sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Sunnuntai-illan skonssit




Tämän levollisen sunnuntain ilta huipentui meillä skonssien leipomiseen. Inspiraatio brittiläisen herkun leipaisemiseen tuli siitä, kun huomasin brittisarja Lewisia näytettävän taas televisiossa. Miehen kanssa ollaan brittidekkarien suoranaisia faneja.


Laitan teillekin skonssiohjeen, vaikka varmasti moni on näitä jo kotonaan leiponutkin. Sipaisu appelsiinivoita lämpöisen skonssin päällä muuten kruunaa nautinnon. Meillä kokeiltiin myös kermavaahdon kera ja kylläpä maistui kevyesti syödyn viikon päätteeksi.


SKONSSIT JA APPELSIINIVOI
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
125 g voita
100 suklaata rouhittuna, esimerkiksi taloussuklaata
1 dl tomusokeria
1,5 dl maitoa
2 tl appelsiinimehua (voi myös laittaa lisäksi hivenen appelsiininkuoriraastetta)

Voitele leivinpaperiarkki ja laita uuni kuumentumaan 220 asteeseen. Siivilöi leivinjauhe vehnäjauhoihin. Lisää 40 g pieniksi palasiksi pilkottua voita ja hiero ainekset toisiinsa. Lisää suklaa puolet sokerista (minä kyllä laitoin sokeria vähän reilummin) ja 1 ja 1/4 dl maitoa. Lisää loppu maito, jos tuntuu kuivalta.
Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja ota siitä pyöreällä n. 6 cm halkaisijaltaan olevalla muotilla pyörylöitä. Nosta pyörylät leivinpaperille ja voitele maidolla. Paista 220 asteessa n. 12 minuuttia, paista keskitason alapuolella. Siirrä ritilän päälle jäähtymään.
Vatkaa jäljelle jäänyt voi, tomusokeri ja appelsiinimehu kuohkeaksi. Tarjoile skonssit lämpiminä appelsiinivoin ja teen kera.

Tämä herkku syntyy nopeasti ja maistuu ihanalta mielestäni juuri iltapalalla.
Herkullista alkavaa viikkoa,



ps. Kiitos teille niin mieltä ilahduttaneista kommenteista edelliseen mekkopostaukseen! Tänään leikkasin jo uutta tulokasta. Intoa täynnä, intoa täynnä...

lauantai 29. toukokuuta 2010

Pieni japanilainen hetki ja ensimmäinen omatekoinen mekko








Hei! Minulla on pitkään ollut haave siitä, että oppisin ompelemaan vaatteita. Koulun käsityötunneilla olen toki joitakin vaatekappaleita ommellut mutta melkeinpä siihen se on jäänyt. Kodintekstiilejä ompelen aina innoissani mutta vaatteissa on niin paljon kaarevia osasia ja pikkutarkkoja työvaiheita, että olen aina jänistänyt. Tämän kevään mittaan olen kuitenkin ihaillen seurannut Sinin ompeluksia ja saanut niistä niin paljon inspiraatiota, että päätin yrittää.Nyt otin sitten ensiaskeleen toivomaani suuntaan ja harjoittelin ompelemalla elämäni ensimmäisen mekon.


Tilasin nettikaupasta Ihanat mekot ja tunikat kirjan ja aloitin prosessin sillä, että tuumailin eri mekkojen sopivuutta vartalolleni. Kirjan malli on kovin hoikka japanilaisneitonen ja yritin kuvitella hänen tilalleen ei-niin-hoikan ja vieläpä melko rintavan meikäläisen. Sainkin idean siitä, että muokkaisin erästä mekkomallia enemmän omaan varteeni sopivaksi ja silti yrittäisin hitusen säilyttää japanilaista tunnelmaa. Sijoitin etukaitaleet osittain päällekkäin (kirjan mekossa vieretysten, kirjan malli T), lyhensin hihat hieman perhosmaisiksi ja tein vyötärölle pelkän rypytyksen sijaan myös laskoksia.

Alkuvaiheessa minusta tuntui, että olen haukannut liian suuren palan varsinkin, kun rinnanympärykseni on suurempi kuin kirjan suurimman koon mitta. Minun piti siis itse suurentaa kaavaa. Kaiken kukkuraksi kangaskaupan palakopasta muutamalla eurolla ostamaani kangasta oli melko niukasti ja kertaalleen väärin leikattuani oli materiaalikin aika vähissä. Päätin silti jatkaa eteenpäin, sillä tykkään kovasti tuosta kankaasta. Minulle tulee siitä mieleen koiranputket kaikessa herkkyydessään. Iloitsin myös siitä, että löysin kaulukseen sopivan pellavan. Juuri saman sävyisen kuin kukkasryppäiden keskustat (tässä valokuvassa keskustat näyttävät liian vaaleilta).

Ompelin, purin ja tuumailin. Sovitin ja taas tuumailin. Täydellistä ei ompeluksesta tullut mutta mekko siitä silti tuli. Vaikka istuvuus edestä voisi olla parempikin, niin silti koen vaatekappaleen sellaiseksi, että ihan ilolla sitä käytän. Kesällä mekko on hyvä sellaisenaan ja talvisaikaan ajattelin siihen voitavan yhdistää paksut kitin sävyiset sukkahousut tai legginsit, uuden odd molly villatakkini (kuva jossakin toukokuisessa postauksessa) ja kaulaan moninkerroin kierrettynä tuon luonnonvaalean ryppyhuivin, jonka näet näissä tunnelmakuvissa kupin vierellä. Iloinen olen siitä, että ompeluharrastus on aluillaan. Sinille halauksia ja kiitoksia inspiraatiosta!

terveisin



ps. En sitten millään onnistunut ottamaan itselaukaisijalla kuvaa itsestäni mekko päällä. Aina tarkentui väärin. Onneksi mies tuli hätiin ja siis otti minusta tuon mekkokuvan.
pps. Tänään piti kaupasta saada Mariannepalleroita. Ostan harvoin karkkia itseleni mutta tänään sen tein. Aika hyviä, vaikkakin tässä kevyemmässä elämäntavassa jota yritän pitää yllä, on nyt se harmillinen puoli, etten kyllä voi koko pussillista kiskaista menemään :)

Kaikenlaista pellavaista








Saunoin kaikessa rauhassa. Kiireettömyys, kauniit pellavatekstiilit, kynttilä sekä raikas saunajuoma olivat seuranani. Saunassa nautiskelen yleensä raikasta vettä tai kivennäisvettä. Otanpa joskus jäätelöpuikonkin mukaan tunnelmaa nostattamaan. On kuulkaa ihanaa, kun mutustelee sulavaa suklaapuikkoa saunan lämmössä.


Eräs aarteeni, äitini kutoma pellavaliina, näkyy keskimmäisissä kuvissa. Pellava on kyllä niin valtavan kaunista myös pöytätekstiileissä - tai missä vain. Käytössäkin se vain paranee.


Pellavaliinan päällä olevat sydämet ovat paikkakortteja, joita askartelin huoneenlämmössä kovettuvasta askartelumassasta. Pidän kattauksien tekemisestä ja minusta on ihan mukavaa juhlistaa kattausta silloin tällöin paikkakorteillakin, vaikka pöydässä olisikin ihan omaa perhettä. Sydämeen on hyvä kirjoittaa kunkin nimi ja lopullista ilmettä voi vaihdella mielensä mukaan. Kesällä kaunis ilme syntyy esimerkiksi yksinkertaisesta nauhasta ja pienestä yrtinvarresta tai hennosta kukkasesta. Täytynee suunnata nauhaostoksille, sillä kuvassa oleva nyöri taitaa olla hivenen liian paksua tuohon tarkoitukseen.


Tänään on ollut varsin synkkä päivä. Äsken kuitenkin keittiön ikkunasta siivilöityi kaunis valo. Tartuin kameraan ja otin kuvan keittiöpellavistani. Kuvassa näkyvät essut ovat tällä hetkellä lemppareitani. Oikeanpuolimmainen on Linumin ja vasemmalla taas My Country Homen omaa mallistoa oleva essu. Se on tehty vanhasta Ranskalaisesta yöpaidasta. Kangas on mitä oivallisinta; napakkaa ja kulutusta kestävää. Esiliinan nyörit ovat riittävän pitkät ja kun ne sitaisee reilusti etupuolelle saakka kiinni, niin saa vyötäisille vielä pyyheliinankin roikkumaan.




Leppoisaa oloa,



perjantai 28. toukokuuta 2010

Sateen ropistessa



Sateen ropistessa olen nuuhkinut pihlajanoksaa. Kesä siinä tuoksuu. Ilmat eivät oikein suosi maalauspuuhiamme mutta hätää tai kiirettä ei ole. Rauhassa tehdään.

 Tänään aion siivota perusteellisesti  ja kenties lämmittää saunan. Pihlajaakin karsitaan illansuussa lisää, joten taidan saada maljakkoon oikein tuuhean oksakimpun. Nyt lapsi nukkuu uniaan ja minä hipsuttelen tästä kohti ompelukonetta. Mukavia puuhia tiedossa.

Kiitos siitä, että käytte täällä ja ilahdutatte läsnäolollanne. Jokaiselle teille toivon  ihan sielujen sopukoihinne asti hyvää oloa ja antoisaa alkavaa viikonloppua! Meillä jatkuu maalaus. Jatkuu myös verhosuunnittelu, sillä makuuhuoneessa puhaltavat kesätuulet.

Halaten,

maanantai 24. toukokuuta 2010

Hyvä tulee











Meillä on meneillään talon ulkomaalaus. Tuossa luumupuun taustalla näkyy uutta vaalean harmaata väriä. Olen sävyyn niin tyytyväinen, että ihan hykerryttää. On upea tunne kun huomaa, että lopputulos osoittautuu juuri sellaiseksi, josta on haaveillut. Isäni ja mieheni aloittivat maalaushommat eilen ja samaan syssyyn on tarkoitus maalata sekä meillä että vanhempieni kotona. Pikkumieskin mielisi mukaan puuhaan. Hän on kovasti kuivaharjoitellut suurien pensselien ja telojen kanssa ja olen luvannut, että jossakin vaiheessa hänkin pääsee mukaan tositoimiin.


Tänään söin lounaaksi hyvää pastaa ja jälkiruuaksi hauduttelin herkullisen teen. Sitä oli ylellistä nautiskella aivan kaikessa rauhassa uutukaisesta kupistani. Kuppi ei todellisuudessa ole teekuppi, vaan Arabian vanha pikkuruinen liemikulho. Mieheni huusi sen minulle huutiksesta, kun tiesi minun siitä ilahtuvan. Teen juonnin ohella pohdin erään keskeneräisen ompeluksen tilaa. Olen ommellut mekkoa ja en vain tahdo saada päätettyä helman ja hihojen lopullista mallia. Laittaako hihoja ollenkaan vaiko vain lyhyet, kaventaako helmaa vai tehdä laskoksia tai ehkä rypytyksiä? Täytynee ottaa pieni aikalisä.


Omalta pihalta poimimme lapsen kanssa tänään kielokimpun. Vain muutaman notkeavartisen kukkasen maltoimme maljakkoon katkaista. Pidän kielojen vaatimattomasta kauneudsta.


Anastasialle huikkaan kiitokset mieltä lämmittävästä tunnustuksesta!

Nautitaan tänään raikkaasta ilmasta. Pian se aurinkokin varmasti taas näyttäytyy.

Halein,








torstai 20. toukokuuta 2010

Luumupuun kukkia ja lahjoja






Luumupuumme on puhjennut kukkaan. Olen seurannut puun kevätasua joka päivä; tarkkailin milloin lehdet työntyvät esiin, miten paljon ne kasvavat ja milloin kukannuput peittävät oksiston. Eilen illalla odotus palkittiin ja kukat aukenivat minulle lahjaksi. Nuo kukkaset tuoksuvat aivan ihastuttavilta!


Luumun kukkien lisäksi olen saanut kaksi muutakin lahjaa. Ensinnäkin posti toi arpajaisvoiton Lauralta. Kiitoshalauksen sinulle lähetän Laura! Tykkään palkinnostasi kovasti. Sain Rörstrandin lautasen, lautasliinoja ja vadelmakaramelleja. Laura oli paketoinut ne valkeaan silkkipaperiin ja sitonut pitsinauhan paketin ympärille. Koristeena oli pieni kuivattu ruusunnuppu. Nautin joka hetkestä avatessani pakettia.

Sain jokin aika sitten toiseltakin Lauralta lahjan eli tuon tunnustuksen. Kiitän ja rutistan sinuakin kovasti! Tunnustuksen haluan lennättää eteenpäin Marielle. Marien blogi Marie Elisabeth´s rum on todella viehättävä. Siellä olevissa kuvissa on aivan oma erityinen henkensä ja teksteistä huokuu lämpö ja ystävällisyys. Blogin harmonia ja vähäeleinen estetiikka puhuttelevat minua kovasti.


Katselen tässä kirjoittaessani välillä ulos ikkunasta. Ikkunan alla, luumupuuni lähistöllä, käy juuri nyt kova kuhina. Ensin esiin asteli fasaanikukko (kummallisen vaatimattomin elkein, ottaen huomioon yleisen tapansa) ja nyt orava. Taitavat nekin iloita lämmöstä.

Sinulle aurinkoista mieltä,

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Inspiraatio







Lähes päivittäin soitamme lapsen kanssa yhdessä kaikkea sellaista, josta hän pitää. Hän istuu sylissäni ja laskee pienet sormensa minun sormieni päälle koskettimistolle. Soitamme, laulamme, nauramme. Nautin siitä valtavasti. Silti kaipaan tilaa myös omalle musiikilleni.


Tänään sain oman hetken ja soitin sieluni kyllyydestä pitkästä aikaa ihan yksin. Heittäydyin toviksi siihen maailmaan, siihen erityiseen paikkaan, jossa joskus olen viettänyt kovastikin aikaa. Soitin Bachia ja hiukan Chopiniakin mutta päivä ei tuntunut jälkimmäiselle otolliselta. Kun lapsonen tuli ulkoleikeistään kerroin hänelle hetkestäni Bachin seurassa. Välitön toive oli, että pitäisi saada kuunnella Bachia yhdessä ja nimenomaan levyltä. Lupasin, että päiväunien jälkeen voidaan laittaa soimaan. Heti herättyään hän muisti mitä oltiin sovittu ja niin kajahtivat konsertot ilmoille.


Olen iloinnut siitä, että jalkani on jo selvästi paremmassa kunnossa. Myös se ilahdutti, että perunakauppiaamme oli kierroksellaan ja toi kotiovellemme suuren säkillisen hyviä jauhoisia perunoita, tuoretta salaattia ja kevätsipulia. Sipulit hän halusi antaa veloituksetta. Sain inspiraation kuvata kevätsipuleita ja nyt minun tekisi mieli tehdä jokin ruokaisa salaatti iltapalaksi. Suuntaan siis keittiöön.



Herkkuterveisin,

tiistai 18. toukokuuta 2010

iso A







Istuin ikkunan äärellä ja odotin sadetta saapuvaksi, pistelin neulalla punaisia ristipistoja ja join teetä. Jalkani on eilisen kryohoidon jäljiltä kipeä ja niinpä punainen kirjain on oikeastaan ainut tämän päivän aikaansaannos lounaskeiton valmistamista lukuun ottamatta. Olen siis lepäillyt, aivan kuten eilenkin.


Kun ei pysty tekemään normaaleja arkitöitä niin mieli ehtii puuhastelemaan kaikenlaisten suunnitelmien ja haaveiden parissa. Joitakin sisustushaaveita on mieleni perukoilla kypsynyt. On mukava koota ajatuksissaan palapeliä ja toteuttaa ajatukset sitten, kun jokainen pala löytää suunnitelmassa paikkansa. Hyvä idea on sitä vielä tovinkin päästä.

Vaikka suuria muutoksia tuumailen hetken ennen toteutusta, niin pieniä teen jatkuvasti aina kun inspiraatio ottaa mukaansa; siirtelen esineitä ja pienempiä huonekaluja, teen asetelmia, muokkaan vanhoja tekstiilejä ja hankinpa joskus jotakin uuttakin. Minusta sellainen on valtavan mukavaa.

Niin, nyt minä aivan ajauduin sivupolulle. Oikeastaan minun piti kertoa mitä isosta A:sta syntyy...Minä ajattelin ommella kyseisestä pellavakankaanpalasta tuoksutyynyn liinavaatekaappiin.


Tiistaiterveisin


lauantai 15. toukokuuta 2010

Lempipuuhaani








Mies tuli sisälle pihatöistä ja sanoi, että nyt vietetään oikein ihana lauantai-ilta. Siitä paikasta minä ryhdyin suklaakakun valmistamiseen. Suuressa kulhossa on hyvä hämmentää. Olisi ihan tehnyt mieleni jauhojakin vähän pölläytellä mutta hillitsin mielitekoni. Leipominen on mielipuuhiani.


Tänään oli touhukas päivä. Huomenna touhut jatkuvat mutta nyt katan pöydän kauniisti ja kutsun miesväen herkuille. Toivon sinullekin oikein leppoisaa lauantain iltaa.