keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Hyasintin uudet vaatteet








Välipäivien aikana huitukaksi kasvanut hyasintti virkistyy vielä uuteen loistoon, kun nypit kukinnot kellumaan lasimaljaan. Raikas ja sopivalla tavalla eleetön uudenvuodenasetelma syntyy  vaivatta. Uuden vuoden vastaanottoon olen valmistautunut kukkatouhujen ohella myös hankkimalla elämäni ensimmäiset raketit. Perheen pienimmäinen toivoi sinisiä raketteja ja onneksi sellaisia löysimme.

Miesväellä on kiivas autonetsintä meneillään (sen ennen joulua kolarissa romuttuneen tilalle). Minä pysyttelen  asiassa hiukan taka-alalla mutta olen kyllä mielelläni kirjurina plus/miinuslistojen laadinnassa ja keskustelukumppaninakin.

Meillä kiehuu liedellä kattilallinen perunoita. Virkistävää maistella taas välillä ihan tavallista arkiruokaa.

Hyasinttiterkuin

Anu

ps. Tänään nautiskelin ihanasta naistenkeskeisestä teehetkestä karpaloteen äärellä.

maanantai 27. joulukuuta 2010


Villasukkani vinkuvat  taukoa - koko päivän ovat nimittäin olleet jalkojeni lämmityspuuhissa. Olen tänään nautiskellut olemisesta. Olen runsaan vuorokauden sisällä polttanut tusinan verran valkoisia pitkiä kynttilöitä ja aika monta tuikkua siinä ohella. Olen koukuttunut Parrano robustoon, ihanaan vahvaan goudaan, jossa on suolakiteitä ja Gourmandise kirsikkasulatejuustoon saaristolaisleivän päällä. Kuin ohimennen olen langennut sokerimanteleihin, vihreisiin kuuliin ja sydänpikkuleipiin. Se sykli, tiedäthän: suolaista, makeaa, suolaista, makeaa....Vaikkakaan ei välttämättä suuria määriä niin kuitenkin kumpaakin pitää saada.

Viivyn tyytyväisenä vielä hetken tässä joutilaisuuden ilmapiirissä. Pöydän kulmalla on sopivasti luettavaa niin meille aikuisille kuin lapselle, ulottuvilla nuotteja soitettavaksi, levyjä kuunneltavaksi ja elokuvia katsottavaksi. Juustojakin riittää (onneksi myös niitä pikkuleipiä) ja miehen joululahjaksi saama lautapeli houkuttelee peli-iltaan.

Painelen tästä Italiaan kirjani siivittämänä, joten pian olen villasukkineni oopperan maailmassa. Ai miten ihanaa! Toivottavasti Sinullakin on siellä hyvä ja leppoisa ilta meneillään.

Halauksin

torstai 23. joulukuuta 2010

Riemullista joulua!

Pellavaliinat on levitetty.
Kuusi tuoksuu.
Sammal, kävyt ja joulukukat on asetettu sijoilleen.
Kinkku kypsyy  uunissa.
Kranssit juhlistavat tunnelmaa.
Keittiön lattialla, omalla paikallansa, on suuri jouluinen räsy.
Pakkanen paukkuu ja
minä vietän hetkeä juhlan sylissä.
Taivas kurottautuu maahan saakka, ylhäisin syntyy keskellemme.
Riemu on rajaton, valo on valtava.

Toivon jouluusi  siunausta ja onnellisia hetkiä!



sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Have Yourself a Merry Little Christmas


Joulukuu kääntyy jouluviikkoon. Sain viettää neljättä adventtia mäntysuovan tuoksussa puhtauden ympäröimänä. Siivosimme viikonloppuna kolmen voimalla New Orleans Christmas -levyn tahdissa ja Have Yourself a Merry Little Christmas soi moneen kertaan. Sopivasti jazzia, bluesia, pieniä herkkuja kuten lumi- ja kanelimanteleita sekä siivousta.  Kaiken kruununa vielä jouluhartaus naapurissamme.  

Joulukalenterikin alkaa olla  loppusuoralla. Lapsen into kurkata sisään viimeisiin pussukkoihin ja sukkiin on kova. Tänään tuli yllätykseksi puunallukka, huomenna taas jotakin kivaa. Tämän perheen aikuisten  jouluyllätys tälle illalle on leppoisa hetki sohvanmutkassa toistemme ja Miss Marplen seurassa. Hetki on alkamaisillaan ja olen varannut pientä purtavaa ja hyvää mieltä sitä varten. Sytytän komuutin päälle omenakulhon vierelle kynttilän ja annan sen valon tuudittaa leppoisaan joulutunnelmaan. Sitä samaa leppoisuutta, sitä joulun valoa toivon myös Sinulle - Have Yourself a Merry Little Christmas.


Iloa ja rauhaa jouluusi. Hyvää joulua Sinulle!



keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Ostoksia - tai oikeastaan kaikkea muuta


Iloinen keskiviikkotervehdys Sinulle! Istun ikkunan äärellä ja katselen ulos. Taivas on utuisen siniharmaa ja kuu loistaa kirkkaana. Pidän siitä miten riisutut puiden oksat piirtyvät tuota taivasta vasten ja miten juuri nyt tunnen oloni kovin rauhalliseksi ja tyytyväiseksi. Joulutervehdykset ovat lähteneet matkaan, pienet lahjakääröt ovat lähes kaikki valmiina, pakastimessa on herkkuja leivottuna ja koristeluideoita olen kypsytellyt mielessäni valmiiksi. Tänä jouluna ajattelin koristella kotia niillä omilla perinteisillä koristeilla joihin liittyy paljon muistoja ja lisäksi myös metsän antimilla. Metsä tarjoaa jouluuni käpyjä, sammalta sekä oksia, joiden oheen olen varannut valkeita kynttilöitä.

Siivousta olen miettinyt ja jotakin erityistä on meillä jo touhuttukin, kuten pesty valaisimia (joiden peseminen taitaa meillä toteutua liiankin harvoin). Oletko sinä joulusiivousihmisiä? Joulusiivous taitaa monessa perheessä olla käsite. Toisaalla siivotaan enimmät ja pakollisimmat, toisaalla jokainen nurkka ja kaappi. Taannoisessa Marttojen joulukirjassa neuvottiin, että olisi syytä siivota komerot jouluksi, jos aikoo viettää joulunsa niissä komeroissa. Tuleeko juhla ilman jynssäämistä? Saavuttaako joulun tunnelman ilman suursiivousta?

Minulla on tapana siivota pitkin vuotta esimerkiksi juuri kaappeja. Vaihdan verhoja muutenkin kuin jouluksi ja sama on mattojenkin kanssa. Pidän järjestyksestä ja siisteydestä ja täksikin jouluksi pesen varmasti lattiat mäntysuovalla, tuuletan petivaatteet ja matot ja siistin kotia parhaani mukaan. Siisteys ja järjestys kuuluvat ajatukseeni juhlasta.  Joulu kuitenkin tulee, syleilee meitä ja antaa tunnelmaansa ihan riippumatta siitä millaiset voimavarat juuri tällä hetkellä on suuriin ponnistuksiin - vaikkapa suursiivoukseen. Vaikka rakastankin siisteyttä muistutan itseäni siitä, että tahdon ennen kaikkea olla läsnä läheisilleni. Kiireisen ja lopen uupuneen äidin sijaan haluan tänäkin jouluna olla äiti, joka heittäytyy mukaan lapsen riemuun koristella kotia ja leikkiin jouluvalojen loisteessa sekä puoliso, joka istahtaa sohvalle vain nauttimaan yhteisestä ajasta. Muistutan itseäni myös siitä, että teen sisikuntaani tilaa joulun lapsen tulla. Hänen, jolle riitän kaikessa keskeneräisyydessäni,  Hänen  joka tuli ihan minua ja Sinua varten. Hänen, joka ei välitä mankeloitavien liinojen pinoni korkeudesta tai siitä onko ulkovaraston hyllyt varmasti ojennuksessa. Minä koitan muistaa tämän.

Oho - huomaan kirjoittaneeni vallan muusta, kuin aikomukseni oli.  Oikeastaan minun piti jakaa kanssasi ilo eräistä joulukuisista löydöistäni. Löysin Joulumarkkinoilta pojalle ihanan kelsilakin ja pässin. Itselleni hankin työtoverini äidin kutomat polviin saakka ulottuvat villasukat. Käsityöläisten aikaansaanokset ovat muuten upeita joululahjavinkkejä. Markkinoilta löysinkin pukin pussiin pari mukavaista löytöä. 

hymyterveisin Anu

ps. Leivottiin pojan kanssa sydänkakku Jeanne d´Arc Living joulunumerossa olleella kardemummakakun reseptillä. Koristeltiin sillä mitä kaapissa oli, eli valkosuklaalla, mantelirouheella ja valmiilla sokerikuorrutuksella. Laitettiin keralle vielä kermavaahtoa tarjolle. Kakku herkuteltiin hyvässä seurassa. NAM.
Kardemummakakku: 100 g voita, 2 dl sokeria, 3 munaa, 2,5 dl vehnäjauhoja, 2 rkl kardemummaa. Sulata voi ja anna jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri. Lisää voi ja kuivat aineet. Paista 175 asteessa noin 40 minuuttia.
pps. Hyviä mielikuvaharjoituksia: Mitä kauheaa tapahtuu, jos vaatehuoneen ylimmät hyllyt ovat kaaoksessa jouluna? Ei mitään.  Meneekö joulu pilalle, jos kaapit ovat epäjärjestyksessä? Ei varmasti.
Joulussa on kyse ihan jostakin muusta kuin värikoordinoiduista puseropinoista.
Siivotaan siis voimavarojemme ja aikamme mukaan ja kera perheenjäsenten.  Tähän Kotivinkissä taannoin olleeseen erään lukijan joulusiivouskikkaan en kuitenkaan lämpene (meni jotenkin näin): Pane sohvan alle pieneen pakasterasiaan mäntysuopaa, niin tuoksuu puhtaalta...


maanantai 6. joulukuuta 2010

Hetki sininen - vähän roosakin



Sininen hetki ja hyasintti, kermatoffeeta ja tryffeleitä. Karamellien valmistaminen toi hyvää mieltä. Kermatoffeita tein ohjeella, jonka Tiina  jätti kommenttilootaani jokin aika sitten ja tryffeleitä äitini inspiroimana seuraavalla ohjeella:

Tryffelit

1,25 dl ranskankermaa
225 g tummaa suklaata
0,5 dl suklaata rouhittuna

Kuumenna ranskankerma ja sulata suklaa sen joukkoon. Jäähdytä seos. Sekoita jäähtyneeseen massaan suklaarouhe. Muotoile palloja ja kierittele kaakaojauheessa. Ohjeesta tulee noin kaksikymmentä tryffeliä.

Kermatoffee

2 dl kermaa
2 dl sokeria
2 rkl voita

Keitä kattilassa 20-30 minuuttia hämmentäen. Kaada leivinpaperin päälle jäähtymään ja leikkaa paloiksi.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää Sinulle! Haluan myös kiittää myötäelämisestä ja kaikista edllisen postauksen kommenteista. Palaan niihin vielä iltasella ja vastaan ajan kanssa.

halein,

lauantai 4. joulukuuta 2010







Olen hiljalleen touhuillut joulupuuhia. Asetin vanhaan lasipurkkiin muutaman lehtikuusen oksan. Asetelma on vaatimaton ja vähäeleinen mutta juuri siksi niin kovin kaunis. Metsästä en oksia löytänyt mutta ilokseni sain niitä työpaikkani lähellä olevasta kukkakaupasta.

Lapselle askaroin lumisadetta pumpulipalloista ja vaaleasta rullalangasta. Näin saadaan olla lumitunnelmissa sisälläkin. Ihan tuli lapsuusaika mieleen tekemästäni lumipallonauhasta.

Leipomusten saralla olen valmistanut pekaanipähkinäpiiraita. Ohje on Kotivinkin Jouluherkut -lehdestä vuodelta 2008. Piiraat on ohjeen mukaan määrä leipoa kaupan valmiiseen murotaikinaan mutta minä tein taikinan kuitenkin itse. Nämä ovat oikein herkullisia glögin kaverina nautittuna.

Pekaanipähkinäpiiraat

1 pkt valmista murotaikinaa (minä tein taikinan seuraavasti: 200 g voita, 100 g sokeria, muna, 300 g vehnäjauhoja, 1 tl vaniljasokeria, kunnon ripaus kanelia)

täyte:
200 g vaniljanmakuista tuorejuustoa
1 luomukananmuna
1 dl ranskankermaa
100 g pekaanipähkinöitä

Voitele leivosvuoat ja painele taikinapalat vuokiin (metallisiin tai kartonkisiin, paperiset eivät ole riittävän tukevia). Sekoita täytteen ainekset keskenään ja jaa täyte taikinapohjille. Paista piiraita uunin keskitasolla 200 asteessa  15 minuuttia. Nosta piiraat uunista ja asettele pähkinät piiraille. Paista piiraita vielä 10 minuuttia. Viimeistele jäähtyneinä sokerikuorrutuksella.
Huom! Murotaikinaa jäi yli, joten käytin loput pikkuleipien valmistamiseen. Tein palloja, joiden keskelle painoin pienet kolot, jotka täytin Jam it! Kookoshillolla ja pekaanipähkinöillä.

                                                 ***          ***         ***


Töissä on kiirettä. Opetuspäivien lisäksi minulla on ollut viime viikkoina paljon iltatöitä niin tarkistettavien esseiden, tutkielmien, ja kokeiden kuin koulumme lähikuntien perusasteiden vanhempainiltojen parissa. Ensi viikolla tiukka työtahti jatkuu ja huipentuu torstaina koulullamme järjestettävään tapahtumaan.

Tiedätkö, kaikki tuo työ on loppuviikosta ollut kuitenkin täysin toissijaista eikä ajatukseni ole oikein pysynyt kasassa. Ajatusmaailmani on kiertynyt kiitollisuuden, onnellisuuden ja järkytyksensekaisen epätodellisuuden tunteen ympärille. Kaikki liittyy siihen, että mieheni joutui  torstaina auto-onnettomuuteen. Autosta ei enää tule ajopeliä mutta mies selvisi täysin naarmuitta. Toisen auton kuljettaja oli nukahtanut rattiin ja ajoi mieheni auton nokkaan yli sadan kilometrin tuntivauhdilla. Tämä toinenkin kuljettaja sekä hänen pieni lapsensa selvisivät ilman suurempia vaurioita. Tunnen saaneeni   lahjoista suurimman; meillä on edelleen toisemme. Kiitosmieleni on suunnaton.

Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. Ps 91:11-12

Enkeleitä ja riemullista toista adventtia,