Kaksi hattua ja omenaisia hetkiä

   

   

Tänä aamuna oli asiat sillä tavalla, että taloutemme ruokavarannot olivat vähissä tai oikeastaan olemattomat. Sillä linjalla oltiin, että kaapissa oli muutama siivu kevytmetwurstia, pätkä makkaraa, ihan hiukan juustoa, tilkka maitoa, vähäsen voita, ei juuri lainkaan kasviksia ja siihen malliin. Kuivatavaroissa sama tilanne. Omenoita oli. Viikolla ei mies ollut ehtinyt kauppaan ja minä taas en turvonneen kipeän jalan kanssa mitenkään hinkunut kiertämään maratonia supermarketin ympäri. Rippeistä syntyi silti suolainen piiras ja omenagrahampiirakka. Tuli mieleen muinoin televisiossa pyörinyt Kokkisota, jossa pienistä aineksista valmistettiin herkkuja. Ilo oli suuri, kun ainekset riittivät ja sain tehtyä kattohommissa olevalle miesväelle jotakin lämpimäistä. Niin, meille saatiin tänään kaksi uutukaista hattua takanpiippuja suojaamaan.

Kauppaan päästiin iltasella. Reissu oli ihan oma lukunsa. Ensin löysin itseni samojen hyllyjen välistä äitini kanssa. Tietämättämme oltiin menty samaan markettiin. Treffasimme useiden hyllyjen kohdalla ja se oli hauskaa. Kävi vielä niinkin, että seisottiin kaikki neljä (minä, mieheni, lapsi ja äitini) perunasäkkien kohdalla vihannesosastolla ja oltiin juuri saatu säkki kärryihin, kun mies yhtäkkiä sanoi, että tuolla on hei meidän oma perunakauppias - asiakkaana siis samassa marketissa. Säkki viuhahti äkkiä pois kärryistä ja sitten kysymään, että koskahan sitä tosi hyvää perunaa olisi taas saannilla. Kauppias sitten siihen, että no tuolla parkkipaikalla saatte, on meinaan autossa perunoita, porkkanaa, punajuuria, sipulia ja vihersalaattia! Kaupias kiertää kotikylässämme muutaman viikon välein kauppaamassa tuotteitaan suoraan kotiovelle. Marketti, jossa treffattiin, ei ollut kotikylässämme vaan läheisessä kaupungissa. Mikä sattumus. Tehtiin ensin kauppaostokset ja sitten parkkipaikalta saatiin tuoretta tavaraa mukaan. Onnistunut kauppareissu.

Kuvat ovat nyt varsin omenaisia, kun vähän hullaannuin.Pellavakangas tuossa omenavadin alla pöydällä on ollut kaapissani jo yli vuoden mutta odottaa edelleen ompelijaansa. Kaihtimen siitä meinasin tehdä mutta otin tuumaustauon. Pitkäksi venähti, enkä vieläkään osaa päättää. Levitin kankaan edes pöydälle, niin on helpompi tuumailla mitä siitä ompelisi. Tuumailu on oikeastaan ihan mukavaa. Aina ei tarvitse kiirehtiä.

Tässä vielä omppupiiraan ohje. Grahamjauhot antavat mukavan säväyksen ja vaihtelua omenaherkkuun.

Vähän tuhdimpi omppupiiras

150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl grahamjauhoja
1 tl leivinjauhetta
omenoita
sokeria, kanelia, fariinisokeria
Sekoita kaikki ainekset keskenään, vatkata ei tarvitse mutta toki niin tulee kuohkeampaa. Painele taikina voideltuun vuokaan ja lado päälle omenaviipaleita. Ripauta sokeria ja kanelia kyytipojaksi ja fariinisokeriakin, jos sitä sattuu olemaan. Paista 200 asteisessa uunissa. Jos haluat, voit laittaa omenoiden päälle 2 dl kermaviiliä, 0,5 dl sokeria, munan ja 1 tl vaniljasokeria vatkattuina. Minulla ei kermaviiliä ollut ja hyvää tuli ilmankin.

Iloa,

ps. Kiitos kovasti uusista tunnustuksista Tuire ja Tinttarus! Jos sopii, niin liitän ne tuonne edelliseen postaukseen ja linkitän myös sinne. Rakastamieni asioiden kärki kun pysyy samana. Olette ihania. *hymy*