Jokaisella omansa

Tänään vietettiin päivää Fiskarsissa. Käveltiin, katseltiin, syötiin eväslounas perhepuistossa, nautittiin miljööstä sekä ruokittiin sorsia ja hyvin ahneita lokkejakin siinä samalla. Retken huipennukseksi poikettiin Petris Chocolate Roomiin iltapäiväteelle ja kakulle. Mokkasuklaakakku oli oikea herkkujen herkku. Mies tykkäsi appelsiinisuklaakakustaan ja pienin kolmen suklaan kakusta. Parkkipaikalla, kotiinlähdön hetkellä, poika totesi, että: "Me unohdettiin antaa niille ankoille lentosuukkoja!". Mietittiin sitten, että ehkä se ei haittaa. Annettiin niille kuitenkin niin paljon herkkuja, että ilostuivat jo siitäkin.

Äsken pidin poikaa kainalossani. "Laula minulle vähän", hän pyysi. Lapsi tuoksui aurinkorasvalta ja ihonsa oli pehmeä kuin sametti. Hän koki turvaa köllötellessään siinä kainalossani ja saadessaan nukahtaa lauluuni. Koin suurta onnellisuutta. Minä olen saanut lahjaksi jotakin näin ihanaa. Osaanko kyllin kiittää? Kohotan kiitokseni Herralle ja iloitsen siitä, että olen saanut silmät nähdä.

Rukouksissani pyydän, että voisin yhä enemmän saada ymmärrystä ja suhteellisuudentajua. Huomaan, että olen niitä saanutkin. Joskus havahdun siihen tunteeseen, että ärsyyntyessäni vaikkapa siitä, että taas on sotkuista ja kaikki "maailman tärkeimmät työt" on tekemättä (tiskit, pyykit yms.), hoksaan jo siinä samalla ärsyyntymiseni aivan typeräksi. On tärkeitä asioita ja sitten niitä muita, niitä sivuseikkoja. Minä pidän siististä kodista mutta enemmän pidän siitä, että meillä voidaan hyvin. Joskus hyvinvointi vaatii panemaan muut asiat sivuun.

Silti jokaisella meistä on asioita, joita emme saa sivuutettua, vaikka haluaisimme. On taakkoja, joiden painon alle on välillä ihan tuupertua. Ilot ja murheet muodostavat kudelman, jonka lomassa elämme. Minusta tuntuu, että kumpainenkin on läsnä koko ajan. Olen ajatellut sitä, että tämäkin seikka lisää suhteellisuudentajua. Onnen kokeminen on täydempää, kun ymmärtää onnellisuuden olevan kiitoksen arvoinen lahja eikä itsestäänselvyys.

Tämä ilta on ollut kuin elämä koko kirjossaan. Olen saanut nauraa ja olla huoleton ja kuitenkin olen myös kokenut levottomuutta, ahdistusta ja pelkoa. Iltarukouksessani kiitän siitä, että äitini on kunnossa. Hän nimittäin varjeltui tänä iltana onnettomuudelta. Mitä olisi voinut tapahtua - ajatukset ovat vavahduttavia. Toivon saavani niiltä rauhan ja yritänkin nyt tuon toivossa juoda kupposen teetä ja katsella pätkän brittidekkaria.

Ai niin, oli unohtua. Tein Fiskarsista hauskan löydön. Se on kaikkea muuta kuin kesäinen mutta ilahduin siitä kovasti. Palaan löytööni.

iltaterveisin

Kesäretkiä ja tuliaisia

Retkeilimme pari päivää Tampereella. Kiireetön yhdessäolo oli ihanaa. Kävelimme kaupungilla, kävimme rannalla, vierailimme Särkänniemessä tervehtimässä delfiinejä ja toki kieppumassa karuselleissa, herkuteltiin pitsalla ja jäätelöllä ja tehtiinpä vähän ostoksiakin. Mies täydensi elokuvakokoelmaansa ja poika tykästyi hupipurkkiin, josta kuuluu sitä käännettäessä BÄÄÄÄÄÄ.

My Country Home oli minun oma retkikohteeni. Visiitti puotiin oli osa miehen minulle antamaa syntymäpäivälahjaa. Olin ystävällisestä palvelusta ja ympärillä olevasta kauneudesta niin otettu, että vallan unohdin pyytää lupaa ottaa valokuvia. Kamera oli mukana mutta näin kävi. Tuliaiseni, vanhan ranskalaisen terriinin ja puuvillamekon, kuitenkin kuvasin. Minusta tuossa terriinissä on jotain lumoavaa. Sen pinnalla leikkii onnen sininen.

Menomatkalla Tampereelle poika nukahti autoon juuri ennen perille pääsemistä. Päätettiin tehdä pieni lisäkierros, jotta hän saisi hetken nukkua. Arvatkaa minne ihanaan paikkaan mies minut ajoi? Antiikkiliike Anna-Stiinaan. Oi, mikä mies! Sieltä poimittiin matkaan tuo pieni taulu, jossa on vanhaa kaunokirjoitusta.

Seuraavassa kuvia kesäretkiltämme. Ensin muutama kuva tämänpäiväiseltä reissulta Jokioisten museorautatielle, jossa ajelimme höyryjunalla. Pikkumies oli ihan innoissaan retkestä ja mummunsa mielestä hän näytti samalta kuin isänsä pienenä.






Nämä kuvat ovat Antiikkiliike Anna-Stiinan kahviosta. Antiikkihuonekalut oli ryhmitelty kutsuviksi rykelmiksi ja niille soipi istahtaa nautiskelemaan kupposesta teetä. Minusta kovin viehättävää.




Seuraavat kuvat edustavat Särkänniemeä. Ihan totta - siellä oli upea pioni-istutus, jonka ääreen aivan jumituin. No, mies halusi Tornadoon, minä pioniryppään luo, lapsonen katsomaan delfiinejä. Jokaiselle jotakin.




Olisipa noiden delfiinien kanssa päässyt pulikoimaan!

Tuntuu suurenmoiselta, että perheen yhteinen kiireettömyys ja mukavat kesähetket jatkuvat edelleen. Toivon myös Sinulle mukavaa alkavaa viikkoa olitpa lomalla tai työssä. Toivon, että jos olet tällä hetkellä työn uuvuttama, saisit kuitenkin kokea virkistystä kesäiltojen lumossa ja herkkyydessä. Illan hiljaisuudessa on kauneutta niin kaupungissa kuin maallakin.

ps. Arvatkaa vaan kuuluuko olkkarista nytkin se BÄÄÄÄÄ ?Jep. Ja kirkkaasti kuuluukin.

Kolme

"Minä menen huomenna kauppaan ja ostan kenkälusikan, kato kun näitä kenkiä (crocsit) on sormilla niin vaikea saada jalkaan". Näin tuumasi meidän kolmivuotiaamme illansuussa kiiruhtaessaan pihalle uutukaisen majansa avajaisiin. Kolme. Tänään hän täytti jo niin monta vuotta. Minä kiitän Herraa tuosta ihanasta lapsesta!

Ollaan harjoiteltu kolmosen näyttämistä sormin, ajeltu junilla, tehty pihahommia ja nautittu isovanhempien sekä setien ja perheidensä seurasta. Ollaan me herkuteltukin. Synttärikakku oli jäätelöistä rakennettu linna ja keralla oli suolaisia crostineja ja makeita piiraita sekä noita mansikkasarvia. Tein leivinpaperista tötteröt ja täytin ne foliolla, jotta pysyisivät jäykkinä. Leikkasin voitaikinasta pitkiä soiroja ja kieputin ne muottien päälle aloittaen sieltä suiposta päästä. Sitten vain uuniin ja jäähtymisen jälkeen mansikoita ja kermavaahtoa täytteeksi. Päälle vielä paljon tomusokeria. Meidän pikkumies on perso kermavaahdolle, joten nämä sopivat mielestäni mukavasti juuri hänen juhliinsa.

Kiitollisella ja hilpeällä mielellä,

Juhannustunnelmaa

Tänä iltana nautiskelin laitellessani juhannusilmettä makuuhuoneeseen. Kuljettelin aiemmin ruokahuoneessa ollutta vanhaa ovea seinältä toiselle. Lopulta päädyin asettamaan sen lähinnä turvallisuussyistä komuutin taakse. Näin se ei pääse kaatumaan pienten varpaiden tai sormien päälle. Vaihdoin myös puhtaat pellavalakanat sekä ruusutyynynpäälliset ja ripustin juhannuskranssin paikoilleen.

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on juhannuskirjani. Se odottaa komuutilla mutta minä en malttaisi odottaa, että saan taas jatkaa sen lukemista. Koukutuin heti. Tänä iltana en kaikesta huolimatta malta tarttua kirjaan, sillä mies palasi juuri työmatkaltaan. Taas on koko perhe koolla ja mieli niin hyvä ja lämpöinen.

Toivon sinulle oikein onnellista juhannusta! Nautitaan, herkutellaan ja uneksitaan suviöiden suloisia unia.

Juhannusvalmisteluja

Tänään pestiin pikkumiehen kanssa pihakalusteita ja tampattiin kesäräsyjä. Juhannusvalmistelut siis meneillään. Muuta meillä tapahtunutta: Onnistuin sinkoamaan puolillaan olevan maitolasin pöydän reunalta ilmaan ja siitä suoraa isäni pottuvarpaaseen. Maidot levisivät iloisesti olohuoneen matolle, lattialle ja lähes kaikkialle ja pottuvarvas muuttui punaiseksi ja turposi. Lounaan jälkeen menin lakaisemaan terassia ja sain pihalle astuttuani terveiset pihlajan yläoksilta. Linnunpoikanenhan se sieltä lurautti tatinat keskelle päätäni. Mielenkiintoinen päivä siis meneillään. Saa nähdä mitä tänään vielä tapahtuukaan. Ainakin laventelit kukkivat ja tuoksuvat kilpaa juhannusruusun kanssa ja pikkuleipätaikina odottaa leipojaansa.

Kastehelmiä, onnenkyyneleitä

Onnentäyteinen viikonloppu kääntyi uudeksi viikoksi. Mies lensi iltalennolla työreissulle Ouluun ja jo ikävöin. Ennen lähtöään tyhjensi astianpesukoneesta puhtaat astiat, leikki pojan kanssa junilla, luki tälle kirjan ja rutisti hellästi. Lähtösuukon hetkellä minä tietysti nieleskelin suolaisia pisaroita, kuten aina noissa tilanteissa teen. Ei ole väliä onko määränpäänä Oulu tai North Carolina. Rakastettuna uskaltaa olla heikko ja tulla kannetuksi. Rakastettuna uskaltaa olla myös vahva ja kantaa toista. Ja minä saan olla kumpaakin. Puolin ja toisin antaudutaan tässäkin toistamme vasten.

Viikonlopun prinsessahäissä kimaltelivat kulta ja jalokivet. Niiden kirkkauden ylitti kuitenkin se aito rakkaus, jonka parista sai huomata. Olin hiukkasen lumoutunut ja tunsin samalla syvää kiitollisuutta omasta elämästäni. Siitä, että saan rakastaa ja olla rakastettu. Rakkauden kimaltavasta lahjasta kannan Luojalleni kiitoksen jokaisena päivänä.

Kaiken hyvän kukkuraksi huomasin pyhäaamuna, että jättipoimulehdetkin kimalsivat. Onnenkyyneleitä nekin varmasti olivat. Kastepisarat ilahduttavat minua kerta toisensa jälkeen.

Viikonlopun jälkimainingeissa haluan vielä jakaa kanssanne seuraavan Raymond Carverin runon:

"Viileät kesäyöt. Avonaiset ikkunat. Lampuissa valot. Hedelmiä kulhossa. Ja pääsi olkapäätäni vasten. Päivän onnellisimmat hetket.

Lukuunottamatta varhaista aamua, tietenkin. Ja tuokiota juuri ennen lounasta. Ja iltapäivää ja alkuillan hämärrystä. Mutta minä rakastan näitä kesäöitä. Vielä enemmän, luulisin, kuin noita muita hetkiä. Päivän työt on tehty. Kukaan ei tavoita meitä nyt. Koskaan."

Raymond Carver (Suom. Lauri Otonkoski ja Esko Virtanen)

Onnenläikähdyksiä päivääsi,

ps. viikonloppuna meillä makusteltiin mehulla. Pullossa on mansikka-raparperimehua ja loppusilauksena muutama metsämansikka sulostuttamassa kokonaisuutta. Meillä tykätään tästä:

Mansikka-raparperimehu

6 l raparperinpaloja

3 l mansikoita

1,5 kg sokeria

Pane mehustimen siiviläosaan raparperi ja sokeri kerroksittain. Kuumenna n. 50 minuuttia. Kaada ensimmäinen mehulitra takaisin marjojen päälle. Laita puhdas kuumennettu mehupullo pieneen kattilaan ja valuta mehu suoraan pulloon. Sulje heti.

Jos sinulla ei ole mehumaijaa, niin keitä mehu tavallisessa kattilassa. Suhteuta ainekset siten, että yhtä kilogrammaa kohden marjoja ja raparpereita tulee 4-5 dl vettä sekä 3-5 dl sokeria/litra. Puhdista marjat ja raparperit. Kiehauta vesi kattilassa ja lisää marjat sekä raparperi. Keitä kannen alla noin 15 minuuttia, kunnes ovat vaalenneet ja pehmenneet. Siivilöi mehu. Älä painele marjoja. Mittaa mehun määrä, kaada mehu kattilaan ja lisää sokeri (siis 3-5 dl mehulitraa kohti). Kiehauta ja kuori vaahto pinnalta. Kaada mehu hyvin pestyihin ja kuumennettuihin pulloihin.

Itsetutkistelua ja sosiaalisten tilanteiden hallintaa

Pidän itsessäni siitä, että osaan olla hiljaa ja kuunnella. Pidän siitäkin, että myös juttelen vaivatta. Siitä en kuitenkaan pidä, että koen liian usein tarvetta selittää. Toki jo ammattini puolesta on tuokin taito hyvä olla plakkarissa mutta että pitää kaupan kassalla selittää, että "vähän on nyt kummalliset nämä ostokset, kun...". Niin.

Ostin taannoin lehtiharavan (lapselle), kuvalehden (itselle), alelapulla varustetun coctailtikkupussin, jossa koristeena eri maiden lippuja (lapsen kekkereihin) ja jotain vielä, jonka olen jo unohtanut. Siinä sitten kassalle kerroin miten kummalliset ovat nämä ostokset, kun eivät mitenkään liity toisiinsa (Siis mistä saakka olisi pitänyt liittyä?). Kassa ystävällisesti riensi pelastamaan tilannetta ja kertoi, että kyllähän kaikki ostokseni liittyvät jollain etäisellä tavalla puutarhanhoitoon (?)! Alkoi sitten itsekin selitellä. Ja heti tuntui kotoisalta. Toinen samanlainen siinä hymyili minulle. Empaattisuus on sitten ihana asia.

Monen monta kesää työskentelin paikallisen K-marketin kassalla. Nautin työstäni ja minusta oli mukavaa jutella asiakkaiden kanssa. Saatoinpa jollekin olla päivän ainoa juttelukumppani. Kotiäitiyden myötä olen asiaa oikein ajatellut. Vaikka siellä kaupassa selitinkin ihan outoja niistä lipputikuista ja haravasta, oli ystävällinen myyjätär minulle sinä päivänä tärkeä aikuiskontakti. Hän kohtasi minut ja ystävällisyydellään sai hyvän mielen. Molemminpuolisista selittelyistä huolimatta. Huomasin senkin, että ei se selittäminen jäänyt ensimmäiseksi asiaksi mieleni päälle, vaan hänen olemuksensa.

Olen nyt ainakin ajatellut selittämistä ja päätynyt siihen ilmeiseen tosiseikkaan, että minulla ei todellakaan ole velvollisuutta selitellä vaikkapa ostoksiani mutta ei kai se sitten lopulta vaarallistakaan ole, vaikka niin joskus tekisinkin. Sosiaalisissa tilanteissa on paljon jännitteitä ja ne vaikuttavat siihen, miten me käyttäydymme ja myös siihen miten koemme itsemme eri tilanteissa. Haluan olla kotonani itseni seurassa. Niinpä olen päättänyt yrittää arvostaa sitä piirrettä, että minulla on taipumus tuon kassan tavoin rientää apuun ja selitellä, jos jotakuta toista kohtaa nolo tilanne. Turhasta omiin valintoihini tai mielipiteisiini liittyvistä selittelyistä taas yritän irtautua edes vähän. Minulla on selittelemättäkin oikeus mielipiteisiini. Toki ei mielestäni toisia sovi silti loukata tai vahingoittaa järkähtämättömällä omalla käytöksellä mutta omanarvontuntoa saa sydämessään kantaa jokainen.

Olet tärkeä ja arvokas paikallasi. Toivon sulle mukavaa torstaita,