Ulkona on kesäpäivä ja minä iloitsen uudesta villatakista! Vähän hassua mutta iloitsen silti. Kesän lämpöisinä päivinä takilla tuskin on käyttöä mutta syksyn viileneviin iltoihin ja talven kylmyyteen on se aivan ihana. Tilasin takin täältä ja ajattelin sitä työvaatteeksi (luulen, että se oli viimeinen kappale mutta outletissa on vielä joitakin muita mollyjä jäljellä ja normaalimyynnissä toki vaikka kuinka paljon). Minusta on mukava tietää, että siellä se odottaa kaapissani syksyn työpäiviä.
Tämä villatakki on ihan ensimmäinen mollyni. Pidän kovasti takin mallista ja hintakin oli nyt kohdallaan, kun sain takin puoleen hintaan. Edullisuus johtuu siitä, että villatakki on viime talven mallistoa. Minua eivät sellaiset seikat haittaa sillä hankkiessani vaatteita ajattelen asiaa yleensä vuosiksi eteenpäin. En vaatteidenkaan kohdalla pidä kertakäyttökulttuurista. Laadukas vaate kestää ja antaa iloa pitkään.
Tänään, lämpöisenä kesäpäivänä, ei villatakkia tarvita. Takapihan kielot ovat ihanasti tötteröllä, pihlajat ja syreenit vihertävät ja kukkapenkeistä saa tehdä uusia löytöjä vaikka joka päivä. Iltapäiväteehetkeni auringon lämmössä ja tuon vehreyden ympäröimänä oli ihana. Ummistin silmäni ja kuuntelin lintuja. Ajattelin, että pian on niillä kurkut käheinä, kun niin kovasti lurittelivat. Suussa suli valkosuklaa. Viivähdinpä muistoissani vielä eilisillan tunnelmissa ystäväperheen luona. Todelliset ystävät ovat valtava siunaus.
Mukavaa perjantaita,
ps. Näin tänään kaksi perhosta. Ne lensivät kuin pyörryksissä. Mieleeni tuli sitaatti elokuvasta Sinulle on postia: Kathleen Kelly : [writing to "NY152"] Once I read a story about a butterfly in the subway, and today, I saw one! It got on at 42nd and off at 59th, where, I assume, it was going to Bloomingdales to buy a hat that will turn out to be a mistake, as almost all hats are.
Minä kyllä pidän hatuista. Tarkemmin ajateltuna, en kyllä silti oikein osaa käyttää niitä, joten voisi asia noinkin olla.
