Aamuterveisiä

Perjantaiaamu on valjennut. Istun keittiön ikkunalla omalla paikallani ja kylven aamun viileässä valossa. Ulkona on kahdeksan astetta lämmintä. Miten nautinkaan näistä alkusyksyn raikkaista ja samalla valoisista aamuista. Kuppini on täynnänsä mangoteetä ja mieli avoin uudelle päivälle. Aamustani tekee entistä levollisemman se seikka, että saatiin illalla siivottua. Puhtaassa ja siistissä kodissa on mukava aloittaa päivä. Jää tilaa ajatuksille ja ilolle siitä, että perjantai-iltana kotiin tullessa kaikki jo valmiina. Niinpä minä ajattelin käyttää iltani yhteiseen köllöttelyyn perheen kanssa ja siihenkin, että leivon jotakin oikein maukasta perjantaiherkkua.Ehkäpä tätä Marien omenapiirasta. Namskis!

Voimia ja iloa päivääsi ja oikein leppoisaa alkavaa viikonloppua,

ps. Muhittelen mielessäni millä voisin koristaa sänkymme takaseinää. Ripustin siihen kokeeksi kranssin ja rukousnauhan.

Hemmottelua

Metsästin eilen balleriinoja tai ylipäätään matalia tossumaisia kenkiä kesäajan työjalkineiksi. Kenkäkaupan alepöytä yllätti ja löysin sieltä suloiset ja pehmoiset tossut. Tykästyin niihin heti ja kun hintaakin jäi alennuksen jälkeen vain pari kymppiä, kiikutin kengät onnellisena kassalle. Muutakin ilahduttavaa on tapahtunut. Kirjastosta tulleessa kirjekuoressa oli ilouutinen. Vihdoin odotukseni palkittiin ja oli minun vuoroni saada Siilin eleganssi lainaan. Eilinen retki, läheisten seura, uudet kengät, kiinnostavaa luettavaa, uusi jogurttituttavuus Valion Vanilla kinuski päärynä kera lisättyjen rapeiden sattumien, kynttilöitä ja teetä. Riemastuttava viikonloppu!

Rutistuksia sinulle ja iloa alkavaan viikkoon. Niin ja arvontakin jossakin tuolla alempana jatkuu edelleen....

Kesäkorissa

Kersäkorissa oli tänään käsityö ja retkieväät. Käärin juustovoileivät paperiin ja täytin litran mitan kookospikkuleivillä. Pullossa oli maitoa ja olipa meillä teetäkin mukana. Suuntasimme meren rannalle, levitimme viltin kalliolle ja nautiskelimme rauhallisesta illasta. Yksi meistä kiikaroi sielunsa kyllyydestä ja odotti valkoposkihanhia. Niitä ei näkynyt. Lokkeja kylläkin, lehmiä (laitumella), hevosia (museon pihalla) ja muurahaisia. Olihan siinäkin paljon yhdelle retkelle.

Tällä viikolla on tapahtunut suuria. Suurten edessä tuntee itsensä kovin pieneksi mutta pienistä pidetään huolta. Sen olen saanut jälleen kerran huomata. Töissä alkaa asiat rullaamaan entiseen tahtiin ja huomaan saavani aikaiseksi yhtä ja toista. Alkuviikosta ikävä lapsen luokse oli kova mutta loppuviikkoa kohden olo jo hiukan keventyi. Onnellista on se, että äitini jäi tällä viikolla eläkkeelle ja poika saa olla päivät vanhempieni hellässä hoidossa. Meille siis kuuluu hyvää.

Olen yhtä aikaa väsynyt ja energinen tästä kaikesta muutoksesta. Tasaantuminen uuteen ottaa aikaa mutta suon sen itselleni. Mieleni on jo täyttynyt syksyn odotuksella ja sillä ihanalla innolla, joka minut joka syksy valtaa. Tiedätkö sen tunteen, että haluaisi hankkia uusia lyijykyniä, muistikirjoja ja tusseja, vaikka ei yhtään uusia enää tarvitsisi? Sen tunteen, kun villapaidat ja villasukat vetävät kiivaasti puoleensa ja kaipaa lompsuttelua kumppareissa tai ainakin syyskengissä. Mutta tässä helteessä ei villaista vielä päällensä voi vetää. Tahtoisin sään jo viilenevän ja tuulten pian tuivertavan. Sitten saisin kietoutua tuohon uukaiseen harmaaseen villahuiviinkin (paitsi, että se on vielä päättelemättä).

Eräänä syksynä ystäväni lähetti minulle paketin. Siellä oli nauhalla yhteen sidottu kimpullinen uusia teräviä lyijykyniä ja kortissa sitaatti: "I would send you a bouquet of newly sharpened pencils if I knew your name and address." You´ve got mail. Arvaa ilahduinko?

lauantaiterveisin

ps. Kiitos noista upeista viesteistä, joita olette viime postaukseen jättäneet! Kaikki olen lukenut ja moneen kertaan niistä iloinnut. Arvonnan helpottamiseksi en ole kommentoinut väleihin sitä pelinavauskommenttia lukuunottamatta. Edelleen saa tulla arvontaan mukaan. Jätä vain terkut tuonne edelliseen postaukseen.

Sangon yksivuotisarpajaiset - iloksesi

Sinkkisanko on vuoden verran ollut oma pieni soppeni. Ilojeni päiväkirja, satunnaisten merkintöjen koti. Kiitos siitä, että olette jakaneet ilojani ja niin monin lämpöisin terveisin minua muistaneet. Se on kovasti virkistänyt päiviäni! Ja ajatella, että olen muutamia teistä saanut ihan tavatakin, kohdata kasvokkain ja tulla ystäväksi. Kiitos vielä erityisesti edellisen postauksen kommenteista ja kannustuksesta. Olen lukenut ne suuren kiitollisuuden vallassa. Kiitollisena teistä.

Tänään on ollut onnellinen päivä; aamulla nukuttiin pojan kanssa yli yhdeksään, ollaan mussutettu pannaria vaahterasiirapin kera, leikitty, luettu ja ihasteltu kissaa, joka nukkui päikkärinsä meidän takapihalla. Työhön siirtyminen valtaa mieleni edelleen samalla ristiriitaisuudella, josta eilen illalla kirjoitin. Silti tänään moni asia on kirkastunut ihan itsestään, lahjana minulle.

Sinkkisanko muuten jatkaa olemassaoloaan, vaikkakin varmasti torkkuu tovin totutellessani uuteen elämäntilanteeseen.

Ja sitten kröhöm, kröhöm - täten avaan sangon yksivuotisarpajaiset.

Palkintona on:
* käsintehdystä paperista valmistettu muistikirja (18x24 cm), kannessa brodeerattu B-kirjain. Kirja on kotoisin täältä. Kirjasta saa upean valokuva-albumin, päiväkirjan, reseptikirjan tai vaikkapa leikekirjan
* silkkipaperista askartelemani kuori täytettynä suloisesti tuoksuvalla kuivatulla laventelilla

(kynä oli vain kuvausapulainen, ei siis kuulu palkintoon)

Arpajaiset ovat avoimet ihan kaikille. Anonyyminäkin voi vallan mainiosti osallistua, kunhan jättää vain nimimerkin. Olet tervetullut mukaan! Arpalipukkeen saat jättämällä esittelyterveiset tähän postaukseen. Kerro siis jotakin itsestäsi. Kuulisin kovin mielelläni myös siitä, mikä saa sinut poikkeamaan sankoon. Minä voin aloittaa ja esittäytyä ensin. Uusiakin lukijoita on nimittäin hypännyt viime aikoina kyytiin.

Olen siis Anu, 33 -vuotias nainen, äiti ja vaimo. Olen ollut kotiäitinä viimeiset kolme vuotta ja ensi maanantaina palaan työelämään. Huiks :) Koti on minulle äärimmäisen tärkeä paikka. Perhe ja usko ovat elämäni sisältö. Monet harrastukseni ovat kotipiirissä; teen käsitöitä, askartelen, luen, musisoin ja leivon (ihan liikaa, sanoo vaaka taas kesän jälkeen), joitakin mielipuuhiani mainitakseni. Sisustaminen saa sydämeni läpättämään ilosta. Nautin sommitelmista, niiden tekemisestä ja siitä miten pienellä kekseliäisyydellä kodista saa viihtyisän ja levollisen paika elää ja olla. Niin, meinasi unohtua; mieheni kanssa harrastetaan elokuvia ja brittisarjoja (erityisesti dekkarit).

Ja miksi käyn täällä. Pidän sankoa monestakin syystä. Ajatus lähti kotielämästä, valokuvauksesta ja ilojeni kirjaamisesta. Tästä on tullut myös ihana yhteydenpitokanava teihin lukijoihin ja kanssabloggaajiin ♥

Jään jännityksellä odottamaan terveisiänne. Eikä pitkästi tarvitse kertoa, jos ei halua. Muutama sanakin riittää!

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 29.8. saakka. Arvontamylly pyörähtää tuolloin käyntiin heti aamupalan jälkeen. Peukut pystyyn jokaiselle!

Perjantaiterkuin ja halein monin,

Uutta kohden

Vielä ovat siipeni supullaan mutta pian jo aukeavat ja kannattelevat.
Mieleni on haikea ja monesta nykyisestä on vaikea luopua.
Innokaskin silti olen. Tämä ristiriitaisuus repii mieltäni.
Uutta kohden.

Sinulle ja minulle

Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa mukaansa...Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi...Näin sanoo Herra, hän, joka avasi mereen tien, valtatien suurten vetten keskelle. (Jes. 43: 2,5,16)

Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:6-7)

...En toivo sinulle elämää jossa ei olisi vaivaa ja haasteita. Sen sijaan toivon, ettei elämäsi valu tyhjiin. Toivon sinulle kätten ja sydämen voimaa. Ja toivotan sinulle eräällä vanhalla sanalla toivotan sinulle siunausta: sitä että vilja kasvaa aurasi jäljissä, ruumiin ja sielun leipä, ja että olkien lomissa aina vilkkuu kukkia. Sillä niin kuin ihminen ei elä ainoastaan leivästä, niin ei leipäkään kasva ainoastaan ihmisen ponnisteluista, vaan sen siunauksesta, jonka hallussa on sekä pelto että siemenet. Leipä kasvaa sen voimasta, jota sekä maa että taivas, aurinko ja sade palvelevat. Että sinun voimassasi olisi hänen voimansa mukana, sitä ennen kaikkea sinulle toivon. Jörg Zink

Huominen on erään elämänvaiheen viimeinen arkipäivä. Lähestyvä syksy tuo meille muutoksia ja uusia asioita, vaikka tuttujahan ne monet ovat ajalta ennen äitiyslomaa ja hoitovapaata. Silti tuntuvat kovin vierailta juuri nyt. Yhtäaikainen innostus ja haikeus on aika merkillinen olotila. Olen pannut merkille, että sillat ovat usein pelottavia, vaikka kumpaisellakin rannalla olisikin sinällään ihan hyvä olla.

Sinulle lämmin ajatus minulta.



ps. Selviytymissuunnitelma huomiselle:

1. Nukutaan lapsen kanssa kainalokkain niin myöhälle, kuin meitä huvittaa

2. Leikitään vaikka mitä ja vielä sitä uudelleen

3. Paistetaan pannari

4. Ollaan spontaaneja oikein olan takaa

5. Kiillotetaan potkuautoa säämiskällä, kuten tänkin iltana. Varmaan vaihdetaan siihen jarrulevytkin.

6. Siivoan keittiön kaappeja. Ei ole muuten yhtään tyhjää paikkaa tasoilla juuri nyt. Siivoaako kukaan muu silloin kun pikkuisen ahdistaa?

Madeleineleivokset

Aivan tavallinen tiistai on juuri sopiva päivä pienelle herkkuhetkelle. Iltapäiväteellä maistoin ensimmäisiä madeleineleipiäni. Leipaisin leivät viime syksyisen Maalaisunelman (8/2009) ohjeella:

MADELEINELEIVOKSET

100 g voita
2 munaa
1 dl sokeria
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
1,5 dl (90g) vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
voita vuokien voiteluun

1. Voitele vuoat. Sulata voi. Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa keltuaiset sokerin ja sitruunankuoriraasteen kanssa kuohkeaksi. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
2. Siivilöi jauhot ja leivinjauhe keltuaissokerivaahtoon. Sekoita joukkoon voisula. Kääntele valkuaisvaahto taikinaan.
3. Lusikoi taikina pursottimeen ja pursota muotteihin kaksi kolmasosaa taikinaa. Laita muotit pellille ja paista uunin alaosassa 175 asteessa 12-15 minuuttia. Anna leivosten korkeimman kohdan saada hiukan kullanruskeaa väriä. Kumoa leivokset vuoista heti.

Reseptejä näille leivoksille on monia mutta ainakin tällä ohjeella tuli kuohkeita.

Tiistaiterkuin


ps. Madeleine -peltejä saa ainakin täältä.

Lauantai-illan latte

Pieni parvekkeemme on ollut parin vuoden takaisesta muutosta saakka vailla huomiota ja kalusteita. Nyt se on kuitenkin pesty ja kaiteet raikastettu valkealla maalilla. Lattia jätettiin vaalean harmaaksi. Eilen illalla sain rakentaa parvekepesää. Ihan olemassaolevilla pärjäsin, mitään ei hankittu varta vasten. Takapihalta siirtyi penkki, keittiön ikkunalta lankaköynnös ja yksi pelakuu. Kumosin pari sinkkisankoa ylösalaisin ja asetin kukat niiden varaan. Lyhtyjä ja jotakin pehmoistakin sinne vein. Miesten kylpiessä nautiskelin siivustani jokilaaksomaisemaa, virkkasin ja herkuttelin. Maitokahvi maistui makoisalta tuliaiskeksien kera. Minä muuten join kahvia jo toisena päivänä peräjälkeen. Vallan yllätin itsenikin.

Suloista sunnuntaita Sinulle,


ps. Kaikille uusille lukijoille lämpöinen tervetulotoivotus!