Viime keväänä sain syntymäpäiväni ja äitienpäivän aikaan ihka ensimmäisen itse kerätyn valkovuokkokimpun perheen pienimmäiseltä. Kimppu oli rakkaudella poimittu ja ojennettu ja koin sen saadessani suurta onnea. Tinttarukselta (kiitos vielä!) sain vinkin kuivata yksi erityinen kukkanen tuosta kimpusta ja tehdä siitä taulu. Monesti olen taulun tekoa suunnitellut mutta tänään sen vihdoin toteutin. Nyt tuo erityinen kukkanen muistuttaa minua jokaisena päivänä siitä hellyydestä, jota sain kimppua ojennettaessa kokea, ja siitä herkkyydestä ja suloisuudesta, jollainen vain pienen lapsen aito antamisen mieli voi olla. Panin taulun makuuhuoneen naulakon päälle. Sieltä se tervehtii minua aina aamuisin, kun nousen vuoteesta.
Eilen illalla katselimme pojan kanssa muovisia kirjaimia. Hän näytti niitä isälleen ja minulle yksitellen ja meidän piti sitten nimetä mistä kirjaimesta kulloinkin oli kyse. Å:n nimen kuultuaan poika katsoi minuun mietteliäänä ja oli sitä mieltä, että kun se kerran on ruotsalainen o, niin sehän pitää sitten lähettää Ruotsiin. Kirjain siis niille, joille se kuuluu. Asia oli päätetty ja päätöksen sinetöimiseksi hörppäsimme kukin kaakaota kupistamme.
Ilomieltä tiistaihisi,
Anu
Kaunis taulu kerrassaan! Minä kuivasin teininä useinkin kukkia, mutta ne tuppasivat jäädä kirjojen väliin lepäämään pidemmäksikin aikaa. Muistan että olisin yhden taulun saanut aikaiseksi =D
VastaaPoistaHeissan, en ole varmaankaan ennen kommentoinutkaan blogiasi, vaikka käynkin katsomassa.
VastaaPoistaKaunis blogisi on ilo silmälle, ihana taulu :)
Iloista helmikuuta sinulle !
Suloinen idea tauluksi tallentaa saamansa kukkanen, se erityinen <3
VastaaPoistaOi suloisuus, miten kauniin taulun olet taiteillut! Kuviasi piti ihastella useaan otteeseen:)
VastaaPoistaHeleätä helmikuuta!
Lämmöllä, Hannah
Kaunis taulu, kaunis ja hellyyttävä ajatus!
VastaaPoistaIloa iltaasi!
Siitä tulikin todella kaunis. ♥
VastaaPoistaHerkän kaunis <3 Täytyykin käydä kurkkaamassa nuorimmaisemme kasvikokoelmaa :) Hänelle on osunut aina opettaja joka on harrastanut ja pitänyt kasvien kuivaamisesta.
VastaaPoistaHyvin päätelty pienokaiselta <3
Sinulle iloa ja tsemppiä loppuviikon päiviin!
Taulusi on todella kaunis. Ja kun siihen liittyy vielä niin kaunis muisto, on se varmasti todella arvokas sinulle.
VastaaPoistaVoi, niin kaunis muisto :)
VastaaPoistaPitkästä aikaa tämäkin tyttö langoilla. Suloista viikon jatkoa!
Ihana keksintö tehdä taulu, ja siitä jää ikuinen muisto. <3
VastaaPoistaTodella kaunis!
VastaaPoistaLämpöä viikkoonne <3
Aivan ihana. Kuvastaa niin paljon lämpöä, rakkautta ja herkkyyttä. On varmasti suloista herätä aamuisin ja nähdä tuo taulu.
VastaaPoistaMinua naurattaa poikasi kommentti kirjaimista. Lapsilla on ihan ihmeellinen ajattelukyky. Kirjaimet muuten kiinnostavat meilläkin, mikä jaksaa ilahduttaa minua.
Iloa keskiviikkosi!
Hanni
VastaaPoistaKiitos. Minä en ole kuivatellut kukkia pitkiin aikoihin. Tuli ihan lapsuus mieleen tuosta taulun väkertämisestä.
Intianminttu
Neliapiloista tulisikin kaunis taulu. Toivottavasti löydät jossakin vaiheessa sen kirjan :)
Ja kiitos, tarina esineen takana on minusta aina ilahduttava asia ja varsinkin tämä kyseinen. Ilahduin silloin kimpusta niin kovasti.
Maarit
VastaaPoistaHeissan ja kiitos kovasti. Kiva, kun jätit terveisiä.
Marina
Minustakin Tinttaruksen idea oli ihana ja niinpä heti päätin, että tuon toteutan. Joskus idean ja toteutuksen vliin jää vähän taukoa. Minä mietiskelin noita kehyksiä, että millaisiin kukan haluan.
Hannah
Kiitos ja heleätä helmikuuta myös sinulle. Minusta tämä helmikuun puolelle taittuminen lisää energian määrää ihan huimasti. Kuin jostakin horroksesta heräilisi, kun on valoisampaa ja kirkasta.
Piupau
VastaaPoistaKiitos ja oikein mukavaa keskiviikkoa sinulle.
Tiina
Kiitos. Tykkän tauluun liittyvän muiston ja ajatuksen ohella noista raameista ja siitä, että taulu on vähän huolittelematon. Taustapaperina kun on ihan piirustuspaprua.
Marie
Voi teillähän on siellä kokonaiselle taulujen rykelmälle aineistoa. Minusta vanhojen kasvioiden lehdet ovat kauniita. Meillä on seinällä äitini oman kasvionsa sivuista tekemiä tauluja ja tykkään niistä todella.
Voimia sinunkin viikkoosi. Valoa myös.
Pioni
VastaaPoistaNiin juuri - äidin sydämessä omaan lapseen liittyvät asiat ovat aina niitä arvokkaista arvokkaimpia.
Rouva M
Heipsistä ja kiitos. Tosi kiva, kun olet langoilla ;) Olenkin kaipaillut ja miettinyt, että mitähän kuuluu.
Saija
Niinpä ja sitten saa taulun nähdessään aina palata siihen muistoon.
Teija
VastaaPoistaKiitos - lämpöä myös sinne.
Täällä satelee muuten vettä. Vähän ristiriitaista, kun tosiaalta pulkkailut lapsen kanssa ovat niin ihania juttuja lumikeleillä mutta sitten toisaalta mieli alkaa jossakin vaiheessa kääntyä kevään ja lumen sulamisen odotukseen.
Lumiomena
VastaaPoistaKiitos, taulusta tuli ilokseni juuri sellainen herkkä, kuten oli se tilanne kun kimpun sain.
Kiinnostus kirjaimiin ilahduttaa minua myös. Lapsen ajattelussa on kirjaimienkin suhteen paljon luovuutta ja nokkeluutta :)
Mukavaa viikkoa.
Ihana taulu! Ja miten loistava idea. Minulla on hääkimppu vielä odottamassa - mietin joskus, voisiko siitä saada jotain vastaavaa aikaan. Voi tuota pikkumiehen kekseliäisyyttä - vain lapsi osaa olla noin ihanan luova. Suloisuutta ♥
VastaaPoistaKauniin taulun teit! Täytyy muistaa tuo keväällä...
VastaaPoistaTäällä myös kirjaimet kovasti kiinnostaa ja poika tunnistaa mitkä kirjaimet kuuluu "häneen". "Äiti kuka alkaa oolla?" <3
Tiina
VastaaPoistaNiinpä, monta kertaa lapsen ajatelu on niin joustavaa ja oivaltavaa.
Mulla on myös hääkimppu tallessa ja samaa mietin.
ps. Kiitos todella paljon ylläristä, jonka toitte :)Namskista!
Laura
Se onkin tärkeää, että oppii tunistamaan niitä "omia" kirjaimia. Meillä oli eilisiltana vuorossa kirjainpalikoilla leikkiminen ja loruja kirjaimista. Poika tykkää niistä ihan tavattomasti.
Voi, Anu, siitä tuli suloinen!
VastaaPoistaLAsten suusta tulee paljon ihanuuksia:) Tänä aamuna meidän 7-vuotias pohti , kun laitoin hiuksiaan...silitteli hiusten tyveä ja sanoi, että täällä latvassa ei enää tunnu yhtään takkua....eikö täällä ole latva ylhäällä niin kuin puun latvakin....
Loogista:) Mutta nyt tietää, että päänahka on vähän niinkuin se multava maa, josta kasvu lähtee ja latva vasta siellä mihin asti on kasvu kerennyt.
Hiljalleen meillä murhe muuntuu niiksi kultaisiksi muistoiksi.
Helmeilevän hentoisisa helmikuun tunnelmia teille!
pst. Olen kahden kurssikerran jälkeen AIVAN innoissani....Hih.
Ihan paras idea! Pakko kopioida ja tehdä itse samanlaista ensi keväänä. Meinaan käydä nappaamassa yhden sinivuokonkin, kun minulla on salainen sinivuokkopaikka. Siellä niitä kasvaa niin paljon, ettei voi uskoa :-)
VastaaPoistaVoi miten kaunis ja herkkä taulu. Tuosta tulee varmasti hyvälle mielelle aamuisin. Joskus onkin kiva muistella tuollaisia hellusia hetkiä ennen kun se päivän rumba alkaa :)
VastaaPoistaMukavaa loppuviikkoa sinne :)
Ihana ajatus, ja kaunis taulu! :)
VastaaPoistaTinttarus
VastaaPoistaLasten kysymykset ja toteamukset ovat niin aitoja ja pohdittuja. Minä sain juuri kuulla, että meidän pojalla on kuulemma vaimo, joka asuu Helsingissä ja hänellä on viherä tukka. Aika moderni nainen ;)
Mukavaa, että kurssi on antoisa ja että kaipauksen takaa näkyy jo hiukkasen valoa.
Siunattua viikonloppua!
Hannis
Salainen sinivuokkopaikka kuulostaa todella suloiselta...
Naksu
VastaaPoistaNiin on ja päivä alkaa heti ihanasti :)
Mukavaa viikonloppua!
Annika
Kiitos! Rentouttavaa lauantaita sulle.
Kauniin herkkä taulu.
VastaaPoista