Anne Elliotin seurassa

Hei! Aamusella anastin itselleni pienen oman hetken Anne Elliotin seurassa. Ajattelin jatkaa tuokiotamme illan tullen kynttilän ja kesäyön valossa.
Tänään olen paistanut monta pellillistä pikkuleipiä, kuurannut saunan ja lattioita mäntysuovalla ja vielä ajattelin vaihtaa sänkyihin raikkaat lakanat. Sitten saakin juhannus saapua.

Haluan vielä kiittää taannoin saamistani haasteista ja tunnustuksista ja pahoitella hitauttani.
Kotoilua Mäkelässä blogista sain seuraavat kysymykset, joihin koitan nyt vastailla:

1.Mitä harrastat? 
Minulla on monia puuhasteluja kodin piirissä, joita voisi pitää varmaankin harrasteina. Käsillä tekeminen on yksi niistä, valokuvaus toinen.  Kulttuuriin liittyvät asiat myös kiinnostavat minua; soitan, kuuntelen musiikkia, luen. 
Harrasteiden saralla haluaisin oppia käsittelemään kuvia - minä en nimittäin osaa sitä hommaa laisinkaan enkä oikein tiedä millä ohjelmalla niitä kannattaisi käsitellä. Tänne blogiinkin laitan kuvat sellaisina kuin ne olen ottanut ilman käsittelyä...

2.Minkälaisesta musiikista pidät?
 Pidän hyvinkin  monenlaisesta musiikista. Klassinen musiikki on minulle tärkeää. Minulla on aina ollut jotenkin erityinen suhde  barokkimusiikkiin. Jazzista tykkään myös ja monen muunkin laisesta musiikista. On hassua, miten joskus opiskeluaikana kuuntelin musiikkia melkein aina mutta nykyisin en samassa määrin pidä musiikista asioiden taustalla. Sen sijaan kun kuuntelen musiikkia, haluan todella KUUNNELLA sitä.

3.Lempituoksusi? Sateen tuoksu (sen jälkeinen raikkaus). Näin juhannuksena lempparituoksuni on mäntysuovan puhdas tuoksu. Ja tytöt, se tuoksuu nyt!

4.Mistä haaveilet? Ainakin siitä, että omalla pienellä pojalla olisi hyvä ja onnellinen elämä. Pienempiä asioita jos ajattelen, niin yksi ajankohtainen haave on nykyisten opintojeni loppuun saaminen.

5.Mitä luonteenpiirteitä arvostat miehessä? Päättäväisyyttä ja suojelevaisuutta, sellaista taipuvaisuutta huolenpitoon.

6. Montako ystävää sinulla on? Monta - kiitos jokaisesta!

7.Lempijuomasi? Tee ja vesi - tasan menee.

8.Milloin viimeksi kävit kirkossa? Mikäli kysymys viittaa hiljentymiseen, niin minä hiljennyn päivittäin. Rukous on minulle tärkeä päivittäinen asia.

9.Mitä katsot televisiosta? Pidämme mieheni kanssa dekkareista, nautin myös historiallisista elokuvista ja rakastan monia Jane Austen filmatisointeja.

10.Mitä luet? Luen sekä  kaunokirjallisuutta että tietokirjallisuutta. Esimerkiksi runoista pidän kovasti.
Tällä viikolla olen lukenut  Seija Nykäsen väitöstä Ohjauksen palvelujärjestelyjen toimijoiden käsityksiä johtamisesta ohjausverkostosta ja Jane Austenin Viisastelevaa sydäntä. Simo Skinnarin Pedagoginen rakkaus on minulla myös nyt lainassa kirjastosta. Kirja puhutteli kovasti. Skinnarin ajatukset sydämen sivistyksestä opettajan kasvatustehtävässä koin erityisen antoisiksi. Viehätyin myös siitä hänen ajatuksestaan, miten tärkeää on saattaa lasta maailman kauneuden äärelle. Ympärillämme on paljon kaunista ja hyvää.
Tämän hetken kirjapinossa on lisäksi Nicky & Sila Leen Isän ja äidin käsikirja. Se on kirjoitettu äärimmäisen hyvin kohtaamaan lapsiperheen arjen. Leen pariskunta kirjoittaa muun muassa perheajan merkityksestä, siitä miten tärkeää on varata aikaa vain oman perheen keskinäiseen yhdessäoloon. Kirjassa käsitellään myös uskon jakamista lapsen kanssa ja esimerkiksi yhteistä rukousta.
Pinossani on vielä pari matkaopasta, joita soveltuvin osin selailen. Niin, ja uusin Bolig Liv mutta täytyy kyllä sanoa, että koska en tanskan kieltä osaa, luen lähinnä kuvia, tunnelmia ja päättelen ruotsin kielen kautta sen minkä taidan :)

11. Mitä odotat kesältä? Yhdessäoloa läheisten kanssa, kesäretkiä, lepoa ja virkistystä sekä opintojeni edistämistä.

Sain tunnustuksen myös Alppihovista.  Tunnustuksen myötä piti kertoa 7 satunnaista asiaa itsestään. Tämän blogin kautta monet itselleni tärkeät asiat ovat tainneet tulla esille mutta yritän silti  löytää seitsemän satunnaista faktaa itsestäni:

1. Pidän kirjoittamisesta.
2.  Koti on minulle todella tärkeä paikka.
3. Pidän kukkakedoista.
4. En ole kahvi-ihmisiä mutta pidän kahvilla maustetuista leivonnaisista.
5. Suklaa on minun herkkuni - kaikissa muodoissaan. Ryöppyävän suklaiset tummat kakut, valkoisen suklaan makea aromi, maitosuklaan lohduttava pehmeys...AH! 
6. Minusta on tympeää mennä illalla nukkumaan, jos keittiöön jää kaaos. 
7. Autolla peruuttaminen ei ole minun lajini :) 
Nämä haasteet saa napata mukaansa täältä, jos haluaa. Jätänkin nämä nyt avoimiksi haasteiksi.


Nyt menen vaihtamaan juhannuslakanat.
Jokaiselle täällä piipahtavalle hyvää keskikesän juhlaa ja leppoisaa mieltä!

Terkuin,
Anu

Ps. Sain siivottua lankavarastoni ja kerin suloisia pieniä myttyröitä jämälangoistani. Muutamia uutukaisiakin keriä odottaa neulojaa. Neulominen on jostakin kumman syystä ollut viime viikkoina tauolla mutta nyt löysin sen jälleen. Tietäisiköhän muuten joku, että saako bambuiset puikot ottaa lentokoneeseen?

Hetkiä syreenien aikaan

Oletko muistanut miten hienoa kuplavaahtoa saa, kun puhaltaa täyteen maitolasiin pillillä? Silkkaa kesäiloa! Kuten myös se, kun huomaa oman pienen poikansa tuleen siihen ikään, jolloin omenapuiden tärkein funktio on olla haasteena huimaan kiipeilyyn. Näiden ilojen lisäksi minä olen iloinnut kirjoittamisesta. Olen keskittynyt erään kehityshankkeen kirjoittamiseen ja saanut nauttia myös työn hedelmistä. Näin opettajaihmisenä on varsin terveellistä saada vaihteeksi kokea tällainen palautteen tällä puolen oleminen. Haluan aina muistaa sen, miten tärkeitä ovat rohkaisevat sanat ja kiitoksen lausuminen onnistuneesta työstä, myös yrittämisestä.

Kun saa olla vapaana, lähtevät ideat lentoon. Keksin katsoa kahta isäni tekemää kukkapylvästä ja erästä vanhaa ovea sillä silmällä ja niinpä niistä syntyi oiva tarjoilupöytä kesän kutsuihin. Nostimme oven pylväiden varaan ja niin oli pöytä valmis vastaanottamaan kesäisen kattauksen. Syreenit saivat kunnia toimia ensimmäisinä tarjoilupäytäni somisteina. En meinannut saada kyllin noiden violettien suloisten kukintojen rikkaasta tuoksusta. Ah.

Pidän syreenien ajasta. Kesä on silloin jo kukkea mutta vielä raikas intensiivisen vihreän ympäröidessä joka puolella. Amuissa on sopiva pienoinen vilpoisuus ja illoissa valkeus ja kesäöiden hohto. Meillä kesäöinä loistavat myös kynttilät - minä niin rakastan kynttilänvaloa! Ja minusta se sopii jokaiseen vuodenaikaan.

Kaikkea mukavaa alkavaan viikonloppuun!!

Anu

Paperiaskartelua ja iloa kukista

Olen saanut olla lomalaisena jo muutaman päivän mutta vasta nyt lomafiilis alkaa laskeutua. Puutarhasta olen hakenut kieloja, lemmikkejä ja angervon oksankin tuomaan kesäiloa, lisäksi sain äidiltä kauniin kesäkimpun. Pojan kanssa olen askarrellut, retkeillyt, puistoillut ja tehnyt kaikkea mukavaa. Tänään haettiin kirjastosta kirjoja ja niistä kiintoisin oli ihan pakko korkata jo ennen kotiin pääsyä. Levitimme kirjaston lähelle retkiviltin, otimme repusta eväät ja avasimme kirjan innokkaina. Lopulta kotiin päästyämme luimme tarinan loppuun. On mukavaa, kun voimme jo lukea kuvattomia/vähäkuvaisia kirjoja ja poika jaksaa keskittyä tarinaan, kuvitella sitä mielessään ja nauttia sanojen voimasta.

Yksi tämän viikon huveista on ollut varjoteatteri. Askartelimme lisää varjonukkeja valmiina ostetun setin kaveriksi. Olemme tehneet nukkeja aiemminkin mutta silti touhu oli kiintoisaa. Lopuksi sain nauttia varjoesityksestä pimennetyssä makuuhuoneessa, jossa valaisimme nukkien taustan kirjoituspöydän valaisimella. Tähän askarteluun ei tarvita kuin kartonkia, grillitikkuja, teippiä, sakset tai paperiveitsi ja vähäsen mielikuvitusta. Olen todennut, että tikkuja ei kannata lyhentää, sillä esityksen toteuttaminen pidemmillä tikuilla luistaa paremmin, kun nukkeja voi liikuttaa helposti. 

Mustat nuket tuossa alla ovat  valmiista linnasetistä, jonka löysin viime syksynä Aboa Vetus & Ars Novan museokaupasta.

Avaruusalus ja planeetta

Toinen viime päivien paperiaskartelu on jämätapetin inspiroima. Leikattiin sopivat soirot tapettia ja kiinnitettiin ne Ikean lasikaappien ikkunoihin. En tiedä onko ratkaisu nyt mitenkään lopullinen mutta nyt voi säilytyksen ainakin toteuttaa hieman huolettomammin (minä kun tykkään, että lasivitriinien pitää olla aina sisällöiltään sommiteltuja). Tapetti kulkeutui meille koemielessä, kun ajattelimme sitä yhdelle olohuoneen seinistä. Lopulta päädyimme toiseen ratkaisuun, joten rulla jäi turhaksi.

Kesämieltä täällä piipahtaville!


Terkuin,
Anu, jolla on uusi kesätukka - ei mitään radikaalia muutosta mutta silti tuli kiva ja raikas olo pienestä uudistumisesta

 

Työkiireet ovat tällä ja ensi viikolla huipussaan. Vastapainoksi on ollut mukava saada kotiin järjestystä. Kun jollakin elämän alueella vallitsee kaaos, on siivous aina hyvää lääkettä  :)  Olen pyyhkinyt astiakaapin ja pessyt ja järjestellyt astioita. Miten sellainen yksinkertainen puuha voikin tuottaa niin paljon mielihyvää...

Eilen käveltiin kesäisessä lämmössä lähipuistoon ja piipahdettiin siinä matkan varrella kirjastoautossa.  Me käymme yleensä kuntamme tai lähikaupungin pääkirjastossa, joten piipahdus autossa oli pienelle pojalle elämys. Auton kyljessä luki: "Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen." (Tove Jansson) Olimme ihan samaa mieltä.

 On niin ihanaa, kun luonto vihertää ja kukkii valtoimenaan. Puutarhan luumupuu alkaa availla nuppujaan, norjanangervot loistavat, sipulikukat kukkivat ja päivä päivältä muuttuu ikkunoista aukeava maisema runsaammaksi ja runsaammaksi. Äiti poimi minulle puutarhastaan herkkiä valkoisia narsisseja. Niiden tuoksussa ajattelin nyt nauttia tiistai-illasta. Mies toi kaupasta lakritsijäätelöä ja luulenpa, että pyöräytetään paketista pari palloa jälkiruokakulhoihin ja maistellaan kesää.

Voimia viikkoon!

Anu


ps. Kiitos hyvää mieltä tuottaneista terveisistänne edelliseen postaukseen kuten myös saamistani tunnustuksista. Palaan niihin piakkoin.

Oli aika ottaa kesäajan aamutohvelit esille kaapin kätköistä. Kohtasimme hyvissä tunnelmissa. Tohvelit  solahtivat jalkaani niin tutun tuntuisesti ja heti oli hyvä olla. Ajattelin, että niin se taitaa olla ihmistenkin välisissä kohtaamisissa. On nimittäin heitä, joiden seurassa on  vaivaton olo. Heitä, joiden läsnäolossa on tuttuutta ja turvallisuutta. Heitä, joiden kanssa voidaan jatkaa siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin, vaikka tapaamisesta olisi kulunut pitkäkin aika. On onnellista saada nauttia sellaisista kohtaamisista.

Aamussani oli kaikkinainen kesän tuntu. Pure joy!

Lauantaihalauksia

Anu

Kesäisessä huoneessa

Pehmeät utuiset siniset, veden väri, sumuiset vihreät ja vaalea turkoosi ovat valkoiseen yhdistettynä lempisävyjäni juuri nyt. Ruokailuhuone on muuttunut kuin puutarhaksi mainituissa sävyissä ja yksi kukkiva seinä valaisi koko ympäristönsä. Olemme niin tyytyväisiä, kun uskalsimme valita kuviollisen ja nimenomaan kukallisen tapetin. Tapetti on kulttuurihistoriallisesti kiinnostava, sillä se on Boråstapeterin Karlslund -mallistosta johon on koostettu 1700-1800-lukujen pohjoismaisten tapettien toisintoja sekä uudelleentulkintoja. Malleissa on niin maalaistorppien, porvariskotien kuin kustavilaisten kartanoidenkin tapettihelmiä.

Viikolla olen nauttinut hyvistä hetkistä monessa muodossa. Vuosien helminauhaan kertyi yksi helmi lisää ja juhlistettiin sitä grilliherkuin ja mokkakakulla. Namskis. Tänään tiskaan astiakaapin käsintiskattavia hiontapölyistä ja asettelen takaisin paikoilleen. Remontin jälkipyykkiä siis kera hyvän teen ja seuran. 

Laitan teille vielä mokkakakun ohjeen, sillä sen verran hyvää siitä tuli. Ohje on  müncheniläisen kulttuurihistorioitsijan, kirjailijan, taidehistorioitsijan ja kokin Eva Gesine Baurin  kirjasta Mozartin ruokavieraana.

 KAHVIVANUKASKAKKU

Sokerikakkutaikinaan:
8 kananmunaa
150 g tomusokeria
75 g vehnäjauhoja
50 g perunajauhoja
1/2 vaniljatangon siemenet

Vanukkaaseen:
7 munankeltuaista
150 g tomusokeria
1/2 vaniljatangon siemenet
1 1/2 dl kermaa
1 1/2 dl vahvaa kahvia
250 g voita

 Kuumenna uuni 180 asteeseen. Erota kananmunista valkuaiset ja keltuaiset. Vaahdota sokeri, vaniljatangon siemenet ja keltuaiset. Vispaa valuaiset jäykäksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot ja perunajauhot sokeri-keltuaisseokseen ja lisä varovasti sekoittaen valkuaisvaahto. Paista uunin keskitasolla n. 45 minuuttia.
Valmista vanukas: Laita kasariin munankeltuaiset, tomusokeri ja vaniljatangon siemenet, kerma sekä kahvi. Pane kasari vesihauteeseen, kuumenna ja vatkaa kunnes seoksesta tulee sakeaa. Laita kasari sitten kylmään veteen ja vatkaa taas, kunnes seos on jäähtynyt ja jäykkää. Vaahdota nyt voi erillisessä astiassa ja sekoita se sitten varovasti  muiden ainesten joukkoon. Laita vanukas 40 minuutiksi jääkaappiin.
Kumoa kakku, halkaise se kolmeen osaan ja täytä sekä kuorruta vanukkaalla. Koristele kahvipavuilla.

Oma huomio: Ylijääneistä valkuaisista voi tehdä vaikka marenkeja tai marenkikakkupohjia. Minäkin tein, tai yritin, mutta  poltin marengit! Yritin tehdä niitä lakritsinmakuisia turkinpippurimarenkeja, joista aiemmin olen kirjoittanutkin mutta tällä kertaa eivät siis onnistuneet. Olen aiemmin paistanut tavallisella uunitoiminnolla, nyt yritin kiertoilmalla kahta pellillistä kerrallaan ja siitäkös turkinpippurirouhe ei pitänyt. Rouhe paloi ja maistui todella myös siltä. No, teen toisella kertaa taas ilman kiertoilmaa...
Mistähän muuten niitä kahvinpapuja (siis suklaisia) saa? Minulla ei ollut niitä, vaan koristelin sokereilla ja karamelleilla.

"Menin puoli kuudelta keittiöportista ulos ja kävelin suosikkireittiäni linnanpaltan kautta teatterille - ja mitä näenkään - mitä haistan? Siellähän Don Primus cabonadeleineen, porsaankyljyksineen! Che gusto! Syön nyt terveydeksesi."

Wolfgang Amadeus Mozart 7. lokakuuta 1791 Konstanze vaimolleen

Iloa viikonloppuun!

Anu

Täyttyneitä odotuksia

Lähiviikot ovat olleet puuhakkaita mutta samalla antoisia. Reissasin viimeiselle kevään lähijaksolle (opinnot)  Jyväskylään. Palattuani kotiin, olivat puiden silmut  paisuneet ja krookukset kukkivat valtoimenaan. Oi tätä onnea! Toukokuu on niin minun kuukauteni. Tuntuu kuin joka päivä löytäisi jotakin uutta tai oikeastaan jotakin kauan kaivattua ja tuttua. Tänään löysin ensimmäiset valkovuokot.

Sunnuntaina sain onnitella 90-vuotiasta paappaani hänen juhlapäivänään ja tavata  läheisiäni tuossa suuressa juhlassa. Olin koko kevään odottanut kyseistä päivää. Meillä oli niin mukavaa, että poikakin totesi kotiinlähdön hetkellä, että jäädähän sinne pitäisi. Miten se onkin aina yhtä vaikeaa lähteä läheisten luota?

Monet kevätaikaan kohdistamani suuret odotukset ovat täyttyneet. Olen selvinnyt opinnoista kunnialla, saanut viettää tärkeää päivää yhdessä isovanhempieni kanssa ja remonttikin alkaa lähestyä loppuaan. On kiitollinen mieli. Tänään maalasin jälleen kerran  porraskuilua neljän metrin korkeudessa telineillä, joiden pitävyyden suhteen olin aluksi melko epävarma. Ymmärrykseni sanoi, että jos nämä kestävät raavaat maalarimiehet, niin kyllä ne kestävät minutkin. Silti pelkäsin, että saan rakennelman kaatumaan. Tunsin aitoa onnistumisen tunnetta, kun sain kerättyä rohkeuteni ja kavuttua yhä uudelleen ja uudelleen yläilmoihin maalisieneni kanssa. Eikä siinä vielä kaikki, sain nimittäin kaikilla kerroilla tehtyä homman ihan mallilleen ja  pääsin myös alas tellingeiltä :)  Seinässä on nyt pohjamaalin päällä monta erillistä väripesua. Työn edetessä olen koko ajan säätänyt  sävykombinaatiota ja etsinyt yhä haluttua ilmettä. Jännityksellä odotan, miltä pinta nyt näyttää päivänvalossa, sillä luulisin, että nyt ollaan melko lähelä toivottua tulosta. Peukut pystyyn, että pinta olisi nyt valmis!


Mukavaa toukokuun ekaa viikkoa jokaiselle!

terkuin,
Anu

Tämän viimeisen kuvan otti mies. Edustan kuvassa tosi tyylikkäänä (vanhassa reikäisessä pyjamassa). Passelisti toimii vielä maalausasuna.