Voivatkohan hymykuopat jäädä poskiin pysyvästi? Olen tällä viikolla nauttinut hyvän mielen päivistä. Sellaisista, jotka alkavat hymyllä ja päättyvät hymyyn.
Tänään näin pienen tytön poimimassa valkovuokkoja kesähamosessaan. Aurinko paistoi hameen helmaan kauniisti ja tyttö näytti nauttivan puuhastaan. Harkitsin auton pysäyttämistä tien sivuun ja tytön valokuvaamista, sillä niin runollisilta tuo hetki ja pieni tyttö näyttivät.
Oman suloisen pojan kätösistä sain eilen vastaanottaa juuri tuollaisen itsepoimitun syntymäpäiväkimpun. Mietin tässä, että voikohan rakkauteen oikeasti pakahtua? Lähellä se kohdallani ainakin oli.
Have a lovely Saturday!
- Anu
Kauniita kuvia, ja ajatuksia:)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaKauneinta näissä on minusta nuo pienen poitsun pulleat kätöset :)
Kaunista, kuvat ja sanat.
VastaaPoistaKiitos - kevätvalo on ihanan läpitunkeva. Kaikki ihan herää eloon sen voimasta - valokuvissakin.
PoistaIhanan herkkää ja kaunista. Valkovuokot ovat niin kauniita, oikeita kevään tuojia.
VastaaPoistaJohanna
Hei Johanna. Valkovuokot ovat ihan lempparikukkiani, tai oikeastaan kaikki vuokot ovat. Tulin juuri pieneltä metsäkävelyltä ja vieläkin vuokot kukkivat niin terhakoina. Toivon kukinnan jatkuvan vielä kaaaauan :)
Poista