sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Hyvä päivä




Riisipuuroa, joulutorttuja, glögiä, jännitystä joulukalenterien yllätyksistä, ensimmäisen kynttilän hento liekki, kynttelikköjen valo, äidin valmistama ihana lounas, Tuomiokirkon valaistu kuusi, kipakka pakkanen, joulumarkkinat, omenainen olo, Hoosianna, Tiellä ken vaeltaa, adventtihartaus, läheisyys, kiireettömyys. Kaiken kukkuraksi vielä uutukaiset pellavaverhot keittiön työpöydän edessä. Ensimmäinen adventti on kääntynyt iltaan. Joulunaika on alkanut.

Toivon Sinulle erityistä iloa ja rauhaa alkaneeseen adventtiaikaan. Nuo kaksi ruokkivat toistansa ja synnyttävät rakkauden ilmapiiriä. Sellaisessa on hyvä odottaa joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa.



ps. Lasien ympärillä on viikolla villahuovasta askartelemani huput. Sovitin kangasta lasien ympärille, leikkasin melko jämptit palat (venyy) ja ompelin ne käsin. Osaan leikkasin sydänaukon. Juoma näkyy aukosta hauskasti. Kostutin vielä lasien reunat ja kastoin sokeriin - adventin kunniaksi.
pps. Tarvitsisin pähkinänsärkijän. Vasaralla auki paukuttaminen oli aika hurjaa :)

tiistai 23. marraskuuta 2010

Tuiketta ja miehinen oivallus


"Valo syttyi pimeään loistaa yössä meille. Tähti yöhön synkeään, toivoks eksyneille. Enkelparveen yhtykää, seimen lasta kiittämään. Häntä rukoilkaa, hälle laulakaa, hälle kiitoslaulut soikoon. Hoosianna soikoon!"

Makuukamarin sängyn taakse syttyi tähti. Tähti on sävyiltään aivan Nougatista hankkimiini tyynynpäällisiin sopiva, väriltään harmaan, valkoisen ja puuterililan sekoitus.  Kerrassaan iloinen löytö. Ja tiedättekö, tein löydön Cittarista.  Joskus voi maitokaupassakin kokea yllätyksiä rynnätessään vaan kiireessä kassalle arkiostostensa kanssa.

Tähti on koko perheelle mieluisa. Mieväen mielestä se on oikein hyvä juuri näin mutta minä aion vielä viritellä johtoa jatkojohdon kanssa kauniimmin - suomeksi sanottuna haluan kätkeä johdon piiloon.

Tähden valossa on mukava tarinoida iltaisin. Olen huomannut, että äidin kainalon lämpö, tähden lempeä valo ja lennokkaat tarinat ovat kutsuva yhdistelmä pielle pojalle. Minusta on ihanaa kuulla sanat: "Äiti kerro taas, kuinka..." Ja sitten minä kerron. Kerron viilettävistä kissanpojista, puuskuttavasta veturista ja pienestä mäyräkoirastakin.

Perheemme isompi poika, siis mieheni, on myös puuhaillut valojen parissa. Hän suoritti kertarysäyksellä kaikkien kattokruunujen pesun. Miehinen ja aivan loistava ratkaisu kristallikruunujen pesemiseen on seuraava: Sano perheelle, että tänään ei saa sytyttää kruunuja. Mene markettiin. Hanki vähintään kuusi pulloa (750ml/pullo) ikkunanpesuainetta, halvin mahdollinen välttää hyvin. Kotiuduttuasi kaada viisi pullollista ainetta suureen pesuvatiin. Irrota kruunusta  (katso esim. empiremalli) kynttiläpidikkeet. Irrota sitten kruunu katosta (Kruunun pitää siis oikeasti olla kylmä eli valoja ei saa olla ollut päällä hetkeen!) ja upota sen alaosa likoamaan vatiin. Pidä kymmenkunta minuuttia. Yläosan ketjumaiset kristallit irrotetaan seuraavaksi ja ketjut upotetaan toviksi ikkunanpesunesteeseen. Lopuksi upotetaan kynttiläpidikkeet. Se pullollinen ikkunanpesuainetta, jota ei kaadeta vatiin, on avuksi kruunun huipun yksittäisten kristallien suihkuttamisessa. Ne muutamat huipulla olevat jaksaa hinkata käsin. Lopuksi kruunu kuljetetaan takaisin paikalleen kattoon ja alle asetetaan pyyheliina. Muutaman tunnin kuluttua valaisimen voi sytyttää ja ihailla prismojen häikäisevää loistetta. Ikkunanpesunesteessä voi viimeiseksi kirkastaa kaikki talouden  lasiset kynttiläkupit ja kynttiläjalat. Sitten sillä voi kirkastaa vielä auton ikkunat.

Meillä on koitettu aika monia puhdistustekniikoita (kristallit irti ja pesu astianpesuainevedessä, kristallien suihkuttaminen varta vasten hankitulla kristallisuihkeella, liinalla pyyhkiminen, upotuskuppi kristalleille) ja usean kruunun pesemiseen tämä on mielestäni paras ja ihan ässä tyyli. Pienet puolipallon muotoiset kristallivalaisimet humahtavat nesteeseen muuten kerralla, eikä mitään osia tarvitse irrottaa.

Valoa viikkoosi,

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Paussi


Sain äidiltä piparkakkuja. Ensimmäiset kotitekoiset piparit maistuvat aina niin hyvältä. Sain myös äitini ja pikkumiehen perjantaina leipomaa taikinaa, josta sitten eilisiltana  otettiin muoteilla enkeleitä, sydämiä, karhunpoikia ja tähtiäkin. Näin tulvi meillekin piparin pehmoinen tuoksu.

Minusta marraskuu on oivallinen aika leipoa jouluherkkuja pakastimen uumeniin. Tein runsas viikko sitten suklaakakkua ja eilen torttutaikinan. Nyt aion mennä leipomaan taikinasta tämän joulun tortut. Voita humahti taikinaan puolitoista kiloa, jauhoja sama määrä. Taikinasta riittää makusteltavaa meille ja mummolaan. Meillä on äitini kanssa tapana leipoa isot satsit perinteeksi muodostuneita herkkuja ja sitten antaa niitä toisillemme. Äidiltä saan monen muun herkun ohella suosikkejani, ihania vaaleita pikkuleipiä, Marjatan sydämiä, sekä pähkinäkakkua. Minä taas teen kumpaiseenkin pöytään  joulutorttuja, leivoksia ja valkosuklaapikkuleipiä. Uusiakin reseptejä kokeillaan vuosittain ja noita herkkuja kuljetetaan nyyteissä toistemme luo. Se on todella tunnelmallista. Miten sinä valmistaudut jouluherkutteluun? Onko sinulla joululeivonnaisten suhteen joitakin perinteitä?

Nyt laitan kaulimen rullaamaan!

lauantai 13. marraskuuta 2010

Valmisteluja ja suunnittelua















Pienet kädet ovat puuhanneet touhukkaina yllätyksiä isälle ja isoisille. Leivoimme yhdessä suklaapähkinäpikkuleipiä Allt i hemmet -lehden joulunumeron ohjeella. Rouhimme taikinaan eri suklaalaatuja ja sekoitimme suurella innolla. Jauhojen lisäämisvaiheessa niitä pöllysi pitkin keittiötä ja meillä oli hauskaa. Melkein kuin lumisade olisi yllättänyt kesken puuhan. Nyt on jäljet siivottu, pikkuleivät purkitettu ja kortteja askarreltu. Leimasimet ovat ihan pojan suosikkeja näissä koristeluhommissa.Kiitos muuten vielä niin mukavista kommenteistanne edelliseen joulupaperipostaukseeni. Kiva, että moni teistäkin innostui leimasinpuuhaan.

Työviikkoni oli melkoisen kiireinen. Iltaisin en oikein ole ollut puuhavireessä, joten monet kotityöt kerääntyivät tälle päivälle. Nyt on monta asiaa saatu hoidettua ja on huilaamisen hetki. Aion päiväteen keralla selailla vähäsen joululehtiä ja koota ideoita omaan jouluun sovellettavaksi.

Tykkään kovasti vuoden 2008 Joulu maalla -lehdessä esitellystä kesämökistä, josta nappasin tässä ylhäältä laskien neljäntenä ja viidentenä olevat kuvat. Reseptikuvat ja takka ovat jo mainitusta Allt i hemmet -joulunumerosta tältä vuodelta. Katselen juuri nyt suurella mielenkiinnolla kaikkia tulipesiä, kun ollaan  miehen kanssa miettimässä eri ratkaisuja valmisteilla olevaa kotimme kellaritilaa varten. Jotenkin tykkään kovasti Conturan mustista takkamalleista. Olen ihaillut vastaavia tanskalaislehdissä jo vuosikaudet. Toisaalta pönttöuuni tai kaakelitakkakin voisi sopia tilaan. Olen ajatellut perustaa oman leikekirjan kellaritilaa varten ja suunnitella materiaaleja kaikessa rauhassa. Pintojen tekemiseen on vielä runsaasti aikaa mutta minä tykkään olla hyvissä ajoin valmistautunut siihen ihanampaan puuhaan.

Nyt juon ansaitun päiväteeni ja toivotan jokaiselle täällä piipahtavalle oikein rentouttavaa lauantaita.
Hali, hali,



maanantai 8. marraskuuta 2010

Rullaati rullaa











Askartelin lahjapaperia joulua varten. Helppoa ja mukavaa hommaa ja saa juuri sellaisia kääreitä, joista pitää ekologisuuttakaan unohtamatta. Nyöriksi tämän paperin kanssa sopii perinteinen kunnon naru.

Tarvikkeet:
-Ikean Måla -piirustuspaperia (klooritonta valkaistua paperia, 2,95 euroa/30 metriä)
- Distress Ink Vintage photo -mustetyyny, minulla ruskeana. Saa ainakin täältä ja Presentosta Turusta.
-Leimasimia, joita voit askarrella vaikkapa kovertaen perunasta tai käyttää valmiita

Sitten vaan paperia rullaten pöydälle ja leimasin heilumaan. Tämä on mukavaa puuhaa lasten kera ja kovin virkistävää puuhaa ihan itsekseenkin touhutessa. Käytin jouluaiheisia leimasimia kuten männynoksaa, joulunkelloa, joulutekstiä ja kynttilää.  Muistan lapsena tehneeni äidin kanssa leimasimetkin itse juuri perunaa kovertamalla. Täytynee varmasti jossakin vaiheessa tarttua veitseen ja kovertaa muutamia tähtileimasimia ja verestää lapsuusmuistoja.

Voimia uuteen viikkoon!