
Valmista vanukas: Laita kasariin munankeltuaiset, tomusokeri ja vaniljatangon siemenet, kerma sekä kahvi. Pane kasari vesihauteeseen, kuumenna ja vatkaa kunnes seoksesta tulee sakeaa. Laita kasari sitten kylmään veteen ja vatkaa taas, kunnes seos on jäähtynyt ja jäykkää. Vaahdota nyt voi erillisessä astiassa ja sekoita se sitten varovasti  muiden ainesten joukkoon. Laita vanukas 40 minuutiksi jääkaappiin.
Kumoa kakku, halkaise se kolmeen osaan ja täytä sekä kuorruta vanukkaalla. Koristele kahvipavuilla.

Oma huomio: Ylijääneistä valkuaisista voi tehdä vaikka marenkeja tai marenkikakkupohjia. Minäkin tein, tai yritin, mutta  poltin marengit! Yritin tehdä niitä lakritsinmakuisia turkinpippurimarenkeja, joista aiemmin olen kirjoittanutkin mutta tällä kertaa eivät siis onnistuneet. Olen aiemmin paistanut tavallisella uunitoiminnolla, nyt yritin kiertoilmalla kahta pellillistä kerrallaan ja siitäkös turkinpippurirouhe ei pitänyt. Rouhe paloi ja maistui todella myös siltä. No, teen toisella kertaa taas ilman kiertoilmaa...
Mistähän muuten niitä kahvinpapuja (siis suklaisia) saa? Minulla ei ollut niitä, vaan koristelin sokereilla ja karamelleilla.

"Menin puoli kuudelta keittiöportista ulos ja kävelin suosikkireittiäni linnanpaltan kautta teatterille - ja mitä näenkään - mitä haistan? Siellähän Don Primus cabonadeleineen, porsaankyljyksineen! Che gusto! Syön nyt terveydeksesi."

Wolfgang Amadeus Mozart 7. lokakuuta 1791 Konstanze vaimolleen

Iloa viikonloppuun!

Anu

Täyttyneitä odotuksia

Lähiviikot ovat olleet puuhakkaita mutta samalla antoisia. Reissasin viimeiselle kevään lähijaksolle (opinnot)  Jyväskylään. Palattuani kotiin, olivat puiden silmut  paisuneet ja krookukset kukkivat valtoimenaan. Oi tätä onnea! Toukokuu on niin minun kuukauteni. Tuntuu kuin joka päivä löytäisi jotakin uutta tai oikeastaan jotakin kauan kaivattua ja tuttua. Tänään löysin ensimmäiset valkovuokot.

Sunnuntaina sain onnitella 90-vuotiasta paappaani hänen juhlapäivänään ja tavata  läheisiäni tuossa suuressa juhlassa. Olin koko kevään odottanut kyseistä päivää. Meillä oli niin mukavaa, että poikakin totesi kotiinlähdön hetkellä, että jäädähän sinne pitäisi. Miten se onkin aina yhtä vaikeaa lähteä läheisten luota?

Monet kevätaikaan kohdistamani suuret odotukset ovat täyttyneet. Olen selvinnyt opinnoista kunnialla, saanut viettää tärkeää päivää yhdessä isovanhempieni kanssa ja remonttikin alkaa lähestyä loppuaan. On kiitollinen mieli. Tänään maalasin jälleen kerran  porraskuilua neljän metrin korkeudessa telineillä, joiden pitävyyden suhteen olin aluksi melko epävarma. Ymmärrykseni sanoi, että jos nämä kestävät raavaat maalarimiehet, niin kyllä ne kestävät minutkin. Silti pelkäsin, että saan rakennelman kaatumaan. Tunsin aitoa onnistumisen tunnetta, kun sain kerättyä rohkeuteni ja kavuttua yhä uudelleen ja uudelleen yläilmoihin maalisieneni kanssa. Eikä siinä vielä kaikki, sain nimittäin kaikilla kerroilla tehtyä homman ihan mallilleen ja  pääsin myös alas tellingeiltä :)  Seinässä on nyt pohjamaalin päällä monta erillistä väripesua. Työn edetessä olen koko ajan säätänyt  sävykombinaatiota ja etsinyt yhä haluttua ilmettä. Jännityksellä odotan, miltä pinta nyt näyttää päivänvalossa, sillä luulisin, että nyt ollaan melko lähelä toivottua tulosta. Peukut pystyyn, että pinta olisi nyt valmis!


Mukavaa toukokuun ekaa viikkoa jokaiselle!

terkuin,
Anu

Tämän viimeisen kuvan otti mies. Edustan kuvassa tosi tyylikkäänä (vanhassa reikäisessä pyjamassa). Passelisti toimii vielä maalausasuna.