Tuulahdus talven valoa

Olipa ihastuttavaa saada muutamana aamuna herätä talven valossa ja istua teekupposen kera ihmettelemässä lumimaisemaa. Talven valo tuulahti ikkunoista sisälle ja yhtäkkiä kaikki näytti sisälläkin valoisammalta. Lumi on tänään jo sulanut mutta mieleen se jätti silti talvi-iloa.
Meillä on tänä syksynä saatu nauttia ilosta ja valosta niin monessa muodossa, että en edes tiedä mistä aloittaa. Ensinnäkin saimme viettää "Lukulampun sytyttämisen juhlaa" pojan oppiessa lukemaan. Voi sitä riemua! Ekaluokkalaisen kasvot ovat niin useasti suorastaan säteilleet onnesta, kun oman ihanan opettajan johdolla on koulussa saanut oppia niin ihmeellisiä asioita. On se vaan niin tärkeää, että voi lähettää koululaisensa oppimaan ympäristöön, jossa tietää hänellä olevan hyvä olla. Kiitosmieli on tänä syksynä ollut suuri.
Meillä ovat puhaltaneet uudet tuulet myös siinä mielessä, että olen saanut työpaikan ihan kodin läheltä ja arjessa on aikaa aivan eri tavalla kuin ennen. Ihan ihmeellistä! Vaikka tähän syksyyn on mahtunut paljon sairastelua ja sellaista kurjaa, on päällimmäisenä mielessä kuitenkin kaikki se hyvä, josta ollaan viime kuukaudet saatu ammentaa.
Olen ennättänyt hiukan intoutua kotijutuistakin -  niistä sisustussellaisista :). Ruokapöytä sai allensa uuden talvenhohtoisen maton. Tykkään siitä hirmuisesti. Oikeastaan mattoja on kaksi rinnakkain, jotta näin saatiin riittävän kokoinen "iso matto" pöydän alle. Kutimetkin ovat kilisseet syysiltoina. Löysin syyslomalla Puno Gepardia Snurresta ja huitelen siitä menemään talvihuivia, johon aion virkata kauniin reunuksen.  Taidan kaapata käsityön mukaani, kun kipaisen parin päivän työreissulla Helsingissä loppuviikosta. Esimieheni mielestä oli varsin kummallista suunnitella hotelli-iltaa kera kutimen, kun voisi painaa jouluostoksille kaupungin keskustaan. Joo-o, yksi kotihiiri ilmoittautuu :) 

Voimia uuteen viikkoon ja iloa alkavaan adventtiaikaan!

- Anu