sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Helmiä


Askartelin muutaman korun lahjaksi annettavaksi ja väkersinpä itsellenikin  lasisen rannekorun. Korun ideana oli eleettömyys ja yksinkertaisuus. Pujotin kirkkaiden helmien sekaan vain yhden valkean maitolasihelmen. Lopputulos muistuttaa kaupassa näkemiäni Snön ja Muurlan lasikoruja ja minusta korusta tuli keväisen raikas.  Tarvikkeet tilasin täältä.

Illan tullen piipahdimme päivällisellä mieheni saksalaisen työkaverin kanssa. Meillä oli kiinnostavia keskusteluja ja oikein mukavaa yhdessä. Tämän päivän eväillä on hyvä lähteä valoisin mielin kohti uutta viikkoa. 

Valoa viikkoosi,
Anu

lauantai 29. tammikuuta 2011

Värivoimaa ja kiitoksia


1. Maanantaina ostin miehen kotiinpaluun kunniaksi värikkään tulppaanikimpun. Tänä aamuna se näytti melko surulliselta. Vesi oli lähes loppunut ja kukat nuokkuivat vetelinä maljakon reunojen ylitse. Pelastin kimpusta muutaman kukkasen sylinterivaasiin. Näin aseteltuina kukkia voi ihailla vielä päivän tai pari. Taidan kokeilla samaa asettelua joskus muidenkin kukkasien kanssa. Idean näin jossakin sisustuslehdessä ja tykästyin oitis. 

2. Postiluukkuun oli eilen kolahtanut  Gudrunin uusin kuvasto. Ihailin keväisiä sävyjä ja ihastuin mataliin balleriinoihin. 3. Tänä iltana selaan kuvastoa ihan rauhassa ja saatan samalla popsia muutaman noista miehen Marburgista tuomista käsintehdyistä konvehdeista. 

4. Sain olla mukana kummityttöni vanhojentanssipuvun sovituksessa. Puku ja nuori nainen ovat aivan ihastuttavat. Kuvasin tylliä, tyttöä ja pukua  innoissani ja iloitsin hänen puolestaan,  hänen kanssaan. 5. Iloitsin siitäkin, että hän löysi itselleen puvun lisäksi kokonaisuuteen sopivan kauniin iltalaukun ja korvakorut, jotka sain hankkia hänelle 18-vuotislahjaksi. 

6. Tiedättekö, että minusta tuntuu jo keväiseltä. Se on ilon aihe. Väsyttävä talviaikaan  ajoittuva koko vuotta ajatellen rankin työjaksoni alkaa olla pian takanapäin. Ensi viikolla alkaa koulussamme koeviikko, jonka jälkeen kalenterissani näyttää rauhoittavan väljältä (kunhan saan ensin koepinot luettua, puuh...). Ilo, ilo, ilo helmeilee sisälläni tämänkin vuoksi. 7.  Ja myös yös siksi ystävät, että olen saanut teiltä niin monta tunnustusta. Kiitos blogisiskot! Jätän tunnustuksen tähän   kaikille mukaan otettavaksi. En siksi, etten löytäisi viittätoista ihastuttavaa blogia vaan siksi, että niitä on paljon, paljon enemmän. Saan kovasti inspiraatiota ja hyvää mieltä tästä harrastuksesta ja siitä on kiittäminen teitä kanssabloggaajia ja lukijoita. Tunnustus on kuvan perusteella  kohdennettu bloggaajille mutta minä omavaltaisesti kohdennan sen kyllä nyt ihan kaikille teille lukijoille. Mehän pidämme kukin päiväkirjaa tavallamme. Osa kirjoittaa sitä kansien väliin, osa tallettaa muistoja sisikuntaansa, osa pitää blogia ja joku ottaa valokuvia. Moni taitaa tehdä tuota kaikkea yhtä aikaa - minä ainakin. Kaikkihan se on arkemme dokumentoimista, elämämme piirtämistä muistoiksi, sanoiksi ja kuviksi.

Tunnustukseeen liittyi tehtävänä seitsemän asian kertominen itsestään. Minä taisin nyt kertoa teille seitsemän ilonaihettani. Monta olisi vielä lisättäväksi tuohon joukkoon mutta osan pidän kuitenkin vain itselläni. Itselläni talletettuna sieluni sopukoihin.Silloin on hyvä olla, kun saa jakaa elämäänsä toisten kanssa mutta pitää myös tietyt asiat ihan itsellään. Kumpaistakin tarvitaan.
Vielä kerran kiitos teille:

Purnauskis
Anskuliini
Sellariina
Tiina
Laura
Elina


Leppoisaa lauantai-iltaa jokaiseen tupaan. Minä lähden nyt laskemaan pulkalla kovaa ja korkealta ja hakemaan punaposket ulkosalta  :)

Anu

lauantai 22. tammikuuta 2011

Jännitystä ja kilinää



 Meillä on tänään huviteltu potkukelkoilla. Laskettiin pojan kanssa mäkeä suurella punaisella, keskikokoisella keltaisella ja pikkuruisella sinisellä menopelillä.  Hymy oli herkässä ja lumikinokseen pössähtäminen  pitkän liu´un jälkeen toi joka kerta naurun suupieliin. Oli hurjan mukavaa saada ulkoilla keskellä päivää, valoisana aikana. Viikonlopun iloja.

Olen ollut ilta-ajan ihan väsyksissä paitsi hurjasta kelkkailusta niin myös jännityksestä, sillä mies on tänään ollut autokaupoilla Saksassa. Kaikki on mennyt hyvin ja ollaan niin iloisia, kun löydettiin näinkin nopeasti mieluisa ja budjettiimme sopiva auto sen joulukuussa menetetyn tilalle.  Päivystän täällä google mapsin kera, jos vaikka tarvitaan karttapalvelua. Mies on taitava ajamaan ja suunnistamaan paikasta toiseen mutta pimeällä vieraissa paikoissa ajaminen on silti aina haasteellista. Toivon, että auto on täynnä suojelusenkeleitä!

Kutominen on juuri sopivaa jännityspuuhaa. Torstaina keritty lankakerä on saanut illan mittaan kieppua puolelta toiselle ja jälkeä syntyy kuin huomaamatta.  Siirrynpä tästä jälleen käsityökorini äärelle. Leppoisaa lauantaita Sinulle!

Anu

ps. Eikö viherrä kauniisti tuo myrtti? Ihan kuin lupaus keväästä!

torstai 20. tammikuuta 2011

Hyväntahtoiset hiirulaiset hehkulampun valossa


Puuhakas arkipäivä kääntyy yöksi. Varastan itselleni pienen hetken omaa aikaa ja kerin lankaa. Osingoille pyrkivät  hiirulaiseni, hauskat kuomaset. En minä siitä pahastu, sillä ne ovat hiirien kategoriassa ihan listani kärkipäästä. Hiirulaiset lämmittävät mukavasti varpaita ja niiden hyväntahtoisen hölmö ilme saa jotenkin mukavalle tuulelle. Tossut ovat runsaan vuoden takainen myyjäisostos.

Keittiön kaapista huikkailee suklaalevy, jota vastaan voitin 2-1. Aluksi näytti huonolta, kun suuhuni humahteli pala ja toinenkin mutta siinä rivin kohdalla itsekuri ilmoitti itsestään. Oikein ääneen piti kehua itseäni täällä :)


Koitetaan jaksaa huominen päivä ja sitten saadaan laskeutua viikonloppuun. Siis voimia ja iloa loppuviikkoon!

Anu

lauantai 15. tammikuuta 2011


Palkitsin itseni  viikon päätteeksi tulppaaneilla. Vuoden ensimmäinen tulppaani-ilottelu on aina yhtä virkistävää ja virkistys onkin kyllä nyt tarpeen. Flunssa teki meille pesänsä ja sairastupa on ollut suurimman osan viikkoa pystyssä. Sen lisäksi on ollut yhtä ja toista muutakin voimia vaativaa tässä viikon aikana. Nyt ollaan kuitenkin lauantaissa ja suon itselleni lepoa oikein kunnolla. Olen levon ohessa myös turvautunut lohtukuppiini, tuohon pianomukiin. Siitä juodessa on heti mukava olla. Hassua. Ostin mukin pikkutyttönä  jostakin sisustuskioskista ja siitä saakka se on kuulunut suosikkeihini.

Materiaalikokeilu paperinarun kanssa on aluillaan ja olen sen lomassa kaatanut kipeään kurkkuuni aika moiset määrät kuumaa juomaa. Näin aluksi päätin virkata lautasliinarenkaita ohuesta valkoisesta narusta mutta oikeastaan mielessäni liikkuu myös ajatus paperinarusta valmistetusta pitsimäisestä lyhdynsuojuksesta. Ajattelin, että lasipurkista saisi kauniin lyhdyn, kun ympärille virkkaisi valkoisesta tai mustasta narusta melko korkean lieriön. Valo tuikkisi narujen lomasta varmasti kauniisti. Omatekoisen lyhdyn valmistumista odotellessa nautin pitsimäisestä ostolyhdystä. Minusta sen pinta on tavattoman herkkä ja valo siivilöityy kankaan läpi kauniisti. Lyhty on löytö Plantagenista.

Lauantaihisi ilon läikähdyksiä
 Anu

ps. Kummityttöni huoneessa pysähdyin erään taulun kohdalle. Siinä luki: Everybody wants happiness, nobody wants pain but you can´t have a rainbow without a little rain. 

perjantai 7. tammikuuta 2011

Arkista touhuilua


Hei!  Tammikuun alun iloksi olen järjestellyt ja siivoillut kotia ja kokeillut uusia ruokareseptejä. Pesin, mankeloin, silitin ja panin kaappiin siisteihin pinoihin joulun pellavaliinat, kaitaliinat ja lautasliinat.  Järjestin joulukoristeet laatikkojen uumeniin ja pelkistin ja raikastin kotia. Tehoputsasin soodalla kahvinkeittimen, jynssäsin keittiössä ja pesuhuoneessa. Jotenkin tulee niin hyvä mieli siitä, että saa kotiin tammikuista raikkautta.

Ruokakokeilujen saralla valmistin lounaaksi juustoista porokeittoa Yhteishyvässä olleella ohjeella. Kokeilu meinasi tyssätä siihen, että kylmäsavuporolla maustettu sulatejuusto oli  marketista loppu. Ehkäpä jokunen muukin on testannut samaa ohjetta lähipäivinä. Onneksi mies kuitenkin  löysi toisesta kaupasta tarvittavat ainekset.


Juustoinen porokeitto

1 sipuli (korvasin punasipulilla)
2 rkl margariinia
3 rkl vehnäjauhoja
6 dl vettä
1 liemikuutio
1/2 tl paprikajauhetta
ripaus muskottipähkinää
1/2 pakettia (125 g) kylmäsavuporolla maustettua sulatejuustoa
2 dl ruokakermaa

Lisäksi
poron kylmäsavupaistiviipaleita
paahdettuja ruisleipäkuutioita, meillä nyt sattui sekaan vaaleita kuutioita
persiljaa

Nautitaan arjen touhuista ja arkirytmin palautumisesta, toki alkavasta viikonvaihteesta myös. Porokeitto oli niin täyteläistä ja herkullista, että sopisi muuten ihan hyvin viikonloppulounaallekin.

Leppoisaa perjantai-iltaa ystävä!

Anu

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Tammikuun tuiketta


Saan ystävän yökylään. Tänä iltana istutaan tuikkujen loisteessa ja rupatellaan mukavia.  Ehkä lauletaan kahdeksankymmenluvun televisiosarjojen tunnareitakin - kuka tietää. Tämä lapsemme kummitäti  muistaa tunnarin kuin tunnarin. Lemmenlaiva taitaa olla yksi suosikeistamme.

Lounaaksi  hyvää tekevää, lämmittävää keittoa, illaksi tacoja. Kaapissa uutukaiset farkut. Hyvää kuuluu.

Sinulle mukavaa keskiviikkoa (piti oikein miettiä mikä päivä nyt onkaan, oi ihana loma)

Anu

lauantai 1. tammikuuta 2011

Omakuva


Minä olen tänään se sama kuin eilenkin. Olen yhtä keskeneräinen kuin syksyllä aloittamani villatakki. Edelleen yhtä pehmoinen ja ääriltäni pyöreänmoinen kuin lankakerä. Keskeneräisyydessäni, kaikessa tuttuuteen tarrautumisessani kuitenkin jälleen täynnä intoa uuden edessä. En kaipaa kovin suuria muutoksia tai mullistavia uudistuksia. En toivo erikoisuuksia ja kuitenkin toivon kaikkein suurinta; sitä, että saisin elää läheisteni lämmössä, saisimme ja muistaisimme kiinnittää sydämemme aidosti tärkeisiin asioihin ja sitä, että vuodessamme, kaikissa päivissämme, olisi siunaus. Kaikkea sellaista onnellista ja hyvää toivon myös sinun uuteen vuoteesi. Kiitän piipahduksistasi täällä, ilahduttavista kommenteista ja päivieni piristämisestä sanoillasi. Kiitos siis menneestä vuodesta! Aloitetaan uutta vuotta hyvillä mielin ja iloisen uteliaisuuden vallassa.

Halauksin ja hyvän mielen toivotuksin Anu

ps. Yhden konkreettisesti uuden jutun toteutin uuden vuoden kynnyksellä. Kuvissa uutukainen verhoutuu myssyn alle. Joo ei, ei ole uusi  pää vaan uusi hiusmalli :) Takaa lyhyehkö, kerrostettu ja pyöreähkö, edestä hiukan pidempi korvien taakse ulottuva ja otsalta veitsellä vinosti leikattu. Tykkään! Siirryn nyt uusine hiuksineni lounaspöytään. Meillä herkutellaan tänään kalkkunapiiraalla ja salaatilla.