Arvonnan voittaja ja kupinaluset villasta

Lokakuu alkoi tunnelmaa täynnä. Sytytin elisaamuna monen monta kynttilää ja asettauduin nauttimaan puhtaan kodin tunnelmasta ja vapaapäivän ilmapiiristä.

Tänäänkin on hyvän päivän aamu. Nousin seitsemän jälkeen sängystä, kun lapsen huoneesta kuului kutsu katsomaan jotakin ihanaa. Hipsuttelin alakertaan, astuin hänen huoneeseensa ja siinä hän seisoi osoittaen ulos ikkunasta. Katselimme auringonnousua yhdessä.

Yllätysarvonnan osalistumisaika päättyi  syyskuun loppuun. Kiitos kaikille mukavista viesteistänne, joita arvontapostaukseen jätitte! Mies toimi arvonnan virallisena valvojana ja tässä rumpujen pärinän lomassa ilmoitan ilolla, että  yllätyksen voittajaksi nousi Mirtzi. Laittaisitko Mirtzi minulle yhteystietosi sähköpostitse, niin saan lähettää  paketin matkaan. Osoitteeni on sinkkisanko(at)windowslive.com. Palkintona on virkkaamani ja huovuttamani kupinalunen, tekemäni pampulapannunalunen, vaaleaa unelmanpehmoista alpakkapankaa ja käsintehtyä tummaa suklaata.

Intouduin loppukesästä kokeilemaan  Huopasesta virkkaamista. Virkkasin  suunnilleen neliön muotoisia kappaleita kahdeksikon koukulla ja huovutin ne koneessa 40 asteessa. Niistä syntyi kupinalusia lämpöisille juomille. Usein lasin/kupinaluset ovat neliskanttisia mutta minä viehätyin erityisesti tästä suorakaiteen muodosta. Huopumisen jälkeen venytin nurkkia hieman ulospäin kappaleiden ollessa kosteita, joten muoto sai hiukkasen veikeyttäkin osakseen. Villan päältä on suloista poimia kuppi käteensä ja kun lämmittelee sormiaan kupin ympärillä on villa-alunen käsien alla sopivan pehmoinen. Huovutin myös puikoilla neulottua tasoa mutta miellyin enemmän virkattuun jälkeen. Se jäi minulla ainakin paksummaksi ja huopui tätä tarkoitusta varten kauniimmaksi.

Sunnuntaihisi lepoa ja virkistystä, iloa ja kaikkea kivaa,

Anu

Hiivi hiljaa varpailla

 

Saralta ja Helmiltä

 Taikalta

Kiitokset ihanat naiset, Sara, Helmi ja Taika näistä tunnustuksista!  Tässäpä koitan nyt kertoa tunnustusten tehtävään vastauksen eli kahdeksan asiaa itseeni liittyen:

1.Pidän todella työstäni

2.Olen innoissani uudesta opiskelustani (liittyy nykyiseen työhöni)

3. Odotan huomista reissua kirjamessuille ja ystävän tapaamista siellä

4. Töissä otan jopa näin rennosti

Ikuistin työkenkäni tämän viikon keskiviikkona. Arvaatko miksi työkenkäni olivat huopatossut? Kerron vastauksen postauksen lopussa :)

5. Vakkari-iltapalani on nykyisin vaniljajogurtti. Slurps!

6. Lounaaksi nautin tänään sipulikeittoa

7. Tänä iltana olen viikannut kaappiin kesämekkoja. Vasta nyt! En ole saanut toimeksi aiemmin.

8. Iloitsen teistä, jotka täällä piipahdatte! Tämä bloggaaminen on rakas harrastus ja vuorovaikutus teidän kanssanne arkeni iloja. Kiitos! Nämä tunnustukset jäävät teille kaikille, kun minusta on niin vaikeaa valita muutama, joille ne ojentaisin. Tykkään monenlaisista blogeista ja kaikkien takana on jotakin ainutlaatuista - hän, jonka blogista on kyse.

Vakkari-iltapala on jo syöty mutta pienen pienen kupposen teetä taidan vielä hörpätä ennen untenmaita. 

Sinulle lämpöä iltaasi,

Anu

ps. Tohveleiden tarina: Viime syksynä abiturientit tuskissaan kertoivat minulle, että heitä rasittaa kun opettajat kävelevät ylioppilaskirjoitussalissa korkokengillä. Kops, kops, kops, kops. Toivoivat, että painelisimme mieluummin villasukilla. Minun ratkaisuni asiaan on nämä huopatohvelit. Ovat muuten ihanan lämpimät siellä meidän melko viileässä salissa :) Eivätkä kopise. Keskiviikkona valvoin siis kirjoituksia huopikkaissani.

Mieleni ikkunalla

Suodattunutta valoa keittiön ikkunalla, kuivuneita korsia lasipullossa kaikessa paljaudessaan, kauneudessaan.  Pikkuleiväntuoksua, villalankaa, kotiin palaamisen lämpöä, kuurausintoa, karsimisen vimmaa ja uteliaisuus uudesta elämässäni. Kaikkea tällaista kuuluu päiviini ja mietteisiini juuri nyt.
Mieleni tekisi vaihtaa verhoja, rakentaa pesää, tehdä käsitöitä ja leipoa. Selvät syksyn merkit. Käsityörintamalle kuuluu hyvää ja sain viikonloppuna pääteltyä tästä langasta tekemäni myssyn ja tuubihuivin.  Puikoilla on tuloillaan uusia töitä mutta välissä oli mukava väkerrellä jotakin pientä kotiin.  Niinpä tein pannunalusen villapalloista: Pyörittelin villalangasta pieniä lankakeriä. Vedin virkkuukoukulla langan pään pallon läpi ja katkaisin langan. Pujotin pallot kapean pesupussin sisään siten, että tein jokaisen pallon jälkeen solmun (sukkahousut käyvät mainiosti tähän). Sitten pesin pallonauhan pyykkikoneessa 40 asteessa pyykkien mukana. Tuoksena syntyi pieniä huopapalloja, jotka pujotin neulan avulla paksuun puuvillalankaan ja lopuksi solmin langan tiukasti kiinni. Hauskaa oli. Väreillä voi leikkiä mieltymystensä mukaan ja mikä parasta, tähän voi käyttää omia jämälankoja. Tärkeää on vain huomioida villalangan sopivuus huopumista ajatellen (ei siis konepestävää villaa, koska se ei huovu). Näin voi askaroida kaulakoruja (Suuressa Käsityölehdessä olikin tällä tavalla tehty kaulanauha), rannekoruja tai vaikkapa kuusenpalloja.

Perjantaina arvon syysyllätyksen voittajan. Mainiosti ennätät täällä vielä mukaan kilpasille!

Tänään paistaa aurinko. Kaappaan sen valoa kämmenelle ja puhallan luoksesi. Viikkoosi hyvää mieltä,
Anu

Maalari maalaa suklaalla

Työpaikkaani vastapäätä on lankakauppa. Se on pieni oma keitaani, jonne askeleeni usein kulkevat. Tänään palasin liikkeestä mukanani uutukainen Moda, jonka monet neuleohjeet houkuttaisivat nyt kovasti.
Puikoilla on tuloillaan liivi Rowanin Colourspunista, kupissa uutta ihastustani, Clipperin piparminttuteetä ja lautasella taloussuklaasta tehtyjä lehtiä. Maalasin paksuja kerroksia suklaata huuhdotuille ja kuivatuille tammenlehdille. Panin lehdet kovettumaan jääkaappiin ja lopulta hyvin varovaisesti poistin alkuperäiset lehdet. Tätä puuhaa on kodikasta ja verrattoman hauskaa tehdä myös lasten kanssa. Voisiko sitä oikeastaan ihanampaa maalia ollakaan, kuin suklaa? Ja tiedätkö, vinkki on peräisin Pikku Kakkosesta :) Ajattelin, että lehtiä voisi maalailla myös valkosuklaasta ja maitosuklaasta ja käyttää kakkujen tai leivosten koristeina sekä kaakaokupposen päälle pursotetun kermavaahdon kauniina kaverina. Tulipa mieleeni jo jouluinenkin idea suklaalehdistä. Oletko huomannut, että tammen lehti näyttää kuuselta? Joululeivonnaisten koristelussa voisi valkosuklaiset tammilehdykät olla valtavan kauniita. Täytynee kehitellä ja muhitella ideaa.
Toivon, että löydät kuvistani niiden sinisen langan. Sinisyys voi olla tavattoman kaunista; kynttilän liekissäkin se loistaa, lankani säikeissä myös. Taidan katsoa koko väriä tänään uusin silmin.

Toivoisin kovasti että saisin yön tullen nukahtaa sateen ropinaan. Sateen unilaulu on niin rauhoittava. Koko päivän on tipahdellut mutta nyt taukosi, joten odotan jännityksellä.

lämmin rutistus Sinulle,
Anu

ps. Arvonta jossakin muutaman postauksen takana on avoinna vielä koko syyskuun. Tule mukaan.

Miten kaunis voi ihan tavallinen tiistai ollakaan? Kimaltelevat sadepisarat valuvat pitkin ikkunaruutua, ystävälliset sanat lämmittävät  ja minä hengitän tätä kaikkea. Ympärillämme on niin paljon hyvää huomattavaksi, niin paljon iloa koettavaksi. Tänään avaan silmäni näkemään, korvani kuulemaan ja ihoni herkistän aistimaan. Vietän levollisia hetkiä tiistain syleilyssä.

Päivääsi erityisyyttä ja hyviä kohtaamisia!

Anu

Aamulla

Lämpönä käsissä pörröinen uutukainen pari. Ylettyvät ihan kyynärpäiden yli saakka.
Rakastan näitä utuisia aamuja ja yhteisiä hetkiä kotona, myös pieniä omia tuokioitani. Onneksi lankaa riittää koko viikonlopuksi.

Have a nice weekend my friend!

Anu

Autumn

Tämä päivä on uuden alku.  Päivääsi, syksyysi, toivon lämpöistä mieltä, läheisyyttä ja aikaa olennaiselle. Kaikkea kaunista ja hyvää.

"Everyone must take time to sit and watch the leaves turn."
                                                           Elisabeth Lawrence


Anu

ps. Arvonta auki vielä pitkään pari postausta taaempana.