Helmeilevää

 

 

 

 

 

Joskus tarvitaan järeitä aseita. Eilen tarvittiin. Tarkistin koepinoa kotosalla ja jo muutaman samanmoisen tällä viikolla tarkistettuani oli olo niin nuutunut, että yritin keksiä motivaattoreita homman helpottamiseksi. Keksinkin aika monta hyvää kikkaa. Ensinnäkin kaivoin esille viime kesän reissulta hankkimani tuikkulasit. Niiden myötä tulvahti heti iloisia muistoja mieleen. Tine K:n lasit poimin mukaani Ystadin Can canista ja nuo metallireunaiset Gävlen Uthuset i stanista.
Homma eteni näin: Sytytin kynttilät ja keitin teetä. Kaivoin punakynän penaalistani ja etsin mytomatoes.com -sivuston. Laitoin sieltä kellon käyntiin. Ihan hassua, että 25 minuutin työrupeamat ja niitä seuraavat viiden minuutin paussit kera hienojen kiitosten uutteruudestani, tsemppasivat kummasti puurtajaa. Välillä hemmottelin itseäni tapaksilla ja palkintona häämötti rentouttava hetki saunan löylyjen lämmössä. Niin tuli muhkea pino tarkistettua, hyvä mieli uutteruudesta ja sopivasti hemmottelua perjantain kunniaksi.
Nyt meillä sulaa pakastin ja tupasessa on varsin fiiniä porukkaa tämänaamuisen parturireissun jäljiltä. Tukkani alkaa olla jälleen pitkähkö ja kampaaja sai tarkat ohjeet kuinka vähän sai leikata (siistiä silti piti) :) Tykkään niin vietävästi siitä, että hiukset saa taas ponnarille ja sykeröllekin. Kampaajalla hemmahdin keväiseen kaulakoruun ja lounaalla herkulliseen pannarinpalaan. Itsekurittomuus taitaa siis nyt vähän vaivata mutta sallin sen itselleni tämän rutistusviikon jäljiltä.
Illaksi suunnittelen ompelupuuhia sillä jotain tekisi mieli väkerrellä. Jotakin on syntynytkin. Helmeilevän helmineuleinen vauvanpeitto odottelee tuossa antamista pienten varpaiden lämmikkeeksi. Mukaan sujautan pikkuruisen pupuliinin ja Benettonilta löytämäni valkoiset velour -pöksyt, joissa on pepun kohdalla ihanat frillat. Oi että!

Iloista viikonloppua ystäväinen,

Anu

Aarrekartta, alelöydöt ja yksi kuumeinen karhunpoika

Löysin tällä viikolla ihania lankoja  lankakaupan alekopan uumenista. Minuun iski vastustamaton halu hamstrata noita suloisia keriä, vaikka en edes vielä tiedä mitä niistä tekisin. Idea kypsyy varmaankin pian mutta siihen saakka ihailen sulottaria myttyrällä. Olen inspiroitunut Ekoneulekirjasta (Sanna Vatasen Neulo. Virkkaa. Kirjo. Ekolangasta!)  ja postilaatikosta löytyneestä kuvastoylläristä (Gudrun Sjöden), leikellyt irti kuvia aarrekarttaani varten ja nauttinut siitä, että on perjantai. Perjantai tuntuu juuri nyt tosi hyvältä jutulta.

 Pieni karhunpoika sairastaa, joten viikonlopusta taitaa tulla melko verkkainen. Luulenpa, että lueskellaan sohvanmutkassa, katsellaan piirrettyjä ja koitetaan keksiä hauskoja ruokaherkkuja valmistettavaksi, jotta pieneen massuun saataisiin jotakin täytettä. Meillä tahtoo pojan syöminen sairastaessa olla aika vähäistä mutta niinpä se taitaa olla monesti aikuisellakin sellaisessa tilantessa.

Mies kävi eilen kirjastoreissulla ja toi minullekin kaikkea kivaa. Muun muassa temperamaalaukseen liittyvän kirjan, johon aion viikonlopun aikana tutustua. Teen myös aarrekarttaani. Tiedätkö, siis sellaista kartongille koottavaa inspiroivaa karttaa, johon keskelle pannaan oma kuva ja ympäröidään se itselle mieluisilla  tavoitteilla. Siihen siis leikataan kuvia ja sanoja, jotka kuvaavat tavoitteena olevaa olotilaa tai asiaintilaa eli sellaista, jota itse pitää tärkeinä ja jota kohti haluaa kulkea.  Ideana on laittaa kartta sellaiseen paikkaan, mistä sen voi joka päivä tavata ja näin se voi toimia voimauttavana ja alitajuntaa muutokseen valjastavana asiana.

Minä teen karttani  hyvästä olosta. Liitän siihen ateriat, liikunnan ilon tavoittelun ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Minulla on moniongelmaiset jalat ja seisomatyö, joten yhdistelmä on melko huono, ottaen huomioon vielä aktiivisen lapsiperheen arjen. Olen tosi iloinen, että olen saanut syksyn mittaan vaa´an lukemia alenemaan ja sitäkin kautta hyvää oloa elämään. Nyt tähtään kevääseen ja ajattelen, miltä haluan elämän ja oman olon silloin maistuvan. Ajattelen niin, että äiti-ihmisen hyvinvointi on koko perheen ilo :) Haastan sinuakin mukaan miettimään oman elämäsi tavoittelemisen arvoisia asioita.

Viikkisterkuin,
Anu

ps. Yhdestä alelöydöstä haluaisin vielä  mainita, nimittäin kirkasvalolampusta. Hankimme sellaisen alkukuusta. Ollaan kovasti tykätty. Ihan virkistyy eri tavalla, kun saa heti aamusta kirkkautta tämän pimeän vuodenajan keskelle.

Happy Sunday!! Valoa ja iloa päivääsi! 
Minun viikkoni on ollut raskas ja huolekas mutta kaikki kääntyi lopulta hyväksi. Taustalle jäi silti huolta ja huomaan, että sellainen saa mielen kovin väsyksiin. Luulenpa, että tarvitsisin tähän viikonloppuun vielä yhden lepopäivän, vaikka tiedänhän minä senkin, että "niinkuin päiväs, niin on voimas aina".  Onneksi tuohon lupaukseen saa luottaa joka päivä.
Mieleni on saanut eilen ja tänään levätä iloisessa ihanassa seurassa, lumileikeissä, pulkkamäen liukujen riemussa ja kaikenmoisten herkullisuuksien ääressä, joista erityismaininnan ansaitsevat eilinen lounassalaattini (savupeurasalaatti), ystävien luona nautittu tumma ja kostea suklaakakku ja äidin lounasherkut tänään.
Nyt taidan sallia itselleni leppoisan ja kiireettömän sunnuntai-illan - heti sen jälkeen, kun puhdas pyykkivuori ja yksi opiskelutehtävä on voitettu. 

haleja,
Anu

Sävyjä

Valokuva talvisesta fantasiapiknikistä vanhan kuvalehden sivulla on ollut viime päivien inspiraatiokuvani. Kuvan sävyt ovat samaan aikaan pehmeät ja talvisen kylmät. Voiko niin edes olla? Minulle tulee kuvasta kuitenkin sellaiset asiat mieleen ja tuleepa vielä talviset luisteluretket ja kuuman kaakaon hörppiminen varpaiden jo kipristellessä. Myös kaakaoparta tai kermavaahtoparta...  Tänä iltana meillä kannettiin kermavaahtokaakaot takkatulen ääreen ja jutusteltiin päivän kuulumisia sisäpiknikillä. Sekin oli mukavaa pakkasen paukkuessa ulkosalla ja tulen rätistessä reippaasti takassa.

Viikonloppuna huomasin valon ja olin kiitollinen valosta. Olin kiitollinen ja iloinen myös monesta muusta asiasta kuten vapaasta laiskotteluajasta perheen kesken, siististä kodista ja uutukaisista pitkään haaveissa olleista kalusteista. Nyt on suunnitteilla uuden ruokaryhmän maalausprojekti mutta ensin pitää kerätä rohkeutta ja vakuuttua värisävyistä. Jotakin vaaleaa suditaan mutta ensin rauhassa tuumaillaan.

Joulunaikaan oli paljon tekimistä ja puuhaa niin töissä kuin kotosalla ja käsityöhetket jäivät kovin vähälle. Töissä toki on ihan hiihtolomaan saakka melkoista hulinaa mutta kotosalla nyt vähemmän tekemättömiä asioita, joten on aikaa istua kutimella. Minulla on tekeillä helmineuleinen vauvanpeitto näinä päivinä sukuun  syntyvälle pienelle suloiselle. Lankana minulla on Manu babyalpakkalanka ja se taitaa olla pehmoisinta ja lämpimintä lankaa, josta olen koskaan neulonut. Ostin omani ennen joulua mutta nyt harkitsen lisätilausta sillä huomasin, että lanka on juuri nyt tarjouksessa. klik :)

Mukavaa talvista viikkoa! Pysytään lämpiminä.

Anu

ps. Meillä on vielä joulusuklaita. Saatin monia ihania rasioita lahjaksi ja nyt koitetaan olla kuin ne sammakot saven kanssa eli syödään säästäen, vain vähäsen kerrallaan, lähinnä viikonloppuisin. Hauska esillepano syntyi jälkiruokakulhosta ja täysin tasaisesta pienestä lautasesta. 

pps. Jotta tämän suklaansyönnin keskellä pysyisin jossakin ruodussa, lähdin eilisiltana pitkästä aikaa kuntosalille. Oli muuten vilpoisin kuntosalireissu ikinä - ikänäni en ole sillä reissulla ollut niin kylmissäni.  Polleena  astelin oven taakse ja vingautin avainkorttiani kortinlukijassa. Kuvittelin jo melkein olevani täydessä tohinassa kaikkien niiden vempaimien keskellä ja tunsin suurta onnistumisen tunnetta, kun sain itsestäni irti sen  reissun. Hyvä minä. Mutta mitään ei tapahtunut, ei sitten yhtään mitään.  Ovi pysyi tiukasti kiinni ja vuoden voimassa oleva avaimeni vain päätti säästää minut kuntoilurääkiltä (olikohan se pakkasesta sekaisin?). Siinä seisoin koputellen, rynkyttäen ovea, soitellen ovisummeria ja jopa nakellen pikkuruisia jäänmurikoita salin ikkunoihin. Kyllä, sillä niin motivoitunut olin sunnuntai-illan koitokseen. Valot kyllä paloivat toisen kerroksen ikkunoissa mutta kukaan ei laskenut minua sisälle. Vähän kyllä arvellutti ohi ajavien autoilijoiden aatokset. Miettivät varmaan, että mikä vandaali tuolla häiriköi jäänmurikoineen. Luikin sitten lopulta kotiin lähinnä naurua pidätellen ja  häntä koipien välissä :)

White Wedding

Meillä on vähän kuin hävityksen kauhistus tällä hetkellä. Niin piti heti aamusta olla uuttera ja keräillä joulua mutta äidyin tekemään kaikenlaista muuta kodinkohennuspuuhaa ja nyt odottaa moni ennalta suunniteltu  homma vielä tekijäänsä. Pojat ovat lähdössä juuri ulkoilemaan, joten nyt minä käyn niiden suunniteltujen töiden kimppuun, kahisuttelen ja rapisuttelen joulukoristelaatikon silkkipapereita ja pakkaan kaikessa rauhassa koristeet ensi joulua odottamaan.
Halusin vielä jakaa kanssasi yhden jouluisen ilon. Tänä jouluna minulla oli mitä ihanin joulukalenteri ihan itselläni. Sain sen äidiltäni ensimmäisenä adventtina. Siihen liittyi pussillinen multaa ja kaksi liotettua amarylliksensipulia sekä ruukut niille. Yhdessä istutimme sipulit, kumpaisellekin kaksi, ja sitten saatiin käydä seuraamaan kasvun ihmettä. Aamuisin oli kiva kurkistella miten paljon kukkavarteen oli tullut mittaa sitten edellisen aamun ja lopulta huomata nuppujen paisuvan ja värjäytyvän hehkeiksi ja sitten iloita kukkien juhlallisesta aukenemisesta. Tänään leikkasin White Wedding nimisen valkoisen amarylliksen viimeisen kukkavarren maljakkoon loppiaiskukkaseksi. Varsi oli niin pitkä, ettei enää kukkaa meinannut jaksaa kannatella.

Nyt kahisuttelemaan niitä silkkipapruja.  Sinulle leppoisaa iltaa ja alkavaa viikonloppua!

Anu

Tuliaisleivoksia, pieni  uuttera sämpylänleipoja, uunista vedettyjä lämpimäisiä, pyykinpesua, kynttilänvaloa ja rakkaita ihmisiä. Niistä oli tämä päivä tehty. Illan rauha laskeutuu ja ajattelin sen myötä istahtaa alas ja nauttia hetkestä.

terkuin ja halituksin

Anu

Talvitöppöset

Joulupukki toi minulle suloiset talvitöppöset. Meidän kotosessa asuu kolme jäsentä, joista yksi haluaa olla aina paljain varpain (pieni suloliini), yhdellä on talvisinkin lyhythihainen paita ja lyhytlahkeiset pyjamahousut (rakas) ja sitten yksi, jolla on melkein aina kylmä. Tämä viimeisin olen siis minä. Taidan vain olla palelevaista sorttia. Ihanaa kun sain nuo lämpöiset tossukat pukilta.

Minulla on edelleen kuusenoksa lasipurkissa ja tykkään sitä  katsella. Olen myös saanut olla mielipuuhissani eli mallailemassa ja siirtelemässä huonekaluja. Pieni sohva siirtyi musiikkihuoneen ikkunalle ja nyt se suorastaan kylpee valossa. Tykkään niin.

Loppuviikkoosi kivoja hetkiä,

Anu