Kaulusmainen kauluri ja sen kaverit

 

Kodikasta syyssunnuntaita! Meillä lepuutellaan ja parannellaan flunssaa. Olen neulonut, leiponut ja silitellyt pientä kuumepotilasta. The simple things -lehti, äidin tuomat omput ja neuleasusteet ovat ilahduttaneet mieltäni. Sain Craft it forwardin yhteydessä Vibekeltä kuvan rannikkaat ja myöhemmin samaa lankaa sekä  hänen neulomansa myssyn. Tein saamastani langasta setille kaveriksi kaulurin. Tämän aamun raikkaudessa pääsin käyttämään kolmikkoa ensimmäisen kerran. Silkkaa ihanuutta!

Kauluri kaikessa yksinkertaisuudessaan: Luo silmukoita sen verran, kuin haluat valmiiseen kauluriin korkeutta. Neulo helmineuletta kunnes kappale on hieman kaulasi ympärystä reilumpi. Päättele ja ompele putkeksi siten, että jätät suunnilleen viimeisen kolmenneksen yhdistämättä (sauma eteen keskelle). Omaani tein raidan taakse keskelle ja kiinnitin rusetin kauluksen keskikohtaan eteen. Siinäpä se jo olikin. Nämä minun neuleideani ovat yleensä tällaisia sukkelasti valmistuvia ja helppoja, joten passaavat varmasti jokaiselle kaltaiselleni sunnuntaineulojalle ja pintaneuletta muuttamalla saa haastettakin mukaan, jos sitä kaipaa. Kaulurin juju on kaulusmaisuus. Minusta se näyttää aika sievältä kaulalla.


                                            ***                   ***                  ***
Thank you Vibeke for knitting those wrist warmers/mittens and that cap to me! Here you can see the collar a made to match. I loooove the warmth and softness of the yarn. Hugs ans blessings to you dear friend!!

Halauksin,

Anu

ps. Neuletakkini on aarre. Äitini teki sen minulle ollessani viiden vanha. Se oli nilkkoihin saakka ulottuva parempana ulkoilutakkina käytettävä pitkä takki, jota rakastin. Muistan, että sain laittaa takin aina mennessäni päiväkerhoon.  Äiti oli onneksi säästänyt takin ja nykyisin se toimittaa minulla lanteille ulottuvan villatakin virkaa. Aika uskomatonta, että se mahtuu minulle näin aikuisenakin. 

Iloa jämistä

Näyttelytuliaiseni, tuo punatukkainen, on kotiutunut kaapinnurkalle. Siinä se hehkuu syysmäistä hehkuaan, josta nappaan omakseni hiukan joka päivä.  Olen tomerasti käynyt alkusyksyn kaoottisuutta vastaan ulkoilemalla ja tehnyt löytöretkiä iltojen ja aamujen kauneuteen kamera muassani. Nämä luontokuvat ovat tuomisia pieniltä retkiltäni, kera punaisten poskien ja reippaan mielen. Välillä ollaan ulkoiltu koko perheen voimin mutta välillä olen reippaillut ihan itsekseni. Kummassakin on onnellisuutta. 

Lapsi odottaa jo lumihiutaleita. Tuon odotuksen helpottamiseksi suunnittelimme  iltasella hurjia mäenlaskuretkiä heti sen jälkeen kun olimme tanssineet itsemme uuvuksiin cha chan tahdissa. Suosittelen lämpimästi olohuone cha chan kokeilemista. Tuloksena on varmat naurut, hyvä tunnelma ja todennäköisesti myös hiki. 

Varautuakseni talvikauteen aloitin neulomaan pojalle jämälangoista villapaitaa. Korin pohjalla oli sopivasti alpakkaa ja muitakin villoja tarveaineiksi ja sattuipa vielä olemaan hänen toivomissaan väreissä. Puserossa olisi kuulemma hyvä olla mustaa, harmaata ja valkoista ja sitä IHANAA pehmeää (=alpakka) erityisesti kaulanaukossa  sekä hihansuissa. Etukappaleeseen neuloin pilven, josta sataa pikkuruisia lumihiutaleita. Minä en ole virkkauksen mestari mutta ajattelin yrittää yllättää pojan etukappaleeseen liitettävällä virkatulla pingvinillä koska Oktonauttien Peso -pingviini on ihan hänen suosikkinsa. Virkkausjälkeni on melkoisen krouvia (!), joten arvatkaa kuinka ilahduin, kun siitäkin huolimatta hänen mielestään tulos on ihan Peson näköinen :) Hattu siltä tosin puuttuu ja lääkärinlaukku mutta poika ei pannut merkille koko asiaa. Yhteisiä ilonhetkiä siis!

Jämäteemaa jatkaakseni, syntyi eilen ihana päivälinen jääkaapin jämistä. Munakasrulla mehevillä täytteillä maistui meille kaikille. Olipa terveellistä taas huomata, että monenlaista herkullista voi saada kokoon sen kummemmin etukäteen valmistautumatta. Huomenna ollaankin jo perjantaissa ja minä ajattelin leipoa jotakin oikein hyvää sen kunniaksi. Ehkä suklaakakkua tai sitten juustopiiraan tai.....Katsotaan huomenissa. Saatan lisätä elämään jännitystä ja leipoakin sellaista, mihin kaapissa on ainekset valmiina. Siinä saa mukavasti käyttää luovuutta ideoimisessa ja todennäköisesti päätyy johonkin pomminvarmaan suhteellisen helppoon perjantaiherkkuun, jonka valmistaminen käy sukkelasti ilman isoa vaivaa. Sellainen vaivaton perjantaiherkuttelu on minun mieleeni.

 Mukavaa pian alkavaa viikonloppua!! 

terkuin,

Anu ja Peso

Oliivileipää ja ompeluksia

Sain päivänä eräänä melko mukavan aamuherätyksen. Poika herätteli minua varhain aamulla ja kun en heti meinannut jaksaa nousta, kuului seuraavaa: "Kun on näin hieno kukko, niin sitä pitää kunnioittaa!!" Olihan siinä sitten noustava, kun kerran meillä on niin upea kukko hoitelemassa nämä herätyshommat...
Tämä viikonloppu on ollut apea ja tunteikas ja aika on melkein seisonut. Meille on viime aikoina annettu kannettavaksi elämän suuria ja raskaita asioita; luopumista, luopumiseen valmistautumista ja haikeutta. On kuitenkin myös iloja, joista vaikeina aikoina saa voimaa ihan erityisellä tavalla. Ilojani ovat viime päivinä olleet  lapsen pehmoinen ja lämmin poski omaani vasten, yhteinen aika läheisten kanssa, kävelyretki meren rannassa, aito keskustelu, ruokalautasen kokoinen kimppamunkki, oliivileipä  ja pieni käsityöhetki. Tein pojalle syysasusteiksi lämpöisen kaulurin ja pipon. Hankin lisäksi kangaskaupasta ihanan pehmoista bambu-collegea, josta aion ommella hänelle yöasun. Pipo pääsi tänään jo tositoimiin ja toimi kiipeilyhommissa kuulemma oikein hyvin :)

Voimia pian alkavaan uuteen viikkoon meistä jokaiselle! "Päivä vain ja hetki kerrallansa."

- Anu

Hyvää huomenta

Huomenta ystävät! Tänä aamuna sain lahjaksi aamusumua. Nousin varhain, puin takin ylle ja tassuttelin nauttimaan joen varteen. Ihailin utuisuuden lisäksi ahkerien hämähäkkien työn tuloksia korsilla ja oksilla. Jotenkin niistä tulee mieleen kaiken hauraus. Miten haurasta elomme onkaan...Elokuuni on ollut tavattoman raskas monestakin syystä mutta on tapahtunut myös paljon onnellista. On ihanaa, kun saa iloita toisen kanssa ja toisen puolesta!

Viikonlopun kivoja juttuja ovat olleet valtava irtokarkkipussi (ostan tosi harvoin mutta nyt ostin ja ison ostinkin), uudet turkoosit helmet, aarrejahti pojan kanssa ja jätskiretki Ikeaan, rauhaisa saunailta ja se, että saatiin vihdoin varastoa järjestettyä. Kuka tietää, miksi ihminen säästää vanhoja liian pieniä maalin tahrimia kumisaappaita tai kummallisia toimimattomia elektroniikkalaitteita? Tai miksi meidän varastossamme oli jemmattuna edellistä edeltävän auton myyntilaput, siis ne myytävässä autossa tuulilasilla roikkuvat jutut? Kyllä meillä oli hauskaa sen siivouksen keskellä :)

Tästä sunnuntaista tulee hyvä päivä! Nautitaan!

Terkuin Anu

Kyyhkynpoikia ja sulkakynä

 

 

Hassua, miten olen heti valmis syksyyn kesäloman loppuessa. Vielä on elokuu mutta ajatukseni liitävät jo raikkaissa syyspäivissä. Ehkä se on tämä koulujen alkaminen ja sen mukanaan tuoma kutkuttava tunne uudesta ja edessä olevasta. Henkisesti olen ollut töissä jo toista viikkoa. Viime viikolla tein iltaisin töitä pojan nukahdettua; hoidin sähköposteja ja ohjasin opiskelijoita verkossa. Perjantaina olin jo koululla koko päivän ja tänään sitten aloitimme opettajakunnan ja koko työtiimin voimin yhteisen uuden lukuvuoden. Tapasin opiskelijoista osan jo perjantaina ja tänään, huomenna sitten näen loputkin. Minusta  kesän jälkeinen tapaaminen on aina hiukan jännittävä hetki. Tästä tämä työarki nyt kuitenkin jälleen alkaa.
Mieltäni ilahduttavat juuri nyt lämpöiset kesämuistot; ihanat kohtaamiset ja merkitykselliset hetket, joita kesäämme sisältyi.   Ilahdun päivittäin myös lipaston päällä olevasta matkalta tuomastani Rafaello Sorbin  'Italian Girl with Doves' postikortista. Pidän erityisesti maalauksen lämpimistä sävyistä ja tunnelmasta. Minulla on useinkin tapana museoissa katsastaa postikorttivalikoima ja napata mukaan puhuttelevia kortteja. Ateneumista toin viime vierailulla pinon Helene Schjerfbeckin töistä tehtyjä kortteja. Tämän Sorbin postikortin löysin Sudbury Hallin museokaupasta.
Poika halusi tuliaisiksi kesämatkaltamme oikean sulkakynän. Hän katsoi loukkaantuneena myyjätärtä, joka ehdotti hänelle lasten versiota eli sulkaa, jonka päässä oli kuulakynä. Aidon sitten hankimme ja nyt sillä varmasti opetellaan piirtämään hienoja vetoja. Matkalaukussa kulki kotiin lisäksi teetä, luettavaa, useampi postikortti,  rusehtava kasmirneuletakki, kirjoneuleinen villaliivi ja skottiruutuinen huivi minulle kylmien talvipäivien lämmikkeeksi, lakit ja skottiruutuiset villasolmiot miesväelle, ihanat nahkakengät miehelle sekä ritarivaatteet ja linna-aiheiset askartelukirjat pojalle. Jotakin muutakin siellä vielä taisi olla...ainakin keksejä - jotka muuten on melkein kaikki jo syöty. Hups!
Vaikka kesämme on ollut antoisa, levollinen ja riemua täynnä on rinnalla kulkenut myös suuri hiljaisuus ja paljosta luopuminen. Mieheni isoisä sai kutsun Taivaan kotiin. Häntä muistamme aivan erityisellä lämmöllä. Vaikka tiedämme, että hänellä on nyt hyvä olla, ei haikeuden tunteille mitään voi. Muistetaanhan iloita hetkistä läheistemme kanssa ihan joka päivä.
Tämän päivän tähtihetki minulle oli se, kun työpäivän jälkeen saavuin kotiin lapsen aurinkoisen hymyn ja lujan rutistuksen vastaanottamana. Se oli puhdasta iloa molemmin puolin.

Voimia arkeen ja työhön, iloa jokaiseen päivään!!

Anu

Highlands and islands ♥

Oli tilaa hengittää ja nähdä meitä ympäröivän luonnon kauneus. Kauneinta oli kuitenkin oman lapsen pulppuava ilo ♥

Talvella muistan sen. Muistan myös raikkaan tuulen Skotlannin rannoilla, löytöretket, lampaiden lempeän katseen, skonssien tuoksun, höyryävän teen ja illat, jolloin kaikki aika oli omaa. Ei ollut kiirettä mihinkään, oltiin vaan tässä ja nyt.
"Tässä ja nyt" voi onneksi toteutua ihan joka päivä paikasta riippumatta. Sen yritän jälleen muistaa arjenkin alettua. Miten itsestäänselvyydet voivatkin niin helposti unohtua?

Rentouttavaa viikonloppua ystävät!


Anu

Teetä ja skonsseja

Kesällä pakkaillaan tuon tuostakin kapsäkkejä ja kasseja, käydään retkillä, reissataan ja jälleen palataan kotiin. Näin on meilläkin tehty. Seikkailuloma Englannissa ja Skotlannissa oli yksi tämän kesämme kohokohdista. Lensimme Lontooseen ja ajelimme sieltä keskisen Englannin halki Skotlantiin. Kiertelimme aateliskodeissa, linnoissa, linnanraunioilla, leikkipuistoissa, rannoilla, nummilla ja kylissä. Linnanrauniot olivat pojan mielestä aivan upeita. Hän juoksenteli ja seikkaili holvikaarien alla, kiipeili rappusia ja vilisti salista toiseen. Eräs linna tuli tiellemme kuin sattumalta seikkaillessamme yksikaistaista tietä kohti Atlantin rantaa uimapaikan toivossa. Tien päässä oli kyltti Skipnesin linnasta. Otimme eväsrepun selkään ja lähdimme patikoimaan kyltin osoittamaan suuntaan. Raunio oli meren rannassa ja häikäisi meitä komeudellaan. Yksi torneista oli vielä ehjä ja sen huipulle saakka johti portaikko. Asetuimme viltteinemme eväsretkelle tornin toiseen kerrokseen, jossa vankka lattiakin oli  paikoillaan. Teehetki oli aika ikimuistoinen.

Saatuani maistaa Caerlavarockin linnan teehuoneessa likipitäen täydellisiä skonsseja, päätin aloittaa makoisan skonssireseptin etsimisen kotiuduttuamme. Aiemmin kotona leipomani eivät olleet maistuneet läheskään niin hyviltä. Uskomatonta, että nyt tärppäsi heti ja ensimmäinen kokeilu oli onnistunut :) Leivoin aamupalaksi skonsseja tällä ohjeella.  Jätin tosin sitruunan pois ja kermaakaan minulla ei ollut, joten käytin pelkkää maitoa. Voitelin leivonnaiset maidolla munan sijaan. Päälle levitimme paksulti voita ja mies maisteli osan omasta annoksestaan myös mansikkahillon ja kermavaahdon kera.

Kuvissani on tunnelmia Sudbury Hallista. Vierailu Vernonien kodissa, oli minulle monessakin mielessä elämys. Mahtaisikohan kukaan tunnistaa missä BBC:n televisiosarjassa ylimmäisen kuvan pitkä galleria on näytetty? Sarjan sankaritar ihasteli gallerian seinällä tietyn herrasmiehen muotokuvaa. Hän asteli myös keltaseinäisen hallin portaikkoa pitkin (toisiksi alin kuva, portaikko aukeaa oikealle).
Osallistuimme Sudbury Hallissa butlerin kierrokselle. Hovimestari eläytyi upeasti rooliinsa ja saatteli meidät kierrokselle taloon 1800-luvun hengessä kertoen monia kiinnostavia tarinoita. Ylimmäisen kuvan galleriaan liittyi eräs tuollainen tarina.  Derbyshiressä sataa paljon, joten galleria oli kuulemma taiteesta nauttimisen  lisäksi tarkoitettu hienoille ladyille kävelyareenaksi sateisina päivinä, jolloin naiset eivät suinkaan voineet lähteä ulos märkään ja mutaiseen maastoon köykäisissä kengissään ja pitkissä puvuissaan. Galeriassa (muistaakseni 40 m pitkä) sen sijaan saattoi tehdä pitkänkin kävelylenkin kuraamatta helmojaan. Myös lapset saivat vapaasti leikkiä samassa tilassa.

1. Sudbury Hall,  The Long Gallery
2.& 5. Skones and tea here at home in the company of Lord Vernon :)
3. Sudbury Hall (The Great Staircase, on the right)
4. Caerlavarock Castle

Valoisaa viikkoa!

Anu