Mukamatkustusta ja hunajaisia herkkuja

Heips! Täydensin leivontaraaka-aineiden varastoa kookosvoilla, raakakaakaolla, kookosöljyllä, manteli- ja kookosjauhoilla sekä luomuhunajalla. Ajattelin lähestyvän loppiaisen kunniaksi leipoa Kiitos hyvää - kirjasta jotakin todella hyvää. Päädyin pähkinävoikuorrutteisiin mokkamuffineihin ja saatanpa kokeilla vielä jotakin toistakin reseptiä lähiaikoina, sillä sen verran houkuttelevia ne ovat. Riemastuttavaa kuinka Virpi Mikkonen toteaa kirjansa alussa, että makeiden herkkujen ei tarvitse olla paheita, vaan ne voivat olla myös hyveitä. Kirjan resepteissä käytetään mahdollisimman vähän prosessoituja raaka-aineita ja ne ovat gluteenittomia, hiivattomia ja lähes maidottomiakin. Hurraa, sanoo tämä leipuri.

Välipäivät ja uusi vuosi hurahtivat meillä pojan osalta sairastellen. Ulkoleikkeihin ei siis ole päästy. Luovuus on kukkinut, kun ollaan keksitty kaikkea kivaa tekemistä sisätiloissa. On pelattu lautapelejä, rakennettu legoja, luettu, musisoitu, leivottu, katsottu elokuvia, askarreltu miljoona paperilennokkia ja lennätetty niistä ihan jokaista ja leikitty mm. salapoliiseja. Yhtenä päivänä mukamatkustimme Lontooseen ja järjestimme kahteen pekkaan ihan oikeat "englantilaiset kutsut" sen kunniaksi, kun joulupaketista kuoriutunut Legon Tower Bridge tuli valmiiksi. Näissä kuvissa näette rakennustöistä päävastuussa olleen insinöörin, joka toki saapui teekutsuille asianmukaisesti silinteriin sonnustautuneena.
 

Loman aikana olen nautiskellut käsitöistä ja ideoita olisi vaikka millä mitalla. Tällä hetkellä on tekeillä pari huivia ja pipo, villatakkikin. Ompeluinspistä odottamaan olen varannut hiukan trikookangasta pojan teeppareita varten. Hänen mielestään tuo Vintage London oli hauska kangas, joten sitä sitten tilattiin Majapuusta. Minusta on niin mukavaa, kun hän vielä toivoo äidin tekemiä vaatteita. Pian siis kuorin ompelukoneen suojahuppunsa alta ja huristelen menemään :)

Onnellista ja siunattua alkanutta vuotta ihan jokaiselle teistä! Löydetäänhän tänä vuonna aikaa kiitollisuudelle, hyvän huomaamiselle, läheisillemme ja  sopivasti myös itsellemme. Kaikki se antaa hurjasti voimaa ja iloa  arkeen.

hymyjä,

Anu

Tapanin tuiketta

Suloinen joulu saa meillä vielä jatkua. Sen ääreltä ei ole kiirettä minnekään. Suupielet ovat rusinasopassa ja kanelikermakakussa, sormet hellinä kaikesta legojen kokoamisesta. Tänään ollaan kiitollisin mielin hiippailtu pyjamissa kotosalla, huokailtu valkeaa joulua ja riemuittu edelleen Vapahtajan syntymäjuhlasta. 

Kanelikakku sai tänä jouluna ylleen valkoisen kermapilven ja hentojen kynttilöiden rykelmän joulun valosta ja ilosta muistuttamaan. Minusta kakusta tuli tavattoman herkkä.  Nautin kaikesta tuollaisesta, kuten vaatimattoman kakun joulupuvusta, juuri sopivan lämpöisestä jouluteestä, puhalletun kynttilän kauneudesta, lumimarjojen kuulaudesta, jouluruusun yksinkertaisista terälehdistä, naurunhelinästä, joka kuuluu autorataleikkien keskeltä. Minusta tuntuu, että jouluna aika pysähtyy hetkeksi ja minä haluan pysähtyä sen mukana, nähdä kaiken ympärilläni olevan kauniin ja kiittää siitä. 

Iloa alkaviin välipäiviin!

- Anu

A Winter Wonderland

Tänä viikonloppuna ollaan askarreltu lumikuusia tällä ohjeella, paketoitu pieniä jolukääröjä ja miesväki teki kuusenhakumatkan. Pienimmäinen jaksoi kuin jaksoikin lähteä tuolle tärkeälle metsäretkelle mukaan, vaikka onkin viikonlopun potenut perjantain kaatumisen jälkeisiä vaivoja. Kasvoilleen kaatumisesta tuli pahaa jälkeä mutta olen niin kiitollinen, että hampaita ei kuitenkaan mennyt  poikki. Viikonloppuna ollaan nyt syöty lähinnä kylmiä sosemaisia ruokia ja annettu suulle toipumisaikaa.

Lauantaina piipahdin kirjakaupassa hakemassa vielä muutaman kirjan pukinkonttiin. Toiveikkaana astelin myös keittokirjahyllylle ja löysin kuin löysinkin kirjan, jota olen odottanut. Virpi Mikkosen Kiitos hyvää on vihdoin julkaistu. Kirjassa on sokerittomia ja gluteenittomia herkkureseptejä, joita innolla aion testailla.  Paitsi että kirjan reseptit viehättävät minua, olen myös varsin mieltynyt kirjan  visuaaliseen ilmeeseen. Voi että, miten kauniita kuvia siinä onkaan. Pidän myös Mikkosen Vanelja - sivustosta. Oletko sinä jo tutustunut siihen?

Joulupostit on lähetetty, oman perheen lahjakääröt kääritty, lapsosen musiikkikoulun konsertista nautittu ja nyt odotetaan koulujen (pojan sekä omani) joulujuhlia. Tänä iltana aion sytytellä kynttilöitä, keittää teetä ja jatkaa Ann Voskampin koskettavan kaunista kirjaa Tuhat lahjaa.  Voskamp etsii kiitollisuutta ja kietoo myös lukijansa kiitollisuuteen. Siihen kiedottuna minäkin tahdon olla ihan jokaisena päivänä.

Suuntaasi iloa ja valoa,

Anu

Tuulahdus talven valoa

Olipa ihastuttavaa saada muutamana aamuna herätä talven valossa ja istua teekupposen kera ihmettelemässä lumimaisemaa. Talven valo tuulahti ikkunoista sisälle ja yhtäkkiä kaikki näytti sisälläkin valoisammalta. Lumi on tänään jo sulanut mutta mieleen se jätti silti talvi-iloa.
Meillä on tänä syksynä saatu nauttia ilosta ja valosta niin monessa muodossa, että en edes tiedä mistä aloittaa. Ensinnäkin saimme viettää "Lukulampun sytyttämisen juhlaa" pojan oppiessa lukemaan. Voi sitä riemua! Ekaluokkalaisen kasvot ovat niin useasti suorastaan säteilleet onnesta, kun oman ihanan opettajan johdolla on koulussa saanut oppia niin ihmeellisiä asioita. On se vaan niin tärkeää, että voi lähettää koululaisensa oppimaan ympäristöön, jossa tietää hänellä olevan hyvä olla. Kiitosmieli on tänä syksynä ollut suuri.
Meillä ovat puhaltaneet uudet tuulet myös siinä mielessä, että olen saanut työpaikan ihan kodin läheltä ja arjessa on aikaa aivan eri tavalla kuin ennen. Ihan ihmeellistä! Vaikka tähän syksyyn on mahtunut paljon sairastelua ja sellaista kurjaa, on päällimmäisenä mielessä kuitenkin kaikki se hyvä, josta ollaan viime kuukaudet saatu ammentaa.
Olen ennättänyt hiukan intoutua kotijutuistakin -  niistä sisustussellaisista :). Ruokapöytä sai allensa uuden talvenhohtoisen maton. Tykkään siitä hirmuisesti. Oikeastaan mattoja on kaksi rinnakkain, jotta näin saatiin riittävän kokoinen "iso matto" pöydän alle. Kutimetkin ovat kilisseet syysiltoina. Löysin syyslomalla Puno Gepardia Snurresta ja huitelen siitä menemään talvihuivia, johon aion virkata kauniin reunuksen.  Taidan kaapata käsityön mukaani, kun kipaisen parin päivän työreissulla Helsingissä loppuviikosta. Esimieheni mielestä oli varsin kummallista suunnitella hotelli-iltaa kera kutimen, kun voisi painaa jouluostoksille kaupungin keskustaan. Joo-o, yksi kotihiiri ilmoittautuu :) 

Voimia uuteen viikkoon ja iloa alkavaan adventtiaikaan!

- Anu

Kesäherkuttelua ja baobabeja

“All grown-ups were once children... but only few of them remember it.”
― Antoine de Saint-Exupéry, The Little Prince

Hei! Kesälomani on alkanut ja olen nauttinut täysillä! Perheessämme on kaksi lomalaista tällä hetkellä ja me kaksi olemme ottaneet kaiken irti ensimmäisitä lomapäivistä. On ihan terveellistä tavoitella lapsenkaltaisuutta ja iloita, hassutella ja touhuta yhdessä kiireettä. Kerrankin kiireettä. Oikeastaan emme ole tehneet mitään ihmeellisen erityistä mutta silti kaikessa tekemisessä on ollut erityisyyden tuntua. On vaan niin ihanaa saada pyöräillä kauppaan hakemaan lounastarpeita, keinua puistossa vierekkäin (hyi minä! Puistojen keinut ovat kaiketi vain lapsille tarkoitettuja), olla vesisotaa omalla pihalla, hoitaa kesäkukkasia, kuljettaa poikaa ystäviensä luo leikkeihinsä sekä kesäkerhoon rokkaamaan ja rakentamaan robotteja ja herkutellakin.
Kävin Ruohonjuuressa ja tein muutaman mukavan löyön. Kuudenvanha miehenalkumme on aika kovasti sipsien perään, joten ilahduin löytäessäni Ruohonjuuresta orgaanisia vähärasvaisempia paprikalla maustettuja perunalastuja. Tekivät kauppansa mainiosti.
Toinen yllätys oli Baola -juoma. En meinannut uskoa silmiäni, kun näin baobab -hedelmäjuomaa.  Muistatko Pikku Prinssi -kirjasta kuinka Pikku Prinssi  yritti kovasti kitkeä baobabeja tähdeltään? Olen aina kuvitellut, että baobab -puut ovat kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Vasta nyt minulle selvisi, että baobabeja on oikeasti olemassa ja nimi tarkoittaa  apinanleipäpuuta.  Ostamani Baola -juoma on siis baobab-hedelmistä tehtyä juotavaa. Itse päädyin baobabin ja kirsikan yhdistelmään mutta tarjolla oli muitakin vaihtoehtoja.
Tänään meillä on Baolan keralla herkuteltu piirasmaisella pitsalla. Olen saanut ohjeen ystävältäni vuosia sitten ja siitä on muovautunut perheemme suosikki. Jos kaipaat nopeasti valmistuvaa kesäherkkua, niin tässä voisi olla ideaa:

Tarvitaan
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 dl vettä
50 g voita
Ainekset sekoitetaan keskenään ja taikina taputellaan leivinpaperoidulle uunipellille. Sitten vaan tomaattisosetta ja esimerkiksi kinkkua ja juustoa päälle. Herkun kruunaa kuivattujen yrttien tömäys. Tällä kertaa laitoin itse Tuscany Spice Mixiä (Sonnentor, myös Ruohonjuuresta hankittua) mutta varmasti vanha kunnon pitsamauste ajaa saman asian.
Jälkkärinä meillä maistuivat jätski ja nektariinit - pyörällä kotiin köryytetyt ja vähän jo lommoilla mutta suloinen tuoksu tai maku ei onneksi kolhuissa ollut kärsinyt.

Herkkuterkuin,
Anu

Kevätterveisiä! Ihanaa, kun aamuisin saa herätä valoon ja töistä tullessa on vielä valoisaa. Hurmaannun valon määrästä joka kevät mutta tänä vuonna se tuntuu jotenkin ihan erityisen ihastuttavalta. Lieköhän se sen lumettoman talven syytä.
Meillä on juhlarikas kevät. Ollaan vietetty miehen tasavuotissyntymäpäiviä, ystävien ja sukulaisten merkkipäiviä ja nyt odotellaan pääsiäistä. Ensimmäiset pajunoksat on jo haettu ja sormia syyhyää päästä pääsiäisruohon kylvöön. Taidetaan kylvää ensimmäiset jo ihan pian.

- Anu

Takkihaaveen täyttymys

Syksyn ja talven varalle toimme Skotlannista tuliaisina lämmikkeitä; eritoten lämpöisiä muistoja mutta myös lämmintä vaatetta. Hankimme vihdoin Barbourin klassiset öljykangastakit koko perheelle sellaisiksi yleistakeiksi. Miesväki sai oliivin väriset ja minä mustan. Omani on Ladies Utility jkt, pojalla Classic Beaufort ja miehellä Bristol. Takeissa on tartanvuori ja pintakäsittelynsä ansiosta ne pitävät sadetta. Minulle tulee tästä takkiklassikosta mieleen brittiläiset elokuvat ja tv-sarjat - niissä kun niitä näkee. Ja mielleyhtymä on minulle mitä mieluisin. Taannoin katsoimme Puutarhaetsiviä ja bongasin sieltäkin pari vastaavanlaista  takkia. Oikein odotan, että saan pukea takin alle muhkean villapaidan, sujauttaa jalkaan saappaat, kietoa kaulaan villahuivin ja samoilla syksyisessä metsässä. Poika on muuten ihan innoissaan, kun hänen takissaan on riistatasku takana. Se on takin levyinen tasku, jonne tässä tapauksessa nyt taidetaan riistan sijaan piilotella ulkoilun aikana löytyneitä aarteita.

Täydensimme myös kodin keksi- ja teevarannot voipikkuleivillä, Oreoilla ja suklaapikkuleivillä sekä Earl Greylla.Varmaan luulivat meitä keksiaddikteiksi kassalla, sillä sen verran monta paketillista niitä keksejä oli ;) Taikka sitten ajattelivat, että kotimaassamme ei ehkä saa pikkuleipiä lainkaan. Meistä nyt kumminkin on kiva, että Oreoitakin riittää ensi hätään.

Tänään on satanut kuin saavista kaataen ja minä tykkään. Oli ikävä sadetta, sen tuoksua ja raikkautta. Nyt lähden tuonne sateeseen tarpomaan ja suuntaan kohti hammaslääkäriä. Huiks. Poika kysyi, että saanko palkinnon sitten hammaslääkäriltä kun tarkastus on ohi :) Ei hullumpi ajatus tuo palkinto mutta piti sitten kuitenkin kertoa, että aikuiset eivät taida sellaisia saada. Lupasin, että voidaan keksiä ihan oma palkinto. Hän ehdotti karkkipussia (ei kerrota hammaslääkärille) ja minä uuden ompelukirjan selaamista kaikessa rauhassa.

- Anu

ps. Lanka on Johnstons of Elginiltä.