Pale pink

Ja sitten se tapahtui. Viimekesäinen pelakuuni puhkesi vapuksi kukkaan! Tänään olen nauttinut hennon vaaleanpunaisesta uudesta kukinnosta. Marengeista myös. Ne jäivät juuri makuni mukaisiksi, sopivan kinuskisiksi. Maistelimme herkkuja mehukesteissämme pikkuisännän kanssa ihan kahdestaan. Oli mukavat vappukestit.

Magnoliat ja pionit valtaavat leikekokoelmaani (pöydällä Jeanne D´Arc living ja BoligLiv, seinällä Kotivinkki). Toukokuu, syntymäkuukauteni, on mielikuvissani aina pinkki. Huomenna se alkaa.

Mukavaa iltaa,

ps. Herkullisia marenkeja syntyy näin: Vatkaa 3 valkuaista, 7 rkl sokeria ja 1 rkl vaniljasokeria kovaksi vaahdoksi. Vaahto on valmista silloin, kun voit kääntää kulhon ylösalaisin ja silti seos pysyy kulhossa. Pursota leivinpaperoidulle uunipellille ja paista noin kaksi tuntia 100 asteisessa uunissa. Minä haluan, että herkut eivät ole aivan rutikuivia, vaan napakoita mutta kinuskisia sisältä. Jos haluat aivan kuivia, paista kauemmin. Irtoavat jäähdyttyään hyvin leivinpaperilta mutta kuumina voivat takertua.

chic

Sain jotakin itselleni, minulle, ilokseni. Nimittäin uuden hiustyylin. Se on pyöreähkö polkka, takaa lyhyempi kuin edestä ja ihanan kolmiulotteiseksi leikattu. Otsahiukset jätettiin melko pitkiksi. Tunnen itseni ihan ranskattareksi.

Teemaan sopien katsoin Julie ja Julia elokuvan. Pannulla tirisevät leipäpalat, suklaakakut kuorrutteineen ja kutsuvat kattaukset saivat minut innostumaan. Elokuva kertoo Julie Powellista, työhönsä väsyneestä valtion virkamiehestä, joka päättää muuttaa elämänsä suuntaa kokkaamalla vuodessa kaikki lähes kuusisataa reseptiä legendaarisen Julia Childin keittokirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet. Minulla on ollut tuo keittokirja jo yli vuosikymmenen ja voin kertoa, että toden totta siinä on haastavia reseptejä. Ainakin kaltaiselleni kotikokille on kirjassa haastetta kerrakseen. Pidin elokuvassa juuri siitä, että Julie on kotikokki. Hän haastoi itsensä ja onnistui. Projektin hän dokumentoi blogigsi. Elokuvan innoittamana päätin itsekin kokeilla kirjasta seuraavaksi jotakin sellaista, jota en ole aiemmin yrittänyt.

Julia Childista sain elokuvan pohjalta sellaisen kuvan, että hän suorastaan syleili elämää. Hänen elämänilonsa, uutteruutensa ja rakkaus mieheensä tekivät hänestä valovoimaisen. Sellaisena Julie hänet ainakin näki, sellaiseksi kuvitteli ja niin Meryl Streep roolin tulkitsi. Kunpa me ihmiset, minä mukaan lukien, eläisimme joka päivä täydestä sydämestämme, uskaltaisimme näyttää sen ja nauttia arjesta, kokea tyytyväisyyttä siitä mitä meille on annettu eikä tyytymättömyyttä siitä, mitä meillä ei ole. Arjessahan me elämme ja iloja on siinä kyllin, kun vain pysähdymme ne huomaamaan. Minä huomasin tänään monta mukavaa asiaa, kun taas vain heittäydyin panemaan merkille.

Iloista vappumieltä Sinulle! Minulla on täällä balleriinat ja tennarit jo valmiina kesäkauden avajaisiin. Simakin valmistunee ihan ajallaan.



Ps. Ajattelin vielä mainita, että vaikka tuosta kulinaristisesta Nora Ephronin elokuvasta pidinkin, ei se silti päihitä Ephron -suosikkiani Sinulle on postia. Ehei. Terveisiä vaan T.V. (ho-hoi Lappeenranta) sekä M.S. ja S.S. (Kuuleeko Turku?) :)

Lomalla - Välimerellinen päivä kotosalla

Minä olen leikkinyt lomailevani jossakin Välimerellä. Lounaaksi valmistin kevyttä keittoa ja vaaleaa leipää, veteen molskautin raikastukseksi sitruunaa. Olen myös istutellut pelargonianpistoikkaita terrakottaruukkuihin ja ihaillut mennen tullen jo kukkivan Mårbackani loistoa. Viimevuotiset eivät sentään vielä kuki, vaan tämä yksilö on Plantagenista ostettu uutukainen.

Edullisen lomani aikana olen miettinyt erästä vanhaa sketsiä, jossa muistaakseni Petelius ja Kalliala viettivät rantalomaa olohuoneessaan. Lattialle, reilusti parketille vaan, oli levitetty sangollinen hiekkaa ja siinä makailivat lomailijat pyyhkeidensä päällä. Hiustenkuivaaja huolehti leppeästä kesätuulesta. Joitakin muitakin tee-se-itse -vinkkejä sketsissä oli mutta en jaksa muistaa mitä. Minä en ihan näin pitkälle kuitenkaan Välimeripäivässäni ole mennyt. Onneksi. Olisi mies varmasti muuten töistä tullessaan ihmetellyt, että mitä santaa meillä on paikat täynnä.

Hilpeää iltaa Sinullekin,

café

Pyhäaamun rauhallinen teehetki omalla kuistilla. Brunnerin sanat kietovat minut verkkoonsa ja olen levoton. Kirja Edith Södergranista on tuskaisa eikä oikein sovi mieleni sävyyn tänä aamuna. Aurinko lämmittää paljaita käsiäni ja nautin olemisesta. Sellaisestakin voi iloita, että on vain. Istuu ja lentää samaan aikaan. Ajatuksilla on joskus melkoinen vauhti.

Valoa päivääsi,


ps. Miehen kanssa laitettiin eilen kuisti kevätkuntoon. Pieni kahvilapöytäni tuoleineen tarjoaa minulle seuraansa pitkän talven jälkeen ja minun on vaikea vastustaa tuon lepopaikan vetovoimaa. Ikkunat on vielä pesemättä mutta saavat ollakin, kunnes talo on maalattu. Siihen puuhaan ryhdytään ehkä jo toukokuulla.
pps. Edith Södergran on mielenkiintoinen nainen

Pikapullaa ja orvokkeja

Pikkumiehen kanssa pyöräytettiin pikapullaa perjantain kunniaksi. Pienet sormet tarttuivat rivakasti toimeen; kaatoivat aineksia ja sekoittivat tomerasti. Raesokerin ripottelu taisi olla paras vaihe. Ei ole mikään pulla hetkeen maistunut niin hyvältä.

Tämä leivonnainen on helppoudessaan oivallinen juuri perjantaiväsymyksen keskellä pyöräytettäväksi tai sitten lasten kanssa toteutettavaksi. Mausta ei arvaa, kuinka yksinkertainen resepti todella on. Kannattaa kokeilla. Suut sokeriin siellä :)

Pikapulla

4 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
1/4 tl suolaa
2 dl maitoa (voi korvata vedellä)
1 dl voisulaa
pinnalle sokeria/raesokeria

Sekoita kaikki aineet keskenään. Kaada 24 cm halkaisijaltaan olevaan voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja ripottele sokeria päälle. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Herkuttele kylmän maidon kanssa.

Pullan lisäksi olen tänä iltana nautiskellut orvokkieni loistosta. Valkoisia lähdin ostamaan mutta sitten ihastuinkin näihin ruosteenruskeisiin ja roosiin. Istutin orvokit sinkkiastiaan ja tuntuu, kuin kesä olisi heti lähempänä.

Levollista oloa ja iloa,

Neulatyyny

Pieni halusi ommella. Minusta se on suloista, kun hän istuu omalla tuolillaan ompelukoneen vieressä ja on kaikellansa mukana puuhassa. Minulla ei varsinaisesti ollut ommeltavaa mutta tehtiin sitten kuitenkin neulatyyny siirtokuvakokeiluni kangastilkusta. Kangas on pellavaa ja siirtokuva oli kaunokirjoitusta harmaalla pohjalla.

Tänään meillä herkuteltiin pannarilla ja illaksi suunnittelen suurta pannullista teetä, villasukkia jalkojen lämmikkeeksi ja hetkeä kuvalehtien parissa. Sellainen ei ole hetkeen onnistunut mutta josko tänä iltana...

Hyvää mieltä,

Madonna

Ostin jokin aika sitten Sinooperista Art mediun kuvionsiirtoliimaa. Alkuviikosta kokeilin liiman tehoa siirtämällä madonnan lakanakankaalle. Tulostin ensin haluamani kuvan peilikuvana lasertulostimella. Sitten leikkasin kuvan haluttuun kokoon ja sivelin kuvan päälle (siis ei taakse vaan suoraan päälle) reiluin vedoin kunnon kerroksen liimaa. Lopuksi painelin kuvan kuvapuoli alaspäin liimoineen päivineen kankaalle ja silittelin kuvan takaosaa sormin niin, että ilmakuplat poistuivat. Jätin kuvan kuivumaan vuorokaudeksi.

Seuraavana päivänä kostutin kuvan pinnan märällä sienellä ja pesin paperin pois. Hinkkasin pintaa ihan kunnolla ja käytin runsaasti vettä. Kuvan reuna repeytyi hieman ja minusta rosoinen reuna näytti niin hauskalta, että päätin olla huolimaton muidenkin reunojen suhteen. Keskeltä kuvaa ei voimakaskaan hinkkaaminen vaurioittanut siirtojälkeä. Lopuksi kankaalle tarkoitettua decoupage -lakkaa päälle. Sinooperista saa hyvät ohjeet sekä kuvansiirtoa että loppukäsittelyä varten.

Ompelin kankaasta tyynyliinan ja nyt se somistaa kiikkustuolia. Tein myös pienen lusikka- aiheisen siirtokuvatyön, joka sopisi essun taskua koristamaan ja suunnittelen jo seuraavaa projektia pellavakankaalle. Se saa kuitenkin nyt odottaa, sillä meillä vain tämä tautinen elämä jatkuu. Pienen kanssa ollaan valvottu jo monta yötä ja eilen kiukkuisen, valvottavan viruksen kaveriksi saatiin vielä kurkunpääntulehduskin. Onneksi yöllä satoi, niin päästiin hengittämään raikasta kosteaa ilmaa. Se aina auttaa. Varmasti alkavalla viikolla jo helpottaa.

Sinulle rentouttavaa pyhää,

Omalla paikallani

Ajattelin ajatuksia, jotka sopivat minulle,
kävelin metsässä, ja puista satoi pisaroita päälleni,
tulin milloin mihinkin
ja tiesin, että aina olin oikeassa paikassa.
Pentti Saarikoski

Eilen, illalla, koin keväthetken keittiön ikkunan ääressä. Oli hyvä olla siinä omalla paikallani, liekin lämmössä. Metsästä kuului lintujen laulu.

Loistakoon kevätkynttiläni valoa päivääsi,

Lämmintä

Nyt tarvitaan lämmikkeitä, sillä flunssa kolkuttelee ovella. Viikonloppu oli muilta osin hilpeä. Teki hyvää tavata elämäni tärkeitä ihmisiä ja viettää aikaa yhdessä. Yksi niistä tärkeistä jää pidemmäksi aikaa maisemiin ja se jos mikä on mukavaa.

Pienin pyysi äsken pekonia ja halusi syödä sitä keskellä olohuoneen lattiaa. Oltiin siis retkellä ihan täällä sisätiloissa. Meidän eräs keskustelumme oli varsin hauska. Kerroin rakastavani häntä oikein paljon ja kysyin sitten, että rakastaako hänkin äitiä. Ensin oli hiljaista mutta sitten kuului: Joo, VÄHÄN. Jos se kaikki ihana mitä osakseni päivittäin saan on "vähän" rakastamista, niin se "paljon" olisi sitten varmasti aivan pyörryttävää.

Hellää oloa,







ps. Vieläkin on lampaankarva penkillä. Kohta taidan siirtää sen puutarhatuoliin iltapäivien teehetkien iloksi.

Puoliksi täynnä

Minun oliivini näytti talvella siltä, että se ei selviydy kesään asti. Nyt on puolet puusta uuden kasvun vallassa, enkä meinaa käsittää sitä millään. Käyn vähän väliä ihmettelemässä vihreiden lehtien kauneutta. Siinä samalla näen ne kuivettuneetkin lehdet mutta niihin ei huomioni enää kiinnity. Pidän muutenkin asioiden tarkastelemisesta mieluummin positiivisesta kuin negatiivisesta näkökulmasta. Puolillaan oleva kuppi on minulle useimmiten puoliksi täynnä.

Eilen sain tavata hänet. Istuimme kahvilassa ja sen sulkeuduttua viereisessä hampurilaispaikassa juttelemassa. Minusta tuntui jo menomatkalla tosi hyvältä, vaikka tiesin hänestä vain sen, mitä ihastuttavasta blogistaan olin lukenut. Oli kuitenkin tunne, kuin puoliksi hänet jo tuntisin. Tunne vain vahvistui illan mittaan ja tänään olen useaan kertaan viipyillyt noiden eilisiltaisten lämpöisten hetkien kainalossa. Kiitos sinulle ystävä keskustelusta ja siitä toisestakin lahjasta kiitän. Juuri tuota valkoista ristiä olin ihaillut Loviisan Aitassa!

Minusta on häkellyttävää, että voi löytää toisen ihmisen kanssa sellaisen keskusteluyhteyden, että ensimmäisellä tapaamiskerralla tuntee olonsa luontevaksi. Sellaista ei kohtaa joka päivä. Olen täällä ihan kiitosmielellä siitä, että me rohkenimme tavata ja ihan todella kohdata toisemme.

Täällä on puoliksi siistiä ja vielä olisi jotenkin saatava loputkin huushoillista viikonloppukuntoon. Vähän kerrassaan tässä leikkimisen lomassa se varmaankin luontuu. Yksi asia kuitenkin kaihertaa mieltä juuri nyt. Pyykkikoneen ohjelma on kesken ja kone juuri jotenkin pysähtyi ja lukittui kesken ohjelman. Varmaan pitäisi tästäkin osata ajatella, että puoliksi tuli pestyä nekin pyykit mutta ihan sinne asti ei minunkaan optimismini yllä. Että jollain konstilla pitäisi nyt tuo vehje saada tyhjäksi ja auki. Jep.

Oikein mukavaa viikonloppua Sinulle

ps. Tilaamani ompelukirja saapui. Sini on ommellut kirjan kaavoista ihanaa päällepantavaa ja vallan inspiroiduin. Nyt aion teekupposen seurana selailla uutuuttani ja miettiä sopivaa mallia.

Todellinen löytö

Minun on tehnyt pitkään mieli kävelykenkämallisia El Naturalistoja. Hinta vaan on ollut niin korkea, että olen toppuutellut mielitekoani käymästä liian kovaksi. Toisaalta minulla on oikeasti ollut tarve kunnollisille kävelykengille, sillä uudet jalkojeni mallin mukaan tehdyt tukipohjalliset ovat niin järeän kokoiset, että niitä on vaikea saada sopimaan oikein mihinkään kenkiin. Ja näiden moniongelmaisten jalkojen kanssa on pohjallisia hyvä käyttää mahdollisimman paljon.

Pääsiäislauantain kauppareissulla poikkesin Sokoksella. Vilkaisin kenkäosaston siinä toivossa, että jos nyt tärppäisi. Ja tärppäsi kunnolla. Sain saaliiksi oikein vonkaleen! Nämä ihanat purppuranpunaiset El Naturalistat, yksi pari minun kokoani, 50 % alennuksessa. Ja tukipohjalliset mahtuvat kyytiin. Hyllyyn jäi vielä koko 36, joten jos sinulla on vastaaville tarvetta ja olet tuota kokoa, niin Raision Myllyn Sokoksesta saisi pieksut hintaan 69,50 e.

Minä aion käyttää kenkiäni pihalla ja kävelyillä mutta myös töissä (niin, palaan pian työelämään) ihan mekkojen ja monen moisten hamosien kanssa. Minusta järeämmät kengät antavat asulle monesti vain hauskan lisäpilkahduksen.

Nyt suuntaan ompelukonetta kohti. On hetki omaa aikaa, kun lapsi leikkii mummunsa kanssa pihalla. Ehkäpä keitän pannullisen teetäkin.

Sinulle mukavaa keskiviikkoa,