Onnentäyteinen viikonloppu kääntyi uudeksi viikoksi. Mies lensi iltalennolla työreissulle Ouluun ja jo ikävöin. Ennen lähtöään tyhjensi astianpesukoneesta puhtaat astiat, leikki pojan kanssa junilla, luki tälle kirjan ja rutisti hellästi. Lähtösuukon hetkellä minä tietysti nieleskelin suolaisia pisaroita, kuten aina noissa tilanteissa teen. Ei ole väliä onko määränpäänä Oulu tai North Carolina. Rakastettuna uskaltaa olla heikko ja tulla kannetuksi. Rakastettuna uskaltaa olla myös vahva ja kantaa toista. Ja minä saan olla kumpaakin. Puolin ja toisin antaudutaan tässäkin toistamme vasten.
Viikonlopun prinsessahäissä kimaltelivat kulta ja jalokivet. Niiden kirkkauden ylitti kuitenkin se aito rakkaus, jonka parista sai huomata. Olin hiukkasen lumoutunut ja tunsin samalla syvää kiitollisuutta omasta elämästäni. Siitä, että saan rakastaa ja olla rakastettu. Rakkauden kimaltavasta lahjasta kannan Luojalleni kiitoksen jokaisena päivänä.
Kaiken hyvän kukkuraksi huomasin pyhäaamuna, että jättipoimulehdetkin kimalsivat. Onnenkyyneleitä nekin varmasti olivat. Kastepisarat ilahduttavat minua kerta toisensa jälkeen.
Viikonlopun jälkimainingeissa haluan vielä jakaa kanssanne seuraavan Raymond Carverin runon:
"Viileät kesäyöt. Avonaiset ikkunat. Lampuissa valot. Hedelmiä kulhossa. Ja pääsi olkapäätäni vasten. Päivän onnellisimmat hetket.
Lukuunottamatta varhaista aamua, tietenkin. Ja tuokiota juuri ennen lounasta. Ja iltapäivää ja alkuillan hämärrystä. Mutta minä rakastan näitä kesäöitä. Vielä enemmän, luulisin, kuin noita muita hetkiä. Päivän työt on tehty. Kukaan ei tavoita meitä nyt. Koskaan."
Raymond Carver (Suom. Lauri Otonkoski ja Esko Virtanen)
Onnenläikähdyksiä päivääsi,
ps. viikonloppuna meillä makusteltiin mehulla. Pullossa on mansikka-raparperimehua ja loppusilauksena muutama metsämansikka sulostuttamassa kokonaisuutta. Meillä tykätään tästä:
Mansikka-raparperimehu
6 l raparperinpaloja
3 l mansikoita
1,5 kg sokeria
Pane mehustimen siiviläosaan raparperi ja sokeri kerroksittain. Kuumenna n. 50 minuuttia. Kaada ensimmäinen mehulitra takaisin marjojen päälle. Laita puhdas kuumennettu mehupullo pieneen kattilaan ja valuta mehu suoraan pulloon. Sulje heti.
Jos sinulla ei ole mehumaijaa, niin keitä mehu tavallisessa kattilassa. Suhteuta ainekset siten, että yhtä kilogrammaa kohden marjoja ja raparpereita tulee 4-5 dl vettä sekä 3-5 dl sokeria/litra. Puhdista marjat ja raparperit. Kiehauta vesi kattilassa ja lisää marjat sekä raparperi. Keitä kannen alla noin 15 minuuttia, kunnes ovat vaalenneet ja pehmenneet. Siivilöi mehu. Älä painele marjoja. Mittaa mehun määrä, kaada mehu kattilaan ja lisää sokeri (siis 3-5 dl mehulitraa kohti). Kiehauta ja kuori vaahto pinnalta. Kaada mehu hyvin pestyihin ja kuumennettuihin pulloihin.
Kastehelmen kyynelistä mieleen tulee aina Astrid Lindgrenin ihana satu Kastehelmi-nimisestä nukesta. Lapsena kuvittelin, että Kastehelmi-nukke kasvoi nimenomaan kastehelmien joukossa :) Ihana, herkkä kuva!
VastaaPoistaKyyneleet miehen lähtiessä työmatkalle ovat tuttuja minullekin. Ja totta, on melkein sama, suuntaako mies kaukomaille vai pysyykö kotimaassa, kun on kuitenkin hetken aikaa poissa kotoa. Ja jälleennäkeminen työmatkan jälkeen on aina yhtä ihanaa! Sekin on sitä toisen kantamista.
Ruotsin kuninkaallisia häitä katsottiin meilläkin, silmät onnenkyynelissä. Niin kaunis ja oikeaa rakkautta säteilevä pariskunta.
Onnellista juhannusviikkoa!
Lumiomena
VastaaPoistaNo muuten niinpä. Juuri katsoin kyseistä kirjaa kuvitettuna versiona Huutiksessa...tekisi mieleni ihan omaksi se ostaa... Kirjasta tuli mieleeni, että jossakin arvostelussa painotettiin kirjan ajattomuutta. Se on onneksi ihan totta, että unelmointi ei sitoudu aikaan tai paikkaan.
On jotenkin hassuakin, että tuntuu melko samalta lähteekö mies kauas vai lähemmäs pois. Toki on huojentuneempi olo siitä, että toinen on samassa maassa mutta silti lopputulema on sama - mies on poissa. Sitähän se työelämä niin paljolti nykyisin on sitä matkustamista. Ja kotiintulo on ihanaa! Kantamistahan tosiaan sekin.
Se pari oli kyllä kaunis rakkaudessaan. Oli nautinto heitä seurata.
Onnellista juhannusviikkoa sullekin. Ajatella, että kesä on jo niin pitkällä ja mulla on mattopyykkikin tekemättä ;)
Ihanasti kirjoitit! Varsinkin kosketti tuo, kun kerroit et miehesi lähti työmatkalle. Meillä jäähyväisiä ja jälleennäkemistä joka viikko. Ja kyyneleitä.
VastaaPoistaTuo runo on kiva!
Ps. kiitos sun viime viestistä kommenttiboksiin, sekin melkein sai kyyneleet silmiin ilosta :)
Silmäkulmaan vierähti suolainen pisara. Ihanasti kirjoitit!
VastaaPoistaMinulta häähumu meni valitettavasti remontin vuoksi täysin ohi, sitä jaksan harmitella...
Ihanaa juhannuksen odotusta!
Työmatkoihin ei totu koskaan. Meilläkin mieheni on matkustannut varmaan maailman kaikki kolkat moneen kertaan ja siitä huolimatta minulla on aina ikävä jo ennen kuin on edes ehtinyt ovea sulkemaan. viime vuosina onneksi on jo rauhoittunut reissaaminen.
VastaaPoistaHäät naapurimaassa olivat ihanat. Jotenkin koin että heidän iloonsa oli helppo samaistua oman ilonsa kautta ja mietimmekin mieheni kanssa seuratessa omia häitämme ja sitä suurta onnen tunnetta :)Vuosia siitä on jo vierinyt monta mutta tunne ja muistot ovat säilyneet.Kiitos kauniista postauksestasi <3
Kaunis kirjoitus! Mehu näyttää raikkaalta.
VastaaPoistaRouva M
VastaaPoistaSe on varmasti rankkaa, että ihan joka viikko pitää luopua toisesta. Voin kuvitella, että se kotiintulon hetki on aina odotettu ja ihana!
Meillä mies ei ole usein poissa mutta silloin tällöin kuitenkin. Itsekään ei pidä niistä lähtemisistä ja reissuista. Olen siitä tosi onnellinen, että hän ei hingu noille matkoille. Osa miehistä kun varmaan ihan tykkääkin reissata.
ps. ole hyvä siitä kommentista. mulla oli juuri tuolloin sellainen vähän rankka päivä menossa ja luonasi siellä blogissasi tuntui kovin rentouttavalta
Marina
Voi harmi, että meni sivu suun mutta onneksi netistä saat nähdä onnellisen parin kuvia. Lehtikuvissakin se onnellisuus suorastaan paistaa heidän kasvoiltaan. Ihanaa.
Mukavaa juhannuksen odotusta myös sulle. Ajatella, että se on jo muutaman päivän päästä.
Marie
VastaaPoistaMinustakaan niihin ei totu. Minä aina kannan huolta, kaipaan ja odotan. Toki ymmärrän matkojen tarpeellisuuden silloin, kun asia on sen luonteinen, ettei sitä muutoin voi hoitaa. Minusta kuitenkin nykyisin lähetetään työmatkoille varsin kevyinkin perustein. Eihän sellainen ole ekologistakaan.
Onnellista, että miehesi matkat ovat harventuneet. Osaan kuvitella miten siitä iloitset.
Ja ne häät. Sanoit niin osuvasti. Todella heidän iloonsa oli helppo juuri oman ilon kautta samaistua. Usein sitä ajattelen, että on niin onnellista saada kantaa suurta rakkautta sydämessään.
Hanni
Mehu on namia. En voi sitä kovin paljoa hörppiä, kun mansikka-allergiani nostaa muuten liiaksi päätään. Silti vähän piti äskenkin hörppäistä :)
Mehu näyttää raikkaalta! Hmm, jaksaiskohan vielä ennen juhannusta kokeilla? Jonkun toisenkin blogiin just tänään kommentoin, että niin paljon täältä saa ihania reseptivinkkejä, ettei millään ehdi kaikkia testaamaan! :)
VastaaPoistaKirjoitit todella kauniisti. En osaa oikein kuvitella yksinoloa pitkäksi aikaa, mutta kaipa kaikkeen tottuisi? Me ollaan miehen kanssa päinvastoin, samassa työpaikassa, eikä sekään aina niin hohdokasta ;)
Oikein ihanaa juhannuksen odotusta!
Ihana Anu, kiitos tästä. Hyvän mielen tekstistä ja kesäisen kutsuvan juoman ohjeesta;-)
VastaaPoistaKaunista juhannusviikkoa sinulle ja perheellesi!
Teija
VastaaPoistaNäin on, että blogistaniassa on niin paljon reseptejä, ettei kaikkeen ehdi mukaan. Silti joitakin on hauska kokeilla. Saa vaihtelua niihin omiin tuttuihin leipomuksiin.
Oi, olette samassa työpaikassa :) Minun mieheni on kahden veljensä kanssa samassa työpaikassa. sekin on aikas huimaa :)
Onnellista juhannuksen odotusta sulle Teija.
Aamunkukka
Kiitos ja kiva, että tykkäsit. Teidän perheeseen myös onnellista viikkoa. Pian jo saadaankin juhlistaa keskikesän juhlaa.
Juhannus on käsillä, minulla alkoi loma, luen tekstiä ja herkistyn, onnenkyyneleitä vuodatan, olenkin loman tarpeessa, kauniit sanat koskettavat. Kiitos!
VastaaPoistaRakkaus on se suurin lahja, siitä kiitollisena voin yhtyä sanoihisi.
Ihanaa juhannusta toivotan sinulle Anu, halaan ja rutistan lämpimästi, kiitän monista jaetuista hetkistä.
Kauniisti kirjoitit rakastettuna olemisesta ja toinen toisensa kannateltavana olemisesta. Rakastaa ja olla rakastettu on elämän suurin onni! Onnea ja rakkautta suhteeseenne jatkossakin siis! PS. Ihana kuva tuo kolmenneksi alin, näyttää niin herkulliselta tuo mehu kuvassakin, nam!
VastaaPoistaTunnelmallinen kirjoitus ja ihastuttava runo!
VastaaPoistaIhanaa juhannusta sinne!