tiistai 30. lokakuuta 2012

Täydelliset suklaaleivät - Namskis!














































Tarvitaan hiukan kuivahtanutta vaaleaa leipää, pari palaa suklaata jostakin kaapin perältä, vähän voita ja  kuuma pannu. Siitä syntyy täydelliset suklaaleivät, joiden varassa aamusta kuin aamusta kehkeytyy juhla. Kyytipoikana hyvää teetä ja niin voi päivä alkaa hymyllä.

- Anu

 ps. Korvat voivat jo paremmin. Ihanaa!!!!!
pps. Huomenna taas jogurttirahkaa aamiaiseksi, ettei mene ihan liikaa juhlan puolelle :)

lauantai 27. lokakuuta 2012

Kuiskauksia ja sisustusjuttuja






 *hys*...meillä kuiskitaan. Pian kerron miksi. Ensin kuitenkin kerron, että olen hurjan iloinen yhdestä  sisustusjutusta. Luulisin nimittäin nyt löytäneeni sopivien sävyjen yhdistelmän ruokailuhuoneeseemme. Keväällä huone sai yhdelle seinälleen Karlslund -malliston  erään tapetin. Muut seinät väripesin useilla valkoisen sävyillä kalkkimaisen epätasaisiksi pyörivillä liikkeillä. Väripesuun käytin ainakin viittä valkoisen sävyä. Huoneessa on kalusteina valkoinen kaappi sekä lipasto, helmenharmaa kaappikello ja vielä käsittelyä odottava Juvin varhaisrokokoo -mallinen pöytä tuoleineen. Pöytäryhmä on odottanut käsittelyä juuri siitä syystä, että huoneen sävymaailma on hakenut paikkaansa ja olemme halunneet rauhassa odottaa sopivan yhdistelmän löytymistä. Nyt se on löytynyt :) 
Huoneessa on nyt valkoista sekä harmaan ja ruskean eri sävyjä. Helppo ratkaisu olisi ollut käyttää vain valkoista, kuten monissa huoneissamme, mutta tähän huoneeseen halusin jotakin erilaista. Halusin kutsuvan lämpimien ja kylmien sävyjen liiton, jonka sylissä olisi kodikasta ruokailla niin oman perheen kuin vieraidenkin seurassa. 
Ikkunaan valitsin tumman harmaat samettiverhot, lattialle äidin kutoman ruskean villamaton, lipastolle Tine K:n kitin sävyisen silkkivarjostimen, jonka yhdistin Ikean Åsele -lampunjalkaan, pöydälle äidiltä ja isältä lahjaksi saatua Marimekon Lumimarja -kangasta ja somisteeksi muun muassa keräilemiäni Tine K:n tuikkulaseja. Niin ja pöydästä tulee kuulaan vaalean harmahtava.
Hankin Ikeasta myös tuolin päällä näkyvän "huovan" (edit. Ofelia). Aion hakea vielä toisen samanmoisen, sillä parin kympin ostos näyttää upealta niin ikkunaverhona kuin kattauksen pohjanakin. Kangas laskeutuu ryöppyävästi ja aatoksissani suunnittelin jo somistavani sillä lumikuningattaren jääkutsut jonkin talvi-illan varalle. Huopa näytti ihanalta myös makuuhuoneen katossängyn verhona, joten saa nähdä mihin käyttöön se lopulta, tai ainakin ensiksi, pääsee. Se on kuitenkin varmaa, että tekstiili sopii niin ruokailuhuoneeseemme kuin naapurissa olevaan makkariimmekin.
Mutta sitten siihen kuiskimiseen. Meillä on kuiskittu, koska elokuun lopulla saamani molemissa korvikäytävissä piilevä kroonistunut (?) korvatulehdukseni on siinä mallissa, että en tahdo kestää enää ääniä lainkaan. Olin perjantaina jälleen lääkärissä ja kotiuduin lääkepatterin kera. Tänään olisi ollut työpäivä (Ves) mutta pois oli jäätävä ja levättävä. Saa nähdä pystynkö maanantaina töihin. 
Nyt aion hipsiä villasukkineni miehen kera lämpöisten korvapuustien ääreen. En ole ollut leipomiskunnossa, joten ovat vaan ihan pakastealtaasta mutta tuoksu on ainakin mitä herkullisin. Kivaa lauantai-iltaa ja huomista pyhää ystävät!

Heips!

Anu

ps. Se alempana näkyvä pompulanauha puuttuu vielä verhojen reunasta :)


tiistai 16. lokakuuta 2012

Tiku, Taku ja Toivo






Hui, mitä päiviä! Viilettämistä ja vaatimuksia. Viime päiviin on sisältynyt kuitenkin myös paljon ihanaa. Viikonloppuna sain seurailla Tikun ja Takun leikkiä kotimme pihapiirissä. Oravakaverukset olivat mitä mainiointa katseltavaa. Eihän siinä voinut kuin hymyillä, kun nuo vipeltäjät loikkivat oksalta toiselle ja kisailivat yhdessä.
Ohjausalan opintoni ovat lähes valmiit. Viime viikolla sain monta kirjallista työtä palautettua ja vietin Jyväskylässä toiseksi viimeistä lähijaksoa. Olen tehnyt ohjaustyötä kymmenisen vuotta oman opetustyöni ohella ja rakentanut siinä ohjaajuuttani. On ollut antoisaa nyt saada viimeisimmän puolentoista vuoden ajan keskittyä ammatti-identiteettini rakentamiseen yhdessä eri puolilta Suomea tulevien kollegoiden kanssa.
Keväällä löysin kampaajareissulla kuvassa näkyvän kaulakorun. Sen viesti sopii ammatti-identiteettiini kuin nakutettu. Nuoria ja meitä aikuisiakin ohjatessa on toivon luominen ja ylläpitäminen tärkeää. Toivon elementti voimaannuttaa ja saa jaksamaan. Toivo ja realismi voivat vallita yhtä aikaa ja yhdessä ne ovatkin minusta hyvä perusta tulevaisuuden suunnittelulle. Nuorten rohkaisussa (ja itsenikin!) ovat ohjausteoreetikko Onnismaan ajatukset naulan kantaan osuvia. Hän kehoittaa seuraavasti: Kuvittele, toivo, toimi! Tämä ohje toimii minusta arjen pienistä asioista elämän suuriin kysymyksiin saakka.
Tuliaisena Jyväskylästä toin itselleni jotakin ihanaista, nimittäin Bruno Cuccinellin kasmirvillakangasta. Ah! Vinkiksi Jyväskylän seudulla asustaville, että italialaisista muotitaloista oli ainakin sikäläiseen Eurokankaaseen saatu pieni erä kauneutta ja luksusta. Muitakin pikkuhankintoja olen käsityökaupasta tehnyt. Hankin nimittäin  herttaista pompulanauhaa ruokailuhuoneen harmaiden samettiverhojen reunaa varten. Ajattelin, että nauha toisi verhoihin hienoisen tuulahduksen talvesta ja leikkisyyttäkin - sillä lailla sopivassa määrin minun makuuni. Kodinlaittamisessa olen siis kääntynyt kohti talvisia unelmia.
Huomenna jaksan tehdä pitkän työpäivän ihan sen voimalla, että sitten alkaa parin päivän syysloma. Kun viimeinen palaveri ennen lomaa saadaan päätökseen, tsemppaan itseni reippaana tyttönä hammaslääkärin tuoliin (yksi mahdollinen paikattava hammas) ja sitten kirmaan miniloman viettoon. Suunnitteilla on oleilua ja kiireettömyyttä.





Halein,
Anu


sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Lattialla





Olen aina ollut lattiaihminen, siis viihtynyt touhuamassa lattialla. Lattialla on mielestäni ihana istua esimerkiksi neulomassa lämpimän maton päällä. Pojan jämälankapaita on nyt suunnilleen kuvan osoittamassa vaiheessa. Selvittyäni syksyn ylioppilaskoetehtävien, ensimmäisen jakson tutkielmien, kokeiden, esseevastausten, ja muiden tehtävien tarkistuksesta, on aikaa taas edistää neuletta hiukan. Saaja muuten tilasi myös bokserit villasta. Mies oli sitä mieltä, että niistä tulee varmaankin maailmankaikkeuden ekat paksut villabokserit :) Ehkä niitä ei tulla alushousuina käyttämään mutta voivat olla jopa aika kivat sitten paukkupakkasilla villahousutarkoituksessa vaatekerran päälle puettuna.

Mukavaa sunnuntai-iltaa,
Anu



ps. Ystävälle kiitos ihanasta kortista!!