sunnuntai 14. joulukuuta 2014

A Winter Wonderland






Tänä viikonloppuna ollaan askarreltu lumikuusia tällä ohjeella, paketoitu pieniä jolukääröjä ja miesväki teki kuusenhakumatkan. Pienimmäinen jaksoi kuin jaksoikin lähteä tuolle tärkeälle metsäretkelle mukaan, vaikka onkin viikonlopun potenut perjantain kaatumisen jälkeisiä vaivoja. Kasvoilleen kaatumisesta tuli pahaa jälkeä mutta olen niin kiitollinen, että hampaita ei kuitenkaan mennyt  poikki. Viikonloppuna ollaan nyt syöty lähinnä kylmiä sosemaisia ruokia ja annettu suulle toipumisaikaa.

Lauantaina piipahdin kirjakaupassa hakemassa vielä muutaman kirjan pukinkonttiin. Toiveikkaana astelin myös keittokirjahyllylle ja löysin kuin löysinkin kirjan, jota olen odottanut. Virpi Mikkosen Kiitos hyvää on vihdoin julkaistu. Kirjassa on sokerittomia ja gluteenittomia herkkureseptejä, joita innolla aion testailla.  Paitsi että kirjan reseptit viehättävät minua, olen myös varsin mieltynyt kirjan  visuaaliseen ilmeeseen. Voi että, miten kauniita kuvia siinä onkaan. Pidän myös Mikkosen Vanelja - sivustosta. Oletko sinä jo tutustunut siihen?




Joulupostit on lähetetty, oman perheen lahjakääröt kääritty, lapsosen musiikkikoulun konsertista nautittu ja nyt odotetaan koulujen (pojan sekä omani) joulujuhlia. Tänä iltana aion sytytellä kynttilöitä, keittää teetä ja jatkaa Ann Voskampin koskettavan kaunista kirjaa Tuhat lahjaa.  Voskamp etsii kiitollisuutta ja kietoo myös lukijansa kiitollisuuteen. Siihen kiedottuna minäkin tahdon olla ihan jokaisena päivänä.

Suuntaasi iloa ja valoa,

Anu






maanantai 24. marraskuuta 2014

Tuulahdus talven valoa




Olipa ihastuttavaa saada muutamana aamuna herätä talven valossa ja istua teekupposen kera ihmettelemässä lumimaisemaa. Talven valo tuulahti ikkunoista sisälle ja yhtäkkiä kaikki näytti sisälläkin valoisammalta. Lumi on tänään jo sulanut mutta mieleen se jätti silti talvi-iloa.
Meillä on tänä syksynä saatu nauttia ilosta ja valosta niin monessa muodossa, että en edes tiedä mistä aloittaa. Ensinnäkin saimme viettää "Lukulampun sytyttämisen juhlaa" pojan oppiessa lukemaan. Voi sitä riemua! Ekaluokkalaisen kasvot ovat niin useasti suorastaan säteilleet onnesta, kun oman ihanan opettajan johdolla on koulussa saanut oppia niin ihmeellisiä asioita. On se vaan niin tärkeää, että voi lähettää koululaisensa oppimaan ympäristöön, jossa tietää hänellä olevan hyvä olla. Kiitosmieli on tänä syksynä ollut suuri.
Meillä ovat puhaltaneet uudet tuulet myös siinä mielessä, että olen saanut työpaikan ihan kodin läheltä ja arjessa on aikaa aivan eri tavalla kuin ennen. Ihan ihmeellistä! Vaikka tähän syksyyn on mahtunut paljon sairastelua ja sellaista kurjaa, on päällimmäisenä mielessä kuitenkin kaikki se hyvä, josta ollaan viime kuukaudet saatu ammentaa.
Olen ennättänyt hiukan intoutua kotijutuistakin -  niistä sisustussellaisista :). Ruokapöytä sai allensa uuden talvenhohtoisen maton. Tykkään siitä hirmuisesti. Oikeastaan mattoja on kaksi rinnakkain, jotta näin saatiin riittävän kokoinen "iso matto" pöydän alle. Kutimetkin ovat kilisseet syysiltoina. Löysin syyslomalla Puno Gepardia Snurresta ja huitelen siitä menemään talvihuivia, johon aion virkata kauniin reunuksen.  Taidan kaapata käsityön mukaani, kun kipaisen parin päivän työreissulla Helsingissä loppuviikosta. Esimieheni mielestä oli varsin kummallista suunnitella hotelli-iltaa kera kutimen, kun voisi painaa jouluostoksille kaupungin keskustaan. Joo-o, yksi kotihiiri ilmoittautuu :) 

Voimia uuteen viikkoon ja iloa alkavaan adventtiaikaan!

- Anu


torstai 12. kesäkuuta 2014

Kesäherkuttelua ja baobabeja








“All grown-ups were once children... but only few of them remember it.”
Antoine de Saint-Exupéry, The Little Prince

Hei! Kesälomani on alkanut ja olen nauttinut täysillä! Perheessämme on kaksi lomalaista tällä hetkellä ja me kaksi olemme ottaneet kaiken irti ensimmäisitä lomapäivistä. On ihan terveellistä tavoitella lapsenkaltaisuutta ja iloita, hassutella ja touhuta yhdessä kiireettä. Kerrankin kiireettä. Oikeastaan emme ole tehneet mitään ihmeellisen erityistä mutta silti kaikessa tekemisessä on ollut erityisyyden tuntua. On vaan niin ihanaa saada pyöräillä kauppaan hakemaan lounastarpeita, keinua puistossa vierekkäin (hyi minä! Puistojen keinut ovat kaiketi vain lapsille tarkoitettuja), olla vesisotaa omalla pihalla, hoitaa kesäkukkasia, kuljettaa poikaa ystäviensä luo leikkeihinsä sekä kesäkerhoon rokkaamaan ja rakentamaan robotteja ja herkutellakin.
Kävin Ruohonjuuressa ja tein muutaman mukavan löyön. Kuudenvanha miehenalkumme on aika kovasti sipsien perään, joten ilahduin löytäessäni Ruohonjuuresta orgaanisia vähärasvaisempia paprikalla maustettuja perunalastuja. Tekivät kauppansa mainiosti.
Toinen yllätys oli Baola -juoma. En meinannut uskoa silmiäni, kun näin baobab -hedelmäjuomaa.  Muistatko Pikku Prinssi -kirjasta kuinka Pikku Prinssi  yritti kovasti kitkeä baobabeja tähdeltään? Olen aina kuvitellut, että baobab -puut ovat kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Vasta nyt minulle selvisi, että baobabeja on oikeasti olemassa ja nimi tarkoittaa  apinanleipäpuuta.  Ostamani Baola -juoma on siis baobab-hedelmistä tehtyä juotavaa. Itse päädyin baobabin ja kirsikan yhdistelmään mutta tarjolla oli muitakin vaihtoehtoja.
Tänään meillä on Baolan keralla herkuteltu piirasmaisella pitsalla. Olen saanut ohjeen ystävältäni vuosia sitten ja siitä on muovautunut perheemme suosikki. Jos kaipaat nopeasti valmistuvaa kesäherkkua, niin tässä voisi olla ideaa:

Tarvitaan
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 dl vettä
50 g voita
Ainekset sekoitetaan keskenään ja taikina taputellaan leivinpaperoidulle uunipellille. Sitten vaan tomaattisosetta ja esimerkiksi kinkkua ja juustoa päälle. Herkun kruunaa kuivattujen yrttien tömäys. Tällä kertaa laitoin itse Tuscany Spice Mixiä (Sonnentor, myös Ruohonjuuresta hankittua) mutta varmasti vanha kunnon pitsamauste ajaa saman asian.
Jälkkärinä meillä maistuivat jätski ja nektariinit - pyörällä kotiin köryytetyt ja vähän jo lommoilla mutta suloinen tuoksu tai maku ei onneksi kolhuissa ollut kärsinyt.

Herkkuterkuin,
Anu


lauantai 29. maaliskuuta 2014





Kevätterveisiä! Ihanaa, kun aamuisin saa herätä valoon ja töistä tullessa on vielä valoisaa. Hurmaannun valon määrästä joka kevät mutta tänä vuonna se tuntuu jotenkin ihan erityisen ihastuttavalta. Lieköhän se sen lumettoman talven syytä.
Meillä on juhlarikas kevät. Ollaan vietetty miehen tasavuotissyntymäpäiviä, ystävien ja sukulaisten merkkipäiviä ja nyt odotellaan pääsiäistä. Ensimmäiset pajunoksat on jo haettu ja sormia syyhyää päästä pääsiäisruohon kylvöön. Taidetaan kylvää ensimmäiset jo ihan pian.

- Anu

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Takkihaaveen täyttymys






Syksyn ja talven varalle toimme Skotlannista tuliaisina lämmikkeitä; eritoten lämpöisiä muistoja mutta myös lämmintä vaatetta. Hankimme vihdoin Barbourin klassiset öljykangastakit koko perheelle sellaisiksi yleistakeiksi. Miesväki sai oliivin väriset ja minä mustan. Omani on Ladies Utility jkt, pojalla Classic Beaufort ja miehellä Bristol. Takeissa on tartanvuori ja pintakäsittelynsä ansiosta ne pitävät sadetta. Minulle tulee tästä takkiklassikosta mieleen brittiläiset elokuvat ja tv-sarjat - niissä kun niitä näkee. Ja mielleyhtymä on minulle mitä mieluisin. Taannoin katsoimme Puutarhaetsiviä ja bongasin sieltäkin pari vastaavanlaista  takkia. Oikein odotan, että saan pukea takin alle muhkean villapaidan, sujauttaa jalkaan saappaat, kietoa kaulaan villahuivin ja samoilla syksyisessä metsässä. Poika on muuten ihan innoissaan, kun hänen takissaan on riistatasku takana. Se on takin levyinen tasku, jonne tässä tapauksessa nyt taidetaan riistan sijaan piilotella ulkoilun aikana löytyneitä aarteita.

Täydensimme myös kodin keksi- ja teevarannot voipikkuleivillä, Oreoilla ja suklaapikkuleivillä sekä Earl Greylla.Varmaan luulivat meitä keksiaddikteiksi kassalla, sillä sen verran monta paketillista niitä keksejä oli ;) Taikka sitten ajattelivat, että kotimaassamme ei ehkä saa pikkuleipiä lainkaan. Meistä nyt kumminkin on kiva, että Oreoitakin riittää ensi hätään.

Tänään on satanut kuin saavista kaataen ja minä tykkään. Oli ikävä sadetta, sen tuoksua ja raikkautta. Nyt lähden tuonne sateeseen tarpomaan ja suuntaan kohti hammaslääkäriä. Huiks. Poika kysyi, että saanko palkinnon sitten hammaslääkäriltä kun tarkastus on ohi :) Ei hullumpi ajatus tuo palkinto mutta piti sitten kuitenkin kertoa, että aikuiset eivät taida sellaisia saada. Lupasin, että voidaan keksiä ihan oma palkinto. Hän ehdotti karkkipussia (ei kerrota hammaslääkärille) ja minä uuden ompelukirjan selaamista kaikessa rauhassa.

- Anu

ps. Lanka on Johnstons of Elginiltä.


lauantai 27. heinäkuuta 2013

Uudistun - uudistan







Poimin Stockmannilta mukaani Gantin kesäkuvaston. Sen kansi houkutti minua ja sain ajatuksen päivittää kodintekstiilejä jollakin samansuuntaisella. Ihastuin kannen tyynyistä harmaaseen Solid cotton cable knit -malliin (harmaa neulottu palmikkotyyny) sekä pellavaiseen Multicheck -kuosiin (ylähyllyn alin oikealla, siniharmaa ja hiukan raidoissa värejä). Niitä ei kumpaakaan kuulemma saa Suomesta, sanottiin Gantin myymälässä mutta eipä se haittaa, sillä kuvassa tunnelma ja sävyjen liitto olivat ehkä kuitenkin se yksittäisiä tekstiilejä  viehättävämpi asia. Niinpä suuntasin kangaskauppaan ja löysin harmaaruutuisen kankaan ommellakseni tyynyjä itse. Taitaapi tulla hiukan edullisemmaksikin tuo hanke ;) Kangas sopii mielestäni kivasti tuon vanhan samettityynyn kaveriksi. Sain myös äidiltä lahjaksi mitä ihanimmat Lexingtonin harmaansinervät flanellityynynpäälliset, jotka ovat juuri sitä, mitä nyt haen. Sitten vielä jotakin yksiväristä ja ehkä jotakin kuviollista ja kokonaisuus on valmis. Kirkas sininen ei sisustuksessa ole koskaan ollut minun sävyni mutta juuri tuollainen harmaansekainen, yöntumma tai sitten ihan vaalea sini  näyttävät silmääni juuri varsin kauniilta. Vaatteissa olen huomannut mieliväni sinistä laajemminkin. Olen aika yllättynyt - siis minä, joka en ole koskaan ollut "sininen tyyppi".

Elokuuta kohti kääntyminen tuo pintaan aina tunnelmoinnin kaipuun. Kynttilöiden liekit alkavat hiukan jo valaista ja huomaan tänä vuonna kaipaavani kodin tekstiileihin lämpöä ja tummuutta. Tämä tummuudenkaipuu on minulle aika uutta ja  nautin muutoksesta kovasti. On hauska huomata saavansa uusia mieltymyksiä ja kykenevänsä jotenkin tuomaan niitä esille sen tutun ja turvallisen rinnalle niin pukeutumisessa kuin kotonakin ja vieläpä sellaisella budjetilla, joka ei nyt suorastaan räjäytä pankkia.

Vaikka olenkin jo tummuvien iltojen tunnelmassa saa kesä vielä kukoistaa ja sen merkkinä ompelen parhaillaan itselleni kesähamosta tuosta paisleykuosisesta  kankaasta. Löysin sen ajat sitten jostakin palalaarista. Vielä uupuu helman viimeistely ja sitten hame on valmis. Olen hankkeesta aika iloinen.

Täksi illaksi on hankittu jokaiselle perheenjäsenelle omat karkit, vähän sipsejä (Mikä pahe!! Olen koukussa. Apua. Itsekurini jäi varmaankin jonnekin Britteihin.), keksejä sekä juustoja aikuiseen makuun. Aiomme viettää lautapeli-iltaa herkkujen kera.

Terkuin,

Anu



ps. Koru ja mekko (Fat Face) ovat tuliaisiani Skotlannista

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Kesäretkiä Skotlannissa ja kotosalla










Path to Glen Etive oli elämys. Kuljimme sitä sen verran, mitä pienet jalat antoivat myöden, ensin ylös ja sitten alas. Linnoista mieluisin oli minulle Eilean Donan, yksityisomistuksessa oleva linna. Sen sisätiloihin sai tutustua ja pihalla oli viehättävä teehuone herkkuineen. Niitähän me tietysti maistelimme.







Nautin myös retkistämme House of Bruariin ja Johnstons of Elginiin. Kumpaisessakin söimme suussasulavaa kotiruokaa. Minä nautin lisäksi erityisesti tweedkankaiden ja laadukkaiden kasmirtuotteiden ihastelemisesta talojen vaate- ja kodinosastoilla. House of Bruarissa oli myös houkutteleva ruokatori ja makeisosasto.

Tänään olimme rannalla ja kylläpä kasvoja kuumottaa vieläkin. Aurinko syleili oikein kunnolla :) Varpaissani on uusi lakka (oranssi!) ja illaksi tiedossa kiva retki läheisen kukkulan laelle iltapalatarpeet repussa. Oi, tätä lomaa.

Kesäillan terveisin,

Anu