Alastomat puut koristautuvat pian kevääseen. Tarvitaan vain vähän valoa, lämpöä ja vettä. Jokaista ollaan onneksi viime päivinä saatu ja minulle niistä mieluisin on ollut vesi.
Tämän pienen blogini nimi voisi olla "Keittiön ikkunalla", sillä se on yksi lempipaikoistani kotona ja lisäksi siihen lankeaa kaunis valo, jonka turvin on mukava valokuvata. Kuvasin viime perjantain harmaan sadeillan tunnelmia keittiön ikkunaruudun läpi ja nyt haluan jakaa ne kanssanne (kuvat 1 ja 5). Ajatella, että pian nuo kuvien puut ovat täynnä elämää. Nautin niistä kuitenkin vielä pikkuhetken odottavaisina ja nupullaan.
Lauantaina vietin työpäivää merellä kokouksen merkeissä (kollegan sanoin Vesi -vesossa, opettajien virkaehtosopimuspäivässä). Maarianhaminaan saakka oli pilvistä mutta kotiin lähdettäessä kirkastui ja aurinko alkoi paistaa. Paisteesta saatiin nauttia koko pyhäpäiväkin, kunnes lämpimän illan ilona pisaroi jälleen. Sade oli niin pieni, että säilyimme eväsretkellämme lähestulkoon kuivina mutta silti kovin vaikuttava. Huomaan, kuinka olen ikävöinytkään sateen tuoksua ja raikkautta. Tuo hiljainen lempeä sade toi minulle kevään aivan iholle.
Toivon sinulle ihanaa viikkoa tässä odotuksessa. Pian se tapahtuu - siis se vihreä poksahdus, jonka jälkeen elämää puskee rytinällä sieltä ja täältä!
kevätterveisin,
Anu