Pieni japanilainen hetki ja ensimmäinen omatekoinen mekko

Hei! Minulla on pitkään ollut haave siitä, että oppisin ompelemaan vaatteita. Koulun käsityötunneilla olen toki joitakin vaatekappaleita ommellut mutta melkeinpä siihen se on jäänyt. Kodintekstiilejä ompelen aina innoissani mutta vaatteissa on niin paljon kaarevia osasia ja pikkutarkkoja työvaiheita, että olen aina jänistänyt. Tämän kevään mittaan olen kuitenkin ihaillen seurannut Sinin ompeluksia ja saanut niistä niin paljon inspiraatiota, että päätin yrittää.Nyt otin sitten ensiaskeleen toivomaani suuntaan ja harjoittelin ompelemalla elämäni ensimmäisen mekon.

Tilasin nettikaupasta Ihanat mekot ja tunikat kirjan ja aloitin prosessin sillä, että tuumailin eri mekkojen sopivuutta vartalolleni. Kirjan malli on kovin hoikka japanilaisneitonen ja yritin kuvitella hänen tilalleen ei-niin-hoikan ja vieläpä melko rintavan meikäläisen. Sainkin idean siitä, että muokkaisin erästä mekkomallia enemmän omaan varteeni sopivaksi ja silti yrittäisin hitusen säilyttää japanilaista tunnelmaa. Sijoitin etukaitaleet osittain päällekkäin (kirjan mekossa vieretysten, kirjan malli T), lyhensin hihat hieman perhosmaisiksi ja tein vyötärölle pelkän rypytyksen sijaan myös laskoksia.

Alkuvaiheessa minusta tuntui, että olen haukannut liian suuren palan varsinkin, kun rinnanympärykseni on suurempi kuin kirjan suurimman koon mitta. Minun piti siis itse suurentaa kaavaa. Kaiken kukkuraksi kangaskaupan palakopasta muutamalla eurolla ostamaani kangasta oli melko niukasti ja kertaalleen väärin leikattuani oli materiaalikin aika vähissä. Päätin silti jatkaa eteenpäin, sillä tykkään kovasti tuosta kankaasta. Minulle tulee siitä mieleen koiranputket kaikessa herkkyydessään. Iloitsin myös siitä, että löysin kaulukseen sopivan pellavan. Juuri saman sävyisen kuin kukkasryppäiden keskustat (tässä valokuvassa keskustat näyttävät liian vaaleilta).

Ompelin, purin ja tuumailin. Sovitin ja taas tuumailin. Täydellistä ei ompeluksesta tullut mutta mekko siitä silti tuli. Vaikka istuvuus edestä voisi olla parempikin, niin silti koen vaatekappaleen sellaiseksi, että ihan ilolla sitä käytän. Kesällä mekko on hyvä sellaisenaan ja talvisaikaan ajattelin siihen voitavan yhdistää paksut kitin sävyiset sukkahousut tai legginsit, uuden odd molly villatakkini (kuva jossakin toukokuisessa postauksessa) ja kaulaan moninkerroin kierrettynä tuon luonnonvaalean ryppyhuivin, jonka näet näissä tunnelmakuvissa kupin vierellä. Iloinen olen siitä, että ompeluharrastus on aluillaan. Sinille halauksia ja kiitoksia inspiraatiosta!

terveisin

ps. En sitten millään onnistunut ottamaan itselaukaisijalla kuvaa itsestäni mekko päällä. Aina tarkentui väärin. Onneksi mies tuli hätiin ja siis otti minusta tuon mekkokuvan.
pps. Tänään piti kaupasta saada Mariannepalleroita. Ostan harvoin karkkia itseleni mutta tänään sen tein. Aika hyviä, vaikkakin tässä kevyemmässä elämäntavassa jota yritän pitää yllä, on nyt se harmillinen puoli, etten kyllä voi koko pussillista kiskaista menemään :)