Ompelin pääosin kierräytskankaista (keittiöpyyhkeistä, vanhasta pellavapyyheliinasta ja pussilakanasta) sekä rytmikkäästä raitakankaasta lattiatyynyn perheen pienimmälle. Osan täytteestä jouduin ostamaan, sillä niin hurjan määrän tyyny imi vanua sisuksiinsa etten pelkkää vanhaa tyynytäytettäni hyödyntämällä olisi saanut muhkeaa tulosta. Täyttäminen oli pojan mielestä paras vaihe ja oli niin ihanaa nähdä hänen ilonsa. Vanutollot näyttivät kuulemma aivan pilviltä. Meillä onkin nyt poutapilviä musiikkihuoneen istuimena - melko valloittava ajatus. Inspiraation ompelukseen sain Mekkotehtaalta Kirsikan ja Sunnan herkullisista tyynyistä (tyynyn kaava Suuri Käsityö -lehden numerosta 2/11).
Oman lapsen ilon aistiminen koskettaa. Pienen ihmisen silmien tuike ja aito innostus tuo niin hyvän mielen että siitä riittää ammennettavaa pitkäksi aikaa. Välillä pohdin mitkä noista tuikkivista hetkistä mahtavat jäädä elämään hänen mieleensä aikuisuuteen saakka ja mitkä ovat niitä hetkiä, joista hän kertoo omille lapsilleen? Toivon, että ilostaan riittää muistoiksi saakka.
Tällä viikolla olen kokenut monenlaista. Sitä mainittua iloa mutta myös huolta, jännitystä ja tietynlaista kotiinpalaamisen tunnettakin. Sellaista, jonka tuntiessaan muistaa itse jotakin vuosien takaa ja tuntee olonsa aidosti hyväksi. Hyvillä mielin astunkin nyt huhtikuuhun. Toivon sitä samaa sinulle.
Anu
ps. Koiruliini on pojan itse valitsema tuliainen puolentoista vuoden takaiselta Tanskan reissulta. Koiran nähdessään hän hihkaisi kahdenvanhan innolla "Vilpas!" . Minustakin se näyttää ihan tuolta Puuha Peten ytävältä. Vilpas on meillä tärkeä unikaveri.
pps. Nautin eilen teatteri-illasta ja tänään luennosta mieheni kanssa. Onkohan kevät yhä vahvemmin jo täällä, kun sosiaalinen elämä on äkkiä paljon vilkkaampaa? Suljen silmäni lumikasoilta ja viivyn kevätaatoksissa.
Pienet ihmiset osaavat olla niin koskettavia ja osaavat iloita niin pieneistä asioita. Siinä oppii paljon itsekin mukana. Liikutuin tänään kun kuulin meidän isomman kuiskuttelevan pienemmän korvaan nukkumaan mennessään: ''sä olet mun paras kaveri'' samalla halaten toista. Tuntui aivan ihanalta ja samalla hiipi haikeuden tunne, kunpa itselläkin olisi sisko!
VastaaPoistaMielettömän hieno tyyny ja mahtavat asetelmat kuvissa!!! Joo, lapset sulattaa kyllä sydämen, useasti päivässä :-) Ps. tervetuloa osallistumaan arvontaan blogissani!
VastaaPoistaVOi miten ihanat ja raikkaat ja tyylikkäät kuvat ja tyyny suloinen :) mukavaa viikonloppua.
VastaaPoistaKirsikka
VastaaPoistaNiin oppii. Kuinka ihanasti teillä kuiskuteltiinkaan. Sisarussuhteet ovat taatusti voimavara elämän varrella mutta onneksi on myös rakkaita ystäviä, jotka ovat lähes kuin siskoja meille joilla ei sisaria ole.
Mukavaa lauantaipäivää sulle Kirsikka.
Kauniit kuvat
VastaaPoistaKiitos :)
Niin sulattavat. Meillä oli juuri meneillään autontuunausleikki ja sain valita mielestäni kauneimman osan ja sen poika sitten liitti autoon :) Äidin rakkaus estetiikkaan otettiin siis huomioon - söpöä.
Ja kiitos, tulen visiitille.
Sarppu
Kiitos ja mukavaista viikkistä sinnekin.
Kirjoitus sai minut kovin haikeaksi. Minullakin oli hyviniloinen, ainailoinen, kaikestariemuitseva pikkupoika. Tai sitten hyvinvihainen, mahdottomankiihkeä pikkupoika, joka puhkesi vuolaaseen itkuun kahdessa sekunnissa. Sitten Tapahtui Jotain tuossa 13-14-vuotiaana. Maallikkoselitykseni on, että mieshormoni alkoi ottaa valtaa - ja nyt minulla on vakavahko, tasainen, tyyni nuori mies, jonka en ole kuullut suuttuvan vuosiin mutta en liioin ratkeavan riemuun. Hän muistuttaa luonteeltaan nykyisin erehdyttävästi isäänsä, tyyntä ja tasaista. Mutta minulla on kovasti ikävä sitä iloista, vihaista tai itkevää pikkupoikaa.
VastaaPoistaVälillä voisin olla melkein huolestunutkin tasaisuudesta (ellen katsoisi pojan isää ja toteaisi, että tuollainen tuokin on :-) Ja sitten minua kummalla tavalla lohduttaa eräs lukemani artikkeli naisesta, joka koki olevansa mies ja kävi läpi leikkausprosessin. Hän kertoi, miten miessukuhormonin syömisessä oli se surullinen puoli, että hän ei enää sen jälkeen millään osannut itkeä eikä muutenkaan "tuntea" samalla tavalla kuin ennen.
Joten nauti nyt pienestäsi ja riemustanne!
Mustan ja valkoisen liitto on varsin raikas. Hieno tyyny.
VastaaPoistaVilpas on suloinen nimi tanskalaiselle koiralle! Oma tyttäreni sai parivuotiaana lelukoiran mummilta ja ukilta matkatuliaisina ja antoi koiralle nimen Nekku. Isäni, siis lasteni ukki, rakensi lapsilleni mummolan pihaan leikkimökin ja mökki kantaa kyltissään nimeä Nekkula osin tuon lelukoiran vuoksi.
Iloa ja voimia kaikkeen, mitä kevät tuo tullessaan. :)
Täydellinen kokonaisuus, hauveli vielä kruunaa sen !
VastaaPoistaLapset on niin aitojaja se kyllä kolahtaa sydämeen asti!
Iloista viikonloppua ♥
Lapsen ilo on äidin paras ilo! :)
VastaaPoistaKaunis tyyny, jolle on varmasti paljon käyttöä. Iloista viikonloppua!
Lapsen ilo (kuten muutkin tunteet) ovat niin ihanan aitoja, peittelemättömiä! Aikuisena sitä joutuu hillitsemään itseään niin paljon enemmän... mulle lapset ovat tällä hetkellä pelastus sillä eilinen aprillipäivä muuttui töissä painajaiseksi - tosi ikäviä juttuja enkä tiedä miten jatkaa.
VastaaPoistaKaunis tuo tyyny, ihana kertakaikkiaan! Haluaisin meillekin juuri tuollaisen, just ne oikeat sävyt ja värit ja kaikki. Vau.
Leppoisaa viikonloppua sinne!
Hieno tyyny... oletpa taitava.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!
Aivan ihastuttava tyyny!
VastaaPoistaSinulla on kyllä todella kauniita kuvia blogissasi. Niitä on ilo katsella! :)
Lasten ilo on niin aitoa :)
VastaaPoistaKauniin tyynyn olet tehnyt, se on varmasti mieleinen, mukavaa viikonlopun jatkoa sinne!
Onpa ihana tyyny.Taidokasta kädenjälkeä,tykkään! Lapset on kyllä ihania! Ihanaa viikonloppua!
VastaaPoistaTuo tyyny on aivan ihana ja se on saanut paljon iloa aikaan, kirjoituksestasi päätellen.
VastaaPoistaMukavaa viikonlopun jatkoa!
Anonyymi
VastaaPoistaVuodet muokkaavat lasta ja aikuistakin. Lapsen spontaanisuus ja aitous on kovin sykähdyttävää. Kuitenkin siinä tasaisuudessa ja tyyneydessäkin asuu kauneutta. Ehkäpä siellä piilossa, jossakin alla silti sykähtää monta kertaa, vaikka päällepäin eivät mielenliikkeet aina näykään.
Meillä paistuu pullat uunissa. Kuuluu vain se uunin hurina, ku pieni juuri nukahti unillensa. Nyt muuten kuului myös hedelmäkarkkien kalinaa vasten posliinikippoa - mies taisi laittaa suun makeaksi ;)
Katja/Lumiomena
Kiitos. Ilon ja voiman liitto onkin sellainen ravitseva kokonaisuus. Tänään olen antanut asioiden tapahtua ihan omassa rytmissään. Ihan kiirehtimättä olen touhuillut. On voimaannuttavaa tehdä asiat omalla painollaan.
Kaunis nimi mökillä. Minä olen kirjannut päiväkirjaan pojan antamia nimiä esim. intiaanipaperinuket (sellaiset Lastenmaa -lehdestä leikatut) saivat nimikseen Nisa ja Disa. Mietin miten hän keksikin, että nuket tarvitsevat eksoottiset nimet, kun eivät näyttäneet ihan täkäläisiltä lapsilta :)
Viikonloppuusi levollisuutta
Riitta
VastaaPoistaKiitos ja sitä samaa sinulle. Ja juuri sinne saakka kolahtaa :)
Tuire
Tosi osuvasti sanoit, näin juuri.
Tänä iltana tyyny oli mukana ritarilinnaleikeissä :) Se taitaa muuntua aika moneen tehtävään...
Kaunis tyyny! ja niin kiva postaus taas:) Iloa kevääseesi!
VastaaPoistaMarja
VastaaPoistaAikuisen itsehillintä on monin paikoin todella tarpeellista ja välttämätöntä mutta onneksi välillä saa heittäytyä mukaan estottomaan ilotteluun pikkuväen kera ;)
Todella ikävää, että töihisi kuuluu sellaista. Voimia!! Toivon, että asiat järjestyvät.
Irmastiina
Kiitos. Itsekin ilahduin, kun onnistuin, vaikka keskustan tikkaamisessa piti poiketa ohjeesta, kun ompeleet eivät aluksi pitäneet (poika pomppasi tyynylle ekan kerran, ja jo prätkesi, joten jouduin ompelemaan sektorinpalaset keskeltä vähän ohjeesta poiketen solmumaisesti enkä ihan säteittäiseksi)
Poitsu juuri istui tyynyllä ja katsoi sunnuntaiaamun piirrettyjä :) Tuntui kivalta. Tosin hän sanoi, että tuo nappivalinta ei mennyt ihan toiveidensa mukaan. Olisi kuulemma halunnut siihen suuremman napin ;)
HoO
Oikein tuplakiitokset!
Mukavaa sunnuntaita
AnnaO
VastaaPoistaKiitokset ja mukavaa pyhää sinnekin. Täällä olen vasta aamuteevaiheessa (tosin linnaleikkejä on jo leikitty ja piirrettyjä katsottu).
Marja
Lapset on parhaita!
Sunnuntaihisi valoa.
Hanni
Mukavaa viikkistä sulle myös.
Lapsen ilo jo sinänsä on niin valloittavaa mutta että vielä jostakin itse tehdystä jutusta, niin aina paranee :)
selma
Kiitokset ja sulle myös hyvää kevätaikaa. Mies luki juuri lehdestä ääneen, että kevät tulee kohinalla...Toivon että todella tulisi, kun nuo lumikasat jo vähän tuntuvat kummallisilta näin huhtikuussa :) Haluaisin hakea pajunoksia maljakkoon mutta ovat niin vaikeasti tavoitettavissa isojen lumivallien takana, että pitää oikein tuumailla mistä saisin.
Hyvää pyhää!
Ihanan mustaa ja valkoista! Tuo tyyny on kiva. Olen suunnitellut ommella samanlaisen. Itseasiassa ompelin juuri pari tyynyä, mutten muistanut tuota mallia. Tosin lisää on tulossa. Kevät saa jotenkin ihanan täpinän päälle :) ja täällä ainakin ollaan oltu paljon sosiaalisempia. Mukavin aatoksin ensi viikkoon!
VastaaPoistaRaikas tyyny ja mieluusti itsekkin pötköttäisin sen ääressä ;)
VastaaPoistaLapsen ilo on parasta mitä tiedän. Kun lapsilla on kaikki hyvin on minullakin kaikki hyvin :)
Meillä palataan useasti menneeseen ja muistellaan yhteisiä hetkiä.
Esikoisemme muistot yltävät ihan sinne parin vanhaan asti :)
Sini
VastaaPoistaSellaisen kihisevän säpinän tosiaan. Olisi intoa tehdä kaikenlaista. Kävin juuri kurkkaamassa sun tyynyjä ja kauniita olivat.
Mukavaa viikkoa sulle.
Marie
Niinhän se juuri, että kun lapsilla on asiat hyvin, on itselläkin. Meillä oli tänään ihana aamu, kun saatiin heräillä rauhassa ilman herätyskelloa. Sain vielä ihanan suukonkin aamuni helmeksi :)
Vaan nyt pitää lähteä töihin. Tuntuu luksukselta saada joskus lähteä vasta puolilta päivin.
Sinulle hyvää viikkoa ja toivottavasti olosi kohenee (kävin juuri lukemassa luonasi)