sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Aamu










Nukahdan linnunlauluun ja herään siihen. Koti metsän sylissä tarjoaa minulle tämän  jokakeväisen hurmion. Ne laulavat nytkin, siis linnut. Ja kielot ovat niin terhakkaasti tötteröllänsä, että pian odotan niiden puhkeavan kukkaan.
Viime päivien mukavia juttuja ovat olleet perheen yhteinen metsäretki, pikapyrähdys Helsinkiin (työn merkeissä mutta kuitenkin), tavalliset tuokiot keittiössä (munankuorien kauneus on joka kerta yhtä hätkähdyttävää), Nigella Lawsonin ruoanlaittopätkien katsominen Liviltä  ja innostava kirjalöytö. Robert Louis Stevensonin (1850-1876) esseet kokoelmassa Kävelyretkistä, ovat juuri sopivaa kevätlukemista. Skotlantilaisen romaanikirjailijan, runoilijan ja matkakirjailijan sanat suuntaavat katsettani kohti tulevan kesän seikkailuja. Seikkailu liitetään usein kaukomaihin mutta ajattelen, että seikkailla voi lähiympäristössäänkin. Läheltä voi löytää aarteen; hyvän hetken, kauniin valon, linnunlaulupuun, uuden ajatuksen - mitä vain.

"En kuitenkaan ole varma, ettei kohtuus ja jokseenkin askeettinen ruokavalio maisemienkin suhteen ole terveellinen ja makua vahvistava ja ettei paras koulu luonnonystävälle mahda löytyä niistä maista joissa ei tule vastaan teatraalisia vaikutelmia - ei mitään silmiinpistävää eikä äkillistä - vaan jokaisessa yksityiskohdassa näkyy siivon ja sopusointuisen kauneuden hiljainen henki, niin että voimme kaikessa rauhassa ottaa vastaan jokaisen pienen piirteen ja antaa niiden yksissä tuumin soittaa mielessämme maiseman hillittyä sävelmää."
                                                              Robert Louis Stevenson esseessään Teistä



Hyviä hetkiä,
  Anu

lauantai 11. toukokuuta 2013






 





Voivatkohan hymykuopat jäädä poskiin pysyvästi? Olen tällä viikolla nauttinut hyvän mielen päivistä. Sellaisista, jotka alkavat hymyllä ja päättyvät hymyyn.
Tänään näin pienen tytön poimimassa valkovuokkoja kesähamosessaan. Aurinko paistoi hameen helmaan kauniisti ja tyttö näytti nauttivan puuhastaan. Harkitsin auton pysäyttämistä tien sivuun ja tytön valokuvaamista, sillä niin runollisilta tuo hetki ja pieni tyttö näyttivät.
Oman suloisen pojan kätösistä sain eilen vastaanottaa juuri tuollaisen itsepoimitun syntymäpäiväkimpun.  Mietin tässä, että voikohan  rakkauteen oikeasti pakahtua? Lähellä se kohdallani ainakin oli.


Have a lovely Saturday!

- Anu