Lähiviikot ovat olleet puuhakkaita mutta samalla antoisia. Reissasin viimeiselle kevään lähijaksolle (opinnot) Jyväskylään. Palattuani kotiin, olivat puiden silmut paisuneet ja krookukset kukkivat valtoimenaan. Oi tätä onnea! Toukokuu on niin minun kuukauteni. Tuntuu kuin joka päivä löytäisi jotakin uutta tai oikeastaan jotakin kauan kaivattua ja tuttua. Tänään löysin ensimmäiset valkovuokot.
Sunnuntaina sain onnitella 90-vuotiasta paappaani hänen juhlapäivänään ja tavata läheisiäni tuossa suuressa juhlassa. Olin koko kevään odottanut kyseistä päivää. Meillä oli niin mukavaa, että poikakin totesi kotiinlähdön hetkellä, että jäädähän sinne pitäisi. Miten se onkin aina yhtä vaikeaa lähteä läheisten luota?
Monet kevätaikaan kohdistamani suuret odotukset ovat täyttyneet. Olen selvinnyt opinnoista kunnialla, saanut viettää tärkeää päivää yhdessä isovanhempieni kanssa ja remonttikin alkaa lähestyä loppuaan. On kiitollinen mieli. Tänään maalasin jälleen kerran porraskuilua neljän metrin korkeudessa telineillä, joiden pitävyyden suhteen olin aluksi melko epävarma. Ymmärrykseni sanoi, että jos nämä kestävät raavaat maalarimiehet, niin kyllä ne kestävät minutkin. Silti pelkäsin, että saan rakennelman kaatumaan. Tunsin aitoa onnistumisen tunnetta, kun sain kerättyä rohkeuteni ja kavuttua yhä uudelleen ja uudelleen yläilmoihin maalisieneni kanssa. Eikä siinä vielä kaikki, sain nimittäin kaikilla kerroilla tehtyä homman ihan mallilleen ja pääsin myös alas tellingeiltä :) Seinässä on nyt pohjamaalin päällä monta erillistä väripesua. Työn edetessä olen koko ajan säätänyt sävykombinaatiota ja etsinyt yhä haluttua ilmettä. Jännityksellä odotan, miltä pinta nyt näyttää päivänvalossa, sillä luulisin, että nyt ollaan melko lähelä toivottua tulosta. Peukut pystyyn, että pinta olisi nyt valmis!
Mukavaa toukokuun ekaa viikkoa jokaiselle!
terkuin,
Anu
Tämän viimeisen kuvan otti mies. Edustan kuvassa tosi tyylikkäänä (vanhassa reikäisessä pyjamassa). Passelisti toimii vielä maalausasuna.
Kivaa että remonttinne etenee.
VastaaPoistaHalusin vain toivottaa mukavaa toukokuuta :)
Mikäs sen parempi maalausasu kuin vanha yöpaita:) Nostan hattua, kun uskallat kiipeillä noin korkealle. Epäilen, oliskos minusta samaan. Remontin keskellä eläminen ei ole mukavaa, mutta lopputulos yleensä palkitsee.
VastaaPoistaAnu, tulin niin hyvälle mielelle tästä postauksestasi! Kävin sen jo eilen lukemassa, mutta pistäydyin vielä uudestaan... :)
VastaaPoistaAurinkoa kevääseen ja uudistuneille seinille,
s
Iloitsen remonttinne etenemisestä kanssasi!! Tuo kirja viehätti, ehkäpä suosittelet sen lukemista....
VastaaPoistaIhanaa, pian tavataan!!
Valoisaa viikkistä!!
Tuo on ihana kirja! Luin viime kesänä!
VastaaPoistaOikein hyvää toukokuuta ja remontin etenemistä !
VastaaPoistaOi kuinka ihanaa nähdä maalattua puhdasta pintaan- sitä odotan minäkin niin valtavasti että joskus tuntuu että ihan räjähtää kun ei vain tapahdu, ei sitten millään, ensin kun pitää kaikki muut jutut tehdä pois alta...
VastaaPoista...ja sinulle olisi tunnustus blogissani, nappaa taskuun jos haluat!
Lili Emilia
VastaaPoistakiitos! Tämä on lempparivuodenaikani ja -kuukauteni :)
PeePee
Sanopa muuta. Minä muuten ihan tosissani ajattelin, että homma jää tekemättä mutta kas kummaa, sitä voi löytää itsestään uusia puolia.
Lopputulos tosiaan palkitsee :)
Kevätterkkuja suuntaasi.
a girl behind a camera
Ihana kuulla! Aurinkoa ja lämpöistä mieltä sulle s.
tinttarus
Kiitos! Kirja on mausteiden ja persialaisten herkkujen tuoksuinen kertomus Irlannissa asuvista ja siellä kahvilaa pitävistä siskoksista. Pinnan alta on löydettävissä maahanmuutto -teema, muuttamisen kipeys, muistot, niiden luomat kahleet sekä toisaalta myös vapauttava voima. Roomalaiskatolisuus näkyy myös kirjan henkilöhahmojen elämässä. Kuitenkin etupäässä kirja on kevyttä kesälukemista vaikka tosiaan taustalla on koskettaviakin juonteita.
Kiitos paljon teehetkestämme! Se oli nautinto.
halauksia!!
Kaisamaiju
VastaaPoistaMinäkin viihdyin sen parissa. Mehranin Lumoavien mausteiden kahvila minulla on vielä lukematta.
Marianna
Kiitos! Remppa tuli valmiiksi ja nyt siivoillaan ja laitellaan paikkoja kuntoon. Hiontapöly on viheliäistä ja luulen, että siivoilen sitä vielä piiiitkään :)
Mari
Toivon, että teilläkin päästään pian telailemaan ja sutimaan. Se on melko terapeuttista jo noin työvaiheenakin sen lisäksi että on ihanaa että tulee kaunista jälkeä.
Kiitos tunnustuksesta!! Nappaan matkaani ilolla :)