Meillä oli eilen kyläilypäivä. Pakkauduimme aamupäivällä autoon ja huristelimme Tampereelle ystäväperheen luokse. Ystävät ovat kyllä lahja ja varsinkin sellaiset tosiystävät, joiden kanssa juttu jatkuu siitä, mihin se on viimeksi päättynyt, vaikka edellisestä tapaamisesta olisikin aikaa. Minä kuulkaa pelasin reissulla Wiitä ihka ensimmäisen kerran ja perheen ekaluokkalaistyttö pesi suoritukseni mennen tullen. Hulavanteen sain jotenkin pyörimään mutta lentäminen, puhumattakaan stepistä, oli minulle ihan liikaa. Saatiin myös herkutella ja kotiintuomisena oli matkassa uusi suklaakakkuresepti. Mikäpä sen mukavempaa, kuin hyvä mieli kera uuden herkkuohjeen.

Nautin kovasti siitäkin, että ennen kyläilyä sain poiketa Virpin puodilla. Muutama idea jäi muhimaan ja ilokseni kuulin, että myöhemmin syksyllä myyntiin on tulossa kaunis tekstiilimallisto - juuri sellainen, josta olen pitkään unelmoinut. Pikkuruisina tuliaisina toin pari kynttilää ja korttia. Korttien puuteriset sävyt ovat viehättävät ja tauluksi asti niistä olisi. Olen tänään miettinyt sopivia kehyksiä.

Meillä on muutama huonekalukin vaihtanut paikkaa. Äidin kanssa vietettiin todella mukavaa perjantai-iltaa jutellen, kylttilöitä poltellen ja huonekaluja siirrellen. Lautashyllyäkin järjestelin uuteen uskoon, kun vanhemmilta saamilleni suloisille vanhoille teekannuille piti heti saada arvoisensa paikka.

Tänään olen lepuuttanut ääntäni. Työn aloittaminen on vienyt sen varsin heikoksi. Toivon, että tuo palautuu ennalleen, kun työpaikan remontti saadaan päätökseen ja kun totun taas puhumaan isoille ryhmille.

Kuiskuttelen korvaasi hyvän pyhän toivotuksia,