Mieheni osti minulle antikvariaatista Tracy Chevalierin kirjan Tyttö ja Helmikorvakoru. Kirjan  kanteen kuvattu Jan Vermeerin teos  Tyttö ja turbaani on eteerisen kaunis. Pidän kovasti teoksen pehmeiden sävyjen yhdistelmästä.
Pääsiäislomalla olen lueskellut saamani kirjan lisäksi hieman Vermeeristä. Grimbergin Kansojen historiassa mainitaan seuraavaa:  Amsterdamin Valtionmuseo on ostanut miljoonan kultafrangin hintaan Vermeerin pienen taulun "Maitotyttö". Yksinkertaisempaa aihetta voi tuskin kuvitella. Vakava nuori nainen kaataa kannusta rasvaista maitoa astiaan. Viehättävien värisävyjen ohella siinä on kotiaskareiden hiljaista ylevyyttä.
Ajattele kuinka kauniisti sanottu; kotiaskareiden hiljaista ylevyyttä. Juonnuin ajattelemaan sitä, kuinka monet kotiaskareet ovat sellaisia, joita teemme toistemme hyväksi tai iloksi. Sehän on ylevää. On arkinen rakkaudenosoitus valmistaa perheelle hyvä ateria tai pitää huolta siitä, että kaapissa on puhtaita vaatteita.  Vermeerin tavassa yhdistää arkinen ja ylevä toisiinsa on sisältöä. Korutomassa eleessä tai askareessa voi piillä suurinta kauneutta ja viehätyn ajatuksesta, että jokapäiväisyydessä on  mukana  hippunen kultajyväsiä.


" Kun hilkkaa katsoo tarpeeksi kauan, lisäsin kiireesti, näkee että hän ei ole oikeasti maalannut sitä valkoiseksi, vaan siniseksi ja violetiksi ja keltaiseksi."
"Mutta sinähän sanoit, että se on valkoinen hilkka."
"Niin, sehän siinä onkin niin kummallista. Se on maalattu monen väriseksi, mutta kun sitä katsoo, luulee sen olevan valkoinen."
Chevalier, Tyttö ja helmikorvakoru

Kauneus on joskus kätekettynä. Sen voi kohdata kun pysähtyy ja antaa aikaa -  myös itselleen. Ajattelin koittaa muistaa tämän ajatuksen ja nauttia hitain liikkein  käsillä olevasta keväästä.

Haleja,
Anu