Marielisalle rutistus ja kiitos tästä tunnustuksesta!
Minusta blogimaailmassa on kovin paljon kauniita, puhuttelevia, hauskoja, ilahduttavia ja idearikkaita blogeja. On vaikeaa osata jakaa tunnustus vain muutamalle niistä. Ojennankin tämän nyt teille ihan jokaiselle. Kopsikaa oikeasti tunnustuksen kuva blogiinne. Ottakaa se omaksenne.
Bloggaaminen on minulle sitä niin kutsuttua omaa aikaa. Kirjoitan sattumuksista, tuokioista, kodista, leivonnaisista, ajatuksista - milloin mistäkin. Blogini on kuin muistilista ihan itsellenikin siitä onnellisesta ja iloa tuottavasta, mitä elämässäni tapahtuu. Luin lehdestä artikkelin, jossa kirjoittaja kannusti pitämään päiväkirjaa elämän onnellisista asioista. Kirjoittaminen tekee näkyväksi sen, kuinka paljon ihan meidän jokaisen elämässä on onnellista ja hyvää. Toki se ei poista murheen ja surun hetkiä. Niitäkin elämässä on - välillä ihan liikaakin. Silti on hyvä pysähtyä huomaamaan kaikki se hyvä, kaikki siunaus ja kaikki onnellinen.
Kiitos siitä, että te lukijat olette täällä kuulolla. Jaatte kanssani niitä asioita, joista kulloinkin kerron. Jaatte niitä onnellisia hetkiä ja niitä toisenlaisiakin. Minulle tämä blogistania on paikka, jossa saan tavata teitä, vaikkakin vain virtuaalisesti. Silti moni kohtaaminen antaa paljon iloa, voimia ja intoa arkeen. Haluan erityisesti tässä kiittää kaikista kommenteistanne ja privaateista sähköposteista, joita olen teiltä saanut. Rutistus ja kiitos!
Tämän päivän onnellisuuksia:
- sain herätä pieni lämmin lapsi kainalossani
- iskemätön Lantliv odottaa yöpöydällä
- äitini teki meille valmiin lounaan, saan levätä
- poika on päivän isäni hyvässä hoidossa, saan levätä
- uusia lankoja lankakorissa
- Pääsiäinen on jo ensi viikolla. Tänään minua puhutteli Room. 10: 4.
- myöskin 1. Kor. 3: 11
- mielessä eilisillan naurut elokuvan pilalle menneistä kohtauksista (Paholainen pukeutuu Pradaan) Naispääosan esittäjä kaatuilee koroillansa tuon tuostakin. Ihan kuin minä. Varmasti kaatuisin alvariinsa. Muistuttipa taas siitä, että tennarit ovat turvallinen etenemisväline.
Niitä toisenlaisia:
- jalkani on eilisen kryohoidon jäljiltä kipeä
- tuntuu, että kotityöt kasaantuvat, kun en saa kunnolla seistyä ja tehtyä tavallisiakaan asioita
- minua masentaa se, että näitä hoitoja jatkuu neljän viikon välein ties kuinka kauan ja aina olen viikon ihan kyvytön arkisiin asioihin. Ja minä kun olen luullut, että kipukynnykseni on aika korkea.
- Missä on itsekuri?! Painonpudotus on tökkii, tökkii -vaiheessa. Silti onneksi onnistuin eilen illalla sivuuttamaan kiusauksen syödä koko lakupussi elokuvalla. Jos kinttu antaisi myöden, voisin asian kunniaksi juosta kunniakierroksen ihan sellaiseen Rocky -tyyliin.
Mutta, mutta onnellista on kuulkaa myös se, että huomenna ratkeaa arvonnan voittaja. Pian pääsen paketoimaan.
Tiistaihisi hyvää mieltä,
Kiitos tästä tekstistä! Välillä unohtuu tai katoaa se punainen lanka tässä elämän menossa. Niin, omakin blogini taitaa olla sellainen hyvän mielen päiväkirja, mitä sinne turhia mutisemaan.
VastaaPoistaSulla on ollut ihania positiivisia hetkiä, ja toivotaan jalan paranemista myös!
Oli niin piristävää luettavaa, kiitos. Niinhän se on että tässä arjen keskellä ei ihan aina huomaa kuinka hyvä on olla...kaikesta huolimatta :)
VastaaPoistaRentouttavia ja piristäviä hetkiä. Toivottavasti paranet pian!
Olitpa tehnyt kaikkea herkullista miehesi päiville. Ja aah- taas niin kauniita kuvia kodistasi!
VastaaPoistaMinuun on iskostunut sanonta: elämä on. Välillä kaikki sujuu kuin tanssi ja sitten taas välillä tökkii pahemman kerran. Onneksi asioilla ja elämällä on kuitenkin tapana järjestyä. :)
Voimia ja aurinkoa sinulle!
Kaunis ja koskettava kirjoitus. Olen samaa asiaa päässäni pyörittänyt. Blogi on juuri hyvä muistikirja, hyvien asioiden, enimmäkseen. Liian helposti kaikki pienet kauniit hetket unohtuu kiireen ja hermostuttavan elämänmenon alle. Arki on raskasta, useimmiten elämä on arkea, mutta kun pysähtyy kuuntelemaan, huomaa että se arki onkin pullollaan timantteja. Ja taas jaksaa porskuttaa.
VastaaPoistaVoimia ja halauksia sinne,
paranemisia jalkapohjille, molemmille!
Ihanaa tekstiä Anu <3
VastaaPoistaOlet tunnustuksen ansainnut!
*Paranemishalaus* tassulle ja muutenkin!
Kiitos rohkaisevasta kirjoituksesta. Itse en ole aiemmin uskaltanut kauheasti omasta persoonastani blogiini antaa. Ehkäpä alan kirjoittamaan ilon aiheita. Aloitan jo tänään! Kiitos motivoimisesta siihen :) Siunattua pääsiäisen aikaa!
VastaaPoistaIhan alkuun myöhästyneet synttäri onnittelut miehellesi :) Meillä ei ollut mitään suurta kun ei tänä vuonna tullut pyöreitä.
VastaaPoistaKivasti iskostit tuon bloggaamisen olennaisen. Pitäisi muistaa aina tekevänsä itselleen, omaksi iloksi ja parhaaksi.
Niin tuntuu olevan balanssissa ilot ja surut. Molempia elämä antaa, näyttää ääripäitä, sekä harmaan sävyjä mustan ja valkoisen välistä.
Sitä on elämä. Kaikkine kuoppineen ja poutapilvineen. Onni on kuitenkin perhe ja ystävät. Yksin ei ole mukava kumpaakaan kohdata.
Elämän onni on juuri tässä ja nyt. Ei tarvitse haikailla huomiseen eikä vilkuilla aina taakse, vaan saa elää ja iloita tästä päivästä. Välillä se päivä on pilvinen mutta onneksi väliin auringonpaisteinen!
VastaaPoistaParanemisia Siulle!
Sinulla on kaunis ja mukava blogi!
VastaaPoistaParanemista jalallesi.
Teija
VastaaPoistaOle hyvä. Niinhän se on mutta onneksi lanka sitten välillä on selvempänä kuin koskaan. Ja kiitos, kyllä tämä taas tästä ;)
Pauliina
No kiva kuulla. Kaikesta huolimatta paljon mahtuu tosiaan onnellisuutta arkipäivään.
Kiitos, huomenna taas jo paremmin.
Kiitos Riikka ja auringonpaistetta myös sulle. Ja hyvä sanonta ;) Näin on.
Piupau, myös sulle kiitos. Minusta tuo vertaus timantteihin oli tosi osuva. Välillä kimaltaa niin, että häikäisee. Meillä tehtiin tänä iltana pääsiäisohran kylvöt ja niin kovasti kimmelsi, että oksat pois. Pieni ihmistaimi oli silminnähden onnellinen ja kasteli siemeniä niin tomerana. Ihana juttu tähän kohmeloiseen päivään.
Iloa myös sulle!
Palajan pian ystävät, nyt menen nukuttamaan kevätkylvöjen mestaria, tuota pientä vipeltäjää ;)
Marielisa, hei
VastaaPoistaKiitos vielä!!
Vaihdoin tassuun juuri siteen ja supattelin, että parane nyt pian.
Vielä ei varpaat oikein liiku, niin on paljon turvotusta. Luulen, että sekin huomenissa voisi jo alkaa pikku hiljaa laskemaan.
Sinulle halaus ♥
Purnau
Ole hyvä. Minäkin olen arka monien aiheiden suhteen, kun on tämä kuitenkin ihan julkinen juttu tämä blogi. Tasapainoilua blogin pitäminen tietyssä mielessä on. Siunattua pääsiäisen aikaa sinulle myös. On niin suurta, että saadaan sellaista ilojuhlaa pian viettää.
Kiitos Emilia! Sun miehellesi myös onnea vielä ;)
Minä olen tätä bloggaamista pohtinut jo pitkään ennen kuin uskalsin kirjoittaa riviäkään. Itselleni tarvitsin jotakin omaa ja minusta tämä blogi on juuri sellainen oma juttu. Mutta antaessaan saa -synteemi pätee minusta tässäkin. Toivoisin, että kuvilla ja sanoillakin saisin silloin tällöin annettua hyvää mieltä muillekin. Siinä samalla sitä saa osakseen itsekin.
Ja just niin se on, että perheessä piilee syvä onni. Nautitaan läheisistä. Meillä pieni mietti vielä sängyssäkin sitä pääsiäisruohon kylvämistä, jota tänään puuhattiin. Oli ihana huomata, kuinka tärkeä juttu se oli. Kaikesta tällaisesta saa kyllä iloa itsekin ihan valtavasti.
Vaahtera-Maria
Kiitos! Näin on. Eletään tässä, eletään nyt. Nautitaan tämänhetkisestä.
Ulla-Kristiina
Kiitos ja kiitos myös välittämisestä!
Kello on puolessa yössä. Minä olen päivällä nukkunut niin paljon, että nyt ei sitten ihan vielä tekisi mieli mennä nukkumaan. Yötee kutkuttaisi ajatuksena ja vaikka pala näkkäriä...
Toinen tuollainen ylläoleva odottaisi sua blogissani... ;-0
VastaaPoistaOnnea tunnustuksen johdosta, tuli todellakin oikealle blogille :)
VastaaPoistaSari, tuhannesti kiitos!! Jos sopii, niin liitän antamasi yllätyksen tähän samaan blogitekstiin. Iloisia hetkiä sulle!
VastaaPoistaMaaka
Kiitos paljon! Teidän perheeseen mukavaa keskiviikkopäivää. Meilläpäin paistaa nyt aurinko ja hanki oikein hohtaa.