Saalisreissu

Tänään käytiin kalassa kolmen polven kesken. Heinäpellon poikki kulkiessa oli tavaton kesäfiilis ja eväsleivät maistuivat niin hyviltä kuin vain retkileivät voivat maistua. Nyt paistuu juustokakku ja illaksi tiedossa löhöilyä. Aikas kiva!

Halituksin,
Anu
ps. Kiitos S ja M juustokakkuinspiksestä. Odotan haukkua jo vesi kielellä.

Kynttilöiden sammuttua

on kesäyössä yhä valoisaa. Huomasin, että talvella harmahtavaksi  maalattu pöytämme näyttää keskikesän valossa vihreään taittavalta.  Kiva yllätys! Valon sävy vaikuttaa kovasti ympäristöönsä ja luo kiinnostavia vuodenajasta riippuvia tunnelmia.
Kirjojen ja lehtien sivuilla tunnun nyt pysähtyvän viileän raikkaisiin kesäkuviin, kuten tähän Leila Lindholmin kirjassa olevaan kuppikakkukuvaan. Minusta tuo minttu ja raikas vaaleansininen näyttävät kovin kauniilta yhdessä. Keittiöinspiraation ohella kirjat tarjoavatkin minulle innoitusta sävykokeiluihin ja tunnelmiin myös lautasen ulkopuolella. Tällä hetkellä kiintoisan tutkimisen kohteina ovat Leilan kirjat sekä Katie Quinn Daviesin kirja What Katie Ate. En saa kyllin hänen ruokakuvistaan!!
Levylautasella meidän perheen juhannuksessa soi mm. Thomas Fersen. AH!!!


Letkeää keskikesän juhlan jatkoa,

Anu

Kekkerit kahdelle ja yrttiryöstö

 

Pantiin pystyyn kekkerit kahdelle. Leikittiin, että ollaan mökillä; leivottiin ihan oikeita Taikakuulia ilman uunia, levitettiin pöydälle hauska kesäliina, jonka pari kesää sitten surautin kokoon keittiöpyyhkeistä ja yhdistettiin kokonaisuuteen sinivalkoiset astiat. Kupit hankin viime vuonna Tampereelta Ranskalaiselta ruokatorilta ja lautaset Anne´s Past and Presentistä Helsingistä Marien ja Nigella Lawsonin innoittamina. Lawson on käyttänyt sarjan kuppeja televisiosarjassaan. Lusikat ovan mieheni papan peruja.
Vati on minulle näistä astioista muistorikkain rakkain. Se on norjalainen turi-designin Lotte ja sen olen saanut äidiltäni. Siinä sain aina lapsena sekoitella kakkutaikinaan yhdistettävät kuivat aineet ja muistan sen joka kerta, kun käytän astiaa. Jauhojen sekoittaminen ja tasoittaminen lusikalla oli ja on aina yhtä ihanaa - ah, sitä silkkimäistä pintaa.
Laitan Taikakuulien ohjeen tähän, jos vaikka haluat heittäytyä helpon herkun varaan näin kesäiltana.

Kookostaikakuulat

100 g voita
3 dl kaurahiutaleita
1 dl kookoshiutaleita (voi jättää poskin ja korvata kaurahiutaleilla)
1,5 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl kaakaojauhetta
1 rkl kylmää vettä

Kaada kaikki ainekset kulhoon ja sekoita tiiviiksi massaksi. Pyörittele pieniä kuulia ja kierittele ne lopuksi kookoshiutaleissa, tomusokerissa tai vaikka kaakaojauheessa.


Herkkuterkuin,
 Anu

Ps. Kuulat ovat Milla Magian ammuksia, kun hän yrittää kaapata Roopen onnenlanttia itselleen, joten kannattaa noudattaa varovaisuutta näitä syödessä. Ohje on Aku Ankan keittokirjasta (1986).
Pps. Eikös ole hemaisevan rönsyilevä yrtti? Ryöstin sen mökkileikin ajaksi sisälle ja nyt en malta palauttaa sitä ulos parvekkeelle. No, mitäs on niin kaunis! Melkein jo kuulen basilikan vikisevän pihalla  kadonneen ystävänsä perään mutta vikisköön vaan tämän illan. Minä ihailen yrttiäni nyt sisällä.

Aamu

Nukahdan linnunlauluun ja herään siihen. Koti metsän sylissä tarjoaa minulle tämän  jokakeväisen hurmion. Ne laulavat nytkin, siis linnut. Ja kielot ovat niin terhakkaasti tötteröllänsä, että pian odotan niiden puhkeavan kukkaan.
Viime päivien mukavia juttuja ovat olleet perheen yhteinen metsäretki, pikapyrähdys Helsinkiin (työn merkeissä mutta kuitenkin), tavalliset tuokiot keittiössä (munankuorien kauneus on joka kerta yhtä hätkähdyttävää), Nigella Lawsonin ruoanlaittopätkien katsominen Liviltä  ja innostava kirjalöytö. Robert Louis Stevensonin (1850-1876) esseet kokoelmassa Kävelyretkistä, ovat juuri sopivaa kevätlukemista. Skotlantilaisen romaanikirjailijan, runoilijan ja matkakirjailijan sanat suuntaavat katsettani kohti tulevan kesän seikkailuja. Seikkailu liitetään usein kaukomaihin mutta ajattelen, että seikkailla voi lähiympäristössäänkin. Läheltä voi löytää aarteen; hyvän hetken, kauniin valon, linnunlaulupuun, uuden ajatuksen - mitä vain.

"En kuitenkaan ole varma, ettei kohtuus ja jokseenkin askeettinen ruokavalio maisemienkin suhteen ole terveellinen ja makua vahvistava ja ettei paras koulu luonnonystävälle mahda löytyä niistä maista joissa ei tule vastaan teatraalisia vaikutelmia - ei mitään silmiinpistävää eikä äkillistä - vaan jokaisessa yksityiskohdassa näkyy siivon ja sopusointuisen kauneuden hiljainen henki, niin että voimme kaikessa rauhassa ottaa vastaan jokaisen pienen piirteen ja antaa niiden yksissä tuumin soittaa mielessämme maiseman hillittyä sävelmää."
                                                              Robert Louis Stevenson esseessään Teistä

Hyviä hetkiä,
  Anu

 

Voivatkohan hymykuopat jäädä poskiin pysyvästi? Olen tällä viikolla nauttinut hyvän mielen päivistä. Sellaisista, jotka alkavat hymyllä ja päättyvät hymyyn.
Tänään näin pienen tytön poimimassa valkovuokkoja kesähamosessaan. Aurinko paistoi hameen helmaan kauniisti ja tyttö näytti nauttivan puuhastaan. Harkitsin auton pysäyttämistä tien sivuun ja tytön valokuvaamista, sillä niin runollisilta tuo hetki ja pieni tyttö näyttivät.
Oman suloisen pojan kätösistä sain eilen vastaanottaa juuri tuollaisen itsepoimitun syntymäpäiväkimpun.  Mietin tässä, että voikohan  rakkauteen oikeasti pakahtua? Lähellä se kohdallani ainakin oli.


Have a lovely Saturday!

- Anu

Kello viiden tee

Rakastan teehetkiä! Kaikenlaisia. Niitä hitaita ja pumpulisia, jolloin ei ole kiire mihinkään ja niitä toisiakin, jolloin saa hörpätä vaikkapa kiireen keskellä muutaman hörpyn virvoittavaa ja lämmittävää juomaa. Teepöydän kattamisestakin pidän hurjasti. Siihen liittyen minulla olisi nyt tablettikaipuu.  Haluaisin pöydälle uudet tabletit mutta muka mikään ei tunnu olevan hyvä - tiedätkö tunteen? :)  Niinpä nämä vanhat ovat käytössä ja ihan kivathan nekin ovat. Kaipa se on tämä kevät, mikä saa mielen suuntaamaan raikasta ja uutta kohti.

Minulla on tänään koeviikon päivä ilman valvontavuoroa. Tulisi tarkistaa iiiisoa pinoa tuotoksia mutta olin kuitenkin eilen niin ahkerana, että päätinkin tänään tehdä jotain ihan muuta, siihen kun nyt on mahdollisuus. Suuntaan siis kukkakauppaan ja haen leivontatrvikkeita. Tänään minä leivon ja laitan kotia.

Mukavaa perjantaifiilistä myös sinulle!!

Anu

ps. Lämpöinen kiitos ihanista viesteistänne edelliseen!Olette ihania ♥

Hälvenevää

Kimpullinen kissoja lasipurkissa, Björkmannin Kadonneet askeleet, hasselpähkinäsuklaata (oikeasti miehen syntymäpäiväksi saamaa mutta jalosti koko perheelle jakamaa), uusin The Simple Things -lehti, timjami keittiön kevätauringossa ja pellillinen skotlantilaisia pikkuleipiä.  Meillä on hyvä olla ihan näin pienesti kotosalla.
Talvi on ottanut voimille, on todella ottanut. Rakas paappani sai kutsun Taivaan kotiin ja perhepiirissä on ollut myös paljon sairautta, vakavaakin. Olen kulkenut kuin sumussa. Pimeässä tai sumussa kulkiessa on askel hidas. Huomio kiinnittyy selviytymiseen, eteenpäin pääsemiseen, ja kaikki muu jää sivummalle. Kun sumu hälvenee, voi huomata ympärillään maailman täynnä kohteita katseen vaeltaa. Olen jo huomannut muutamia.
Tällä viikolla huomasin uuden blogin nimeltä Sari Lydia. Sitä pitää nainen, jonka aiempi blogi oli niiden ensimmäisten joukossa, joita vuosia sitten aloitin seuraamaan. Blogi oli nimeltään Puhdaspuuvilla ja pidin siitä tavattomasti. Klikatessani Sari Lydia -blogiin, osui silmiini tuttu Jesajan kirjan kohta: Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.(Jes 43:19). Minunkin erämaahani - hoksasin. Sen saan uskoa. Ja sinunkin erämaahasi, jos sinulla sellainen on. Ja meillä kaikilla kai ne omat erämaamme taitavat olla.
Olen lukenut Hannu-Pekka Björkmannia ja viehättynyt hänen kielestään ja kyvystään asetella sanoja niin rehellisen kauniisti. Björkman analysoi Mathias Grunewaldin teosta Isenheimin alttaritaulu tavalla, joka osoittaa mitä suurinta aiheentuntemusta sekä aitoa pyrkimystä ymmärtää kristuskuvauksen sanomaa. Ihan osuvaa pitkäperjantailukemista, sanoisin. Björkman analysoi kirjassaan myös nykyihmistä. Olen lukenut seuraavan kohdan useasti:
 "Renessanssin jälkeen on ihmisen katse itseensä yhä vain syventynyt vapauden vaatimukseksi, joka on johtanut kolmanteen syntiinlankeemukseen. Olkoon se nimeltään "hengellisen muistin menetys", "detrimentun memoria spiritualis". Mutta tämä tahallinen muistinmenetys ei koske ainoastaan hengellistä, vaan myös henkistä kulttuuria. Ihmisen tarve kokea itsensä täydellisen vapaaksi on luonut uudenlaisen ajattelutavan ja ihmistyypin. Tällainen kelluva ihminen, homo fluctuaris, on joko tahtoen tai tahtomattaan irti klassisesta sivistyksestä sekä uskonnosta ja sen merkityksistä. Hän kelluu tiedon valtameressä tyytyväisenä, ajelehtien sattumanvaraisesti tuulten mukana. Hänen tietoisuuttaan hallitsevat populaarikulttuurin sisällöt ja arvot, erilaiset kaupalliset vertaisryhmät ja niin sanottu nopea tieto, joka päivittyy lähinnä internetistä ja lehtien sivuilta." Hannu-Pekka Björkman, Kadonneet askeleet. Matkoja aikaan ja taiteeseen.
 Jäin pohtimaan vapautta ja minulle tuli mieleen gospelartisti Jari Kekäleen kappale nimeltään Sitäkö on olla vapaa?

Sitäkö se on olla vapaa
kuin käsi irrallaan ruumiista
kuin sisiliskon häntä pikkupojan käsessä
sitäkö se on sitäkö se on
...
Sitäkö se on olla vapaa
kuin oksa maahan revittynä
kuin puu myrskyn jälkeen ilman otetta maasta
sitäkö se on sitäkö se on
...
Vai sitäkö se on olla vapaa
että löytää yhteytensä ja on kokoisensa
sitäkö se on
sitäkö se on olla vapaa
löytää yhteytensä ja suostua paikallensa
sitäkö se on sitäkö se on 

Valtavan ihanaa ja siunattua pääsiäistä juuri Sinulle!!

terv. Anu