Männynhavuja

Käteni käy vähän väliä lumimanteliastialla ja pistaasipurnukalla. Teepannu pöhisee tiuhaan tahtiin ja nautiskelen joutilaisuuden täyttämistä päivistä, tästä raukeasta lomatunnelmasta.
Meillä on elelty ilman sähköä ja vähällä vedellä jouluyöstä saakka. Eilisaamuna sähköt palasivat muutamaksi tunniksi, kunnes katkesivat jälleen ja palasivat vasta myöhään illalla. Tapaninpäivän päivälliskutsut järjestimme kynttilävalaistuksessa ja vieraat toivat kahvipöytää varten mukanaan omat kahvi- ja teetermoksensa. Oli tunnelmallista ja kotoisaa mutta tokihan keittiössä sai käyttää mielikuvitusta ja puuhakasta oli saada ruoka  valmiiksi ja sitten tähteet säilymään ilman jääkaappia ja pakastinta. Leivinuuni ja tusinoittain kynttilöitä - siinäpä tapaninpäivän niksit. Vettä säännöstelemme edelleen mutta ylihuomenna pitäisi voida lotrata jo mielensä kyllyydestä (nimimerkillä pyykkikaappi huutaa hii-o-hoi).
Naapurustossa kaatui uljaita honkia sähkölinjojen ja talonkin päälle, pihat täyttyivät risuista ja suurista männynoksista mutta suuremilta vähingoilta onneksi säästyttiin. Onneksi oman kodin pihapuut pysyivät pystyssä. Mutta tiedätkö, jotakin nautinnollistakin koin pelon keskellä, nimittäin hiljaisuuden. Yksikään kone ei metelöinyt ja kotona oli täysi tyyneys. Joulukirjoja lueskelin kynttilämeren valaisemassa huoneessa ja sänkyyn tassuttelin yökynttiläjalkaa pidellen. Oli joulurauha ja valona Jeesus.
Sähköjen hetkeksi palattua (eilisaamuna) pieni poika katsoi  kasvoihini onnellisena ja pyysi, että säännöstelläänhän toistekin, jooko äiti? Hän tarkoitti, että pidetään kaikki valot sammuksissa ja valaistaan koko koti kynttilöin. Minulla on sitten suloinen vesseli täällä. Vesseli, jonka kanssa pelattiin tänään palloa  pihalla niin kauan, että molempien posket olivat kuin omenat. Taisi siinä muutama lumimanteli kulua.

Rentouttavia välipäiviä,
Anu

Naapurustossa näytti aika hurjalta...