Aamu

Nukahdan linnunlauluun ja herään siihen. Koti metsän sylissä tarjoaa minulle tämän  jokakeväisen hurmion. Ne laulavat nytkin, siis linnut. Ja kielot ovat niin terhakkaasti tötteröllänsä, että pian odotan niiden puhkeavan kukkaan.
Viime päivien mukavia juttuja ovat olleet perheen yhteinen metsäretki, pikapyrähdys Helsinkiin (työn merkeissä mutta kuitenkin), tavalliset tuokiot keittiössä (munankuorien kauneus on joka kerta yhtä hätkähdyttävää), Nigella Lawsonin ruoanlaittopätkien katsominen Liviltä  ja innostava kirjalöytö. Robert Louis Stevensonin (1850-1876) esseet kokoelmassa Kävelyretkistä, ovat juuri sopivaa kevätlukemista. Skotlantilaisen romaanikirjailijan, runoilijan ja matkakirjailijan sanat suuntaavat katsettani kohti tulevan kesän seikkailuja. Seikkailu liitetään usein kaukomaihin mutta ajattelen, että seikkailla voi lähiympäristössäänkin. Läheltä voi löytää aarteen; hyvän hetken, kauniin valon, linnunlaulupuun, uuden ajatuksen - mitä vain.

"En kuitenkaan ole varma, ettei kohtuus ja jokseenkin askeettinen ruokavalio maisemienkin suhteen ole terveellinen ja makua vahvistava ja ettei paras koulu luonnonystävälle mahda löytyä niistä maista joissa ei tule vastaan teatraalisia vaikutelmia - ei mitään silmiinpistävää eikä äkillistä - vaan jokaisessa yksityiskohdassa näkyy siivon ja sopusointuisen kauneuden hiljainen henki, niin että voimme kaikessa rauhassa ottaa vastaan jokaisen pienen piirteen ja antaa niiden yksissä tuumin soittaa mielessämme maiseman hillittyä sävelmää."
                                                              Robert Louis Stevenson esseessään Teistä

Hyviä hetkiä,
  Anu